Category: Arkisto

Helsingin tutkijanaiset on tehnyt aloitteen työllistymisvalmennuksesta, joka olisi räätälöity ja suunnattu tohtoreille ja dosenteille. Aloite kokonaisuudessaan tässä:

Suomessa on kasvava akateemisten ylikoulutettujen joukko, joka kovasta työnteostaan ja pätevyydestään huolimatta on vaikeasti työllistyvä. He ovat vuosia ja jopa vuosikymmeniä erilaisissa pätkä- ja projektitöissä, joiden välissä voi olla työttömyysjaksoja. Vaihtoehtoisesti he roikkuvat koulutustaan vastaamattomassa työssä tai työssä, jossa ei ole mahdollisuuksia etenemiseen. Yleensä työpaikkana on yliopisto, sillä siirtyminen yliopistouralta yliopiston ulkopuoliseen työelämään on osoittautunut luultua vaikeammaksi.

Yksi yliopiston ulkopuoliseen työelämään siirtymistä estävä rajoite on se, että yliopistolla pidempään työskennelleet eivät osaa kertoa osaamisestaan sellaisella kielellä, jota liike-elämän tai muun yhteiskunnan työnantajat ymmärtäisivät eivätkä tutkijat ja opettajat usein osaa tulkita yliopiston ulkopuolisia työpaikkailmoituksia ja pätevyysvaatimuksia. Täsmäkoulutus omien valmiuksien esiin tuomiseksi ja niiden kääntämiseksi työelämän tarpeita vastaaviksi on osoittautunut tehokkaaksi tavaksi edistää tutkijoiden työllistymistä muualle yhteiskuntaan. Se on konkreettinen tapa vähentää akateemista työttömyyttä ja saada hyvin koulutettujen ahkerien ihmisten huomattavat resurssit oikeaan käyttöön.

Tällaisista täsmäkoulutuksista on hyviä kokemuksia esimerkiksi ulkomailla koulutuksensa saaneiden kanssa. Samoin laman aikana järjestettiin täsmäkoulutusta pitkään työelämässä olleille ja yrityksen konkurssin tai saneerausten johdosta työttömiksi jääneille akateemisille. Vastaavaa koulutusta tarvittaisiin nyt niille tutkijoille, joita akateeminen maailma ei heidän meriiteistään huolimatta pysty työllistämään. Konkreettinen esimerkki tällaisesta koulutuksesta on Espoon työvoimatoimiston kertaluonteisesti järjestämä Heimo Langinvainion vetämä kurssi akateemisille työttömille, jonka tulokset olivat erinomaiset. Kurssi kesti yhteensä kaksi kuukautta, jonka aikana kurssilaiset tapasivat kaksi kertaa viikossa ja tekivät lisäksi kotitehtäviä. Heimo Langinvainiolla on pitkä ura ensin lääketieteellisessä stressitutkimuksessa, yliopistollisessa tutkimustyössä ja myöhemmin yrityskonsulttina. Hän olisi yksi erinomainen henkilö sillaksi akateemisten ja yliopiston ulkopuolisten työmarkkinoiden intressien yhteensovittamiseksi.

Tällä hetkellä kaikki Helsingin yliopiston työllistymiskoulutukset on suunnattu lähinnä opiskelijoille tai maisteritason ihmisille. Olisi tärkeää saada myös pitkän akateemisen uran tehneille apua. Heidän ongelmansa ja ratkaisumallinsa ovat kuitenkin maisteritasosta poikkeavia. Olemme varmoja, että kurssille löytyisi paljon osallistujia eri tiedekuntien piiristä. Akateemisten ihmisten hyvä sijoittuminen yliopiston ulkopuolelle lisäisi yliopistokoulutuksen houkuttelevuutta ja parantaisi mahdollisuutta rekrytoida parhaat mahdolliset opiskelijat yliopisto-opintojen pariin. Nyt useita aloja vaivaa ylikoulutustulppa – alan peruskiinnostavuudesta huolimatta hyvät opiskelijat eivät ainakaan halua kouluttautua pidemmälle, sillä tutkijanura ei näytä houkuttelevalta vaihtoehdolta ja jatkokouluttautuminen tietyillä aloilla vain haittaa työllistymistä yliopiston ulkopuolella.

Mikäli tällainen kurssi jonkin tahon toimesta tai niiden yhteistyönä järjestetään, olisi tärkeää, että kurssille voisi päästä olipa tämänhetkinen työtilanne mikä vain. Monen akateemisen leipä koostuu monenkirjavista pätkistä, jotka vaihtelevat nopeassa tahdissa. Olisi optimaalista, jos kurssille pääsisivät ne, jotka apua tarvitsevat olivatpa he juuri kurssinpitohetkellä virkasuhteessa, projektityössä, apurahalla tai työttömänä. Työllistymisongelmat koskevat erityisen kipeästi akateemisesti pitkälle koulutettuja naisia. Työnhaku- ja omien resurssien kartoituskurssi erityisesti akateemisille naisille olisi konkreettinen tapa, jolla Helsingin yliopisto voisi toteuttaa tasa-arvosuunnitelmassaan esittämää naisten uran edistämistä.

Toivomme, että keskustelisitte aloitteestamme omalla tahollanne. Yliopiston ja ammattiliittojen yhteistyö olisi tällaisessa hankkeessa mitä suotavinta. Helsingin tutkijanaiset ovat mielellään konsulttiapuna, mikäli päätätte toteuttaa tämänkaltaisen kurssin kokeiluluonteisesti.

HELSINGISSÄ 19.9.2008

Helsingin tutkijanaiset r.y.:n puolesta

KUNNIOITTAVASTI

Elina Vuola ja Sari Timonen

Elina Vuola, professori (mvs.) Sari Timonen, yliopistonlehtori
Helsingin tutkijanaisten pj Helsingin tutkijanaisten hallituksen jäsen
Renvall-instituutti Soveltavan kemian ja mikrobiologian laitos
PL 59, 00014 Helsingin yliopisto PL 56, 00014 Helsingin yliopisto

Aloite lähetettiin seuraaville tahoille:

Helsingin yliopiston tasa-arvotoimikunta:
Hannele Niemi, Lars Folke Landgren, Terhi Saarikoski

Tieteentekijöiden liitto:
Ragna Rönnholm

Helsingin yliopiston ura- ja rekrytointipalvelut:
Mika Tuuliainen, Leena Itkonen, Heidi Layne

Helsingin yliopiston henkilöstöosasto:
Kira Ukkonen, Sanna-Marja Heinimo

Tutkijanaiset on käsitellyt apurahatutkijoiden ongelmallista asemaa jäsenillassaan ja kartoittanut apurahatutkijoiden tilannetta eri laitoksilla ja yliopistoissa jäsenkyselyn avulla. Henna Makkonen-Craigin ja Sari Timosen tältä pohjalta kirjoittama artikkeli on julkaistu Acatiimi-lehdessä.

Julkaistu ACATIIMI-lehdessä nro 6, 2008

Apurahatutkijoiden tukala tilanne yhteiskunnassa ja työpaikoilla on valtaosalle tutkijoista turhankin tuttu asia. Työttömyysturvan kysymyksiin on onneksi tänä keväänä saatu ainakin ohjeistusta työministeri Tarja Cronbergin ohjekirjeen välityksellä. Tässä kirjoituksessa haluaisimmekin kiinnittää huomiota erityisesti muihin, lähinnä työpaikoilla esiintyviin epäkohtiin, jotka liittyvät apurahatutkijoiden asemaan työyhteisöissä.

Olemme Helsingin tutkijanaiset ry:ssä pohtineet apurahatutkijuutta, koska siihen liittyvät kysymykset koskettavat hyvin monia tutkijanaisia. Yhdistyksen apurahatutkijuutta koskevaan nettikyselyyn ja jäseniltaan osallistui yli neljäkymmentä tutkijaa. Kyselyn vastauksista ja keskustelusta seuloutui useita hyviä ehdotuksia apurahatutkijoiden kokemien hankalien tilanteiden korjaamiseksi.

Osa epäkohdista kytkeytyy laajoihin yhteiskunnallisiin ja tiedepoliittisiin kysymyksiin. Monet eh-dotuksista eivät kuitenkaan olisi erityisen vaikeita toteuttaa, ja joillakin työpaikoilla hyvät käytännöt ovat jo saaneet jalansijan. Keskustelussa kävikin hyvin ilmi äärimmäisen kirjavat ja mielivaltaiset käytännöt yksin Helsingin yliopiston sisällä. Jotta asioissa päästäisiin eteenpäin, päätimme kirjata keskustelussa nousseita ratkaisuehdotuksia ylös laajemmankin lukijakunnan iloksi.

1) Tutkijanuran jatkuvuutta ja toimeentulon turvaa on parannettava
Ratkaisut: Tutkimusrahoituksen painopiste olisi saatava vähitellen väitöskirjojen rahoituksesta myöhemmän tutkimuksen rahoittamisen suuntaan. Yliopistoissa tehtävää tutkimusta pitäisi teettää aiempaa enemmän jo väitelleillä ammattitutkijoilla. Yliopiston tulisi kontakteillaan pyrkiä vaikut-tamaan siihen, että apurahajaksot saataisiin pidemmiksi. Jatkuvan hakemisen ja raportoinnin sijaan tutkijoilla tulisi olla pidempi työrauhan aika. Yliopiston tulisi myös miettiä käytännön toimia, kuinka saataisiin aiempaa useammin apurahojen tilalle palkka ja työsuhde, vaikka tällöin entistä harvempi voisi saada rahoitusta.

Osallistuimme Helsingin Tutkijanaisten edustajina EPWS:n (European Platform of Women Scientists) konferenssiin Liettuan Vilnassa 5-7. kesäkuuta 2008. EPWS pyrkii tuomaan tutkijanaisten äänen kuuluville Euroopan Unionin tiedepolitiikassa. Helsingin tutkijanaiset ry. on EPWS:n jäsenorganisaatio.

Konferenssi alkoi korkealla profiililla Liettuan parlamentissa, jossa puheenvuoron pitivät muun muassa Liettuan entinen pääministeri ja nykyinen kansanedustaja Kazimiera Prunskienè ja Viron parlamentin puhemies Ene Ergma. Women Shaping Science -konferenssiin osallistui yhteensä 160 edustajaa 28 Euroopan valtiosta.
Helsingin tutkijanaiset esiintyivät konferenssissa hienolla posterilla, jonka Liisa Husu oli tehnyt. Posterinäyttelyn julisteista osa oli tutkimusprojektien esittelyjä, osan ollessa kaltaistemme

Helsingin tutkijanaiset on antanut lausunnon opetusministeriön Neliportainen tutkijanura -raportista. Tutkijanaisten mielestä on valitettavaa eikä mitenkään perusteltua, että tutkijanuraa tarkastellaan opetusministeriön raportissa lähes täysin sukupuolineutraalisti. Näin siitä huolimatta, että laajan tutkimus- ja tilastotiedon pohjalta on osoitettavissa, että sukupuoli liittyy tutkijanuralla etenemiseen monin eri tavoin myös tasa-arvokehityksen kärkimaissa, Suomi mukaan lukien.

Helsingin tutkijanaiset r.y.

Helsingin tutkijanaiset ry. on eri tieteenalojen ja tutkijanuran eri vaiheissa olevia naisia yhdistävä järjestö, joka pyrkii parantamaan naisten asemaa tiedeyhteisöissä. Seuraavaa tutkimuksenarviointia pohdittaessa pyytäisimme, että sukupuolten välinen tasa-arvo ja sukupuolinäkökulman huomioiminen nostettaisiin keskeiselle sijalle tutkimuksenarviointiprosessissa. Tällöin Helsingin yliopisto noudattaisi esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa jo pitkälle kehitettyjä ja sovellettuja käytäntöjä.

Helsingin tutkijanaiset ry. ehdottaa:

1. Tutkimuksenarvioinnissa tulisi kiinnittää huomiota naisten määrään ja asemaan laitoksilla.

Helsingin yliopiston tasa-arvosuunnitelmassa todetaan, että

Naiset heikoilla virantäytöissä:
Mikä neuvoksi yliopiston sukupuolisyrjintään?
22.11.2007 klo 14-18
Tieteiden talo, Helsinki, Kirkkokatu 6

Ohjelma

14.00-16.00

Avajaissanat

Dosentti Elina Vuola, Helsingin tutkijanaisten puheenjohtaja

Minulta pyydettiin kirjoitusta siitä, miten uutena kansanedustaja uskon voivani vaikuttaa tutkijanaisten asemaan, ja mitä toisaalta toivoisin eduskunnan tekevän tutkijoiden hyväksi.

Konkreettisia kokemuksia rivikansanedustajan vaikutusmahdollisuuksista on jo jonkin verran kertynyt. Koska vihreät kutsuttiin mukaan hallitusneuvotteluihin, olin mukana Säätytalolla kirjaamassa hallitusohjelmaan tutkijoiden sosiaali- ja työttömyysturvan parantamiseen liittyviä lupauksia. Olin juuri siinä työryhmässä, josta tuli kirjaus apurahansaajien sosiaaliturvan toteuttamisesta vuoden 2009 alusta alkaen samoin kuin lupaus tieteentekijöiden työttömyysturvan parantamisesta lainsäädäntöä täsmentämällä. Tässä ovat ne konkreettiset tutkijoita koskevat asiat, joihin tähän mennessä olen pystynyt suoraan vaikuttamaan.

Apurahansaajien sosiaaliturvamallia valmistellaan paraikaa Sosiaali- ja terveysministeriössä. Tarkoituksena on taata apurahansaajille sama sosiaaliturva kuin on muillakin palkansaajilla. Konkreettisesti tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei tutkijanainen tule enää vuoden 2009 jälkeen putoamaan minimiäitiyspäivärahalle, ja että myös apurahat kerryttävät esimerkiksi sairaspäivärahaa ja eläkettä.

Tutkijoiden työttömyysturvassa otettiin iso harppaus eteenpäin, kun Työministeriö muutama päivä sitten julkaisi raporttinsa apurahansaajien työttömyysturvan puutteista sekä ehdotuksensa niiden korjaamiseksi. Olen käynyt raporttia läpi yhdessä työministerin kanssa, ja olemme olleet yksimielisiä tieteentekijöiden työttömyysturvan pahimmista aukoista. Olen painottanut, että apurahansaajalla tulee olla samanlainen oikeus työttömyysetuuteen kuin kenellä tahansa palkansaajalla. Työttömyysetuuden pitää alkaa välittömästi apurahakauden päätyttyä, eikä apurahan hakemista tule katsoa esteeksi sille, että työtön tukija olisi työmarkkinoiden käytettävissä.

Kesän budjettineuvotteluihin uutta kansanedustajaa ei valitettavasti otettu mukaan. Olen kuitenkin parhaani mukaan koettanut viestittää neuvottelijoille, että yliopistot pitäisi vapauttaa kokonaan tuottavuusohjelman vaatimuksista. Hallitusohjelmassahan luvataan tarkistaa yliopistojen tuottavuusohjelmaa niin,

Selvitysmies Pasi Järvisen raportti tieteen ja taiteen tekijöiden
työttömyysturvan parantamisen
edellytyksistä julkaistiin 4.9. Lue selvityksestä myös Anu Suorannan blogista: http://anusuora.blogspot.com/

Jäsenillasssa käsitellään sektoritutkimuslaitoksissa toimivien tutkijanaisten työtä ja tilannetta.

Kaikki tutkijanaisten jäsenet tervetuloa mukaan!
Lisätietoja:
marja-liisa.honkasalo(a)helsinki.fi