Erittäin Hyvä yritys

Tieteestä toimintaa -verkoston, Torstain, Demos Helsingin ja Helsingin yliopiston järjestämä Hyvä yritys -viikko keräsi 28.1.-1.2.2013 lähes 500 opiskelijaa, tutkijaa, yrittäjää, opettajaa ja alumnia Helsingin yliopiston Tiedekulmaan keskustelemaan yrittäjyyden motiiveista ja mahdollisuuksista muuttaa maailmaa, mentoroimaan aloittelevia yrityksiä, muotoilemaan tiedosta liiketoimintaa, jakamaan omia kokemuksistaan niin tutkijana- ja opiskelijayrittäjänä olemisesta kuin yrittäjyyden opettamisesta ja oppimisesta, pikadeittailemaan yliopistolaisten, Aalto Entrepreneurship Societyn,Start up Saunan, Laurea Entrepreneurship Societyn ja Hanken Entrepreneurship Societyn kanssa ja visioimaan yhdessä yrittäjyystoiminnan tulevaisuutta Helsingin yliopistolla.

Katso kuvakooste Hyvä yritys -viikosta Slidesharesta.

Hyvä yritys -viikko avattiin intensiivisellä keskustelulla siitä, miten tutkimus- ja yrittäjyysmaailma liittyvät toisiinsa, mikä motivoi yrittämään ja mikä on yrittäjien rooli yhteiskunnan viheliäisten ongelmien eli suurten haasteiden ratkaisemisessa. Argumenttinsa esittämässä ja niistä keskustelemassa olivat yliopistolaiset yrittäjät, alumnit Ville Miettinen Microtaskista ja Lauri Järvilehto Filosofian akatemiasta, puheenjohtaja, viestinnän opiskelija Elina Uutela Aalto Entrepreneurship Societystä, opiskelijayrittäjä Antti Tarvainen, Avantosta & Tieteestä toimintaa -yrittäjyysverkostosta, professori Edward Haeggström Fysiikan laitokselta ja yhteyspäällikkö Pia Dolivo Helsingin yliopiston yhteiskuntasuhteista. Keskustelua vetävät opiskelija, kaupunginvaltuutettu Erkki Perälä Tieteestä toimintaa -verkostosta ja yrittäjä, tutkija Outi Kuittinen Demos Helsingistä.

Keskustelussa huomattiin, että yrittäjyys on myös tiedeyliopistossa jo arkipäivää: tutkijat ja opiskelijat lähtevät yrittäjiksi ja start-upit hyödyntävät vikkelästi tutkimustietoa.

“Kun oma opintotausta osuu omaan intohimoon, niin hämmentävistä asioista voi rakentaa yritystoimintaa. Nyt me on päästy jo sen ohi että yrittäjyys ja huippututkimus ois jotenkin eri asioita. Olen itse elävä esimerkki tästä: olen väitellyt teoreettisesta filosofiasta ja nyt pyöritän Filosofian akatemiaa“, Lauri Järvilehto huomautti. “Mun visio on sellainen, että vuonna 2030 triglodyytit eli kolo-oliot eli yksin viihtyvät tutkijat ja superkaupallistajat on löytäneet otisensa ja maailma muuttuu sitä kautta.”

Professori Edward Haeggström fysiikan laitokselta kertoi, että jo neljä nuorta tutkijaa hänen tutkimusryhmästään on lähtenyt yrittäjiksi.

Start-up-nero Ville Miettinen crowdsourcing-yritys Microtaskista kertoi, että tietotekniikan alalla akateeminen maailma ja yritykset toimivat jo iloisena sekamelskana. “Esimerkiksi tietokonegrafiikan innovaatio on pelimaailmassa tai elokuvassa käytössä kuuden kuukauden kuluessa. Taru sormusten herrasta -elokuvat työllistivät suoraan ja välillisesti ison määrän akateemisia tutkijoita.”

Keskustelussa tuli hyvin esiin, että tieteenaloilla on eroja “Ihmistieteissä akateemisen kielen kääntäminen ulkomaailman ymmärtämiksi tuotteiksi ja palveluiksi on vaikeaa. Siihen tarvitaan oppimista ja apuja.” huomautti opintojen ohella yrittäjäksi ryhtynyt kehitysmaatutkija Antti Tarvainen Avantosta ja Tieteestä toimintaa -verkostosta. Antille yrittäminen on tapa tehdä oman näköistään työtä ja tehdä sitä muutosta, jota katsoo, että maailmassa tarvitaan.

Kysymykseen, miksi yrittäjiä tarvitaan maailman viheliäisiä ongelmia ratkomaan vastasi Aalto Entrepreneurship Societyn puheenjohtaja, viestinnän opiskelija Elina Uutela: ”Maailman isot ongelmat on niin vaikeita, että niitä ei voi ratkaista kerralla. Yritykset on taitavia ongelmien ratkaisemisessa, koska siellä ongelma palastellaan ja ratkaistaan yksi pala kerrallaan.”

Torstai Helsinki: The First International Expedition

So we shall let the reader answer this question for himself: Who is the happier man, he who has braved the storm of life and lived, or he who has stayed securely on shore and merely existed? -Hunter S. Thompson

Olen jo pitkään tiennyt oman vastaukseni lempikirjailijani nuorella iällä esittämään kysymykseen. Olen yksi niistä ihmiskunnan edustajista, joita on aina riivannut tarve hypätä tuntemattomaan, pakata laukut ja lähteä. Tällä hetkellä tungen sekalaista kauluspaitakasaa isoisän vanhaan matkalaukkuun valmistautuessani viikonmittaiseen junareissuun Euroopan raiteilla.

Kesällä perustamani osuuskunta Torstai valittiin vahvalla edustajajoukolla mukaan Helsingin yliopiston opiskelijoille tarkoitetulle Tieteestä Toimintaa -matkalle. Juna vie yhteiskunnallisesta tekemisestä, omien ideoiden kehittämisestä ja ihan vaan yliopisto-opiskelijoille ja tutkijakoulutettaville harvinaisesta konkreettisesta toiminnasta kiinnostuneen ryhmän Amsterdamiin ja Kööpenhaminaan.

Sen lisäksi, että lähden tutustumaan itselleni täysin uuteen skeneen ja tapaamaan hyperaktiivisia eurooppalaisia tositekijöitä yhteiskunnallisen yrittäjyyden kentällä, saan myöskin viettää viikon sopivan sekalaisen ja huippumotivoituneen opiskelijaporukan kanssa. Kaikki junailijat ovat mukana joko oman freesin idean tai jo käyntiinpolkaistun hankkeen kanssa. Toivon, että lähdemme silti kaikki reissuun tukemaan toisiamme, oppimaan yhdessä ja puskemaan projektejamme eteenpäin.

Opintojen ja duunien parissa on vierähtänyt Helsingissä jo pari vuotta putkeen ja maisemanvaihdos tekee henkilökohtaisella aivokemiatasolla todella hyvää. Odotan, että ajatukset kirkastuvat ja ideat puhkeavat kukkaan tutustuttaessa euromeininkiin. Uusi ympäristö ja mielenkiintoiset tapaamiset auttavat toivon mukaan Torstaitakin tarkentamaan päämääriään. Yhtälailla kuin puolituttujen ihmisten kanssa junanvaunuun ahtautuminen viikoksi myös osuuskuntatoiminta on minulle hyppy tuntemattomaan. A happy man braves the storm of life once again! Näinköhän purjeet kestävät?

Mika Hyötyläinen, Osuuskunta Torstai Helsinki (hyotylainen.mika@gmail.com)