Sisältöjen jakaminen

Kaikki sisällöt verkkoon avoimeksi? Tieteellisen tedon avoimuus eli “Open Access -julkaiseminen” tähtää tieteellisen tiedon saatavuuden parantamiseen. Julkisesti rahoitetun tutkimuksen avoimmuutta pidetään tärkeänä koko tutkimusyhteisön ja tutkimustulosten jatkokäytön kannalta. Open access -ajatteluun liittyy myös tutkimusaineistojen avaaminen julkiseen käyttöön. “Avoimesta datasta” onkin tullut varsinainen trendi. Esimerkiksi yritykset, valtiot ja kunnat ovat kilvan avanneet avoimia tietokantoja ja datapankkeja kenen tahansa kiinnostuneen käyttöön.

Tutkija voi kuitenkin miettiä, miksi hänen kannattaisi laittaa esimerkiksi suurella työllä tehdyt luentokalvot verkkoon ilmaiseksi kaikkien saataville. Tai onko edes mahdollista julkaista luottamuksellista tutkimusdataa? Osa maksumuurien takana olevista tieteellisistä aikakauslehdistä haluaa pitää kiinni omista julkaisuoikeuksistaan. Miten tutkijan tulisi suhtautua siihen? Saako omaa tutkimusartikkelia jakaa ilmaiseksi vaikkapa kotisivuillaan? Toisilla aloilla on myös yleistynyt nk. rinnakkaisjulkaisuarkistojen käyttö, jonne tutkijat vievät myös työnalla olevia tutkimuspapereitaan nopean julkaisun takia. Mutta kannattaako tutkimus- tai ideapapereita jakaa ennen “virallista” julkaisua – jokuhan voi vaikka varastaa idean?

Avoimuuden ajatus kietoutuu debattiin tekijänoikeuksien sitomien luovien sisältöjen vapaasta käytöstä ja saatavuudesta. Avoimuuden puolestapuhujat vaativat sisältöjä kaikkien käyttöön ja uskovat internetin tuovan aivan uusia ulottuvuuksia sisältöjen yhdistelyyn, muokkaamiseen ja jakamiseen. Avoimuuden uskotaan mm. lisäävän tiedon demokratiaa ja ruokkivan ”kehittelykulttuuria”, jossa tieto, sen yhdistely ja verkottunut yhteistyö voi johtaa uusiin innovaatioihin. Tieteen kannalta tämä voisi tarkoittaa vaikkapa tutkijayhteisöä tai muita kiinnostuneita kommentoimassa ja joukkovertaisarvioimassa tieteellisen artikkelin tai idean raakaversiota. Se voi myös tarkoittaa avointa datapankkia, josta kuka tahansa voi luvan kanssa tai ilman kopioida koneelleen anonymisoituja tutkimusaineistoja ja tehdä niillä jatkotutkimuksia tai arvioida tulosten luotettavuutta. Oppimateriaaleja voi myös kehittää ja parannella jakamalla ne muille ja keräämällä kommentteja. Samaten kansalaisille avautuu pääsy tutkimuksen alkujuurille.

Avoimuudesta voi olla etua myös yksittäisen tutkijan kannalta. Oman tutkimuksen jakaminen maksumuurien ohi lisää tutkimuksen saamaa näkyvyyttä. Omia julkaistuja artikkeleita kannattaa siis jakaa verkossa, kunhan on tietoinen tietyistä edellytyksistä; usein kustantajat sallivat tutkijan lehdelle lähettämän version jakamisen, mutta eivät hyväksy lopullisen editoidun version levittämistä. Tieteellisten julkaisujen kannan siihen, saako verkkoon ladata käsikirjoituksen, editoidun version käsikirjoituksesta vai lopullisen version, voi tarkastaa kotimaisten lehtien osalta kirjastoasiantuntijoiden ylläpitämästä wikistä ja ulkomaisten lehtien osalta SHERPA/RoMEOA-tietokannasta. Lisäksi jotkut lehdet sallivat rinnakkaisjulkaisun vasta viiveellä. Kustantajan kanssa voi myös kirjoittaa sopimuksen, joka mahdollistaa rinnakkaisjulkaisun.

Avoimuuteen liittyy valtavasti tekijänoikeuksiin ja yksityisyyteen liittyviä ongelmia. Ei ole esimerkiksi aivan yksikertaista tehdä jostakin arkaluonteisia tietoja sisältävästä tutkimusaineistosta avointa. Lisäksi omien artikkelien jakaminen voi osoittautua pulmalliseksi, jos tutkija on allekirjoittanut tiukan tekijänoikeussopimuksen artikkelinsa julkaisijan kanssa. Keskeneräisiä töitä jakaessa kukaan ei tietystikään takaa, ettei omaa ideaa oikeasti varasteta tai jonkin opetusmateriaaleja oteta käyttöön omissa nimissä. Toisaalta keskeneräisenkin työn jakaminen esimerkiksi rinnakkaisjulkaisuarkistossa voi lisätä tietyn tyyppistä omistajuutta ideaa kohtaan. Helppo ja anonyymi tapa edistää tieteen avoimuutta (ja myös omaa näkyvyyttä) on myös kirjoittaa Wikipediaan oman erityisalan artikkeleita tai täydentää omaa tutkimusta koskevia valmiita sivuja.

Niin ikään tutkijan on hyvä pitää huolta omista oikeuksistaan. Materiaalien jakamiseen soveltuvien palvelujen käytössä on hyvä tutusta, mihin tarkoitukseen palvelulla on lupa käyttää sinne ladattua dataa tai sisältöjä. Jos aikoo julkaista omia tekstejään blogissa, kannattaa pohtia, voiko sallia sisältöjen vapaan käytön, kopioinnin ja levittämisen, esimerkiksi kaupallisiin tarkoituksiin. Tätä tarkoitusta varten on olemassa ns. avoimien sisältöjen lisenssejä (esim. creative commons), joilla voi määritellä tarkemmin, mitä oikeuksista haluaa pitää itsellään.

Miten sisältöjä voi jakaa?

Tutkijalla on ainakin kolmenlaisia sisältöjä, jotka saattavat kiinnostaa muita ja joiden jakamista kannattaa harkita: opetusmateriaalit, tieteelliset tutkimukset sekä data ja aineistot. Opetusmateriaalien jakamiseen soveltuvat erityisen hyvin verkon dokukenttien jakamiseen tarkoitetut palvelut sekä videoblogit. Esimerkiksi Slideshare tarjoaa keinon jakaa omia luentokalvojaan. Scivee ja YouTube puolestaan mahdollistavat videoitujen luentojen tai videotutoriaalien jakamisen.

Muiden dokumenttien, kuten tutkimuspapereiden ja artikkeleiden, tallentamista ja jakamista varten on olemassa omia palveluitaan. Paljon käytettyjä ovat akateemiseen verkottumiseen tarkoitetut Academia.edu ja Research Gate sekä avoimen tieteen hengessä perustetut rinnakkaisjulkaisuarkistot, kuten matemaattisille aloille suunnattu arXiv ja yhteiskunta- ja kauppatieteilijöille soveltuva Social Science Research Network. Näihin palveluihin voi ladata artikkeleita tai konferenssipapereita ennen muodollista vertaisarviointia. Myös suomalaisilla yliopistoilla on omia julkaisuarkistoja, jonne voi tallentaa rinnakkaistallennuksena muualla julkaistun artikkelin, kuten Helsingin yliopiston Helda.

Myös yleiset verkkodokumenttien ja -kirjojen jakamispalvelut kuten Google Docs tai Scribd voivat olla hyviä julkaisukanavia esimerkiksi opetusmateriaaleille. Ennen luentokalvojen julkaisemista kannattaa poistaa niistä kaikki sellaiset kuvat ja sisällöt, joihin itsellä ei ole oikeutta. Datan jakaminen puolestaan kannattaa suunnitella hieman tarkemmin kuin muiden dokumenttien – erityisesti huomioiden yksityisyyden suojaan liittyvät kysymykset.

Kannattaa katsoa myös Avoimen datan kuntakiertueella 2013 Tampereella järjestetyn työpajan tuloksia kokoava artikkeli aiheesta.