”Oikea asenne pidentää ikää. Myönteisyys suojaa sairauksilta ja lisää stressinsietokykyä. Pessimistikin voi oppia ajattelemaan terveellisemmin.” Näin uutisoi Helsingin sanomat 16.4.2012. Jatkoa seurasi juuri tällä viikolla sillä lääkäriseura Duodecimin mukaan positiiviset ihmiset elävät pitempään ja jopa tienaavat paremmin kuin negatiivisesti elämään suhtautuvat. Tätä lukiessa pessimisti toteaa tietenkin, että raha tekee onnelliseksi mutta viisaat tutkijat olivat pystyneet käsittelemään myös tämän tekijän tutkimuksessansa. Aivojen toiminta, kognitiot, mieli ja onnellisuus ovat jännittävää kemiaa. Ei pidä unohtaa, että aivot ovat muokkautuva elin. Jos kuormitamme niitä kiukun ja vihan kehillä, ne juurtuvat aivoihimme ja negatiivinen asenteemme korostuu. Pahimmillaan myrkytämme myös toisten aivoja.

Yliopistotyössä ihmisten kohtaaminen on työn ydin. Saimme tutkimuksen toimialajohtajan kanssa elokuussa läpi kaikkien tiedekuntien palautekierroksen. Menimme kysymään tutkimuksen arvioinnista, tutkimuksen toimialan palvelukonsepteista, tohtorinkoulutuksesta ja muista tutkimustoiminnan kannalta tärkeistä ja ajankohtaisista asioista. Kierros oli hyvä ja haluammekin kiittää kaikkia meille aikaansa antaneita ihmisiä. Havaitsimme, että tutkimuksen toimialan ja kvestuurin työnjako on huonosti tunnettu, arviointi yhdisti positiivisissa ja negatiivisissa kokemuksissa tiedekuntia hyvin yhtenäisellä tavalla ja tohtorinkoulutuksen rahoitusmuutos heijastuu kovana paineena tiedekunnissa. Kaikki keskustelut auttavat meitä parantamaan työprosessejamme ja ovat nyt työmme keskiössä. Kiitos vielä kerran kaikille vaikuttaneille.

En silti malta olla ottamatta esiin myös niitä asenne-eroja, joita panin merkille. Monin paikoin on pitkä matka siihen, että tiedekunnissa uskottaisiin keskushallinnon toimialan yrittävän tosissaan pelata palloa siihen samaan maaliin kuin opetus- ja tutkimushenkilöstö pelaa. Tästä syntyvät asenteet kuormittavat ja jopa uuvuttavat tutkimuksen toimialan henkilöstöä erittäin vakavalla tavalla. Hallinnon ja tutkimushenkilöstön rajapinnalla on aika tiukkaa. Kuunnellessani ihmisten antamaa palautetta, en voinut olla panematta merkille, kuinka eri tavalla tuomme esiin yhteisiä ongelmia. Joku porukka miettii ratkaisuja yhdessä tekemisen hengessä, yksi ei osaa tai halua kohdata ongelmia ja pää pistetään puskaan ja tietysti on niitä, joiden mielestä kannattaa huutaa suoraa huutoa päin näköä. Onneksi nämä viimeksi mainitut ovat harvinaisia mutta tiettyjen paikkojen viestinnässä ne korostuivat.

Pienenevät resurssit tekevät vääjäämättä sen, että tutkimuksen toimialan palvelupuoli ei voi toimia muiden kuin yhteistyökykyisten henkilöiden kanssa. Tällä en tarkoita pärstäkerrointa vaan oikealla asenteella työyhteisössä toisia kohtaavia. Niitä, jotka haluavat toimia sekä oppia ja ymmärtää. Meillä on tulevaisuudessa yhä vähemmän aikaa vakuuttaa, että maali on yhteinen. Kuuntelin taannoin EU-hakemuskoulutusta antavan konsultin (olin itse koulutuksessa, koska en osaa riittävästi kv. hakemusten teon rutiineja) viestiä: ”work with those people who have the right attitude”. En ole maalamassa kiristysuhkakuvia enkä kaipaa jees-tyyppejä mutta Duodecimin viestissä on mielestäni pohtimisen arvoista sisältöä. Kanavoidaan oikeat asenteet käytökseen ja rikastutaan yhdessä!
– Johanna Björkroth