Blog

You’re probably looking for https://tuukkaylaanttila.com/

Just a heads up to anyone interested that I have a couple of new actual academic publications out: one on The Finns Party and gender, and another, more theoretical piece on appropriating shared experiences in populism from the viewpoint of pragmatist social theory. Head over to the publications page for pdf’s!

Kirkon tiedotuskeskuksen viestintäpäällikkö Lari Lohikoski esitti Suomen Kuvalehden blogissa 12.2.2016 sisä- ja puolustusministeriöiden tilaaman Suomen mielialaindikaattori -tutkimuksen ”salatun” loppuraportin (PDF) ”ennustaneen vihapuheen nousun jo vuonna 2013”. Kyseessä onkin hämmentävin pitkään aikaan lukemani tutkimus!

– Raportin on kirjoittanut tulevaisuudentutkija Leena Ilmola, jonka ohjaaja on matemaatikko John Casti. [Oikaisu 30.5.2016: John Casti ei ole Leena Ilmolan ohjaaja. He ovat vain tehneet yhteistyötä.] Tutkijaryhmän jäsenten nimiä ei kerrota. Ilmola ja Casti ovat perustaneet ”Global X-Network” -tutkijaverkoston, joka yrittää ennustaa ”extreme eventsejä”, lyhyesti ”X-EVENTS”, jotka ovat maailmaajärisyttäviä katastrofeja kuten talouskriisejä tai ydinterrori-iskuja. Tämän verkoston tuote tämäkin tutkimus on.

– Castin kirjoituksille tyypillistä on apokalyptinen pelottelu. Castin & Ilmolan sinänsä mielenkiintoinen ja uskalias suuntaus ei juuri keskustele valtavirtayhteiskuntatieteen kanssa, joka suhtautuu aika skeptisesti yhteiskunnallisten tapahtumien ennustamiseen. Ilmolan mukaan yhteiskunnan ennustaminen on kuitenkin ”kuin sään ennustamista” (raportti s. 11) – ei aivan tarkkaa, mutta ”ennuste kertoo, mikä mahdollisista säistä on todennäköisin”.

– John Casti on jäänyt vuosina 2002 ja 2004 kiinni laajojen tekstien suorasta plagioinnista.

– Tutkimus käyttää aineistoinaan ja menetelminään ainakin ”pörssitilastojen analysointia Elliot-muunnoksella”, ”semioottista kuvataulutekniikkaa”, kyselyitä sekä suomalaisten lehtien ja sosiaalisen median tekstilouhintaa. Yhteensä tutkimukseen on tavalla tai toisella osallistunut yli 6000 vastaajaa, mutta raportissa ei kerrota, mikä on minkäkin aineiston ja menetelmän osuus. Silti niistä vedetään tällaisia johtopäätöksiä: elokuussa 2011 ”vastaajien mukaan elämme lintukodossa” (s. 17), mutta jo kesällä 2012 ”Kansalaiset näkevät tilanteen nuoralla tasapainoilemisena, alla dramatiikkaa lisäämässä tulimeri. Pienikin virhe johtaa talouden ja yhteiskunnan romahtamiseen” (viitaten kuvaan, jonka 22% kuvataulukyselyn vastaajista valitsi).

– Analyysimenetelmiä ei juuri kuvata: sanotaan vain esim., että ”työkalu tuottaa raportin” (s. 43). Tutkimuksen päätuloksissa (s. 15) puhutaan ”mittaustuloksista” ja ”vastaajista”, joista esim. 70% ”näkee Suomen nykytilanteen positiivisena”, mutta parin kuukauden päästä vain 29%. Raportista ei käy ilmi, mihin kysymykseen he ovat vastanneet ja keitä he ovat.

– ”Suomen mielialaindikaattorin” rakentamisesta todetaan, että ”ainoa testaamamme tietolähde, joka osoittautui sekä nopeaksi että kustannustehokkaaksi on pörssi-indeksi tilasto.” (s. 36.) Lisäksi myöhemmin: ”koko kansan mielialan mittarina voidaan käyttää pörssikursseja (HEX-indeksi)” (s. 41), ja ”OMX Helsinki (HEX)-tilastot ovat kohtalaisen hyvä kuvaaja Suomen kansan mielialan kehitykselle” (s. 47). Väitteet ”suomalaisten mielialasta” perustuvat siis ilmeisesti pitkälti pörssikursseihin.

– Kuvasta, joka väitteiden mukaan näyttää ”suomalaisten mielialan romahtaneen 2012”, ei kerrota, mitä siinä kuvataan. Jokin muuttuja heiluu n. -30:stä +30:een elokuun 2011 ja tammikuun 2013 välillä, ilmeisesti lopullinen eri aineistoista ja menetelmistä laskettu mielialaindikaattori. Ilman tietoa siitä, mistä indikaattori koostuu, tämä ei kerro mistään mitään.

– Tutkimusraportti on kauttaaltaan kirjoitettu kehnosti eikä esimerkiksi käsitteiden määrittelyä juuri harrasteta. Mitä tarkalleen ottaen tarkoitetaan esimerkiksi ”populistisella politikoinnilla” (s. 7)? Suurta osaa väitteistä ei perustella lainkaan, esim. ”muutosvauhti kasvaa” (s. 10 – mikä muutos?) Tutkimusraportin rakenne on niin vaikeaselkoinen, että siitä on vaikeaa ymmärtää, mistä aineistosta on johdettu mikäkin tulos.

– Tuloksia ei verrata muihin yhteiskuntatieteellisiin samasta aiheesta tehtyihin tuloksiin. Esimerkiksi suomalaisten luottamuksesta päättäjiin tehdään jatkuvasti tutkimusta, mutta tässä siihen ei viitata.

– Tutkimusraportissa todetaan, että siinä esitetyt tulevaisuudenskenaariot ”laadittiin ennen tutkimusaineiston kokoamista” (s. 32). Ne eivät siis perustu mitenkään tehtyyn tutkimukseen, ja ovatkin varsin ympäripyöreitä: esimerkiksi kaupungistumisen pelätään johtavan siihen, että ”psykologiset virukset” leviävät ja yksittäinen väkivallanteko saattaa tämän jälkeen johtaa siihen, että ”tärkeitä rakennuksia sytytetään tuleen ja kokonaiset alueet palavat” (s. 65).

– Kirjoittajat tekevät runsaasti erikoisia virhepäätelmiä. Esimerkki: ”Tutkimustulosten mukaan mieliala kääntyi voimakkaasti negatiiviseksi talvella 2011-2012. Mutta sitä, että mielialan romahdus näkyi laajennettuina juuri perheiden itsemurhina ja spesifisti Hyvinkään tapahtumana, ei menetelmä voi ennustaa.” (s. 49.) Kirjoittajat siis väittävät, että nämä yksittäiset väkivallanteot olivat seurausta ”mielialan romahduksesta”, eivätkä esim. harkitse vaihtoehtoa, että heidän havaitsemansa ”mielialan romahdus” (esim. negatiivissävyiset kirjoitukset mediassa) voisi olla seurausta näistä väkivallanteoista. Puhumattakaan tietenkään siitä, että yksittäisten väkivallantekojen ja ”yhteiskunnan mielialan” välisen yhteyden osoittaminen on vaikeaa tai mahdotonta.

– Tutkimuksen johtopäätöksenä väitetään, että ”on kiistatonta, että suomalaisen yhteiskunnan mieliala laskee” (s. 24). Ainakaan minun yhteiskuntatieteellisellä koulutuksellani en pysty ymmärtämään, miten tällaisen päätelmän voi tästä aineistosta tehdä. Ylipäänsä tutkimuksessa esitetään kestämättömiä väitteitä ja maalaillaan perusteetta kuvaa, että kuljemme kohti tuhoa.

Toisin kuin aiheesta blogannut Kirkon tiedotuskeskuksen viestintäpäällikkö Lari Lohikoski, ymmärrän hyvin, miksei tätä tutkimusta julkaistu.

Lisäys 17:20: Raporttia ei viimeistelty ja julkaistu, sillä ministeriössä epäiltiin menetelmiä. Nyt kuitenkin ministeriössä katsotaan vihapuheen nousun todistaneen menetelmät päteviksi, kertoo Suomen Kuvalehti.

Vaikka Immonen ei “peräänny tuumaakaan”, tarkentaa hän kuitenkin, että mainittu “taistelu” ei ole väkivaltainen taistelu. Ilmeisesti myöskään huhtikuisen blogauksen “kansallismielinen vallankumous” ei siis ole aseellinen vallankumous, vaan kielikuva, eikä Immonen kannata Suomen Vastarintaliikkeen väkivaltaisia toimintatapoja, vaikka esiintyi kesäkuussa julkisesti heidän kanssaan poliittisen murhaajan Eugen Schaumanin muistotilaisuudessa. Näiden uutisten jälkeen ei monenkaan mielestä ole kovinkaan “vainoharhaista” esittää kysymys, miten Immonen suhtautuu poliittiseen (kansallismieliseen) väkivaltaan.

Ja kun nyt ynnää nämä tämänkeväiset ja -kesäiset fasismin kanssa flirttailut, on selvää, että on Immosesta muodostunut perussuomalaisille taas aika paha taakka, kuten mm. Hirvisaaresta aiemmin. Eikä varmaan ole kovin kaukaa haettu mahdollisuus, että eduskunta saa vielä tämän vuoden puolella uuden ryhmän, jota voi jo perustellusti sanoa äärioikeistolaiseksi, toisin kuin mm. maalais(vasemmisto)populistisistakin aineksista ammentanutta perussuomalaista oikeistopopulistista puoluetta.

Tämä olisi äärioikeistolle todennäköisemmin tappio kuin voitto, sillä perussuomalaisen puolueen sille tarjoama suhteellinen legitimiteetti menetettäisiin. Esim. Halla-ahon, Immosen, Eerolan ja Hirvisaaren muodostamaa laitaoikeiston “sisulaista” ryhmää/puoluetta kannattaisi harva, ja se voitaisiin helposti eristää, toisin kuin suuri ja kansansuosiota nauttiva perussuomalainen puolue. Laitaoikeistolainen ryhmittymä on ollut kokoaan äänekkäämpi. Terho epäilemättä olisi tässä jaossa Soinin puolella nykyisessä tilanteessa. Mitä useampaan osaan populistinen oikeisto sirpaloituu, sitä heikompi se on.

HS:n tuore analyysi Kreikan kriisiin johtaneista viimeaikaisista tapahtumista on tasapainoinen ja selkokielinen, mutta jättää huomiotta pidemmän poliittisen kulttuurihistorian: Kreikkalaiset eivät ole muuten vain “tottuneet elämään yli varojensa”, kuten HS kirjoittaa – se on toki sinänsä totta, mutta tällä tiellä heitä on vuosikymmenet johtanut kohti turmiota toinen toistaan populistisempien ja korruptoituneempien johtajien poliittinen eliitti. Kun kerran lähdetään lupailemaan kansalle kuuta taivaalta, on vaaleissa vaikea menestyä ilman vastaavia lupauksia, kun poliittiset kilpailijatkin niin tekevät ja kaikki ovat tottuneet valheisiin. Kilpaillessaan vallasta katteettomilla lupauksilla Kreikan poliittinen eliitti on ajanut maansa tuhon partaalle.

Herkullisin ja kammottavin tuokiokuva tästä vastuuttomasta tuhlauksen kulttuurista lienee Andreas Papandreoun vaalikampanjasta vuodelta 1989. Andreas edusti siis keskimmäistä Papandreoun perheen kolmesta pääministerisukupolvesta: Georgios Papandreou oli vallassa 1940–1960-luvuilla, hänen poikansa Andreas 1980- ja 1990-luvuilla ja taas hänen poikansa George (yläkuvassa) 2009–2011. Kreikkahan oli velkakriisissä jo 1980-luvun lopussa, kauan ennen euroaikoja: velan osuus BKT:stä ylitti 60% jo silloin, ja Kreikan ottamien lainojen korot nousivat pilviin. Andreas valtiovarainministereineen ehti jo aloittaa vakautus- ja säästöohjelmat, mutta huomasi pian kohtaavansa vastustusta (lakkoja ja mielenosoituksia). Siispä Andreas kuuli “kansan ääntä”, antoi valtiovarainministerille kenkää ja nimitti uuden, joka oli valmis jatkamaan kestämättömällä tiellä välittämättä seurauksista:

“Vuoden 1989 vaalikampanjan aikana, seisten parvekkeella suuren väkijoukon yläpuolella, Papandreou komensi nimittämäänsä valtiovarainministeriä palvelemaan kansaa: ‘Tsovolas, tyhjennä kirstut!’ Häntä katsomaan saapunut tuhansien kannattajien joukko hurrasi innoissaan.”

(Takis S. Pappas 2014: Populism and Crisis Politics in Greece, s. 32, Palgrave Macmillan, oma suomennos.)

Tällä tiellä on sitten jatkettu.

Full-size PDF here. Co-authored with Veikko Eranti and Anna Kukkonen and presented at ICCSS2015, this is our first stab at using computational text analysis methodology in analysing political justifications, this time in the climate change debate.

Tutkijoita saalistetaan kirjoittamaan epärehellisiin muka-tieteellisiin lehtiin. Huijausten välttämiseksi tiedeyhteisön on oltava hereillä. Puolet epäillyistä huijauslehdistä on kelpuutettu suomalaisen Julkaisufoorumin tieteellisten julkaisujen luetteloon.

Lukijoille ilmaisilla open access -tiedelehdillä on jalo tarkoitusperä, tieteellisen tiedon demokraattisempi ja avoimempi leviäminen. Niiden lukeminen ei maksa, vaan kulut katetaan yleensä kirjoittajilta perittävällä julkaisumaksulla. Näin toimii nykyään moni tunnettu, kunniallinen ja laadukas tieteellinen lehti, kuten PLOS ONE. Kun samaan aikaan tutkijoiden kilpailu ja julkaisupaineet kasvavat, järjestelmä kuitenkin luo markkinaraon myös lehdille, joiden pussissa on vähemmän puhtaat jauhot.

Kun lehdet saavat rahaa suoraan kirjoittajilta, niillä on kannustin julkaista mahdollisimman paljon, etenkin, jos ne eivät kummemmin perusta maineestaan. Vastaavasti tutkijoilla on kiihtyvässä kilpailussa voimakkaat kannustimet julkaista mahdollisimman paljon, ja suomalaistenkin tutkijoiden tuntemus kansainvälisistä julkaisuareenoista jättää vielä toivomisen varaa. Tuloksena on kasvava joukko huijarilehtiä, jotka toimivat kerätäkseen tutkijoiden rahat, eivätkä edes yritä vertaisarvioida sisältöjä, vaikka väittävät itseään tieteellisiksi lehdiksi. Continue reading Älä lankea tiedehuijaukseen

Greetings from Japan! I’m in Yokohama for the ISA World Congress of Sociology. In addition to participating in the ISA Worldwide Competition for Junior Sociologists seminar last week at the University of Tokyo, I’ll be presenting two papers in Yokohama:

• Populism As Politics of Personal Experience: The Case of Suvivirsi (abstract). Tuesday, July 15, 2014: 9:15 AM Room: 41. This is the ISA Worldwide Competition for Junior Sociologists finalist paper I’ve been working on for some time. Slideshare.
• The Adaptability of Populist Discourse: Greece and Finland in Comparison (abstract). Thursday, July 17, 2014: 3:45 PM Room: Booth 45. This one I’m working on with Paris Aslanidis and it’s still very much a work in progress. Slideshare.

You’re welcome to listen to me speak on these papers and ask any questions if you’re interested! Both will hopefully be published in 2015.