(Kirjoittanut Tiera Laitinen)

Sää on siitä mukava puheenaihe, että kaikilla on siitä omakohtaista kokemusta. Niinpä meteorologinkin on yleensä helppo selittää ilmatieteen ilmiöitä suurelle yleisölle, kun perusilmiöitä kuvaava yhteinen sanasto on kaikille tuttua. Monen arjesta vieraantuneemman tieteenalan edustaja joutuu yleistajuista esitelmää valmistellessaan miettimään päänsä puhki, miten kertoa tutkimuksestaan jotain ilman, että joutuu uhraamaan puolet ajastaan käyttämiensä termien selittämiseen.

Joskus sanojen tuttuus voi kuitenkin olla petollista. Tiede tarvitsee täsmällisempää ilmaisua kuin arkipuhe, joten monet tutut suomen kielen sanat on ilmatieteessä määritelty suppeammin tai muuten eri tavalla kuin yleisessä kielenkäytössä.

Esimerkiksi kuura ja huurre tarkoittanevat useimmille ihmisille samaa valkoista kuorrutusta, jota talvisin toisinaan ilmestyy puihin ja muillekin pinnoille. Meteorologille ne ovat eri asioita: kuura merkitsee ainetta, jota syntyy pinnoille härmistymällä eli ilmassa olevan kosteuden muuttuessa suoraan höyrystä kiinteäksi aineeksi. Huurretta puolestaan syntyy, kun alijäähtyneet sumu- tai sadepisarat jäätyvät kiinni pintaan.

Ehkä yleisimmin väärin tulkittu termi on pouta. Monelle se tuo mieleen kauniin kesäisen päivän. Tässä tapauksessa sanan tieteellinen merkitys on kuitenkin laajempi. Säätiedotuksessa pouta tarkoittaa yksinkertaisesti sateetonta säätä. Taivas voi olla täysin pilvessäkin, eikä sana myöskään kerro mitään esimerkiksi lämpötilasta tai tuulisuudesta.

Ensisijaisesti on mielestäni tutkijan velvollisuus muistaa määritellä käyttämänsä termit, jos käyttää sanoja niiden yleiskielisestä merkityksestä poikkeavalla tavalla. Mutta varsinkin sään kaltaisessa kaikkia kiinnostavassa aiheessa yleiskielen ja tieteellisen kielen raja on häilyvä. Silloin soisin tieteellisen täsmällisyyden leviävän yleiskieleenkin, parantaahan se myös arkisen tiedonvälityksen tarkkuutta.