LKS valitsi, perinteitä kunnioittaen, vuoden opetushenkilön, ryhmäopettajan sekä luennoitsijan. Opiskelijoiden perustelut valinnoille olivat mukavaa kuultavaa: ansaitusti kukat ja todistuksen saivat Kimmo Kontula, Erik Qvist ja Marjukka Myllärniemi.
Lisäksi dekaani palkitsi syventävistä tutkielmista kaksi opiskelijaa ja kunniaa saivat myös ansaitusti erikoistumiskoulutuksen osalta kolme opettajaa: Kannelmäen terveyskeskukselta, Kätilöopistolta sekä Laakosn sairaalan sisätaudeilta.
On aina yhtä hienoa huomata, että hyvästä opetustyöstä palkitaan. Ja kuten LKS:n puheenjohtaja totesi, onneksi on näitä opettajia, jotka ovat todella läsnä, esimerkkinä opiskelijoille ja näkevät vaivaa opetuksen suhteen.
Kasvaminen lääkäriksi opintokokonaisuuden, sateenvarjon, alle asettuvat opintojaksot läpikäytiin aina historiasta nykypäivään reilussa kahdessa tunnissa keskiviikkoiltapäivänä.
Ihan ensimmäiseksi nostettiin pohdintaan nimi: kuvaako Kasvaminen lääkäriksi opintokokonaisuuden nimi “itseään”. Tukevatko opetettavat sisällöt lääkäriksi kasvamista kuten toivomme? Olemmeko kasvattamassa vai toivommeko, että kasvetaan?
KL -sateenvarjon alle vaikuttaa asettuvan monta keskeistä aihealuetta lääkärin työssä: vuorovaikutus, etiikka, lainsäädäntö, perusterveydenhuolto, EBM sekä uusimpana pienenä pätkänä monikulttuurisuus. Toiveina yleisöstä nostettiin esiin myös lisäksi moniammatilliset työyhteisöt ja vuorovaikutus tai ylipäätään työskentely niissä.
Paikalla oli nelisenkymmentä osallistujaa, joista opiskelijoita oli oikein mukava joukko. Ja monia hyviä huomiota esitettiinkin, puolin ja toisin.
Yliopiston rehtori Thomas Wilhelmsson jatkoi viime vuonna luotua perinnettä kiertää kampuksia tiedottamassa keskeisistä asioista. Tällä kertaa kyseessä oli yliopiston strategian “kick off” -tilaisuus.
Tilaisuuden aikana läpikäytiin lyhyesti strategian painopisteet, yliopiston taloutta, yliopistolaitoksen haasteita, Helsingin yliopiston sijoittumista erilaisilla ranking listoilla sekä tulevaisuuden keskeisiä teemoja. Visuaalisesti kauniin kaarevasta Kaisa -oppimiskeskuksesta, joka valmistuu vuonnan 2012, näimme myös ensi silmäyksen.
Kaikkien näiden asioiden lomassa rehtori muistutti useaan otteeseen siitä keskeisimmästä: henkisestä pääomasta, eli fiksujen ihmisten tärkeydestä yliopistolle, sen toiminnan jatkumiselle ja toiminnassa menestymiselle. Muistutus kieltämättä lämmitti mieltä vilpoisessa luentosalissa.
Yliopiston perehdyttäjäfoorumi järjestäytyi ensi kertaa kuulemaan ja keskustelemaan palautteen annosta perehdyttämisessä.
Tapaamisen aluksi Kiira Ukkonen muistutti, että rekrytointi ja sitä seuraava perehdyttäminen on aina suuri sijoitus: 60% yliopiston menoista kuluu henkilöstökuluihin.
Päivi Kupiaksen asiantuntijaluento Kannustavasta ja ohjaavasta palautteesta perehdyttämisessä antoi ajateltavaa palautteenannosta yleisemminkin. Kenellä on valta ja vastuu esimerkiksi palautteen annon erilaisilla vaatimustasoilla (arjen palaute, puheeksi ottaminen ja varhainen puuttuminen)? Läpikävimme Satu Berlinin (2008) väitöskirjatyössä esitettyjä palautetyyppejä, samoin kuin Fisherin ja Feryn (2009) palautelajeja.
Vuorovaikutus, luotettavuus ja tätä kautta syntyvä luottamus ovat palautteen annon keskiössä. Luottamuksen rakentaminen usein kestää, mutta sen voi toisaalta menettää hetkessä. Kolme, tai oikeastaan neljä, K:ta on syytä pitää mielessä vuorovaikutustilanteissa: Kuuntele, Kuule, Kysy, Kuule ja Kerro.
Oppimisesta osaamiseen -seminaarisarjan 3.12. Helsingissä pidetyn seminaarin aiheena oli osaamistavoitteiden määrittely yliopisto-opetuksessa. Englanniksi aiheesta puhutaan learning outcomes -käsitteellä, mutta suomennoksissa köyttä vedetään kahden kahden käsitteen, oppimistulosten ja osaamistavoitteiden välillä.
Aamu alkoi Anneli Airolan puheenvuorolla aikuisopiskelijan ohjauksen kehittämisestä. Puheenvuorossa vakuutettiin, että resurssien panostaminen opiskelijoiden ohjauksen maksaa itsensä takaisin, usein moninkertaisena.
Anneli Airolan puheenvuoro jatkui englantilaisen Anita Walshin esimerkeillä learning outcomien kirjoittamisesta. Keskusteluissa nousi esiin muun muassa se, tulisiko opiskelijoiden osaamistavoitteiden/ oppimistulosten kuvata minimitasoa (=mitä vaaditaan jotta pääsee läpi) vai ihanteita.
Monia muitakin huomioita - ja ristiriitaisiakin ajatuksia – heräsi päivän aikana: näistä voit lukea tarkemmin muistiinpano-osuudesta.
Marraskuun virtuaalitapauksessa käytettiin uudenlaista toteutusta, jossa sen laatinut ortopediopettaja demosi olkanivelen toiminnallisia testejä lyhyinä videoina (20-30 sek) ja samalla myös opetti diagnostiikkaa.
Tapaus sisälsi kuusi opettajan itse tavallisella taskukameralla tuottamaa digivideota. Opiskelijoilta pyydettiin palautetta joista lähes kaikki olivat kiittäviä, erityisesti videoiden osalta (palautetekstit viestin lopussa). Teknisiä ongelmia videoiden katselussa ei ollut.
Lyhyinä videoina käytettäväksi sopivat erinomaisesti mm. toiminnalliset kliiniset testit vaikkapa neurologiassa, fysiatriassa tai ortopediassa kuten nyt tehtiin.
Tietokanta Scopus on tieteellisen tiedonhakijan työkalupakissa rotevansorttinen sorkkarauta joka sopii vaikkapa tilanteeseen jolloin Medline-haku vetää vesiperän. Tietysti ensin tarkistat että olivatko hakutermit kohdallaan mutta jos kaikki on ollut hakutekniikassa kuosissaan voi seuraavana koettaa harpata eteenpäin Scopusta käyttäen. Se kattaa muhkeasti suuremman joukon tiedesarjoja (>18000 kpl) kuin Medline ja laajasti eri tieteenalueilta. Silloin voi tuollaisesta em. vaikeasti ratkaistavasta tiedonhausta voi koettaa vaikka väkisin vääntää ulos osumia joilla taas sitten pääsisi eteenpäin.
http://www.scopus.com/
Scopus näyttää olevan parhaillaan Terkon kautta kokeilukäytössä ja nyt sitä pääsee hyvin siis koeponnistamaan. Hakuosumista on linkitys siten että kokoteksteihin pääsee toiminnolla ‘View at Publisher’ edellyttäen että HY:ssa on oikeudet tarjolla ko. julkaisusarjaan.
Lisätietoja Scopuksesta: http://www.info.scopus.com/detail/facts/
http://blogs.helsinki.fi/terveystieteidenkeskuskirjasto/2009/10/14/terkon-asiakkailla-mahdollisuus-koekayttaa-scopus-tietokantaa/
Itse käytin 
