Tuhkapilvi-kaaoksen yhtenä akateemisena seurauksena on, että väitöstilaisuuksiin on pitänyt pika-pikaa kehittää korvaavia toteutustapoja vastaväittäjän jäädessä ilman kuljetusta. Tukiverkoston postilistalla oli viime viikolla keskustelua korvaavien verkkovälineiden luotettavuudesta ja kannattavista käytännöistä. Keräsin tähän yhteenvetoa käydystä keskustelusta ja kokemuksista eri tiedekunnista.
- Väitöstilaisuuksia tiedetään Suomessa lähetetyn AC(P):llä yleisön palveluna, “virallisten” asianosaisten ollessa samassa tilassa.
- Videoneuvottelun kautta on väitelty, ja tässä hyvänä puolena on, että yhteys on salattu.
- Skypen välitykselläkin on väitelty siten, että vastaväittäjä on ulkomailla, ja sekä ääni että kuva ovat olleet vähintään-hyvä-laatuisia. Toisaalta Skypestä on ollut äänen heikkotasoisiakin kokemuksia. Skypellä voi tarvittaessa soittaa vaikka kännykkään, vaikka ulkomaille.
- Villein viritys viime viikolta oli Kumpulasta, jossa käytössä oli samassa tilassa kaksi erillistä skype-yhteyttä ja luokkatila, jolloin verkkoyhteydet ja kuvat viritettiin vastakkaisille seinille ja mikit keskelle vierekkäin, että kaikki kuulivat ja näkivät kaikki… :)
Varustus esim. skypeä varten on tietokone (läppäri riittää), web-kamera, konferenssimikki tai erikseen mikki/nauhuri (kuten H2 Zoom, jolle löytyy muutakin hyvää käyttöä) ja kaiuttimet, ja lisäksi toki videotykki, jolla vastapuolen/-väittäjän kuva heijastetaan yleisölle. Viritys on mitä suotavinta testattava etukäteen (jolloin tiedetään valmiiksi myös, jos yhteys ei onnistu).
Mielenkiintoista käydyssä keskustelussa oli, että kukaan ei maininnut AC(P):tä käytetyn näissä yllätys-virityksissä. Skypeen luotettiin ja se toimi. EVOkin on ystävä.
Mutta onko verkon kautta väitös vastaavasti validi kuin silloin, kun kaikki osapuolet ovat samassa tilassa – ja mihin liittyen siitä voisi valittaa?
Tarttuisin tuohon Annin esittämään viimeiseen kysymykseen validiteetista. Piileekö verkkovälitteisessä väittelyssä tosiaan vaara, että sen validiteetin voisi kyseenalaistaa ja millä perustein?
Tulee mieleen parikin perustetta: Ensinkin oikaisumenettely kun väittelijä on tyytymätön arvosteluun. Periaatteellisella tasollahan verkon välityksellä tapahtuva väitös toteutetaan ns. hyvässä hengessä, mutta entä jos tilaisuudessa ilmenee teknisiä ongelmia – voiko väittelijä vedota mainittuihin ongelmiin, jos on tyytymätön väitöskirjansa arvosanaan?
Toinen asia, joka tulee mieleen on se, että väitöstilaisuus on julkinen ja siellä täytyy yleisön pystyä esittämään kysymyksiä väittelijälle. Jos väitös tapahtuu esim. ACP:n välityksellä yhdestä ei julkisesta tilasta toiseen, onko väitös validi, jos yleisö ei pääse siihen osallistumaan?
Tuo edellä mainittu pohdinta on lähinnä tarkoituksellista problematisointia. Mutta kuten edesmenneellä isoäidilläni oli tapana sanoa: maailman sivu on niin pitkä, tarkoittaen, että mikä tahansa on mahdollista.
Hyviä pointteja. Lähinnä tulee julkisuudesta mieleen, että kun tuon tiedostaa eli julkaisee väitöstilaisuuden virtuualitilan osoitteen “jossain”, ei kellään pitäisi olla huomauttamista.
Tietääkseni väitösprosessissa väitöstilaisuus on lähinnä muodollisuus, ei työn hyväksymiseen tai arvosanaan vaikuttava arviointikohde (ks esimerkki Vaasasta), joten väitöstilaisuuden hetkittäisillä teknisillä ongelmilla ei pitäisi olla merkitystä. Pahintahan tekniikan aiheuttamaa on, jos yhteyttä ei saada ollenkaan, jolloin tilaisuus on pakko siirtää, mistä aiheutuu paljon vaivaa, kuluja ja mielipahaa.
Pingback: OK:n terveiset (verkko-)opetuksen iltapäivässä – Verkko-opetuksen tukiverkosto