Hyvää Uutta Vuotta 2012!!

Minkälaisilta näyttävät tutkijanaisten haasteet uuden vuoden 2012 alkaessa?

Aihetta haarukoitiin 23.11.2011 Helsingin Tutkijanaiset ry:n järjestämässä seminaarissa Yliopistot muutoksessa ja sukupuolten tasa-arvo.

Yhteenvetäen: Yliopistojen yksityistäminen, neliportaisen tutkijanuramallin vahvistuminen ja professorien sekä muiden esinaisten ja -miesten päätäntävallan kasvu aiheuttavat seurauksia yhtä lailla molempia sukupuolia edustaville tutkijoille ja yliopisto-opettajille.

Kuten Helsingin Tutkijanaisten puheenjohtaja, ympäristömuutoksen ja -politiikan yliopistonlehtori, dosentti Sirkku Manninen huomautti, yliopistolain jälkeinen päätöksenteon läpinäkymättömyyden ja epädemokraattisuuden kasvu asettaa kuitenkin erityisiä haasteita myös sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumisen seurannassa. Erityisesti niillä aloilla (mm. luonnontiede, tekniikka), joissa professorikunta on edelleen vahvasti miesvoittoista, tapahtuva sukupuoleen perustuva syrjintä jää entistä helpommin pimentoon. Tasa-arvoseurannassa tarvitaankin tarkkaa otetta ja ehkä myös uusien työkalujen kehittämistä

Aloilla (mm. humanistinen ja yhteiskunnallinen tutkimus), joissa naisedustus on vahvaa, on sielläkin nyt professorivaltaisuus ja yleinen hierarkkisuus kasvanut. Seminaarissa pohdittiin muun muassa sitä, onko käymässä niin, että vain professorit voivat käytännössä tehdä tutkimusta ja muodostaa tutkimusryhmiä, opetustaakan sälyttyessä yliopistonlehtoreille. Tämä on huolestuttavaa semminkin, kun akateemisuuteen, myös opiskelijoiden intresseistä käsin, kuuluu tutkimuksen ja opetuksen läheinen suhde.

Suomen Akatemian hankerahoituksessa eli yleisissä tutkimusmäärärahoissa on puolestaan naisten osuus hakeneista ja saaneista, koko tiedekentässä, pysynyt 20-30 prosentissa kahdenkymmenen vuoden ajan.

Tarkasteltaessa Akatemian tutkijatoimia kasvaa miesten suhteellinen osuus hierarkiassa “ylöspäin” mentäessä. Tänä vuonna aloittavat akatemiaprofessorit ovat esimerkiksi kaikki miehiä.

Sitä vastoin säätiöiltä haettu ja niiden myöntämä tutkimusrahoitus jakautuu naisille ja miehille paljon tasaisemmin. Seminaarissa pohdittiinkin säätiöiden erittäin lupaavalta näyttävää merkitystä tulevaisuuden yliopistoissa — kunhan vain säätiörahoituksella toimivien tutkijoiden asema yliopistossa saadaan paremmaksi.

Huomiota ja huolta seminaarissa herätti neliportaisen tutkijanuramallin yksiulotteisuus ja normittavuus. Pyramidimallin sijasta tai ainakin sen rinnalle tarvitaan näkemystä siitä, että on monia erilaisia tapoja tehdä tiedettä ja olla tutkija. Tasa-arvoisuuden ja yhdenvertaisuuden tavoitteluun on parhaimmillaan aina kuulunut ajatus moninaisuudesta. Voi lisäksi miettiä, edistääkö itse tieteen kehittymistä loppujen lopuksi kovinkaan hyvin paradigma, jossa kaikki kilpailevat kaikkia vastaan, vieläpä millä tahansa säännöillä, pääsystä tuuliselle ja harvaanasutulle “huipulle”.

Koko seminaarin referaatin voit lukea klikkaamalla sivun yläosan sinisestä palkista löytyvää linkkiä.