Perinteiset, vuosittaiset Leipzigin kirjamessut on jälleen saatu onnellisesti päätökseen. Historiallisesti katsoen messuista tuli Saksan suurimmat messut vuonna 1632, jolloin ne syrjäyttivät Frankfurtin messut laajuudeltaan. Nykyään Leipzig on saanut antaa jälleen tilaa Frankfurtille, jonka vuotuiset messut ovat Saksan suurimmat ja myös kansainvälisesti erittäin merkittävät. Kuitenkin myös Leipzigin messut ovat viime vuosina huomattavasti laajentuneet ja monipuolistuneet. Siellä jaetaan myös monia merkittäviä saksalaisia kirjallisuuspalkintoja.

Kirjamessuina Leipzigin messut sijoittuvat perinteisten ja modernien messujen välimaastoon. Vanhastaan messut ovat olleet nimenomaan ammattilaismessut, joilla kirjakauppiaat ovat vaihtaneet tuotteitaan myydäkseen niitä eteenpäin omilla kauppa-alueillaan. Sitä vastoin esimerkiksi Helsingin ja Turun kirjamessut on puolestaan suunnattu yleisölle ja siellä yksityishenkilöiden kirjanosto on vilkasta. Frankfurtin messuilla edelleenkään ei käydä juuri minkäänlaista suurelle yleisölle suunnattua kirjakauppaa, osa messupäivistäkin on tarkoitettu vain kirja-alan ammattilaisille. Leipzigissa sen sijaan pääpaino tosin on uuden kirjallisuuden esittelyssä ja esimerkiksi käännössopimusten solmimisessa, mutta Frankfurtiin verrattuna siellä on paljon suurellekin yleisölle suunnattua toimintaa ja kirjoja on myös myynnissä. Uutuutena muutaman vuoden takaisiin messuihin nähden oli suhteellisen laaja antikvaarisen kirjallisuuden myyntiosasto, jonka tarjonnassa erityisesti messujen pääteemat tulivat hyvin esiin.

Tänä keväänä Leipzigissa esillä olivat muun muassa lasten- ja nuortenkirjallisuus sekä itäisen Keski-Euroopan sekä Ukrainan ja Valko-Venäjän kirjat. Näistä näkyvimmin tulivat esiin lasten- ja nuortenkirjat, joille oli käytännössä omistettu kokonainen halli lapsille suunnattuine toimintoineen, kahviloineen ja lastenkirjakauppoineen. Pääpaino oli lasten ja nuorison nykyisessä kasvatuksessa ja opetuksessa, mutta kirjallisuutta oli julkaistu myös varhaisemmasta lasten- ja nuortenkirjallisuudesta. Antikvariaattiosastolta oli mahdollista ostaa niin vanhempaa länsisaksalaista kuin myös itäsaksalaista, venäläistä ja puolalaista lastenkirjallisuutta. Viimeksimainituissa yhdistyivät messujen pääteemat.

Kuten monet muutkin kirjamessut, ehkä Frankfurtin messuja lukuun ottamatta, myös Leipzigin kirjamessut ovat kielellisesti melko yksipuoliset. Eri maiden pieniä esittelyosastoja lukuun ottamatta muuta kuin saksankielistä kirjallisuutta on vaikea löytää. Kansainvälistä yleisöä ajatellen tämä on pienoinen puute ja rajoittaa varmasti myös ulkomaisen kävijäkunnan kiinnostusta messuja kohtaan.

Tällä kertaa sää suosi messuvieraita. Lämpötila ulkona oli poikkeukselllisen korkea, yli 20 astetta. Kun Suomen tiedekustantajien liitto teki edellisen kerran matkan Leipzigin messuille, oltiin silloinkin poikkeuksellisissa ilmasto-olosuhteissa – tuolloin näet maahan satoi ensi lumi. Nyt aurinko helli Suomen pakkasiin ja lumikinoksiin jo hieman kyllästynyttä joukkoamme ja matka oli tältäkin osin hyvin onnistunut.