Timo Anderssonin blogi

Poliittiseen filosofiaan on syntynyt uusi akateemis-filosofinen koulukunta, jossa tasa-arvoisuutta pyritään edistämään yhteen sopivasti mahdollisimman laajan yksilönvapauden suojan kanssa. Tämä liberalistisen egalitarismin muoto on samalla filosofista libertarismia, tosin se eroaa libertarismin tutuimmasta muodosta, tasa-arvolle penseästä filosofisesta “oikeistolibertarismista”. Tämä on oppi, joka on yhdistetty yhdysvaltalaiseen moderniin klassikkofilosofiin Robert Nozickiin. Libertarismin uusi muoto on filosofista “tasa-arvolibertarismia” eli vasemmistolibertarismia. Yksilön työpanoksesta riippumaton perustulo kuuluu vasemmistolibertarismissa perustelunsa saaviin asioihin.

Termi “tasa-arvolibertarismi” ei ole aivan sopiva nimi vasemmistolibertarismille, koska tasa-arvolle ei anneta etusijaa vapauteen nähden. Sen juuret ovat John Locken poliittisessa filosofiassa. Filosofiset vasemmistolibertaristit ovat geolibertaristeja (tai geoisteja ja georgisteja) tai geoanarkisteja muistuttavia. Tästä huolimatta he ovat ennen muuta yhteiskuntafilosofinen oppisuuntaus.
http://www.answers.com/topic/left-libertarianism-1
http://www.liberal-international.org/editorial.asp?ia_id=668

Libertaristinen vapaus ja liberalistis-egalitaristinen tasa-arvo

Akateemisessa anglosaksisessa yhteiskuntafilosofiassa käydään keskustelua uudesta filosofisesta virtauksesta, joka tunnetaan nimellä vasemmistolibertarismi.http://fi.wikipedia.org/wiki/Vasemmistolibertarismi Sen kannattajat katsovat kuuluvansa sekä libertaristeihin että liberalistisiin egalitaristeihin. Heistä tunnetuimmat ovat Peter Vallentyne, Hiller Steiner ja Michael Otsuka. http://www.ucl.ac.uk/~uctymio

Geolibertaristien piirissä kunnioitetut yhteiskuntafilosofit ovat suunnan historiallisia edeltäjiä.http://members.aol.com/_ht_a/tma68/geolib.htm
http://en.allexperts.com/e/g/ge/geolibertarianism.htm http://www.answers.com/topic/geolibertarianism

Filosofiset vasemmistolibertaristit pyrkivät esittämään perustavanlaatuista kritiikkiä oikeistolaisena pitämäänsä perinteistä libertarismia vastaan. Perinteinen libertarismi on filosofisessa muodossa Robert Nozickin perustama filosofinen virtaus, jota vastaan he ovat juuri esittäneet moitteensa. Vasemmistolibertaristit ovat moittineet oikeistolibertarismia siitä, ettei tämän piirissä ole osattu ottaa huomioon sitä, etteivät luonnonvarat ole ihmisten tekemiä. He painottavat sitä, että täysi omistusoikeus voi tulla koskemaan vain sellaista, mikä on ihmisten valmistavan toiminnan aikaansaannosta. Luonnonvarat eivät ole, joten niihin oleva omistusoikeus ei ole täydellistä omistusoikeutta, jollaisen mallintajana myös vasemmistolibertaristeille on itseomistus.

Oikeistolibertaristien tapaan vasemistolibertaristit pitävät ihmisoikeuksien lähtökohtana juuri itseomistusta, jonka juuret ovat 1600-luvun levellerien ja John Locken filosofioissa. Tämä oikeus tarkoittaa kunkin yksilön oikeutta määrätä omasta itsestään ja ruumiistaan yhtä pitkälle mennen kuin kahleorjien omistaja määräsi oikeutetusti orjuuden päivinä orjiaan. Jos täysi omistamisen oikeus on perusteltavissa, niin se tulee kysymykseen ainakin silloin, kun on puheena kyseinen itseomistuksen oikeus.

Omistamisen täydellisin oikeus on määriteltävä sen vuoksi, että voidaan sanoa, millainen itseomistus omassa täydessä vahvuudessaan on. Kysymyksessä itseomistuksen vahvuudesta oikeisto- ja vasemmistolibertaristi ovat täsmälleen samaa mieltä. Tämä kysymys ei ole heitä erottava. Sen sijaan heitä erottaa se, ettei oikeistolibertaristi käsitä vasemmistolibertaristin käsityksen mukaan sitä, ettei luonnonvaroihin, jotka eivät ole ihmistekoa, kellään ole niin vahvaa omistusoikeutta kuin yksilöillä on omaan henkilöön ja ruumiiseen.

Ihmisyksilöillä on oikeuksien täysi “setti”, joka koostuu seuraavista oikeuksista. Täydellinen omistusoikeus on seuraavien omistusoikeuksien kokonaisuus:
1) yksilön oikeus kontrolloida objektin käyttämistä;
2) hänen oikeutensa saada korvaus aina silloin, kun joku muu käyttää objektia ilman hänen eli omistajan lupaa;
3) pakottamisoikeus (estääkseen oikeuden loukkaukseen tai pakottaakseen ne korvaamaan, joka on aikaisemmin loukanneet oikeuksia;
4) oikeus siirtää oikeutensa toisille;
5) immuniteetti eli loukkaamattomuus sellaista minkä tahansa omistusoikeuden menetystä vastaan, johon yksilö eli omistaja ei ole suostunut.

Täydellinen omistus, samoin kuin omistus yleensäkin, on kimppu yksittäisiä omistusoikeuksia. Ei ole kysymys muusta kuin siitä, että yksilöllä on loogisesti vahvin omistusoikeuksien kokoelma olioon, joka henkilöllä voi olla siten, että se sopii yhteen sen kanssa, että toisilla ihmisillä on oikeus johonkin muuhun. Omistamisella voi olla eri asteita ja eri muotoja (hyvin harvat, jos mitkään oikeusjärjestelmät ovat valmiit tunnustamaan omistusoikeutta tässä loogisesti vahvassa muodossa). Todellisuudessa joku voi saada täydellisen oikeuden kontrolloida jotakin ilman, että henkilöllä on myös muita oikeuksia.

Vasemmistolibertarismi voidaan kiteyttää kahdeksi teesiksi, joista toisen mukaan a) ihmisyksilöt omistavat itsensä, mikä on juuri itseomistusta ja täyttää täydellisen omistuksen kriteerit, vaikka mikään muu omistus ei täyttäisi sitä; toisen teesin mukaan b) kaikki ihmiset omistavat luonnonvarat jonkin tasa-arvostandardin mukaisesti. http://www.homepages.ucl.ac.uk/~uctymio/leftlibP&PA.pdf

Vasemmistolibertaristit eivät vaadi sitä, että omistusoikeus on yhdenlaista tai ettei sitä ole lainkaan. He vaativat ainoastaan sitä normatiivista tosiasiaa, että toimivalla yksilöllä on itsensä täysi omistus sen sijaan, ettei hänellä ole mitään oikeuksia itseensä tai että oikeudet olisivat jotakin heikompaa. http://www.homepages.ucl.ac.uk/~uctymio/leftlibP&PA.pdf

Itseomistus täydellisen omistusoikeuden kriteerit täyttävänä

Libertaristien kannattama itseomistus on täydellisintä omistusta, joka on yhteen sopiva sen kanssa, että muilla ihmisillä on vahvuudeltaan samanlainen oikeus omaan itseensä kuin itse kullakin meistä on itseemme. Itseomistus on loogisesti täydellisintä, mutta ei ole silti loogisesti kaikkein vahvinta, siis itseomistusta, joka sulkisi pois toisten ihmisten oikeudet itseomistukseen. Yhden tai harvojen itseomistajien tapaukset eivät ole mahdollisia. Kukaan ei siis voi sisällyttää itseensä muita kuin itsensä. Kysymys on pelkästään vahvimmasta yksityisestä omistusoikeudesta, joka on yhteensopivaa sen kanssa, että muilla ihmisillä on samanlaiset oikeudet toisiin objekteihin. Täsmällisimmin sanottuna täydellinen itseomistusoikeus on loogisesti vahvin omistusoikeus, joka yksilöllä voi olla siten, että se on yhteensopiva sen kanssa, että kullakin toisella on samanlainen omistusoikeus kaikkeen muuhun maailmassa. Oikeuksien kokonaisuus on jotakin toista kokonaisuutta loogisesti vahvempi, jos ja vain jos edellinen kokonaisuus sisältää samat kuin toinenkin, mutta lisäksi jonkin muun.

Kaikkiin libertaristeihin ei päde se kritiikki, joka on suunnattu usein heihin: sen mukaan he eivät ole ymmärtäneet omistuksen ja itseomistuksen olevan eri oikeuksien kimppu, joka koostuu yllä mainituista viidestä osatekijästä. Libertaristi voi myöntää sen, että mainitut viisi oikeudellista osatekijää voivat esiintyä erivahvuisina ja että niiden kaikkien ei tarvitse esiintyä toistensa yhteydessä. Tästä oikeuksien jaettavuudesta vasemmistolibertaristit ovat vakuuttuneita, mutta tästä huolimatta he uskovat vakaasti siihen, ettei omistusoikeuksien kyseinen siivuttuneisuus merkitse sitä, että itseomistuksen ydinmerkitys jäisi jollakin tavoin moniselitteiseksi. Täyttä omistusoikeutta ei ole tarpeen pitää vahvimpana mahdollisena omistusoikeutena edes itseomistuksen tapauksessa, mikä on tässä yhteydessä hyvä muistaa. http://www.homepages.ucl.ac.uk/~uctymio/leftlibP&PA.pdf

Täydellisestä itseomistuksesta on aiheellista muistaa, ettei sen enempää se kuin ei myöskään jokin epätäydellisempi itseomistus sellaisenaan anna perusteita yksilönvapauden suojaamiselle. Niin kauan kuin itäsomistus on vain muodollista tai kuin siihen jää liittymättä tärkeitä lisäoletuksia, siitä ei voida tehdä yksilönvapauden turvaamista tukevia johtopäätöksiä. Kullakin yksilöllä on täysi oikeus vain itseensä ja omaansa, mutta hänen vapauteensa vaikuttaa myös se, ketkä omistavat asiat, jotka jäävät hänen omistusoikeutensa ulkopuolelle ja kuinka ne omistetaan. Omistusoikeudet suojaavat yksilöä toisten teoilta, kun taas se, mitä yksilö ei omista, voi olla siten omistettua, ettei yksilö voi saada siitä tukea omalle vapaudelleen. Mikäli liian suuri määrä hänen toistaan jää tekemättä sen vuoksi, että niiden tekemiseksi tarvitaan joidenkin toisten suostumus, jonka saaminen on epävarmaa, hän ei ole vapaa tekemään noita tekoja eivätkä ne ole myöskään hänen omaisuuttaan. Itse asiassa sekin, mikä ei ole yksilön kontrollissa, täytyy olla järjestetty suotuisasti, jotta järjestely tukisi yksilönvapautta, joka on yhdensuuntainen itseomistuksen oikeuden kanssa. Itseomistuksen lisäksi täytyy teoriaan sisällyttää käsityksiä siitä, mikä on itsensä omistavan yksilön suhde siihen omaisuuteen, johon hänellä ei ole oikeutta. http://plato.stanford.edu/entries/libertarianism/

John Locken mainitsema periaate, jonka mukaan on jätettävä riittävästi ja yhtä hyvää muille, jotta luonnonvaroja saisi vapaasti käyttää tai jotta juuri yhtä vahva tai melkein yhtä vahva omistamisen oikeus syntyisi luonnonvaroihin kuin mikä ihmisyksilöllä on oikeutena itseomistukseen. http://www.lonang.com/exlibris/locke/ Aivan riippumatta siitä, mikä tulkinta tai muotoilu lopulta esitetäänkään lockelaiseen provisioon, todistelu perustuu seuraavaan seikkaa: aina kun lockelaista provisiota loukatulla osapuolella on oikeus sekä käyttää voimakeinoja vääryyden korjaamiseksi että oikeus velvoittaa loukkaaja korvauksiin, joiden luonne riippuu olennaisesti siitä, minkälainen sisältö halutaan antaa lockelaiselle provisiolle. Silti on selvää se, että kaikissa lockelaisissa vasemmistolibertarismin muodoista pätee seuraava. Niin kauan kuin lockelaista provisiota ei rikota (eikä siis loukata toisten ihmisten oikeuksia), kukin yksilö saa halutessaan loogisesti täydellisen yksityisen omistusoikeuden tuotantoprosessissa käytettäviin väli- ja lopputuotteisiin. Mitä pitemmälle materiaalista tasa-arvoisuutta lockelaisen provision katsotaankin edellyttävän, sitä vähemmän tilaa jää sellaiselle yksityisomistukselle, joka sallii suuresti vaihtelevat taloudelliset epäsuhtaisuudet yksilöiden välillä. Kuitenkin lockelaisen provision mukaiset yksityiset omistusoikeuden on sellaisia, joita itseomistukseen täydellisyys mallintaa Locken yhteiskuntafilosofiassa.

Vasemmistolibertarismin “yhteisomistukselliset” ja “unilateraaliset” eli oikeussubjektikeskeiset muodot

Voidaan erottaa vasemmistolibertarismin eri muotoja. Toiset ovat “yhteisomistuksellisia” muotoja, joiden kyseinen luonne on pisimmällä silloin, kun sekä luonnonvarojen käyttöönotto että niiden käyttäminen edellyttää yhteiskunnan muiden jäsenten tai heidän enemmistönsä suostumusta. Ellei jokaisen suostumusta voida saada, on saatava vähintään yksinkertaisen enemmistön. Lievempi muoto “yhteisomistuksellista” vasemmistolibertarismia on vasemmistolibertarismin muoto, jossa pelkästään luonnonvarojen haltuunottaminen edellyttää yhteiskunnan muiden jäsenten tai heidän enemmistönsä suostumuksen. Sen sijaan haltuunotettujen luonnonarojen käyttäjille jää täysi vapaus tehdä kaikkea mitä he haluvat luonnonvaroilla; vain luonnonvarojen tuottamaton käyttö voi vaatia yhteiskunnan muiden jäsenten suostumusta. Vasemmistolibertarismin omaisuudenyhteisyydellinen pisimmälle menevä muoto jättää tuskin lainkaan vapautta luonnonvarojen yksityiseen käyttöön.

Vasemmistolibertarismin omaisuudenyhteisyydelliset muodot ovat pulmallisia monin tavoin. Kun ainakin enemmistön suostumus on saatava vähintäänkin luonnonvaroja haltuunotettaessa, sen saanti voi olla vaikeaa tai tuottaa kustannuksia, jotka nostavat luonnonvarojen käyttöönottokustannuksia. Niin kauan kuin omistussääntönä on enemmistösääntö, joudutaan mainittu ongelma ratkaisemaan jotankin. Ongelma ei koske vasemmistolibertarismin niitä muotoja, joissa yhteiskunnan muiden jäsenten tai heidän enemmistönsä suostumusta ei tarvita. Näiden muotojen tapauksessa esitetään joitakin ehtoja haltuunotolle. Libertarismin näitä muotoja nimitän Vallentynen tapaan unilateraalisiksi.

Pohtikaamme unilateraalisia muotoja libertarismista. Radikaalit oikeistolibertarismit sisältävät sen ajatuksen, ettei toisten ihmisten mikään reilu osuus rajoita luonnonvarojen käyttämistä eikä estä heitä saamasta oikeutta mihin hyvänsä luonnonvaroista. Yksilöt saavat tuhota luonnonvaroja oman mielensä mukaisesti, kunhan vain eivät mene niin pitkälle, että he loukkaavat toistensa oikeutta itseomistukseen. Edelleen he voivat saada omistusoikeuden mihin hyvänsä osaan, jos he ehtivät vaatia sitä ensimmäisenä. Tämän käsityksen mukaan luonnonvarat eivät ole suojattu minkään omistussäännön mukaisesti. Niiden luvallinen käyttö ei siis edellytä kenenkään toisen suostumusta. Luonnonvarojen käyttö ei ole myöskään minkään toisten oikeudesta johtuvan käyttäjälle tulevan korvausvelvollisuuden alaista.
http://plato.stanford.edu/entries/libertarianism/

Yhteisomistuksellisilla vasemmistolibertarismeilla on puutteita, joiden vuoksi niiden sijaan on aiheellista valita unilateraaliset vasemmistolibertarismit, joita on esimerkiksi radikaali lockelainen libertarismi.

Pohtikaamme unilateraalisia muotoja libertarismista. Radikaalit oikeistolibertarismit sisältävät sen ajatuksen, ettei toisten ihmisten mikään reilu osuus rajoita luonnonvarojen käyttämistä eikä estä heitä saamasta oikeutta mihin hyvänsä luonnonvaroista. Yksilöt saavat tuhota luonnonvaroja oman mielensä mukaisesti, kunhan vain eivät mene niin pitkälle, että he loukkaavat toistensa oikeutta itseomistukseen. Edelleen he voivat saada omistusoikeuden mihin hyvänsä osaan, jos he ehtivät vaatia sitä ensimmäisenä. Tämän käsityksen mukaan luonnonvarat eivät ole suojattu minkään omistussäännön mukaisesti. Niiden luvallinen käyttö ei siis edellytä kenenkään toisen suostumusta. Luonnonvarojen käyttö ei ole myöskään minkään toisten oikeudesta johtuvan käyttäjälle tulevan korvausvelvollisuuden alaista. Sisällisesti vaativa lockelainen provisio sen sijaan asettaa loukkaajalle korvausvelvoitteen loukattua kohtaan.http://plato.stanford.edu/entries/libertarianism/

Henry Georgen vasemmistolibertarismi ja hänen tulkintansa siitä, mitä lockelainen provisio tarkoittaa käyvät esimerkiksi lockelaisesta vasemmistolibertarismista. Hänen mukaansa lockelainen provisio on ymmärrettävä ehdoksi, jonka nojalla yksilöt saavat hyödyntää vapaasti luonnonvaroja ja hankkia niihin omistusoikeuden, joka on loogisesti vahvinta lajia. Niin kauan kuin he jättävät riittävästi ja yhtä hyviä luonnonvaroja toisille, omistusoikeudet ovat vahvimmat mahdolliset. Ehtoa ei loukata, jos muille ihmisille jätetään luonnonvaroja hyödynnettäväksi ja omaisuudekseen muutettavaksi niin paljon, että kullekin riittää henkeä kohti vähintäänkin yhtä paljon kuin luonnonvaroja ensin haltuunsa saaneet luonnonvaroja.

Niukkuuden lisääntyessä tätä ehtoa voidaan joutua loukkaamaan. Loukkauksien tapahtuessa niiden omistusoikeudet, jotka ovat loukanneet lockelaista provisiota, lakkaavat olemasta täydellisiä. He ovat loukkauksen vuoksi korvausvelvollisia loukatuille. Korvauksen suuruus määräytyy sellaiseksi, mikä on kilpailullisilla markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan muodostunut hinta, jota tulisi maksaa luonnonvaran käytöstä. Luonnonvaroihin olevan yhtäläisen oikeuden ylittävään määrään ei voida saada täyttä omistamisen oikeutta, koska toisten pakottamis- ja korvausvaadeoikeudet ovat vahvempia kuin loukkaajien immuniteetit loukattujen oikeuksia vastaan. Korvaus vastaa rahallisesti reilun osuuden ylittävän luonnonvaran markkina-arvoa.

Georgelaiselle mallille on ominaista se, että korvaus maksetaan luonnonvaran arvosta. Kysymys on siitä, että omaisuuden se arvo, joka perustuu työhön ja vaivaan, siis luonnonvaran paranteluun sekä työ- että pääomapanostuksin, vähennetään lopputuotteen arvosta; lopputuotteesta korvataan se, mitä loukattu vaatii, ottamalla korvausmaksu vähennysten jälkeisestä markkina-arvosta. On merkille siis pantava, ettei georgelaisesti tulkittu lockelainen provisio olekaan katsottava tasa-arvoperiaatteeksi, jos vaaditaan pitemmälle menevää tasa-arvoisuutta. http://web.missouri.edu/~umcasklinechair/on-line%20papers/discrimination-larry.doc

Pitäessään luonnonvaroihin olevia oikeuksia oikeuksina sellaiseen, joka ei ole kenenkään ihmisen valmistamaa ja johon siis ei ole täydellistä omistusoikeutta siten, kuin yksilöillä taas on sellaiseen, mikä ihmisten valmistamaa. Jälkimmäiseen yksilöt voivat saada lähes niin vahvan omistusoikeuden kuin omistusoikeus vahvimmillaan eli itseomistus on. Luonnonvaroihin ei voida saada oikeuksia, jotka voisivat olla melkein itseomistusoikeuden vahvuisia. Lockelaista provisiota loukaten haltuun otetut luonnonvarat eivät voi tulla haltuunottajan tai työtä tekevän omaisuudeksi, ellei provision nojalla toisten itseomistusoikeuksia loukkaavia tekoja korvata rahallisesti provision ylittävän omaisuuden markkina-arvon mukaisesti loukatuille tai organisaatiolle, joka edustaa muita ihmisiä. Heillä on luonnonvaroista osuus, joka jää epäreilusta pinemmäksi, ja oikeus kärsimänsä vhennyksen markkina-arvoa vastaavaan taloudelliseen korvaukseen. Kyseiseen osuuteen oleva omistusoikeus ei riipu siitä, miten paljon yksilö osallistuu työpanoksellaan tuotantoon, vai osallistuuko hän ollenkaan työllään tuotantoon. Vasemmistolibertaristisessa teoreettisessa viitekehyksessä voidaan siksi antaa perustelu sosiaaliselle minimitulolle eli perustulolle.

Saajansa työpanoksesta täysin riippumattomasta perustulosta, joka on hänelle maksettavaa vuokraa hänen osuutestaan, joka on muiden tuottavassa käytössä.

Tämän vuoden eduskuntavaaleissa yhtenä vaaliteemana on perustulon puolustaminen ja antaminen oikeutena Suomen kansalaisille. Vasemmistolibertaristinen tasa-arvoisuuden ajatus saa ilmauksensa juuri perustulosta, johon jokaisella kansalaisella pitää olla oikeus riippumattomasti työpanoksestaan yhteiskunnan hyväksi. Vaalitaistelussa tulisi tiedustella ehdokkailta kantaa juuri perustuloon, joka on perustulonsaajan työpanoksesta riippumaton eli vastikkeeton radikaalisessa merkityksessä.

Vasemmistolibertaristinen minimi- eli perustulo on kokonaan saajansa työpanoksista riippumaton; tässä muodossa esitettävän perustulon perusteluna on siis se, että jokaselle ihmiselle on suotu osuus tietyistä voimavaroista. Yksilöillä on pysyvästi omistusoikeus osuuteen kaikista luonnonvaroista, ja tämän oikeuden nojalla heidän pitää olla oikeus saada tuloja osuudestaan silloinkin, kun se ei ole heidän käytössään, vaan sen sijaan joidenkin toisten ihmisten käytössä. Työn panostamisen sijasta yksilöt ovat antaneet luonnonvaroista olevan osuuden vuokralle, josta he voivat saada pääomatuloja. Työtulojen sijasta heillä on maankorkotuloja osuudestaan luonnonvaroja. Sellaisia luonnonvaroja, jotka kuuluvat toisten osuuksiin, vuokralle ottaneilla on puolestaan maankorkomenoja, joiden pitää päätyä niille, joiden osuuksista luonnonvarat ovat peräisin.

Ranskalainen libertarismin edeltäjä Frederic Bastiat keskusteli höylästä, jonka on ylimääräinen ja jonka puuseppä lainaa pois; lainasta hän haluaa korvaukseksi upouuden höylän (korvauksen vanhan höylän kulumisesta) ja osuuden höylän käytöstä tulevaan tuottoon, siis pääoman koron. Voidaan mainita, että Henry George viittaa teoksessaan Edistys ja köyhyys Bastiatin höylään.

Voimme kuvitalla, että asutamme asumis- ja hyödyntämiskelpoisen planeetan. Ajatuskokeessa olemme vasemmistolibertaristeja, joilla on yhtäläinen oikeus asutettavan planeetan luonnonvaroihin. Mikäli emme halua, meidän ei tarvitse osallistua luonnonvarojen tuotannolliseen käyttöön; sen sijaan voimme vapasti suostua siihen, että toiset käyttävät tuottavasti luonnosta saatavia voimavaroja; luovumme käyttöoikeuksista, mutta säilytämme itsellämme oikeuden sijoituksemme tuotton. http://plato.stanford.edu/entries/social-minimum/

Pelkästään itsomistajuudesta ei seuraa oikeutta pitää oikeutensa voimassa pakkokeinoin. Siksi siitä ei voida tehdä johtopäätöstä, että loukatulla on oikeus pistää voimaan loukkauksen rangaistus tai periä korvaukset hänelle aiheutetusta vahingoista. Itsomistajuudesta myöntämisestä voi siis seurata sen myöntäminen, että itsensä omistajalla on rajoittamaton immuniteetti toisia ihmisiä vastaan, jopa tapauksissa, joissa omistaja on loukannut joidenkin toisten oikeuksia. Jos itseomistuksen oikeuteen liitetään loukatun lockelainen oikeus panna toimeen loukkauksensa rankaiseminen, niin tästä voi seurata puolestaan se, ettei muita loukanneelle jää lainkaan immuniteettia toisia vastaan, jotka siis voivat voimakeinoin toteuttaa rangaistuksensa. Libertaristista teoriaa voidaan siis kehittää kahteen eri suuntaan, joista toisessa korostetaan itseomistajan immuniteettia ja toisessa taas loukatun tai tämän edustajan oikeutta voimakeinoihin. http://plato.stanford.edu/entries/libertarianism/

Libertarismin voimakkaasti pasifistinen eli rauhanomainen muoto perustuu ajatukselle, ettei kukaan voi käyttää voimakeinoja edes hyvityksen saamiseksi kärsimästään loukkauksesta ilman loukatun henkilön suostumusta.

Työpanoksesta tai yleensä mistä tahansa “vastikkeesta” riippumattomasti kansalaiselle maksettavan perustulon ajatus on osa vasemistolibertaristista pyrkimystä yhdistää taloudellisella alueella vapaus ja tasa-arvoisuus. Tämä pyrkimys erottaa vasemmistolibertarismin kaikista pyrkimyksistä suosia valintaa taloudellisen vapauden ja taloudellisen tasa-arvon välillä. Siksi vasemmistolibertarismi on erilaista kuin oikeistolibertarismi, jossa taloudellinen tasa-arvo hylätään vapauden suojan vuoksi. Se eroaa myös liberalistisen egalitarismin muodosta, kuten esimerkiksi rawlsilaisesta liberalismista. Näiden erojen vuoksi vasemmistolibertarismi on katsottava libertarismin muodoksi.

Vasemmisto- ja oikeistolibertaristien valtiokritiikin yleisistä suuntaviivoista

Libertaristit pitävät nykyisen hyvinvointi- , sosiaali- tai huoltovaltion monia valtuuksia moraalisesti oikeuttamattomina. Valtion viranomaiset loukkaavat kansalaisten oikeuksia silloin, kun he uhkaavat rangaistuksella tai rankaisevat henkilöä, joka ajaa moottoripyörällä ilman pakollista kypärää, käyttää humeita tai päihteitä, joka kieltäytyy sotapalveluksesta tai harjoittaa seksuaalisuhteita, joihin on suostuttu molemminpuolisesti tai joka osallistuu uhkapeliin. Edelleen libertaristin näkemyksen mukaan valtion viranomaiset loukkaavat kansalaisen oikeuksia, kun he pakottavat tai uhkaavat pakottaa hänet siirtämään oikeudenmukaisesti hankkimastaan varallisuutta heille, jotta tällä voidaan mkksaa eläkettä, antaa toimeentulotukea näiden tarpeessa oleville tai kustantaa julkishyödykkeitä (esimerkiksi puistoja ja kulkuväyliä). http://plato.stanford.edu/entries/libertarianism/

Vasemmistolibertaristi vastustaa myöskin edellä mainittuja valtion viranomaisten toimenpiteitä. Hänen perusteenaan on se, että toimenpiteillä puututaan keinoteisesti haltuunottujen luonnonvarojen jakautumiseen. Jotkut libertarismiin kallistuvat teoriat, kuten esimerkiksi Friedrich von Haykin, taas sisältävät näkemyksen, että on oikeutettua voimakeinoin pakottaa ihmiset osallistumaan reilulla osuudellaan järjestyksen ja oikeuden ylläpidon kustannusten maksamaiseen. Puheena ovat kulut, jotka kattavat libertarististen oikeuksien ylläpidon ja niiden loukkauksien hyvittämisen loukatulle.

Valtion viranomaisten voimankäyttöä vastaan libertaristit esittävät ainakin kaksi väittämää. Valtio tekee vääryyttä, koska se uhkaa pakkokeinoilla ja käyttää niitä rajoittamaan yksilönvapautta, joka tai jonka käyttö ei loukkaa kenenkään toisen henkilön oikeuksia. Toinen moite valtioita kohtaan on se, että nykyinen hyvinvointivaltio (tai useimmat valtiot) käyttää voimakeinoja tai uhkaa niillä rajoittaakseen yksilöiden oikeutta puolustaa ja ylläpitää voimakeinoin omia oikeuksia. Vaikkakin useimmat valtiot tunnustavat itsepuolustusoikeuden, jotkut valtiot perivät pakolla korvauksia tai langettavat rangaistuksia niille, jotka ovat loukanneet toisten ihmisten oikeuksia. Valtio saattaa siis rangaista sellaista, joka yrittää saada yksityisesti voimaan sellaisen pätevän rangaistuksen, jonka myös viranomaiset pyrkivät saamaan

Ei-pasifistiset libertaristit kieltävät valtiota rankaisemasta niitä, jotka panevat toimeen oikeudenmukaisia rangaistuksia. Heidän mukaansa jokaisella näet on oikeus pitää eri tavoin voimassa oikeutensa. Oikeus pitää voimassa omat oikeutensa ei lakkaa ennen kuin ihmisyksilö on luopunut tuosta oikeudestaan. On äärimmäisen tärkeää panna merkille, ettei valtion viranomaisia moitita siitä, että he käyttävät pakkokeinoja kansalaisten oikeuksien voimassa pitämiseen; sen sijaan heitä moititaan siitä, että valtion avulla estetään kansalaisia käyttämästä itse pakkokeinoja omien oikeuksiensa turvaamisessa.

Vasemmistolibertaristit hyväksyvät ainakin “oikeudenmaukaisuutta turvaavan” ja rajoitetusti valtion kaltaisen minimaalisen organisaation

Edellä esitetyllä tavoin sekä oikeisto- että vasemmistolibertaristit moittivat valtiota. Tässä suhteessa nämä mielipidesuunnat eivät eroa toisistaan. Oikeistolibertaristista vasemmistolibertaristi eroaa siten, että hän hyväksyy tietyn valtion tavanomaisesti harjoittamat toimet, jotka oikeistolibertaristi kieltää valtiolta. Useimmat vasemmistolibertaristit myöntävät sen, että yksilöillä on pakkokeinoin voimaan saatettava velvollisuus maksaa sen oikeuden mukaisesti, joka toisilla ihmisillä on ja jonka toteutumista nuo toiset vaativat heiltä. Taloudellista oikeudenmukaisuutta etsivien ihmisten on sallittu perustaa organisaatio, joka tietyillä ehdoilla voi periä pakkokeinoin toisilta ihmisiltä tuloja, joiden perusteena on perivien yksilöiden yhtäläinen oikeus osuuteen luonnonvaroista. Organisaatio saa siirtää oakokeinoin perittyjä tuloja niille, jotka sekä ansaitsevat ne että ovat suostuneet ottamaan vastaan nuo oikeutetut tulot. Organissatio voi tuottaa sellaisia julkishyörykkeitä, joita ihmiset vaativat sen oikeuden nojalla, joka heillä on osuudessaan luonnonvaroista. Se saa kustantaa poliisipalveluiden lisäksi sellaisia julkishyödykkeitä, kansallinen puolustus, puistot ja kulkuväylät. Maa, johon on liitetty poliisipalvelut, on arvokkaampaa kuin sellainen maa, jolla poliisipalveluita ei ole. Julkiset palvelut on sallittua kustantaa silloin ja vain silloin, kun ne rahoitetaan vuokrasta, joka on lupa periä pakkokeinoin niiltä, jotka käyttävät muilta saatuja luonnonvaroja yleiseksi hyväksi.

Tarvitaan “oikeudenmukaisuutta turvaava” organisaatio tuottamaan nykyaikaisen valtion monia toimintoja, jotka myös vasemmistolibertaristi voi hyväksyä. Hän voi hyväksyä ne myös nykyvaltion tuottamina. Hän siis pitää oikeutettuna sitä, että valtio tai sitä funktionaalisesti vastaava organisaatio tuottaa hänelle ja muille ihmisille kyseisiä palveluita. Silti on mainittava kolme varausta, jotka täytyy tehdä, jotta vasemmistolibertaristi hyväksyisi sosiaalisten tehtävien hoideon oikeutetuksi. Ensimmäinen niistä on se, että organiasstiolla on valtuudet vain siihen pakkoon, millä suojataan libertaristiset oikeudet ja mahdollisuudet, jotka perustuvat luonnonvaroista oleviin osuuksiin. Voimakeinoilla ei saa asettaa rajoituksia sellaiseen vapauteen, joka ei loukkaa kenenkään oikeuksia. Vasemmistolibertaristilla on toinen varaus, joka edellyttää sitä, ettei organisaatiolla ole mitään monopolia tai yksinoikeutta tuon tehtävänsä hoitamiseen ja pakottamisen käyttöön. Voi olla monia organisaatioita tuottamassa noita julkishyödykkeitä. http://plato.stanford.edu/entries/libertarianism/

Kolmantena ja viimeisenä varauksena, jonka vasemmistolibertaristi asettaa organisaatioon, joka on funktionaalisesti valtion kaktainen, on se, että organisaatioiden viranomaisille ole sallittu pakottaa yksilö maksamaan luonnonvaroihin olevien oikeuksien arvon mukaisesti ainoastaan tietyllä ehdolla. Verovelvollisen täytyy voida luottaa siihen, että häneltä peritty pakkomaksu on luotettava tapa, jolla hän voi täyttää oman velvollisuutensa. Korruptoituneiden tai tehottomien organisaatioiden ei pidä sallia suorittaa maksujen perimistä. Lisäksi on muistettava, ettei korruptoitumaton eikä tehokaskaan organisaatio saa periä maksuja, joiden maksamiseen on velvollisuus, jos ja kun yksilöt suorittavat maksun suoraan asiaankuuluvalle vastanaottajaosapuolelle. Jälkimmäisellä henkilöllä on saatavia, jotka muiden on maksettava hänelle. http://plato.stanford.edu/entries/libertarianism/

Verrattaessa vasemmistolibertarismia ja anarkismia toisiinsa huomio kiinnittyy tiettyyn eroon niiden välillä. Anarkismin yhtenä tunnusmerkkinä on se, etteivät tuotannolliset voimavarat kuulu muille kuin niiden tuotannollisille käyttäjille. Espanjan sisällissodan aikana tuotantovälineet eivät olleet keidenkään muiden omaisuutta kuin aina sen tehtaan työläisten, jotka käyttivät niitä tuottavasti. Vaikkakaan kukaan työläinen ei saanut kondrolloida niitä yksin, saman tehtaan työläiset kontrollloivat niitä yhdessä ilman, että kenelläkään tehtaan ulkopuolella oli oikeutta kontrolloida niitä heidän lisäkseen. Tehtaiden työläiset eivät olleet valinneet mitään tehtaan ulkopuolista elintä, joka olisi saattanut määrätä tehtaita toimimaan minkään ylemmän suunnitelman mukaisesti. Heillä ei ollut vasemmistolibertaristien kannattamaa vapautta luopua teuotantotehtävästä ja saada omaa oikeuttaan vastaavia vuokratuloja, jotka kannettaisiin tuotantovälineiden käyttäjiltä.
http://www.gmu.edu/departments/economics/bcaplan/spain.htm

Vasemmistolibertarismi ja vasemmistoanarkismi voidaan nähdä erilaisten kansankapitalismin muotoja edustavina. Vasemmistoanarkismissa tuotantohyödykkeeseen kohdistuva omistusoikeus, joka on vahvimmanlaisen yksityisomistuksen vahvuinen sekä valtiota että muissa tehtaissa toimivia kohtaan. Saman tehtaan muut työläiset on yksittäisen työläisen kannalta kanssaomistajia. Kellään ei voi olla kanssaomistusoikeutta mihinkään taloudelliseen voimavaraan, joka ei ole hänen käytössään. Sen sijaan vasemmistolibertarismin mukaan itse kullakin meistä on omistusoikeus voimavaroihin riippumatta siitä, osallistummeko itse niiden käyttämiseen. Vasemmistoanarkismi ja -libertarismi voidaan yhduistää siten, että luonnonvaroihin sovelletaan vasemmistolibertaristisia mallia, kun taas tuotettuihin tuotannontekijöihin eli tuotantovälineisiin sovitetaan vasemmistoanarkistista mallia.

Filosofinen vasemmistolibertarismi tapa turvata yksilönvapaus osana pyrkimystään suurempaan sen kanssa yhteen sopivaan aineelliseen tasa-arvoisuuteen.

Vasemmistolibertarismin vasemmistolaisuusaste on katsottava sitä suuremmaksi, mitä enemmän jotakin tasa-arvoisuuden lajia lockelaisen provision katsotaan edellyttävän. Yleisesti sanoenhan vasemmistolibertarismi on poliittinen vapaudenfilosofia, jossa täysi itseomistus nähdään perustana suuremmalla yksilönvapaudelle ja myös taloudelliselle vapaudelle kuin mitä liberalistisen egalitarismin tavanomaiset muodot ovat valmiita sallimaan. Jälkimmäisissä teorioissa on pyritty egalitaristisiin tavoitteisiin yksilönvapauden kustannuksella. Näin ei olisi saanut tapahtua, vaan sen sijaan olisi pitänyt pyrkiä mahdollisimman laajaan tasa-arvoon vapaudessa.

Yksilönvapauteen vasemmistolibertaristit uskovat voivansa yhdistää ainakin yhtä vahvan egalitarismin takaamisen kuin mitä liberalistiset egalitaristit ovat ehdottaneet. Täydellinen itäsomistus on vapauden takeita, kun taas tasa-arvopyrkimys pyritään saavuttamaan siten, ettei luonnonvaroihin katsota olevan täyttä omistusoikeutta; sen sijaan luonnonvarojen omistamisen katsotaan pohjautuvan tasa-arvoon. Eri vasemmistolibertaristit toki ehdottavat erilaisia materiaalisen tasa-arvon muotoja, joiden kesken he käyvät kiistoja. Vasemmistolibertaristiset tasa-arvovaatimukset vaihtelevat liberalististen egalitaristien vaatimuksia vahvemmista yhtä vahvoihin kuin mitä jälkimmäiset ovat olleet valmiita esittämään ja puolustamaan. Vasemmistolibertaristit ovat suosineet yksilöiden sitä vapautta, joka on esteiden poissaoloa, siis negatiivista vapautta, ja kannattaneet tämän saattamista yhteen pitkälle menevien tasa-arvoihanteiden kanssa, jopa pitemmälle menevien kuin liberalististen egalitaristien kannattamat; jälkimmäiset ovat katsoneet vapauden ja tasa-arvon vastakkaisuuden niin suureksi, että he ovat vaatineet vapaudesta tingittäväksi, vaikka tavoitteena ollut tasa-arvoisuus ei olekaan aina ollut yhtä radikaalia kuin radikaaleimpien vasemmistolibertaristien Egalitaristisuutensa vuoksi jälkimmäiset haluavat tulla luokitelluiksi liberalistisen egalitarismin aidoksi muodoksi.
http://web.missouri.edu/~umcasklinechair/on-line%20papers/discrimination-larry.doc