Yleinen

Vuoden 2019 SEESHOP järjestettiin Helsingissä 11.-14.7.

SEESHOP-osallistujat nauttimassa vapaa-ajan ohjelmasta kesäisessä Suomenlinnassa.

Tunnetko naapurisi? -hanke sai kunnian järjestää vuoden 2019 SEESHOP-konferenssin Helsingissä. SEESHOP-konferenssit kokoavat yhteen asiantuntijuuden ja kokemuksen tutkijoita (‘Studies on Expertise and Experience’) ympäri maailmaa, ja niitä on järjestetty vuodesta 2007 lähtien. Alan tutkimukset painottavat muun muassa hiljaisen tiedon luonnetta, vuorovaikutteisen asiantuntemuksen hyödyntämistä ja erityisasiantuntijatiedon roolin säilyttämisen merkitystä. Aihepiireinä käsitellään laajasti asiantuntemusta, lakia, ympäristöä, asiantuntijoihin kohdistuvaa luottamusta tai epäluottamusta, vuorovaikutteista ja osallistuvaa asiantuntijuutta, imitaatiopelimenetelmää sekä erilaisia asiantuntijakulttuureja ja -käytäntöjä.

Vuoden 2019 SEESHOPiin osallistui 38 tutkijaa Euroopasta, Pohjois- ja Etelä-Amerikasta sekä Australiasta. Konferenssin kolmas päivä järjestettiin lisäksi yleisölle avoimena. Saimme aikaiseksi erittäin mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä keskusteluita aihepiirin tiimoilta. Lämmin kiitos kaikille puhujille sekä yleisölle!

Vuosi 2017 – uusia alkuja, haasteita ja onnistumisen iloa

Kulunut vuosi on ollut Tunnetko naapurisi? -hankkeelle merkittävä. Projektimme käynnistyi alkuvuodesta, ja kuukausien kuluessa on menty ryminällä eteenpäin. Vuoteen on sisältynyt uusia tuttavuuksia, yhteistyön iloa, teknisiä haasteita sekä tekemällä oppimista. Tutkimusryhmämme järjesti useita imitaatiopelieksperimenttejä muun muassa suomensomalien sekä opiskelijaryhmien parissa, Otavan Opisto kehitti innovatiivisia imitaatiopelisovelluksia pedagogiikan saralla, ja mediatiimimme toteutti menestyksekkäästi oman jännittävän projektinsa. Lisäksi hankkeemme vahvisti laaja-alaista yhteistyötä kick off -seminaarin sekä Cardiffin vierailun myötä. Vuoden kuluessa kerätyt resurssit tuottavat varmasti hedelmällisiä tuloksia sekä tarjoavat hienon pohjan, jolle rakentaa tulevien vuosien työtä.

Tästä on hyvä suunnata kohti tulevia haasteita. Iso kiitos kaikille työtämme vuoden aikana seuranneille ja tukeneille! Hanke suuntaa nyt lyhyelle joululomalle, jonka jälkeen vuosi 2018 aloitetaan entistä suuremmalla innolla.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta toivottaen,

Tunnetko naapurisi? –tiimi

Kick-off-seminaarin tunnelmia

Hankkeemme kick-off seminaari järjestettiin 13.10 Kamarilla, Koneen säätiön seminaaritiloissa. Seminaaripäivä oli poikkeuksellisen aurinkoinen, ja sama energisyys heijastui myös seminaarimme tunnelmaan.

Seminaari käynnistyi Koneen Säätiön tutkimusrahoitusjohtaja Kalle Korhosen puheella, jota seurasi tervetulotoivotus hankejohtajaltamme Ilkka Armiselta. Tämän jälkeen esittelimme imitaatiopeliä käytännön simulaationa, johon kaikki seminaarivieraat pääsivät osallistumaan. Pelin teema valittiin pikaisen alkukyselyn pohjalta, ja paras jakauma asiantuntijoiden ja ei-asiantuntijoiden välillä osui helsinkiläisyyteen. Työryhmämme oli valmistellut ennakkoon kaksi kysymystä Helsinki-asiantuntijoiden ja ei-asiantuntijoiden ryhmien pohdittavaksi. Tällä kertaa ”voittajaksi” selviytyi teeskentelijöiden ryhmä, sillä tuomaristomme ei kyennyt varmuudella kertomaan, kummat vastaukset kuuluivat aidoille helsinkiläisille. Hyvin pelattu, imitoijat!

Osaisitko päätellä, kumpi vastaajista on helsinkiläinen ja kumpi teeskentelijä? (Oikea vastaus päivityksen lopussa.)

1.Missä osassa Helsinkiä et haluaisi asua ja miksi?

A) Itäkeskuksessa. Sillä on huono maine, eikä se ole turvallinen lapsille.

B) Siltamäessä.

2.Kuvaile jokin itsellesi tärkeä paikka Helsingissä.

A) Kasoorinkatu. Siellä on todella mukava puisto, jossa minulla oli tapana kävellä setäni koiran kanssa.

B) Helsingin rannikko. Se on ainutlaatuinen mihin tahansa eurooppalaiseen pääkaupunkiin verrattuna.

Lounaan jälkeinen ohjelma varattiin kutsupuhujille. Rodrigo Ribeiro Brasiliasta piti ajatuksia herättävän esitelmän Harry Collinsin vuorovaikutteisen asiantuntemuksen käsitettä kohtaan kehittämästään kritiikistä. Hän myös asetti konkreettisten ehdotusten avulla selkeät standardit tutkimuksellemme. Esitystä seuranneen keskustelun perusteella yksi suurimmista teoreettisista haasteista hankkeellemme voisi olla eronteon luominen tiedon lisäämisen ja toisen sosiaalisen ryhmän suvaitsemisen välillä; nämä eivät välttämättä seuraa toisiaan. Ribeiron huolella mietityt kommentit tullaan ottamaan huomioon tulevassa työssämme. Ribeiron ja Liman artikkeli The value of practice: A critique of interactional expertise on luettavissa internetissä.

Professori Risto Saarinen Helsingin yliopiston teologian laitokselta esitteli puolestaan työtänsä tunnistamisen (recognition) käsitteen kehittämisessä sekä keinoja hyödyntää tunnistamisen ajatusta naapurustosuhteiden tutkimuksessa. Hänen esityksensä tarjosi kiinnostavan tieteidenvälisen näkökulman, jonka voimme sisällyttää omaan työhömme. Tärkeimmät yhdistävät tekijät hankkeidemme välillä ovat tunnustamisen ja hyväksymisen dikotomia, identiteetin muodostuminen suhteessa toiseen sekä pakotetun yhteisymmärryksen kyseenalainen hyöty. Reason and Religious Recognition -hankkeen tutkimukseen voi perehtyä esimerkiksi blogin kautta: https://blogs.helsinki.fi/reasonandreligiousrecognition/events/home/.

Viimeisimpänä muttei vähäisempänä, Sanna Ryynänen, Sirkku Varjonen ja Pertti Ylikojola esittelivät Puhekupla-hankkeensa, joka yhdistää innovatiivisella tavalla esitystaidetta ja yhteiskuntatieteellistä tutkimusta. Puhekupla kutsuu projektiaan käänteiseksi akateemisuudeksi: lähtökohtana on toiminta, jonka pohjalta johdetaan systemaattista tietoa havaituista sosiologisista prosesseista. Toimintamalli vaikuttaa lupaavalta, sillä hanke on saanut hienoja tuloksia naapurustosuhteiden kehittämisessä Helsingin Kontulan Mopo-baarissa. Tieteellisiä julkaisuita on odotettavissa lähitulevaisuudessa.

Kiitos kaikille seminaarin puhujille huolella rakennetuista ja keskustelua herättäneistä esityksistä! Toivottavasti seminaari oli myös teille yhtä inspiroiva kuin meidän hankkeemme jäsenille.

Energistä syksyä toivottaen,

Tunnetko naapurisi? -konsortio

(A: teeskentelijät, B: aidot helsinkiläiset)

Tunnetko Naapurisi lähtee mukaan Hack for Society -haasteeseen.

Helsinki Think Company haastaa tiedeyhteisön valjastamaan tutkimustietonsa ja osaamisensa yhteiskunnan muutoksen välineeksi. Yhdistämällä tutkijoita, päätöksentekijöitä ja opiskelijoita pienryhmiin, pyritään tuottamaan käytännön ratkaisuja yhteiskunnan parantamiseksi. Ensi viikonloppuna la-su 9.-10.9.17 lähtee homma käyntiin ja haaste kulminoituu finaaliin lauantaina 30.9.17. Tunnetko Naapurisi on ottanut haasteen vastaan. Tavoitteenamme on kehittää ja realisoida imitaatiopeli tutkimusvälineestä empatiavälineeksi.

Imitaatiopeli on sosiaalitieteellinen tutkimusväline, jonka avulla tutkitaan vuorovaikutuksellista asiantuntijuutta: sitä, miten ihmiset, joilla on erilainen tausta ja ajattelutavat voivat ymmärtää toisiaan. Peliä kutsutaan imitaatiopeliksi, koska siinä imitoidaan toista ryhmää. Kuinka hyvin nuori päättäjä tuntee eläkeläisen arjen ilot ja vaikeudet? Osaako perusopetuksesta päättävä onnistuneesti imitoida opettajaa? Entä osaako terveydenhuollon ammattilainen imitoida terveydenhuollosta päättävää poliitikkoa? Kuinka hyvin kunnalliset päättäjät sekä kyseisen alan työntekijät tuntevat kuntalaisten tarpeet ja organisaation eri tasojen arjen haasteet? Entä miten kunnassa kohdataan pakolaiset ja maahanmuuttajat? Imitaatiopeli pakottaa pelaajan asettumaan toisen asemaan ja miettimään, miltä maailma näyttää tämän silmin. Menetelmä ohjaa tunnistamaan, mitä eri ryhmät voisivat oppia omasta ja toisen asemasta. Järjestämällä imitaatiopelejä päättäjien ja päivähoidon, perusopetuksen, terveydenhuollon, sosiaalihuollon tai vanhustenhuollon käyttäjien kanssa tai vaikkapa kotouttamisen parissa, voidaan paljastaa väärinymmärryksiä sekä lähentää kuntaa ja kunnan asukkaita. Imitaatiopeliä soveltamalla voidaan valmistella päätöksentekoa, kehittää tiedonkulkua ja lisätä ymmärrystä kunnan sisällä sekä kunnan ja kuntalaisten välillä.

Tunnetko Naapurisi -tiimistä, tutkija Otto Segersven osallistuu tiiminvetäjänä ja kehittämispäällikkö Tiina Airaksinen sekä professori Ilkka Arminen asiantuntijoina. Lisäksi, olemme iloisia voidessamme ilmoittaa, että tiimimme kokoonpanoon kuuluu myös kaupunginvaltuutettu Eva Biaudet sekä opiskelijat Leevi Mehtäjärvi ja Emma Inkinen.

Lisätietoja osoitteesta http://hackforsociety.fi/

Syksyn haastetta odotellessa,

Otto Segersven

Tunnetko Naapurisi -hankkeen blogi avattu: 100 ristiretkeilijää surmattu Manchesterissa

Tunnetko Naapurisi? (Know Your Neighbour) hankkeen blogi on avattu. Monialaisen hankkeen ensimmäisen blogipostauksen kirjoittaja on projektin vetäjänä toimiva sosiologian professori Ilkka Arminen:

”Sosiologina olen jo pitkään ollut kiinnostunut siitä, kuinka erilaisia tulkintoja asiasta tai tapahtumasta eri ihmiset tai tahot voivat antaa. Niinpä seuraan ajoittain terrorismista käytävää keskustelua, se kun on ilmiö, jonka taustalla on tulkintojen törmäys. Huolimatta harrastuksestani hätkähdin, kun Manchesterin 22.5.2017 terrori-iskun jälkeen ISIS ilmoitti verkkosivuillaan, että 100 ristiretkeilijää on surmattu tai haavoitettu Manchesterissa.

Tyynnyttyäni typerryksestäni aloin ajatella, että tietysti teiniyleisölle suunnattua pop-konserttia voi nimittää ristiretkeksi. Itse en tavallisesti ajattele pop-konserttia ristiretkeksi, mutta näemmä on mahdollista ajatella, että pop-konsertti on osa länsimaisen elämäntavan ja kulttuurin ristiretkeä.

Tunnetko naapurisi -hankkeessa pyrimme tutkimaan, ymmärtävätkö ihmiset todella naapureitaan; onko heillä taju siitä millaisessa sosiaalisessa maailmassa naapuri elää. Emme analysoi terrorismin kaltaisia äärimmäisiä konflikteja, mutta nykyisellään jo Suomessakin kohtaa kärkevästi jakautuneita sosiaalisia maailmoja.

Viime aikoina Helsingin rautatietori on tuonut mieleen historioitsijoiden käyttämän ilmaisun ”leirijulkisuus”. Natsikortin uhallakin muistelen, että historioitsijat kuvasivat 1930-luvun poliittisesti eriseuraiseksi jakautunutta julkisuutta käsitteellä ”leirijulkisuus”. Kuukausista toisiin jatkuneet maahanmuuttajien karkotuksia vastustaneet ja kannattaneet telttaleirit ovat nykyhetken leirijulkisuuksien kuva.

Suomessa tutkimuksemme kytkeytyy maahanmuuton jakamiin mielipiteisiin. Täsmällinen tutkimuskohde hakee vielä lopullista muotoaan. Virossa tarkastelemme vironvenäläisten ja eestiläisten välisiä suhteita.

Työ- ja tutkimusvälineenämme on nk. imitaatiopeli. Se on alkujaan satoja vuosia vanha seurapeli, jossa tuomari-pelaajan tulee kirjallisten vastausten perusteella erottaa kahdesta pelaajasta, kumpi on aito ja kumpi on teeskentelijä; esimerkiksi, kumpi pelaajista on nainen ja kumpi teeskentelee olevansa nainen.

Imitaatio-pelin teki kuuluisaksi Alan Turing, joka kehitti siitä tekoälyä koskevan sovelluksen. Turing kysyi, pystyisikö ihmistuomari erottamaan viiden minuutin kyselyn perusteella kahdesta pelaajasta koneen ihmisestä. Mikäli ihmistuomari ei kykenisi erottamaan tekoälyä, tulisi tekoälyn katsoa toteutuneen. Tämänhetkisen tekoälyhuuman keskellä hipoo sopivaisuuden rajoja huomauttaa, että tähänastisista tekoälysovelluksista yksikään ei ole vielä läpäissyt Turingin testiä. Toki nyt aletaan olla jo lähellä sitä.

Turingin jälkeen sosiologit ja muut alkoivat kehittää imitaatiopelistä tutkimusvälinettä ihmisryhmien keskinäisen ymmärryksen tutkimiseen. Tällä hetkellä peliä pelataan tietokonevälitteisesti. Masquerade -sovellus on lisäksi kenen tahansa hankittavissa ja sitä kautta peli on kenen tahansa kokeiltavissa.

Pelin idea on hyvin yksinkertainen. Tuomaripelaajan tehtävä on selvittää kysymysten avulla, kumpi kahdesta muusta pelaajasta on väittämänsä sosiaalisen ryhmän jäsen ja kumpi taas on teeskentelijä. Peliasetelmia voi vapaasti muokata. Pelaajina voi esimerkiksi olla yksilöitä tai ryhmiä. Joissakin tapauksissa peliä voisi kokeilla myös kasvokkaisissa tilanteissa.

Yhden, usein toistetun kritiikin mukaan imitaatiopeli saattaa voimistaa stereotypioiden mukaisia ennakkoluuloja ja binaarisia kahtiajakoja. Kokemuksiemme mukaan näin ei kuitenkaan käy. Stereotypioiden mukaiset vastaukset tavataan tulkita teeskentelijän vastauksiksi. Tämän takia pelaajat päätyvät yleensä näkemään ihmisryhmän jäsenten moninaisuuden stereotyyppisyyden sijaan. Tältä osin uskomme, että imitaatiopeliä voidaan hyödyntää sosiaalisten ryhmien kanssakäymisen edellytysten parantamiseen.

Hankkeemme tavoite onkin varsinaisen tutkimuksen ohella jalostaa myös imitaatiopelin muita soveltamismahdollisuuksia. Otavan Opiston johdolla imitaatiopelistä kehitetään myös pedagogista sovellusta, jonka avulla pelaajat yritetään saada oppimaan toistensa edustamista sosiaalista maailmoista. Pedagoginen sovellus voisi olla hyödyksi myös moniammatillisen yhteistyön kehittämisessä organisaatioissa. Pyrimme myös rakentamaan imitaatiopeliin nojaavaa ohjelmaformaattia idean laajempaan levitykseen.

Tässä vaiheessa emme vielä tiedä, mihin pääsemme ja päädymme. Uskomme kuitenkin että toisten sosiaalisen maailman ymmärtäminen on kaiken keskinäisen ymmärryksen ja yhteistyön perusta.

Ilkka Arminen

(Teksti julkaistu alunperin 14.6.2017 Koneen säätiön Rohkeus-blogissa: http://www.koneensaatio.fi/rohkeat-avaukset/rohkeus-blogi/)