Kokkare paikkatiedon kermassa

Viimeinen kurssikerta ja hirmuinen urakka. Valitsin valtioksi Syyrian ja yritin etsiä spatiaalista tietoa Arabikeväästä alkunsa saaneesta sisällissodasta. Presidentin eroa ja hallinnon vaihtoa vaatineet mielenosoitukset muuttuivat kapinaksi kun Syyrian asevoimat yrittivät väkivalloin estää mielenosoituksia. Sisällissodassa taistelevina osapuolina ovat vallankumoukselliset kapinalliset Vapaan Syyrian Armeija, joita avustaa islamistijärjestö Mujahideen ja vastakkaisella puolella on presidentti Bashar al-Assadille uskollinen osa Syyrian asevoimista. Kapinalliset kokevat presidentin hirmuhallitsijana, joka alistaa kansaansa ja he haluavat vapautua tyrannian ikeestä. Lojalistit kokevat kapinan laittomana ja perusteettomana. Sisällissodasta on todella hankala löytää mitään luotettavaa saati käyttökelpoista dataa. Uhrilukujen välillä on yllättävän paljon heittoa (Syrian Shushada 2013), pakolaismääristä on vain yleisiä arvioita (UNHCR 2013). Näiden lisäksi monet Syyrian valtion instituutioiden sivustot ovat suljettu tai niiden käyttöä on rajoitettu. Monesti vapaasti käytettävä data oli arabiankielistä ja skannattuja pdf-dokumentteja, joista tekstiä ei voinut kopioida esimerkiksi Google Translate palveluun käännettäväksi. Tiedon löytäminen ja sen muokkaaminen muotoon, jota voisi ylipäänsä käyttää oli hankalaa. Loppujen lopuksi sain tehtyä vain yhden kartan (kuva 4) itse konfliktista, sillä konfliktiin liittyvää aineistoa ei ollut tai sitä ei saanut käyttökelpoiseen muotoon. Tiedot, joita käytin kuvan 4 karttaan löytyivät Vapaan Syyrian Armeijan sivuilta, jossa taisteluissa kuolleita ihmisiä siviileistä taistelijoihin kutsuttiin marttyyreiksi. Yritin etsiä muista lähteistä samaa tietoa, mutta turhaan. Hallituksen puolelta kuolleiden määristä ei ollut juurikaan tarkkaa tietoa. Kapinallisten puolella kuolleiden määrä oli liitetty muun muassa kaupunkeihin, kuntiin ja provinsseihin. Olisin käyttänyt kuolleiden määriä mieluiten kaupunkien osalta, mutta kaupunkien nimien kirjoitusasut olivat täysin epäselviä. Ainoa hiemankaan luotettavan oloinen luettelointi oli tehty provinsseittain. Sivuston mielenkiintoinen puoli oli, että tietyistä kuolleista oli kuvia ja kuolemantavat oli selostettu. Osa oli kuollut pään katkaisuun miekalla. Huhhuh, rankkaa meininkiä. Tyydyinkin siis käyttämään tavallisempia ja tylsempiä muuttujia muissa kartoissani, kuten väestötietoja ja asumustietoja.

Käytin taustakarttana aikaisemmilla kurssikerroilla käytettyä maailmankarttaa, josta nostin Syyrian omaksi tasokseen. Tämän jälkeen etsin internetistä tietoa Syyrian hallinnollisten alueiden jakautumisesta ja löysin kahdenlaista tietoa, kuten tietoa vesistöistä (GIST Portal 2013, Statoids 2009). Syyria on jaettu isompiin provinsseihin ja pienempiin kuntamaisiin kokonaisuuksiin, joista provinssit koostuvat. Mielenkiintoisena yksityiskohtana Damaskoksen kaupunki on oma provinssinsa ja kuntansa, jota ympäröi Rif Dimashq -provinssi eli Damaskoksen maaseutuprovinssi. Löysin eniten tilastoitua tietoa Syyrian provinsseista ja niiden ominaisuuksista, mutta tämä tiedon määrä ei silti päätä huimannut. Taitaa Syyrian hallitus pitää aika tiukasti kiinni omaa maataan koskevista tiedoista näin sisällissodan alla ja etenkin kun ulkovallat saattavat puuttua konfliktiin. Kunnista löytyi hieman tietoa, mutta ei läheskään niin paljon kuin provinsseista. Voisikin sanoa, että kunnista löytyneet käyttökelpoiset tiedot kiteytyivät asukasmääriin ja kuntien nimiin. Minua harmitti, että minulta meni varmasti monta hyvää tietopakettia ohitseni, sillä en ymmärrä arabiankieltä. Tilastoitua tietoa löydettyäni, minun oli vietävä tieto Exceliin ja tehdä siitä järkevää taulukkomuotoista dataa, jonka pystyisin sitten siirtämään MapInfoon tietokantaliitoksella ja lopulta päästä käyttämään tietoa karttaesityksissäni. Löytyneen datan muuntaminen käyttökelpoiseksi ja loputtomat tietokantaliitokset MapInfon puolella veivät selkeästi suurimman osan ajasta. Kun tietoa oli tarpeeksi MapInfon tietokannoissani pyöräytin kartat alle neljässäkymmenessä minuutissa.

Kuvan 3 kartassa näkyy Syyrian provinssien asukasluvut ja asumusten (dwellings) määrällisiä tietoja. On tärkeää huomata, että kyseessä ei ole rakennukset yleisesti vaan asutukseen suunnitellut rakennukset/asumukset. Asukasluvut ovat suurimmat läntisellä puolella Syyriaa, johtuen pitkälti Jordanjoen, Välimeren ja suhteellisen hedelmällisen maaperän vaikutuksesta. Pienten väkilukujen provinsseissa asumukset ovat keskimäärin asutumpia Välimeren rannalla sijaitsevaa Tartusin provinssia lukuunottamatta. Tämä johtunee juurikin pienemmistä väestömääristä ja laajemmista aavikkomaisista alueista, jolloin rakennetut asumukset ovat “tehokkaammin” käytettyjä. Rakenteilla olevia asumuksia on selkeästi eniten suurten väkilukujen provinsseissa kuten Damaskoksessa, Damaskoksen maaseudulla ja Aleppossa. Niitä on myös suhteellisesti paljon Välimeren rannan provinsseissa Tartuksessa ja Latakiassa. Pienen asukasmäärän perusteella voisi olettaa, että nämä rakenteilla olevat asumukset ovat mahdollisesti rikkaiden asumuksia, sillä Välimeren rannat ovat varsin kauniita asuinalueita. Kummallista on tyhjillään olevat asumukset. Asumustiedot ovat peräisin ajalta ennen tällä hetkellä käynnissä olevaa sisällissotaa, joten ne eivät voi olla pakolaisten tyhjäksi jättämiä koteja. Kenties tyhjät asumukset ovat rikkaiden asuntoja, joissa he viettävät vuodessa vain muutaman kuukauden jos sitäkään. Toisaalta asumukset voivat olla myös erittäin huonokuntoisia rakennuksia, jotka ovat vielä Syyrian lakien mukaan “asumiskelpoisia”. On myös täysin mahdollista, että ne ovat kalliita asuntoja, jotka eivät ole menneet kaupaksi. Todennäköisintä lienee jonkinnäköinen sekoitus huonokuntoisia asuntoja ja rikkaiden asuntoja. Tyhjiä asumuksia on suhteellisesti paljon Välimeren rannan provinsseissa, joka viittaisi rikkaiden tyhjillään ammottaviin asuntoihin. Asunnot merinäköalalla ovat kaikkialla maailmassa haluttuja ja kalliita.

Kuvan 4 kartassa näkyy Syyrian sisällissodassa kaatuneiden määrät. Kaatuneiden määrään sisältyy kapinalliset, siviilit ja sotilaat, sekä tietoja on kerätty 2011 Maaliskuusta tähän päivään asti (13.03.2013) ja on kuolleita tulee varmasti lisää. Kartalla esitetyt tiedot kerättiin Maaliskuun 2013 alussa. Eniten kaatuneita on Homsin, Aleppon ja Damaskoksen maaseudun provinsseissa. Homsissa on Syyrian öljy- ja maakaasuvarojen kuljetusverkoston solmukohta (katso kartta http://minerals.usgs.gov/minerals/pubs/country/maps/92379.gif), joka on todennäköisesti nostanut kuolleiden lukumäärää kyseisessä provinssissa. Suurin osa öljy- ja maakaasuesiintymistä on kuitenkin valtion itäisissä osissa, kuten on myös suurimmat fosfaattivarat, mutta siellä kuolleiden määrä ei aivan yhtä suuri. Karttaa tarkasteltaessa tulee kiinnittää huomiota, että suurin osa taisteluista on käyty kaupungeissa eikä avoimessa maastossa. Tämän takia onkin mielenkiintoista, että Damaskoksen kaupungin provinssissa ei kuolleita ole järin paljon. Kaupunki lienee ollut toisen osapuolen vahvassa hallinnassa, eikä siis pahin sodankäynti ole vielä yltänyt alueelle. Varsin väljästi asutettu Damaskoksen maaseudun provinssi on kuitenkin kuolleiden määrässä korkealla, joka kertoo, että Damaskokseen suuntautuvia operaatioita on.

Kartassa on esitetty myös naapurimaiden pakolaisleirien sijaintia. Pakolaisleireistä ei juuri löytynyt väkimäärätietoja, jotta olisin voinut ilmoittaa niiden koon kartalla. Leirikohtaisia pakolaismääriä löytyi vain muutamasta leiristä, joten tiedon esittäminen olisi ollut turhaa. Sen sijaan YK:n pakolaisjärjestön, UNHCR, sivustolla näkyivät eri maihin suuntautuneiden pakolaisvirtojen suuruudet. Jordaniin paenneita on yli 280 0000, Turkkiin yli 225 000, Libanoniin yli 215 000, Irakiin yli 110 000 ja Egyptiin yli 21 000. Nämä luvut ovat vasta rekisteröityneiden pakolaisten määriä, joita on tällä hetkellä yli 850 000. Kaiken kaikkiaan pakolaisia arvioidaan olevan yli 1,1 miljoonaa (UNHCR 2013).

Kuvan 5 kartassa on tarkasteltu asukastiheyden ja väestön sukupuolijakautuneisuuden yhteyksiä. Varsinaista yhteyttä näillä muuttujilla ei valitettavasti ole, joten niitä voi tarkastella lähinnä erikseen. Kartasta huomaa heti, että miesten lukumäärä on hieman naisten lukumäärää suurempi. Luonnollisessa tilanteessa naisia pitäisi aina olla hieman miehiä enemmän, sillä naiset elävät keskimääräisesti miehiä pidempään. Sukupuolten väestöllinen jakautuminen kielii poikalasten suosimisesta ja sukupuolen mukaan tehdyistä aborteista. Syyria on pääasiassa Islamilaisen väestön valtio ja perinteisesti avioliiton yhteydessä tulevan vaimon suku joutuu antamaan myötäjäislahjoja, kuten rahaa ja luksustavaroita, tulevan aviomiehen suvulle. Kuten kuvan 4 kartassa, myös kuvan 5 kartassa asukastiheys on jakautun samanlaisesti. Tällä kertaa asukastiheyden muuttujia on vain enemmän. Voisikin sanoa, että Syyriassa menee kaksi harvaan asuttua itä-länsi -suuntaista harvan asutuksen vyötä leikaten Syyrian kolmeen osaan: tiheästi asutettuun etelään sekä ei niin tiheästi asutettuun Keski-Syyriaan ja Pohjois-Syyriaan. Etelä.Syyrian tiheään asutetun alueen selittää Jordanjoen läheisyys ja kasteluviljelyn mahdollisuudet. Pohjois-Syyrian ja Keski-Syyrian tiheään asutetut alueet selittää myös kasteluviljely, jonka vedet saadaan läheisistä ja jopa lukuisista järvistä, tämän lisäksi myös lukuisat järvien väliset joet mahdollistavat nopeahkon ympärivuotisen liikkumisen. Välimeren rannikon alueet ovat myös melko tiheään asutettua aluetta Välimeri tarjoaa laajan kaupankäynnin alueen ja sateita, jotka selittävät suhteellisen tiheää asutusta.

Pakko sanoa, että kurssin päätyttyä tuntuu kuin olisin oivaltanut paikkatiedosta sen tietyn jujun ja nostanut tieto-taitoani huimasti. Samalla kuitenkin tiedostan, että kurssi tarjosi vain pintaraapaisun aiheesta, eivätkä kaikki opitut niksit voi jäädä päähäni. Kurssikertoja olisi voinut mielestäni olla kaksi viikossa jolloin olisi taattu perustason taitojen varma osaaminen. Tuntuu nyt, että hallitsen MapInfon erittäin pintapuolisesti ja itsenäisessä työskentelyssä olo on kuin haparoisi pimeässä. En kuitenkaan ole huolestunut vaan pikemminkin innostunut, tiedon janoni on vain kasvanut. Haluan oppia lisää, haluan tutustua muihin paikkatieto-ohjelmistoihin. Voisinkin verrata tilannettani paikkatiedon kanssa tilanteeseen, jossa olen valtameren rannalla ja kaapaisen merestä vettä lasiin. Katselen aikani lasia ja huomaan, että lasissa on veden lisäksi muutama levän hippunen. En voi lasillisen perusteella sanoa muuta kuin, että valtameressä on vettä ja hieman levää. En tiedä onko meressä kaloja, valaita tai mitään muutakaan. En tiedä mitään paikkatiedon rajoista, oikuista ja muodoista. Kaiken lukemani ja kuulemani perusteella paikkatiedon mahdollisuudet ovat lähes äärettömät. Uteliaan luonteeni takia haluan tietää lisää. Siitähän tieteessä on ylipäätänsä kyse, loputtomasta uteliaisuudesta.

 

 

Lähteet

CBS Syria (2013) Central Bureau of Statistics, Syyria. Viitattu 03.03.2013 <http://www.cbssyr.org/index-EN.htm>

GIST Portal (2013) Geographic Information Support Team Data Repository, University of Georgia. Viitattu <https://gistdata.itos.uga.edu/>

HIU (2013) Humanitarian Information Unit, Viitattu 03.03.2013 <https://hiu.state.gov/Pages/Home.aspx>

Kurssimateriaalit (2013) Maan- ja geotieteiden laitos, Helsingin yliopisto.

Statoids (2009) Syrian Provinces & Syrian Districts, Statoids -tilastoverkkopalvelu. Viitattu 03.03.2013 <http://www.statoids.com/usy.html>

Syrian Shuhada (2013) Syrian Revolution Martyr Database, Syrian National Council. Viitattu 03.03.2013 <http://syrianshuhada.com/?lang=en>

UNHCR (2013) YK pakolaisjärjestö. Viitattu 13.03.2013 <http://data.unhcr.org/syrianrefugees/regional.php>

VDC Syria (2013) Violations Documentation Center in Syria, Viitattu 03.03.2013 <http://www.vdc-sy.org/index.php/en/reports/annual>

Yalla Souriya (2012) Viitattu 09.03.2013 <http://yallasouriya.wordpress.com/tag/syria-provinces/>

New York Timesin sivustolta löytyvä Mapping America -palvelusta voi katsella Yhdysvaltain asukkaiden alueellista jakautumista etnisyyden, tulojen, asutuksen ja koulutuksen perusteella. Kartat ovat luotu Yhdysvaltain väestörekisterin vuosina 2005-2009 teettämän yhteisötutkimuksen tietojen perusteella. SWOT-analyysissä (Strengths, Weaknesses, Opportunities, Threats) tarkastellaan valitun aiheen tai kohteen vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia. Tässä tapauksessa analysoin Mapping America -palvelua tiedon saatavuuden näkökulmasta ja vertaan sitä hieman vastaavaan suomalaiseen käytäntöön, joka on suljetumpi järjestelmä.

Mapping America -palvelun selkein vahvuus on ilmaiseksi kaikkien käytettävissä oleva suhteellisen tarkka kartografinen tieto kaikista Yhdysvaltain kaupunkien asukkaista. Palvelun käyttäjä voi tarkastella alueita eri teemoilla: etniset ryhmät, tulotasoihin liittyvät teemat, asumiseen liittyvät teemat ja koulutustasoon liittyvät teemat. Hiirellä klikkaamalla tai viemällä hiiren kohteen päälle saa tarkempaa yksittäistä tietoa itse kohteesta. Kattavan tiedon lisäksi karttaa on erittäin helppo käyttää. Karttaa voi liikuttaa luontevasti hiirellä, sieltä voi etsiä tiettyjä paikkoja osotteiden tai postinumeron perusteella ja karttaa voi zoomata hyvinkin laajasti. Lisäksi käyttäjät voivat jakaa mielenkiintoiseksi kokemansa kartat sosiaalisen median palveluissa, kuten Facebookissa ja Twitterissa, muutamalla napin painalluksella. Kaiken kaikkiaan palvelu on tehty helppokäyttöisyyden näkökulmasta ei tieteelliseen käyttöön.

Palvelun heikkouksiksi voisi mainita tieteellisen käytön vaatimat mahdollisuudet luoda omia karttoja omilla muuttujilla, tuoda palveluun uutta dataa ja tallennustoiminnnon puuttumisen. Lisäksi tarkkuutta voisi lisätä isoimmissa kaupungeissa rakennuskohtaisiksi kortteliryhmien sijaan ja esitettävää tietoa voisi lisätä. Kartoilla voisi vielä esittää eri levinneisyyksiä esimerkiksi uskonnon, siviilisäädyn ja esimerkiksi koetun turvallisuuden muuttujilla. Karttojen legendoissa voisi olla tarkemmat selitykset niitä haluaville ja palvelussa olisi hyvä olla mahdollisuus käsitellä tarkempaa dataa ja tuoda omaa aineistoa, kuten jo mainitsinkin. Nämä monipuolisemmat ominaisuudet voisivat vaatia kirjautumisen esimerkiksi Yhdysvaltain yliopistojen tunnuksilla tai vaatia tietojen käyttöoikeuden ostamisen.

Mahdollisuudet, joita palvelu tuo, ovat helppo spatiaalisen tiedon levittämisen mahdollisuus ja yksinkertaisten maantieteellisten analyysien tekemisen mahdollisuus. Karttoja olisi loistava käyttää kouluopetuksessa, kun mietitään ihmismaantieteen näkökulmia ja prosesseja. Myös esimerkiksi asuntoa etsivä voisi käyttää palvelua ja löytää kaupungista alueen joka täyttää asuntoa etsivän tarpeet, kuten keskeisen sijainnin ja halvan vuokran alueen.

Palvelun uhkat ovat yllättävän tarkan tiedon väärinkäyttö. Etenkin etnisyyden perusteella eritellyt asukastiedot ovat ainakin suomalaisen silmistä hieman arveluttavia tietoja. Tosin täytyy muistaa Yhdysvalloissa asuvien vähemmistöryhmien suunnaton koko sekä painoarvot niin kulttuurisesti kuin poliittisesti. Voisikin sanoa, että siellä etnisiin asioihin suhtaudutaan varauksettomammin kuin jähmeämmässä Suomessa. Amerikkalaisia suurkaupunkeja vaivaava jengiväkivalta voi saada näistä väestötiedoista spatiaalisen käsityksen niin sanotuista “omista alueista” ja alueista, joita voisi vallata muilta jengeiltä. Tulotiedot voivat tarjota murtovarkaille hyviä kohteita, väestöntiheystiedot taas terroristeille. Näiden uhkien lisäksi uhkina ovat myös paljon perinteisemmät väärin ymmärrys ja vääristetyn tiedon levittäminen. Joku onneton kartanlukija voi lukea karttaa väärin ja tehdä aivan vääriä johtopäätöksiä näkemistään asioista. Jos palvelun karttoja käytetään esimerkiksi jonkinsortin kampanjoinnissa, niin pienillä tietojen mainitsematta jättämisellä voi levittää väärää kuvaa alueista sekä niiden asukkaita.

Lähteet

Mapping America (2010) The New York Times, Census Bureau 2005-9 American Community Survey <http://projects.nytimes.com/census/2010/explorer> Viitattu 25.02.2013

Maanantai-aamuinen reippailu GPS-paikantimen kanssa takana ja peliautomaattien geokoodailut ovat valmiit. Pitäisi tuottaa kolmisen karttaa maanjäristyksistä käyttämällä hyödyksi Berkeleyn yliopiston maanjäristystietokantaa, Advanced National Seismic Systemiä. Näillä kartoilla olisi tarkoitus visualisoida eri voimakkuukksisia maanjäristyksiä ja tehdä asiaan perehtymättömille selväksi, että heikkoja maanjäristyksiä sattuuu kokoajan ja litosfäärilaatat ovat jatkuvasti liikkeessä. Myös tänäkin hetkenä. Järistykset ovat niin heikkoja, että niiden havaitsemiseminen ei ole mahdollista ilman seismografeja. Järistyksen voimakkuudeen määrää purkautuvaan jännitykseen sitoutunut energiamäärä ja järistyksen fokuksen eli episentrumin syvyys maanpinnasta. Mitä lähempänä maanpintaa fokus sijaitsee, sitä voimakkaammin järistyksen lähettämät järistysaallot tuntuvat maanpinnalla.

Maanjäristyksiä tapahtuu periaatteessa kaikkialla, mutta miltei kaikki järistykset tapahtuvat kuitenkin maapalloa peittävien litosfäärilaattojen reuna-alueilla. Näillä alueilla litosfäärilaatat liikkuvat toisiinsa nähden eri tavoin. Ne esimerkiksi loittonevat toisistaan, jolloin niiden väliin syntyy vajoamalaakso, johon purkautuu maankuoren alta vaipasta sulaa magmaa, joka jähmettyy upouusiksi litosfäärilaattojen osiksi. Tälläista aluetta kutsutaan loittonemisvyöhykkeeksi. Toisilla alueilla kevyempi mantereinen litosfäärilaatta törmää raskaampaan mereiseen litosfäärilaattaan jolloin raskaampi työntyy kevyemmän laatan alle muodostaen alityöntövyöhykkeen. Tässä alityöntöprosessissa litosfäärilaatat hiertyvät toisiaan vasten, jolloin syntyy voimakkaita jännitystiloja jotka purkautuvat raivokkaina maanjäristyksinä. Alityöntövyöhykkeillä on yleensä kevyemmän laatan puolelle kohonnut vuoristo ja raskaamman mereisen laatan puolella syvänmerenhauta. Törmäysvyöhykkeillä kaksi litosfäärilaattaa törmäävät toisiinsa, eikä kumpikaan työnny toisen alle, jolloin ne poimuttuvat voimakkaasti vuoristoksi ja aiheuttavat samalla maanjäristyksiä. Esimerkiksi Himalajan vuoriston syntynyt näin. Sivuamisvyöhykkeillä taas kahden litosfäärilaatan reunat sivuavat toisiaan kuten Kaliforniassa San Andreaksen siirroksessa. Laatat liikkuvat joko eri suuntiin tai samaan suuntaan eri nopeudella, jolloin ne voivat takertua toisiinsa. Tällöin syntyy jännitystiloja, jotka kasvavat vuosien saatossa ja lopulta purkautuvat maanjäristyksinä.

Kuvan 1 kartassa näkyy viimeisen reilun 30 vuoden ajan voimakkaimmat maanjäristykset. Tällä kartalla on helppo visuaalisesti ilmentää voimakkaiden maanjäristyksen harvinaisuutta ja keskittymistä lähinnä tietyille alueille. Yli 8.0 richterin järistyksiä viimeisen 33 vuoden aikana on tapahtunut 27 kappaletta eli hieman alle yksi vuodessa (0,81 järistystä/vuosi). Henna Hovi kirjoitti blogissaan asiaan liittyvän mielenkiintoisen havainnon “Erityisesti huomioni kiinnitti se, että voimakkaita järistyksiä on tapahtunut 1900-luvulta lähtien noin 40 ja niistä melkein puolet osuu 2000-luvun jälkeen tapahtuneisiin maanjäristyksiin. Herää kysymys miksi maanjäristysten määrä on kasvanut niin voimakkaasti viime aikoina.” Kaikki kartalla näkyvät maanjäristykset ovat sattuneet alityöntö- tai sivuamisvyöhykkeessä ja vieläpä Tyynenmeren tulirenkaan alueella. Tulirenkaassa tapahtuu suuri osa maailman rajuista maanjäristyksistä ja vulkaanisesta toiminnasta.

Kuvan 2 kartassa näkyy 113 vuoden aikana sattuneet yli 7.0 richterin järistykset, joita on 656 kappaletta. Vertaa aikasempaan kuvaan, jossa yli 8.0 richterin järistyksiä oli tapahtunut 27 kertaa 33 vuoden aikana. 7.0 richterin järistyksiä tapahtuu melkein 6 joka vuosi (5,8 järistystä/vuosi). Tämä antaa jo hieman osviittaa siitä kuinka yleisiä heikommat järistykset ovat, mutta ei kuitenkaan tee asiaa kertaheitolla selväksi kuten kuvan 3 kartta.

Kuvan 3 kartassa on kuvattu 2008-2013 sattuneita pienempiä 5.0 – 7.0 richterin maanjäristyksiä, jotka kuitenkin ovat vielä vaarallisia järistyksiä. Näitä on jo yli 10 600 kappaletta viiden vuoden aikajaksolla, joten ne ovat huomattavasti yleisempiä kuin kuvien 2 ja 1 järistykset. Näitä järistyksiä tapahtui 2134 vuodessa, joka on miltein 6 järistystä päivässä. Nämä järistykset ovat vielä sellaisia jotka voi aistia niiden sattuessa ilman apulaitteita helposti. 5.0 richterin järistykset tärisyttävät maata ja huonekaluja selkeästi ja voivat olosuhteista riippuen jopa tappaa ihmisiä. Alaspäin mentäessä 4.0 järistykset eivät jää huomaamatta kuin pieneltä osalta väestöstä ja voivat tiputella tavaroita hyllyiltä. Vain osa väestöstä tuntee 3.0 magnitudin järistykset ja ne aiheuttavat todella harvoin tuhoa. Tästä alaspäin mentäessä järistykse eivät aiheuta tuhoa lainkaan ja niiden havaitsemiseen tarvitaan jo seismografeja. Nyrkkisääntönä voidaan pitää: mitä pienempi maanjäristys, sitä yleisemmin niitä esiintyy.

Lisäksi kuvan 3 kartassa on näkyy nyt myös loittonemisvyöhykkeiden maanjäristyksiä, joita aikaisemmissa kartoissa ei näkynyt kuin muutama. Näillä vyöhykkeillä tapahtuu lukemattomasti pieniä maanjäristyksiä, kun litosfäärilaatat ajautuvat irti toisistaan. Loittonemisvyöhykkeitä on muunmuassa Atlantin keskiselänteellä ja Afrikan sarvea ympäröivällä alueella. Merenalaiset loittonemisvyöhykkeet näkyvät kuvassa 4. Voisikin sanoa, että kuvan 3 kartassa näkyvät heikot maanjäristykset muodostavatkin karttaan maapallon litosfäärilaattojen rajat, sillä suurin osa kaikista maanjäristyksistä sattuu litosfäärilaattojen reunoilla törmäys-, alityöntö-, sivuamis- ja loittonemisvyöhykkeillä.

Ja bonuksena vielä kuvan 6 kartta Kaakkois-Aasiasta ja Oseaniasta, sekä siellä vuonna 2012 sattuneista yli 5.0 richterin maanjäristyksistä. Tämän kuvan tarkoitus on näyttää Tyynenmeren tulirenkaan seismologisesti ja vulkaanisesti aktiivisimman alueen tapahtumia vuoden aikana. Järistyksiä on vuoden aikana alueella hieman yli 300 kappaletta. Kaikki kartan järistykset ovat heikosti rakennetuille rakennuksille suurta tuhoa aiheuttavia. Mielenkiintoisena yksityiskohtana Australian keskiosassa sattunut järistys johtui Indo-Australian litosfäärilaatan liikkeistä. Liikkeet saavat Australian eteläisen osan puristumaan kokoon, josta johtuvan jännitystilan purkautuessa sattui 6.6 richterin maanjäristys (SMH 2012).

Käyttämien karttojen käyttökelpoisuus opetuksessa on mielestäni hyvä, sillä mielestäni ne ovat havainnollistavia ja tarpeeksi yksinkertaisia. Itse kartoista ja niiden kuvateksteistä, jotka avaavat karttojen sisältöä, käy hyvin ilmi maanjäristysten yleistyminen siirryttäessä heikompiin ja heikompiin järistyksiin. Mielestäni tällöin heikkojen maanjäristysten yleisyys ja voimakkaiden harvinaisuus ei jää epäselväksi. Tämän lisäksi, kartoilla voisi myös opettaa laattatektoniikkaa, vulkanismia ja vuorten syntyä kuten kuvan 7 kartassa. Vuorten synnyn yhteydessä olisi loistavat sivupolut orografisisiin sateisiin ja vuoristojen ilmastoja toisistaan erottavaan ominaisuuteen.

Lähteet

ANSS (2013) Advanced National Seismic System, University of California Berkeley <http://quake.geo.berkeley.edu/anss/catalog-search.html> Viitattu 18.02.2013

Hovi, H. (2013) Kurssikerta 6 <https://blogs.helsinki.fi/henhovi/> Viitattu 28.02.2013

SMH (2012) The Sydney Morning Herald: Jolts across desert as earthquake strikes central Australia <http://www.smh.com.au/national/jolts-across-desert-as-earthquake-strikes-central-australia-20120324-1vqfr.html> Viitattu 19.02.2013

Universe Today (2010) The Pacific Ring of Fire <http://www.universetoday.com/59341/pacific-ring-of-fire/> Viitattu 19.02.2013

USGS (1999) This Dynamic Planet: Mid-ocean ridge, like baseball seam <http://pubs.usgs.gov/gip/dynamic/baseball.html> Viitattu 19.02.2013

 

Tämä kurssikerta aiheutti jäätäviä kokkareita tässä blogintekijässä. Kävi ilmi, että kokkare paikkatiedon kermassa voi kokkaroitua entisestään. Peukalo liikkui keskelle kämmentä, sormi meni suuhun ja tuli ikävä lastentarhan “minkä muotoinen palikka menee minkäkin reiän läpi” -tehtäviä. Tämän tunnetilan valtaamana luovutin ja kävelin nappaamaan kahvit suoraan Physicumin maantieteellisimmästä kahvinkeittimestä. Jo ensimmäisestä kulauksesta tunsin kuinka pelkoni muuttui uhkarohkeudeksi ja halusin uhmata GIS-laboratorion tyrannia, MapInfoa, uudelleen. Jokainen kulaus kahvia vain vahvisti tätä masokistista hulluuttani kunnes ainoa asia, minkä näin silmilläni oli Boundary Select ja Browse Table. Lopulta menetin todellisuuden tajuni ja kuulin pääni sisällä puhetta kielellä mitä en tunnistanut. Siitä jäi mieleen tämä mielenvikaisuuden riivaama hokema:

“Ph’nglui mglw’nafh Cthulhu R’lyeh wgah’nagl fhtagn“

Tulin tajuihini Exactumin näköalaparvekkeelta chilin kasvatukseen tarkoitetusta kasvihuoneesta. Sylissäni oli parvekkeelta löytyvä bobblehead-pöllö. Yhtäkkiä muistin kaiken. En ollut selvinnyt uudesta koettelemuksestani työskennellä itsenäisesti MapInfolla, vaan olin vaipunut epätoivoon. Tämän lisäksi Reilun Kaupan kahvipuruista keitetyn kahvin vahvuus oli saanut minut kofeiini-deliriumiin ja olin menettänyt muistini. Tiesin, että minun oli palattava takaisin GIS-laboratorioon nyt kofeiini-pärinästä selvinneenä. Varmistin asian vielä parvekkeen bobblehead-pöllöltä, joka nyökkäili tietäväisenä sitä silittäessäni. Tiesin pystyväni suorittamaan itsenäistehtävät loppuun.

Toisin sanoen, kurssikerta 5 ahdisti. Mutta uima-altaita käsittelevä kartta valmistui lopulta, tuntui kuin olisin oivaltanut jotain itse. Oppinut jopa, tämän tunteen vahvistamana usko tulevaisuuteen palasi. Pääkaupunkiseudulla uima-altaita on 856. Nämä altaat jakaantuvat 12 687 asukkaan kesken. Altaista 336 on omakotitalojen pihalla, 186 kerrostalojen yhteydessä ja 114 rivitalojen yhteydessä. Taulukossa ei ollut yhtäkään kohdetta, jossa olisi ollut enemmäin kuin yksi uima-allas. Mikä järkyttävintä: Länsi-Pakilassa on eniten uima-altaita pääkaupunkiseudulla, peräti 52. Mikä tässä alueessa houkuttelee uima-altaiden rakentajia? Trooppinen mikroilmasto? Rikkaat asukkaat? Mielenkiintoista, sillä mielikuvani mukaan Espoon tai Jollaksen olisi tullut olla överein uima-altaiden alue. Jollaksessa onkin 32 uima-allasta, mutta sekin kalpenee Länsi-Pakilan ylivoiman edessä.

Tämä tehtävä oli ensimmäinen tehtävä, jolloin täytyi pistää oppimamme asiat hyötykäyttöön ilman kädestä pitelyä. Kokemus oli vaativa, mutta sitäkin opettavaisempi. Edelleen MapInfon inhottavin puoli on sen epäloogisuus ja Undo-näppäimen mielipuolinen käyttäytyminen. Silloin kun undo-näppäintä voi käyttää, sitä voi käyttää vain kerran. Toinen painallus kumoaa edellisen kumoamisen. Tätä voisi verrata CorelDraw:n undo-näppäimeen, joka pystyi kumoamaan lukuisia virheliikkeitä esihistoriaan asti eikä vain yhtä. Ero on selvä: kuin vertaisi ratitonta autoa ratilliseen, sillä toista voi hallita. En ole vielä uppoutunut MapInfon saloihin niin syvälle, että edes ymmärtäisin milloin undo-näppäintä voi käyttää. Toinen hankaluus on muistaa workspacen tallentaminen, sekä päivitettyjen tietokantojen tallentaminen. Jos näitä ei tee, seuraavalla kerralla kun avaa samaista projektia tulee itku silmään ja tuntee kauhun kynnet niskassaan, sillä kaikki tekemäsi muutokset ja ihanat avatut ikkunat ovat jossain hornan tuutin serkun kaverin luona. Kaikki pitää tehdä alusta,siis aivan kaikki. Tämä tilanne tapahtui onneksi vain kerran.

MapInfon tutuimmat työkalut ovat valinta-, liikutus-, pohjoisnuoli- ja mittakaavatyökalut, joiden käyttö on varsin itsestään selvää. Tämän lisäksi teemakarttojen luonti, piirtotyökalut ja niiden käyttö ovat varsin selkeästi hallinnassa. Hankalimmasta päästä lienee tietokantaliitokset ja uusien tietokantojen luonti, sekä tietokantojen keskinäinen vertailu. Pahinta on se, ettei välillä tiedä päivittääkö tietokantaa oikein. Pitikö päivittää queryyn vai alkuperäiseen tietokantaan? Kumman päivitys pilaa koko tietokannan ja kumman päivitys pelastaa päivän? Itsenäisestä työskentelystä Kaisla Sanaslahti kirjoittaa blogissaan mielestäni hieman havainnollisemmin “hämmenys iskee ja en yhtäkkiä osaakaan valita oikeita työkaluja ja toimintoja.” Luotan siihen, että harjoitus tekee mestarin. Nämä ovat kuitenkin erittäin tärkeitä taitoja MapInfon käytön kannalta ja niitä tulee varmasti tarvitsemaan työelämässä, joten uskon jonain päivänä hallitsevani ne suurella itseluottamuksella.

Puskurivyöhykkeellä voi selvittää esimerkiksi ilmiöiden läheisyyttä ja vaikutusten ulottuvuutta. Puskuroimalla piste-, viiva- tai polygonimuotoiselle kohteelle voidaan laskea sitä ympäröivä vyöhyke, jonka säteen voi määrittää itse tai tutkimustulosten perusteella. Tällöin voi nähdä esimerkiksi kuinka kauas suurilta teiltä kantautuu korkean desibelitason melua ja tärinää keskimääräisesti. Tälläisten toimien avulla voidaan lopulta tulla esimerkiksi rakennuspoliittiseen päätökseen siitä, että suuria teitä ei saa rakentaa tiettyä matkaa lähemmäksi asuttuja rakennuksia tai alueita. Yleisemmin voisi sanoa, että puskuroinnilla voidaan laskea joidenkin toimenpiteiden todennäköisiä vaikutusalueita ja suojavyöhykkeitä joillekin alueille tai kohteille.

MapInfolla ratkaistaviin ongelmiin vaikuttavat monet tekijät. Ensinnäkin ohjelmiston käyttäjän tietotaito ja ohjelmiston logiikan ymmärrys. Toiseksi tietokantojen ja tarkasteltavien alueiden laajuus ja kattavuus, sillä mitä suurempi alue ja tarkempi tietokanta, sitä hitaammin MapInfo tuntuu toimivan. Kuvittelen sen olevan erittäin mahdollista, että erittäin monimutkaisia ilmiöitä, jotka koskevat erittäin suuria alueita ja vaativat hankalia laskutoimenpiteitä erittäin laajoissa tietokannoissa, ei pystykään käsittelemään MapInfolla. Lisäksi MapInfossa ei näyttäisi olevan varsinaisesti mitenkään kattavasti erilaisia analyysityökaluja tai muokattavuustoimintoja. Ainakaan tämäntapaisia ei ole tullut vielä vastaan kurssilla. Lisäksi tulee muistaa paikkatieto-ohjelmien luomien analyysien ja mallien olevan vain yksinkertaistettuja esityksiä todellisuudesta, eikä niihinkään siten voi sokeasti luottaa (Priha 2013).

Lentokenttätehtävät	Vastaukset
Malmin lentokentästä 2 km etäisyydellä asuu	54 898
Malmin lentokentästä 1km etäisyydellä asuu	8 371
Helsinki-Vantaan lentokentästä 2km etäisyydellä asuu	9 967
Ylläolevista pahimmalla melualueella asuu	4 %
Vähintään 55db melualueella asuu	11 370
60db melu häiritsisi vähintään	2 016
Juna-asematehtävät
Alle 500m säteellä juna-asemasta asuvien lukumäärä	80 576
Alle 500m säteellä asuvien osuus kaikista asukkaista	16,80 %
Työikäisiä (15-65 v) alle 500m juna-asemasta asuvia	12,30 %
Itsenäistehtävä 2
Taajamissa asuvien osuus	86 %
Kouluikäisiä taajamien ulkopuolella	7536
Ylläolevan osuus kaikista alueen kouluikäisistä	15,10 %
Alueita joilla ulkomaalaisten osuus yli 10%	19 kpl
Alueita joilla ulkomaalaisten osuus yli 20%	6 kpl
Alueita joilla ulkomaalaisten osuus yli 30%	4 kpl
Itsenäistehtävä 4
Pääkaupunkiseudun uima-altaiden lukumäärä	856
Uima-altaallisten talojen asukasmäärät yhteensä	12 687
Uima-altaallisien omakotitalojen lukumäärä	336
Uima-altaallisien kerrostalojen lukumäärä	186
Uima-altaallisien rivitalojen lukumäärä	114
Taloja joissa enemmän kuin 1 uima-allas	0
Pienalue jolla eniten uima-altaita	Länsi-Pakila

 Taulukko 1. Kurssikerta 5:n tehtävien vastaukset taulukoituna. Itsenäistehtävä 4 koskee yllä olevaa karttaa pääkaupunkiseudun uima-altaista.

Lähteet

Kurssikerran paikkatietoaineisto (2013) Tilastokeskus, Helsinki

Priha, A. 5. Kurssikerta, bufferoi bufferoi bufferoi vaan (2013) <https://blogs.helsinki.fi/apriha/> Viitattu 17.02.2013

Sanaslahti, K. 5. Kurssikerta, taidot testissä (2013) <https://blogs.helsinki.fi/kaislasa/> Viitattu 17.02.2013

Tällä kertaa tutustuimme ruudukkoteemakartan luomiseen. Loimme tutkimusalueelle MapInfon työkaluilla ruudukon, johon liitimme pääkaupunkiseudun asuinrakennuksien asukasmääriä kuvaavan pistekartan tiedot. Tuloksena tuli ruudukkokartta pääkaupunkiseudun asukastiheydestä, joka näkyy tässä kirjoituksessa nimellä kuva 2. Tämän vaiheen jälkeen opiskelijoiden tuli tuottaa samanlainen ruudukkokartta omasta aiheestaan ja ilmiötä parhaiten kuvaavalla ruutukoolla.

Valitsin aiheekseni eläkeläisten sijoittumisen pääkaupunkiseudulla. Pitkän ruutukokojen kanssa pelailun jälkeen päädyin käyttämään 500m ruutukokoa, sillä se oli mielestäni juuri oikeassa tasapainossa tarkkuuden ja yleistämisen osalta. Kokeilin muitakin kokoja 350m oli liian tiivis, 1000m ja 2000m olivat aivan liian suuria tarkan tiedon esittämiseksi. Lopullinen kartta on kuvassa 1. Kartassa ei näy nimistöä, joten Suomen pääkaupunkiseutua huonosti tunteville kartta ei välitä tarpeeksi tietoa. Korkeimmat eläkeläisten tiheydet ovat kartassa kantakaupungin alueella Helsingin keskustassa. Tämä ei ole yllättävää, sillä palveluiden lähellä asuminen ja hyvät liikenneyhteydet ovat erittäin tärkeitä useille eläkeläisille. Helsingissä myös Itä-Helsinki on erittäin suosittua eläkeläisten asuinaluetta, jonka taustalla saattaa olla hyvien liikenneyhteyksien ja palveluiden lisäksi avoimempi ympäristö ja luonnon läheisyys. Kantakaupungissa on meluisaa, ahdasta ja luonto on vähäistä. Kartasta on selkeästi nähtävissä eläkeläisten sijoittuminen rannikkoseudulle, mutta myös joihin enemmän sisämaassa oleviin keskuksiin. Esimerkiksi Martinlaaksossa Vantaan lounaisnurkassa on yllättävän paljon vanhuksia ja Vantaan itäpuolelle muodostunut “käytävä” joka alkaa Tikkurilasta ja päättyy Korsoon. Toisaalta samaa reittiä taisi kulkea junaraiteet, joka selittäisi helposti miksi eläkeläiset muodostavat tämänkaltaisen käytävän sisämaahan päin. Osittain tälläistä vanhusten sijoittumista voisi myös selittää vanhainkodit ja joidenkin seutujen alhaiset tonttien ja vuokrien hinnat. Toisessa samaa aihetta sivuavassa kirjoituksessa todettiinkin varsin oivaltavasti, että  suurin osa vanhuksista asuu palveluiden sekä liikenneyhteyksien varrella pääkaupunkiseudun eteläisissä osissa, mutta samalla harvaan asutuissa paikoissa on hyvinkin suuri keskittymä eläkeläisiä (Kallanranta 2013).

Kartasta puuttuu nimistö, indeksikartta ja suurimmat tiet. Näiden lisäyksellä kartasta olisi tullut miltei universaalisti ymmärrettävä, toisaalta nimistö ja suurimpien teiden lisäys olisi voinut tehdä kartasta vaikealukuisen. Nimistö olisi saattanut peittää alleen jotain tärkeitä yksityiskohtia. Kertomalla, että kartalla mustalla rajatut alueet ovat Helsinki, Vantaa, Espoo ja Kauniainen riittänee suurimmalle osalle suomalaisista. Voisi mennä askeleen pidemmälle ja kertoa Kauniaisen sijaitsevan Espoon sisällä enklaavina ja Vantaan olevan Helsingin yläpuolella, eikä Vantaan rajat ylety rannikolle asti. Absoluuttisia arvoja on hyvä esittää ruututeemakartalla jos ruutujen koko on tarpeeksi pieni. Tällöin yksityiskohtia ei häviä yleistyksen yhteydessä ja absoluuttiset arvot esitetään mahdollisimman tarkasti. Pienet ruutukoot ja absoluuttiset arvot mahdollistavat joidenkin ilmiöiden alueellisen levittäytymisen ja intensiteetin tarkastelun melko tarkasti. Isoilla ruuduilla absoluuttisten arvojen esittäminen ei olisi hyväksyttävää, sillä karttaesitys olisi auttamatta harhaanjohtava. Ruututeemakartta on informaatiorakenteeltaan tiiviimpi kuin perinteinen koropleettikartta, mutta reippaasti yleistetympi kuin pistekartta. Se sopiikin hyvin niiden ilmiöiden tarkasteluun, joihin koropleettikartta on liian yleistävä ja pistekartta liian tarkka. Ruututeemakartan luettavuus tulee täysin kartanlaatijan valinnoista: liian pieni tai suuri ruutukoko tekee kartan vaikea lukuisaksi tai jopa harhaanjohtavaksi. Myös epäloogiset ruutujen intensiteettiä kuvaavat värit saavat kartasta helposti vaikeaselkoisen. Suvi Välimäki kirjoittaa blogissaan varsin havainnollisesti “Ruututeemakartasas on myös vaarana, että esimerkiksi MapInfolla tehdyissä karttaesityksissä ruudun rajalla sattuvat havainnot voivat kopioitua kumpaankin ruutuun, ja suurissa aineistoissa tämän virheen tarkistaminen saattaa olla työlästä. Verrattuna pistekarttaan ruututeemakartta pysyy helposti selkeämpänä, sillä ruutuja ei voida asettaa päällekäin ja synnyttää täten hankalasti tulkittavia esityksiä, kuten pistekartoissa joskus käy.”

 

Kuva 2 on kurssikerralla tehty harjoituskartta, jonka sisällytin tähän tekstiin, koska vertailu vanhusten lukumäärän ja asukkaiden lukumäärän välillä kiinnosti. Näyttää siltä, että niiden välillä on selkeä yhteys eikä järin suuria eroja. Luontaisesti alueella jolla on enemmän ihmisiä on myös siten suhteessa enemmän esimerkiksi vanhuksia. Olisikin ollut kenties hedelmällisempää tarkastella vanhusten osuutta väestöstä, mutta se olisi vaatinut taitoja, joita en tässä vaiheessa vielä MapInfolla hallinnut. Ainakaan omasta mielestäni. Katseeni siirtyykiin horisonttiin ja sanon hiljaa itselleni “Kenties tulevaisuudessa…”

Lähteet

Kallanranta, A. Kurssikerta 4. Ruudun takaa… (2013)  <https://blogs.helsinki.fi/kaan/>

Kurssin paikkatietoaineisto (2013)

Välimäki, S. Ruututeemakartta muuta kieltä kuin suomea ja ruotsia puhuvista pääkaupunkiseudulla (2013) <https://blogs.helsinki.fi/suva/>

Jälleen yksi maanantai-aamu takana MapInfo-aherrusta/ahdistusta. Ohjelman logiikan epäloogisuus aiheuttaa kylmiä väreitä. Tänä kolmantena kertana tutustuimme tietokantaliitoksiin ja eri tapoihin tehdä liitoksia. Kurssikerran selkein tarkoitus on antaa eräänlainen valmius käsittelemään netistä saatavia paikkatietoaineistoja, jotka käsittelevät samaa aluetta, mutta tiedot ovat eri tietokannoissa. Näin ollen on elintärkeää osata yhdistää tietokantoja, jotta ohjelmistolla voi joskus tuottaakin jotain muuta kuin turhautumusta ja kofeiininärästystä. Epälogisuus voidaan jättää tässä vaiheessa GIS-laboratorion sähkönkatkuiseen bittiavaruuteen ja keskittyä itse tehtävään. Harjoituksena teimme tietokantaliitoksia Afrikan internetkäyttäjistä (IWS 2013), timanttikaivoksista, öljylähteistä ja konflikteista (PRIO 2013). Tämän kaltaisilla liitoksilla voisi tarkastella esimerkiksi konfliktien alkamisvuosien liittymistä öljylähteiden ja timanttikaivosten löytymisvuosien välillä, sekä millä alueilla on selkeitä poikkeuksia konfliktien ja luonnonvarojen löytymisen välillä. Lisäksi öljynporauksen ja timanttikaivosten tuottavuuslukujen ja internet-käyttäjien määrän välisestä korrelaatiosta voisi nähdä jakautuuko teollisuuden voitot tavallisen kansan keskuuteen vai jäävätkö voitot kleptokratian rattaisiin. Harjoitustyön tietokantaliitokset visualisoitiin Afrikan pohjakartalle (Map Library 2013), mutta valitettavasti en tallentanut kyseistä karttaa. Työkurssikerran lopullisena tehtävänä oli kartta Suomen valuma-alueiden tulvaindekseistä ja järvisyydestä (Suomen Ympäristökeskus 2013). Tulvaindeksi on keskiylivirtaaman ja keskialivirtaaman suhde toisiinsa, toisin sanoen jos tulvii niin kuinka monikertainen määrä normaali virtaamaan nähtynä tulvii joen vallien yli ja tulee kyläilemään eteiseen. Järvisyys on suhdeluku, joka kertoo kuinka monta prosenttia järvet vievät jonkin alueen pinta-alasta.

Kuvassa 1 näkyy kyseinen kartta. Maallikon silmin tarkasteltuna kartasta voidaan nähdä että korkeimmat tulvaindeksin alueet ovat rannikolla ja näillä alueilla ei ole järin suurta järvisyysprosenttia. Maallikon aivot raksuttavat tässä vaiheessa kiivaasti ja toivottavasti näkevät tietynlaisen riippuvuuden tulvien intensiteetin ja järvien määrän välillä. Järvet toimivat loistavina vesivarastoina, jolloin tulvan sattuessa järven pinta nousee hieman, eikä virtaava vesi siten murra joen reunavalleja ja tunkeudu uusille alueille. Kuten Aliisa Priha kirjoittaa blogissaan “Järvet siis toimivat altaina, jotka tasaavat tulvahuippuja varastoimalla sadevesiä ja vähentävät joille rankkasateista ja jäiden sulamisesta aiheutuvaa kuormitusta.” Myös jossain alhaisen järvisyyden alueilla on alhainen tulvaindeksi. Tämä johtuu luultavimmin joko jokien vähäisyydestä, niiden pienestä virtaamasta tai soiden lukumäärästä. Nämä voivat tietysti vaikuttaa yhdessä. Suot, järvien tapaan, ovat loistavia vesivarastoja ja näin luonnollisia tulvasuojelun muotoja. Lisäksi jokien pieni lukumäärä ja etenkin pieni virtaama viittaavat vähäsateiseen alueeseen, jolloin tulvahuiput jäävät luonnollisesti pieniksi. Toisaalta jos suurella alueella on vain yksi pieni joki ja sattuu laaja-alainen rankkasadekausi niin tämän yksittäisen joen virtaama voi kasvaa hurjasti. Näiden lisäksi ihmisen vaikutus voi lisätä tai vähentää tulvia, yleensä ihmisen toiminta lisää tulvia. Monia jokia oikaistaan ja pohjat ruopataan, jotta saadaan vallattua uutta maata maataloutta tai muuta rakentamista varten tai kastelun tehostamiseksi. Joen oikominen lisää joen virtaamaa ja virtausnopeutta, sillä hidastavat mutkat jäävät joen ulkopuolelle ja joen pituus lyhenee, jolloin sama määrä vettä virtaa lyhyemmässä joessa nopeammin kuin ennen. Jos joen reunavalleja ei vahvisteta riittävästi, tälläisen joen tulvariski sekä tulvaindeksi on korkea.

 

Lähteet

Map Library (2013) Afrikan pohjakartta:  <http://www.maplibrary.org/stacks/Africa/index.php> Viitattu 04.02.2013

IWS (2012) Afrikan väestö-ja internetkäyttäjätiedot.  <http://www.internetworldstats.com/stats1.htm> Viitattu 04.02.2013

Priha, A. (2013) Kurssikerta 3, timantteja ja tulvahuippuja, Aliisan paikkatietoblogi <https://blogs.helsinki.fi/apriha/> Viitattu 04.02.2013

PRIO (2013) The Peace Research Institute Oslo, <http://www.prio.no/> Viitattu 04.02.2013

a) Diamond Resources: <http://www.prio.no/Data/Geographical-and-Resource-Datasets/Diamond-Resources/>

b) Petroleum Dataset: <http://www.prio.no/Data/Geographical-and-Resource-Datasets/Petroleum-Dataset/>

c) Conflict Site: <http://www.prio.no/Data/Armed-Conflict/Conflict-Site/>

Suomen Ympäristökeskus (2013) Valuma-alueet: Syken Oiva-tietokanta <http://wwwp2.ymparisto.fi/scripts/paikkatieto.asp> Viitattu 04.02.2013

Toisella kurssikerralla jatkoimme tutustumista MapInfo 10:n teemakarttojen luontiin, sekä yritimme luoda 3D-karttoja, joista vain prismaattinen kartta onnistui. Vika oli MapInfon rasterirenderöinnin motivaatiossa, eikä kurssilaisten taidoissa. Valitsin tähän kurssitehtävään aiheeksi Uudenmaan maakunnan korkeakoulutettujen osuuden ja työttömyysasteen tarkastelun vuoden 2010 – 2011 tietojen perusteella. Tästä aiheesta tehty kartta näkyy kuvassa 1. Molemmat aineistot olivat jakautuneet epämääräisesti (Illuminations 2013), joten käytin luokittelumenetelmänä kvantiilia molempien kohdalla. Kahden koropleettikarttatason luettavuus on loppujen lopuksi yllättävän hyvä, kartanlaatijan tulee vain osata säätää läpinäkyvän tason kuvioinnin intesiteetti havainnolliselle tasolle. Ohjelmiston oletusarvoiset ehdotukset läpinäkyvälle kuvioinnille eivät ole tässä tapauksessa parhaat mahdolliset, vaan kartantekijä pääsee harjoittamaan taiteellista puoltaan sekä maalaisjärkeään. Diagrammien käyttö läpinäkyvän karttatason sijasta ei mielestäni sopinut aluerajaukseeni, sillä Uudella maalla on lukuisia pieniä kuntia, jonka vuoksi monet diagrammit helposti päällekäin. Diagrammit myös jättävät alleen huomattavia aloja ja joissain tapauksissa kokonaisia kuntia. Toisin sanoen, karttaa laadittaessa tulee ottaa huomioon tutkittavien alueiden pinta-alojen suhteet mahdollisten diagrammien alojen kanssa ja miettiä, olisiko jokin muu esitystapa havainnollisempi sekä vähintään yhtä informatiivinen. Näiden pohdintojen ja kokeilujen tuloksena päädyin transparenttiin pistetasoon. Molempia ilmiöitä kuvaavia luokkia on vain kolme, koska kartasta tuli heti epäselvempi jos siihen lisättiin neljäs luokka. Tästä mainittiinkin kurssilla ja pakko todeta, että kolmen luokan käytöllä saavutetaan tässä tilanteessa paras tasapaino luettavuuden, yleistämisen ja informatiivisuuden välillä. Samalla kurssilla, mutta eri aikaan oleva kollega  toteaa asian kenties ymmärrättävemmin “Huomasin suuremmilla luokkamäärillä työskennellessä, että erityisesti MapInfon rasteriväritteiset pinnat on helppo sekottaa toisiinsa ja soppa on valmis, kun karttapohjalla esitetään vielä toinen teema värein“. (Vesanen 2013)

Kartasta selviää korkeakoulutettujen suosivan Helsinkiä sekä sitä ympäröiviä kuntia, tosin Vantaa ja Kerava jäävät ylimmästä luokasta (Oppilaitostilasto 2010). Syy Vantaan ja Keravan pois jääntiin on hieman epäselvä, mutta MapInfosta tarkat numeeriset arvot tarkastettuani huomasin Vantaan jäävän pois korkeimmasta luokasta vain muutaman prosenttiyksikön tähden. Vantaan ja esimerkiksi Helsingin suhteellinen ero ei ole siis järin huomattava. Työttömyysaste Vantaalla on taas korkeimmassa luokassa, jonka syynä saattaa olla vuonna 2011 meneillään ollut lama. Varsinkin kun Vantaalla on Helsinki-Vantaan lentoasema, jonka läheisyydessä on lukuisia teollisuusalojen varastoja ja myymälöitä. Laman vaikutukset tuntuvat eniten suurilla aloilla ja suurissa yrityksissä, jotka joutuvat supistamaan työntekijämääräänsä pysyäkseen voittoa tekevänä yrityksenä. Toinen mahdollinen syy Vantaan korkeaan työttömyysasteeseen saattaa olla Helsingin kaupungin halu liittää Vantaa itseensä, joka mahdollisesti saa jotkin yrittäjät muuttamaan pois korkeampien verojen pelon vuoksi. Lisäksi, monet työssäkäyvät nuoret aikuiset saattavat haluta muuttaa pääkaupunkiseudun ydinalueille Helsingin keskustaan ja tämä muuttoliike saattaa nostaa Vantaan työttömyysastetta korkeammaksi kuin se muuten olisi. Keravalla taas korkeakoulutettuja on suhteellisesti vähemmän kuin Vantaalla. Suurin osa Keravan korkeastikoulutetuista on luultavasti muuttanut pois lähemmäksi työpaikkojaan, jotka mitä todennäköisemmin ovat pääkaupunkiseudulla Helsingissä tai Espoossa. Kauniaisissa taas on korkein osuus korkeastikoulutettuja, mikä selittyy kunnan pienellä koolla ja verotuspolitiikallaan, joka on varsin suosiva hyvätuloisia kohtaan. Siellä on myös erittäin alhainen työttömyysprosentti, mikä selittyy osittain kunnan pienellä koolla, mutta myös sen läheisyydestä Espooseen ja Helsinkiin, sillä näillä alueilla on monipuoliset työmarkkinat ja läheinen sijainti takaa kattavat yhteydet.

Uudenmaan maakunnan reunakunnissa ei asu suhteelliseti kovinkaan paljon korkeastikoulutettuja (Työssäkäyntitilasto 2010). Syynä tähän on mitä todennäköisemmin työpaikkojen sijainti pääkaupunkiseudulla, joiden perässä on muutettu, jotta työmatkat olisivat inhimillisesti siedettävissä puolentoistatunnin rajoissa. Lisäksi näissä kunnissa on suhteellisen korkea työttömyysaste. Taustalla saattaa olla osittain huonommin kouluttautunut väestö, joista kaikille ei löydy töitä tai ainakaan haluamiaan töitä. Varsinkin pelkästään peruskoulun käynneille ei välttämättä löydy mieleisiä töitä, monien mielestä siivoojana tai hampurilaisenpaistajana ei ole mielekästä olla varsinkaan lukuisia vuosia, joten he saattavat pysyä mieluummin työttöminä työnhakijoina ja etsiä mielekkäämpää työtä. Edellisen tapahtumaketjun vaaroja on pitkäaikaistyöttömyys ja sen huonona puolena eräänlainen työnhakijan passivoituminen ja työhalukkuuden väheneminen ja työttömyysasteen korkeana pysyminen tätä kautta. Toisaalta reunakuntien työtarjonta voi myös olla suhteellisen yksipuolista ja heikkoa: monissa reunakunnissa pääelinkeino pyörii maatalouden ympärillä ja maatalous on pitkälle koneistettua, joten työntekijöitä ei tarvita kuin muutama suurta pinta-alaa kohden. Työttömien haluttomuus muuttaa töiden perässä kotipaikkakunnalta saattaa olla myös yksi mahdollinen tekijä korkeassa työttömyysasteessa. Toisaalta, työttömän taloudellinen tilanne voi myös estää muuttamisen, vaikkakin sosiaalipalvelut tulevatkin vastaan roppakaupalla.

Tehtävänä oli myös lukea artikkeli “Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship” (Anna Leonowicz 2006) joka käsitteli kahden muuttujan koropleettikarttojen käytännöllisyyttä. Artikkelin sanoman voi kiteyttää muutamaan lauseeseen: Yhden muuttujan koropleettikartat ovat parempia maantieteellisen levinneisyyden esittämiseen, kun taas fiksujen graafisten päätösten koropleettikartta, jossa on kaksi muuttujaa esittää paremmin maantieteellisten ilmiöiden suhteita toisiinsa. Kahden muuttujan koropleettikartta on todella helppo tehdä vaikeasti luettaviksi liian monilla luokilla ja epäloogisilla väreillä.

Koropleettikartta, jossa on kaksi muuttujaa, on järkevästi esitettynä erittäin havainnollinen tapa tuoda esiin erilaisten ilmiöiden keskinäisiä suhteita. Oikeanlaisilla värivalinnoilla voi nähdä missä alueilla muuttujat korreloivat ja eivät korreloi toistensa kanssa tai ovat muuttujat mitenkään yhteydessä toisiinsa. Korreloinnin saa myös selville laskennallisesti, mutta hyvin tehty havainnollistava visuaalinen esitys ilmiöiden välisistä suhteista tuo kartanlukijan ymmärryksen aiheesta aivan eri tasolle. Päässä pyörivien numeroiden sijasta kartanlukija ymmärtää asian visuaalisesti, tämä auttaa varsinkin henkilöitä joiden numeropää on heikommassa kunnossa. Toisaalta, kahden muuttujan koropleettikartan laadinnassa täytyy hallita oikeiden värien ja kuvioiden käyttö, jotta kartta on graafisesti tasapainossa ja luettavissa ilman syvempää kartografista tietämystä.

Artikkelin vaikeimmin lähestyttävät asiat liittyivät tilastollisiin menetelmiin ja “raakaan teoriaan” kartan takana. Vaikka tuntui, että asiat tuli ymmärretyksi, niin tiettyjen termien hahmottaminen on vielä hankalaa. Aritmeettinen keskiarvo on aivan lastenleikkiä, mutta keskihajonnan ymmärtäminen on jäänyt vielä hieman utuiseksi, taisi tarkoittaa suurimman ja pienimmän arvon eroitusta vai oliko se jokin muu? Pitää tarkistaa asia pikimmiten.

Kartan legendat eroaa tavallisimmista ainakin siinä, että niistä puuttuvat pohjoisnuolet, janamittakaava sekä esimerkiksi indeksikartta. Toisaalta karttojen tarkoitus on olla vain eräänlaisena esimerkkinä suhteellisen onnistuneesta kahden muuttujan koropleettikartasta, joten edellämainittuja ei varsinaisesti tarvita. Legendassa on lisäksi näkyvillä eri luokkien frekvenssiä kuvaava laatikko, sekä samasta aiheesta tehty toinen laatikko, missä näytetään tarkemmin havaintojen sijoittuminen ja niiden rajaukset. Tälläisiä ei tavallisimmissa karttaesityksessä yleensä näytetä, mutta kyseessä onkin varsin teoreettinen artikkeli koropleettikartoista, jolloin on hyvä visualisoida kartan taustalla vaikuttavia tilastollisia menetelmiä. Muuten karttojen ohessa olevat legendat kertovat kartoilla esitetyistä ilmiöistä ja niiden intesiteetistä varsin tavanomaisesti. Kyseessä olevan kartan lukemisen vaatimukset ovat keskivertoa tasoa, ellei oteta huomioon legendoissa esitettäviä tilastollisia menetelmiä. Tavallinen kaduntallaaja ei todennäköisesti ymmärtäisi aivan heti miten tulkita kartta, mutta pienellä panostuksella hän oppisi sen. Mutta tilastotieteellisiä legendoja hän ei todennäköisesti ymmärtäisi, eikä siten saisi niistä mitään irti vaan pikemminkin toteaisi kartan olevan liian hankalasti luettava ja jättäisi sen tulkitsemisen kokonaan väliin. Kurssilaiseni sanookin “Tämäntyylinen esitystapa sopisikin ehkä paremmin tutkimusten oheen kuin jokapäiväiseen käyttöön.” (Hautala 2013)

Kartografisen toteutuksen ja ohjelmiston, jolla se toteutetaan, riippuvuus toisistaan voi olla yllättävänkin suurta. Heikkolaatuisessa ohjelmassa kartografisia toteustapoja saattaa olla vain muutama, eikä niitäkään välttämättä pysty kustomoida esitettävän tiedon vaatimuksien mukaan. Tällöin kartografinen esitys on pahimmillaan erittäin harhaanjohtava ja jopa täysin väärä. Laadukkaissakaan ohjelmistoissa ei välttämättä ole kaikkia kartografisia pilkunviilausominaisuuksia, joten niidenkin tuotokset voivat myös olla harhaanjohtavia, etenkin jos kartanlaatija ei ymmärrä mitä on tekemässä. Sanoisin kuitenkin, että mitä laadukkaampi ohjelmisto kartografisen tiedon toteuttamiseen ja esittämiseen on käytettävissä, sitä vähemmän itse ohjelmisto rajoittaa esitystä. Oletettavasti laadukkaissa ohjelmistoissa on mukana erittäin suuri ellei lukematon määrä kartografisen esityksen malleja, joista kaikki ovat muokattavissa kartanlaatijan oman mielen ja tarpeiden mukaan. Tällöin esitystä rajoittaa ehkä enemmänkin itse käyttäjä, kuin käytettävissä olevat välineet tai kartografinen toteutus. Jos pitäisi päättää, niin kartografinen toteutus ohjaa enemmän käytettäviä välineitä kuin toisin päin. Esimerkiksi juuri keksityn uuden kartografisen esitystavan esittäminen ei välttämättä onnistu millään ohjelmilla vaan sitä varten on luotava uudet ohjelmistot ja välineet. Tänä kehitysaikana kartanlaatijoiden on vain odotettava, että jokin taho tuottaa työkalut upouuteen kartografiaan tai yrittää itse tuottaa nämä uudet työkalut muille.

Lähteet

Hautala, T. (2013) Artikkeli 1, Karttojen maailma -blogi. Viitattu 28.01.2013 <https://blogs.helsinki.fi/thhautal/>

Illuminations (2013) National Council of Teachers of Mathematics. 21.01.2013 <http://illuminations.nctm.org/ActivityDetail.aspx?ID=78>

Kunnat 2011 -paikkatietoaineisto (2011) Tilastokeskus, Helsinki

Leonowicz, A. (2006) Two-variable choropleth maps as a useful tool for
visualization of geographical relationship, GEOGRAFIJA 42: 1, 33–37

Oppilaitostilastot 2010 (2010) Tilastokeskus, Helsinki

Työssäkäyntitilasto  2010 (2010) Tilastokeskus, Helsinki

Vesala, S. (2013) 2. Päällekkäiset koropleettikartat, Mahtiblog. Viitattu 28.01.2013 <https://blogs.helsinki.fi/sampoves/>

Ensimmäisellä kurssikerralla tutustuimme MapInfo -paikkatieto-ohjelmaan ja sen perustoimintoihin. Tarkoituksena oli tuottaa koropleettikartta vapaavalintaisesta aiheesta Suomesta vuoden 2011 kuntajaolla ja itse pitkän tuuminnan jälkeen päätin valita työssäkäyvien osuuden. Työssäkäyvien henkilöiden osuus on laskettu vuoden 2010 tietojen perusteella 18-74 vuotiaista (Työssäkäyntitilasto 2010). Koropleettikartalla voi esittää vain suhteellisia arvoja ja paikkatieto-ohjelman tietokantaan tallennetuista suhteellisista arvoista tämä oli heti mielenkiintoinen. Kuvassa 2 on suhteellisesta aineistosta Illuminations -java-työkalulla luotu histogrammi, joka  on normaalijakauman, eli niin sanotun Gaussin käyrän muotoinen, joten luokittelin aineiston keskihajonnan mukaan viiteen luokkaan. Valmis MapInfolla tuotettu koropleettikartta ja luokkien arvot näkyvät kuvassa 1. Huomasin ja yllätyin MapInfon olevan varsin monipuolinen paikkatieto-ohjelmisto ja odotankin innolla ArcGISin kimppuun pääsemistä tulevissa opinnoissa. Lisäksi jälleen kerran sain huomata eri luokittelumenetelmien vaikutukset koropleettikarttaan ja kuinka helposti henkilö, joka ei osaa laatia aineiston pohjalta oikeanlaista karttaa voi tuottaa tutkimastaan aiheestaan erittäin vääristävän mielikuvan itselleen ja muille kartanlukijoille. Kanssaopiskelijani esittää asian myös varsin hyvin “Kartan laatijalla on suuri vastuu, jonka huomasin sopivaa luokittelumenetelmiä tarkastellessani, sillä väärillä värivalinnoilla tai luokitteluilla lukijalle voidaan helposti antaa vääristelty kuva totuudesta.” (Haverinen 2013)

Kartalla näkyy, että työssäkäyvien osuus asukkaista on korkein suurien kaupunkien kunnassa ja matalin kunnissa, joissa ei ole suuria kaupunkeja tai kasvukeskuksia. Lisäksi korkeimmat arvot ovat keskittyneet rannikkoseudulle, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Korkeaan työssäkäyvien osuuteen liittyy pitkälti se, että niissä on monipuolisimmat palvelut ja mahdollisuudet kasvuun, jotka houkuttelevat varsinkin nuoria työ- ja opiskeluikäisiä heikompien mahdollisuuksien kunnista. Tämä muuttoliike samalla laskee heikompien kuntien työssäkäyvien osuutta, sillä niistä työikäisiä muuttaa pois ja jäljelle jää suhteellisesti enemmän eläkeläisiä ja lapsia. Tämä tapahtuma kurjistaa entisestään heikkojen kuntien asemaa, sillä asiakkaat ja työikäiset kaikkoavat alueelta, jonka jälkeen palvelut ja työpaikat kaikkoavat alueelta, joka johtaa voimistuvaan poismuuttoon ja palvelujen lopettamiseen, niin sanottuun kumulatiiviseen taantumaan. Korkeimpien arvojen kunnissa on talous on yleisesti nousujohteista, koulutusmahdollisuudet monipuolisia ja palvelut kattavia, jotka ovat suuria muuttomagneetteja työn ja opiskelun perässä muuttaville. Lisäksi on melko luonnollista, että suuremmissa keskuksissa on laajemmat työmarkkinat, jotka puolestaan antavat suuremmalle osuudelle väestöstä työpaikan. Kartasta ei kuitenkaan voi päätellä monta töissäkävijää ja työtöntä kullakin alueella on. Joissakin pienen asukasmäärän kunnissa suurehko suhteellinen ero voi tulla muutamasta sadasta ihmisestä. Eikä aiheen rajauksessa eroteta eläkeläisiä, työkyvyttömyyseläkeläisiä, työttömiä työnhakijoita tai opiskelijoita. Selkeämmän kuvan aiheesta saisi jos tarkasteltavana olisi kuvan 1 kartan lisäksi esimerkiksi vastaavat kartat eläkeläisten, opiskelijoiden ja työttömien osuuksista samalla kuntajaolla. Mielenkiintoista olisi myös nähdä kartat suurimmista muuttotappiokunnista ja verrata sitä työssäkävijöiden osuuksiin.

Kartta on mielestäni visuaalisesti onnistunut ja luettavuudeltaan kohtalaisen hyvä. Väritys on varsin hyvä, sillä vain yhtä väriä, vihreää, ja sen sävyjä on käytetty, jolloin muun muassa värisokeat voivat saada kartasta tarkan kuvan. Toisaalta lukijat, jotka eivät tunne Suomen karttaa, eivät saa kartasta varmaankaan hirveästi irti. Kartasta puuttuu nimistö ja indeksikartta, josta kävisi ilmi, että Suomi kuuluu Pohjois-Eurooppaan. Välttämättä edes kaikki suomalaiset eivät pysty päättelemään työssäkävijöiden suurten osuuden johtuvan alueella sijaitsevasta suurehkosta kaupungista tai keskuksesta.

Lähteet

Haverinen, S. (2013) Korkeasti kouluttautuneen väestön keskittyminen suuriin kaupunkeihin, Löytöretki kartografian maailmaan -blogi. Viitattu 28.01.2013 <https://blogs.helsinki.fi/samuelha/>

Illuminations (2013) National Council of Teachers of Mathematics. 17.01.2013 <http://illuminations.nctm.org/ActivityDetail.aspx?ID=78>

Kunnat 2011 (2011) MapInfo-aineisto, Tilastokeskus, Helsinki

Työssäkäyntitilasto 2010 (2010) Tilastokeskus, Helsinki

Blohgi est blohgum et visavis.