Viimeisten 10-15 vuoden aikana on havaittu, että perinteinen ylhäältä-alas tapahtuva tiedevalitus ei toimi. Kansalaiset, kuluttajat sekä heidän järjestönsä haluavat myös aktiivisesti osallistua tieteen ja teknologian soveltamista koskevaan keskusteluun ja päätöksentekoon. Yksisuuntaisen valituksen sijaan halutaan nyt dialogia ja vuorovaikutusta.

Tämän kehityksen edelläkävijä on Iso-Britannia, jossa on järjestetty paljon tiedetapahtumia, joiden tavoiteena on lisätä kansalaisten osallistumista. Tiedeviestintää kutsutaan nyt termillä  ”public engagement with science”, jonka voi suomentaa osallistavaksi tiedeviestinnäksi. Osallistavassa tiedeviestinnässä olennaista ei ole vain popularisoida tutkimusta, vaan luoda vuoropuhelua tutkijoiden, erilaisten sidosryhmien ja yleisöjen välillä. Tämä vaatii onnistuakseen tutkijalta uudenlaista asennetta ja taitoa. Parhaimmillaan vuoropuhelu lisää tietoa, ymmärrystä ja luottamusta puolin ja toisin.

Suomessakin jo pikkuhiljaa alettu kokeilla osallistavampia tiedeviestinnän muotoja. Suomen Akatemia järjestää tiedekahviloita eri puolella maata ja  tietobreikeissä nuoret saavat esittää kysymyksiä tutkijoille. Art Goes Kapakka -festivaalin yhteydessä järjestetään Tiede on taidetta -ohjelmakokonaisuus. Vuonna 2013 kapakassa keskusteltiin muun muassa Helsingistä elokuvissa ja fiksun kaupungin rakentamisesta.