Brändändää…

Delftin kaupungin edustajat vierailivat Suomessa ja sain kutsun tulla keskustelemaan tieteestä ja innovaatioista heidän kanssaan. Olin tavannut samaa porukkaa VTT-aikoinani. Pääsinkin oikein kivasti järjestetylle epämuodolliselle illalliselle, jossa jutustelu lähti käyntiin lähinnä kaupunki- ja metropolirakenteen syntymisestä ja siitä, millainen rooli yliopistoilla on moisessa kehityksessä.
Varsin hämmentävää oli se, että sain taas ties kuinka monennen vastata, että todellakin olen töissä yliopistolla, siis HELSINGIN yliopistolla, siis siinä yliopistossa, joka ei ole Aalto-yliopisto. Ja todellakaan Helsingin yliopistoa ei ole yhdistetty Aalto-yliopistoon, vaikka kysyjä kuinka olisi ollut sitä mieltä, että eikös teillä juuri kaikki pääkaupunkiseudun putiikit pantu nippuun. Ja rautalankaa väännettiin siihen asentoon, että ei jäänyt epäselväksi, mikä yliopiston on se suurin, perinteisin ja Suomen ranking-kunkku.
Väärinymmärrysilmiöstä on turha syyttää delftiläisiä matkamiehiä tai niitä muita vastaavia kysyjiä siitä, että Helsingin Yliopistoa ei ymmärretä erilliseksi ja että ulkomaalaiselle ei välity oma kansallinen roolijakomme. Kaukaa katsottuna pieni maamme näyttää yhdeltä varsin yhtenäiseltä paketilta. Jos nyt uutinen Aallon luomisesta ja TAIK:in, kauppiksen ja polin yhdistymisestä on ylittänyt jonkun uutiskynnyksen Hollannissa, nostakaamme sille hattua, koska toisen maine ei ole tässä kohti meiltä muilta pois. Huolestuttavaksi ilmiö muuttuu, kun suomalaisten suusta alkaa kuulua ihan vastaavaa väärinymmärryslätinää.
Toivon, että ottaisimme kaikki oman vastuumme yliopistomme brandistä olemalla aktiivisia kertomaan Helsingin Yliopistosta ja tekemisistämme. Ei tarvita kuin rehellisyyttä ja aktiivisuutta avata suu oikeassa paikassa, niin erottaudumme positiivisella tavalla muissakin kuin tiedeyhteisöissä – ja siitä me kaikki hyödymme.