Henkilökohtaiset verkostot ovat tärkeitä tutkijalle, sillä mielenkiintoinen tieto ja uutiset liikkuvat sosiaalisissa verkostoissa. Verkostot avaavat ovia kiinnostaviin tutkimushankkeisiin, yhteistyökuvioihin, julkaisemiseen tai uuteen työpaikkaan. Tiede on perin juurin verkottunutta toimintaa, ja tieteenalarajojen väliseen yhteistyöhön kannustetaan joskus jopa kyllästymiseen asti.
Sosiaalinen media tarjoaa uusia tapoja luoda itseä kiinnostavia kontakteja ja tehdä omaa työtään ja osaamistaan tunnetuksi – introvertimmällekin tutkijalle. Sosiaalisessa mediassa tutkija voi luoda uusia yhteistyökuvioita, kiinnostavia kontakteja tai jakaa relevanttia tietoa ja ideoita toisten tutkijoiden kanssa.
Lisäksi voi käydä keskustelua vaikkapa omasta alasta kiinnostuneiden maallikkojen kanssa esimerkiksi Facebookissa tai jollakin keskustelupalstalla. Vuorovaikutus sosiaalisessa mediassa muuttuu verkottumiseksi, kun ihmiset löytävät keskustelujen kautta esimeriksi tutkijan blogiin tai kotisivuille ja kiinnostuvat tämän työstä. Tutkija voi saada ”seuraajia” omalle blogilleen tai vaikkapa Twitter-tililleen. Seuraajista voi hiljalleen kasvaa laajempi yleisö, joka voi vaikkapa kiinnostua myös tutkijan tulevasta kirjasta.
Verkottumiseen voi käyttää niitä palveluita, joita muutkin käyttävät eli esimerkiksi Facebookia tai Twitteriä. Koko ajan suosiotaan lisäävät myös kuvien jakamiseen tarkoitetut sosiaaliset verkostot, kuten Pinterest tai Instagram. Niitäkin tutkija tai tutkimusryhmä voi käyttää luovalla tavalla, esimerkiksi jakamalla kokemuksia tutkimuksen tekemiseen liittyen. Sen sijaan jonkin suppeamman erityisyleisön tai ”porukan” yhteinen vuorovaikutusareena voi löytyä vaikkapa joltain yhteisön kohtauspaikkana toimivalta keskusteluareenalta.
Facebookkia, Twitteriä tai LinkedInniä voi käyttää myös esimerkiksi omien ja kollegojen uusien artikkeleiden ja tutkimustulosten jakamiseen. Esimerkiksi Twitterin käyttäjien joukossa on jo pitkä liuta maailmalla tunnettuja huippututkijoita ja vaikuttajia, joita kannattaa seurata. Omista aktiviteeteista, ajatuksista, uutisista, uusista kirjahankinnoista, lukemistaan artikkeleista, apurahahakemusten tekemisestä jne. twiittaamalla voi pyrkiä myös kasvattamaan omaa seuraajajoukkoaan.
Facebook puolestaan perustuu kaveriverkostoille, mutta soveltuu myös mainiosti tutkimusasioista keskusteluun ja tiedon levittämiseen. Kiinnostavat linkit ja mielipiteet leviävät nopeasti kaveriporukasta toiseen. Facebookissa on myös lukemattomia eri harrasteiden ja kiinnostusten ympärille rakentuneita ryhmiä ja sivuja, joissa tutkija voi osallistua keskusteluun ja jakaa omia tuotoksiaan. Kunnianhimoisempi voi myös perustaa oman Facebook-sivun (“page”) joko omalle “tutkijabrändilleen” tai blogilleen, josta ihmiset voivat tykätä seuratakseen sivuston uutisia.
Kannattaa myös pohtia, haluaako säilyttää henkilökohtaisen Facebook-tilinsä yksityisenä vai osallistua sen kautta ammatillisista asioista käytäviin keskusteluihin. Kahden erillisen “henkilökohtaisen” ja “ammatillisen” profiliin pitäminen on työlästä, ja niitä voi olla käytännössä vaikeaa erottaa toisistaan. Lisäksi esimerkiksi Facebookin säännöt eivät salli useamman kuin yhden profiilin pitämistä palvelussa.