Kansalliskirjaston kesänäyttelyssä on tänä vuonna esillä reformaation tulo Suomeen ja sitä seurannut lukutaidon opetus ja kansankielisen kirjallisuuden julkaiseminen. Näyttely liittyy Helsingissä elokuussa 2012 järjestettävään kansainväliseen Luther-tutkimuksen maailmankonferenssiin, jonka aiheena on Luther as Teacher and Reformer of the University. Konferenssin järjestelytoimikunnan puheenjohtajana toimii professori Risto Saarinen, joka on yhdessä professorien Simo Heininen ja Tuija Laine suunnitellut myös Kansalliskirjaston näyttelyn. Näyttely on avoinna 7.6.–20.10.2012. Näyttelyyn liittyy kirja, joka sisältää artikkeleita ja näyttelyluettelon.

Kansankielisen kirjallisuuden synty

 Reformaation myötä Suomi osana Ruotsin valtakuntaa siirtyi 1500-luvulla katolisesta tunnustuksesta luterilaisuuteen. Muutos ei koskenut ainoastaan tunnustuksen vaihtumista, vaan sillä oli kauaskantoiset seuraukset myös koko kansansivistykselle. Martin Luther oli korostanut, että jokaisen tuli saada omakohtaisesti tutustua kristinopin perusteisiin. Tämän toteuttaminen edellytti sekä lukutaitoa että kansankielistä kirjallisuutta. Molempien tehostamiseen paneuduttiin huolella – Suomen reformaattorina ja kirjakielen isänä tunnettu Mikael Agricola käänsi ja julkaisi 1540–1550-luvuilla aapisen, rukouskirjan, messukirjan, Jeesuksen kärsimyskertomukset eli passion, Uuden testamentin ja osia Vanhasta testamentista suomen kielellä. Näin rahvaskin pääsi vähitellen osaksi kirjallista maailmaa myös omaehtoisena toimijana, ei vain kuunteluoppilaana.

Katekismus tutuksi monessa muodossa

Reformaatio levisi Suomeen suoraan Lutherin toiminta-alueelta, Wittenbergistä, jonka yliopistoon useat suomalaiset suuntasivat opintomatkansa ja palasivat sieltä mukanaan paitsi kirjallisuutta, myös uusia aatteita ja ajattelutapoja. Luther oli reformaation alkuunpanija ja hänen teksteillään oli keskeinen merkitys erityisesti kristinopin opetuksessa myös Ruotsin valtakunnassa. Kaikkein perustavin kirjanen tässä mielessä oli Lutherin Vähä katekismus, jota luettiin sellaisenaan ja jonka pohjalta piispat ja papit laativat useita erilaisia versioita kansanopetuksen tarpeisiin 1600–1800-lukujen kuluessa. Papistoa varten Luther laati myös Ison katekismuksen, jonka avulla kristinoppia oli mahdollista opettaa kansalle Vähää katekismusta syvällisemmin ja monipuolisemmin – Vähä katekismus oli näet tarkoitettu lähinnä kansan käyttöön.

Katekismus tuli tutuksi kirkkokansalle monessa muodossa. Sen lisäksi, että rahvas sai tutista kinkereillä ja lukukuulusteluissa muistellen ulkoa katekismuksen kappaleita tai tihruamalla sen tekstiä hämärässä pirtissä kirjasta, katekismukseen ei voinut olla törmäämättä esimerkiksi jumalanpalveluksen katekismussaarnan yhteydessä. Katekismus oli painettu mukaan ns. vanhaan virsikirjaan, sen kappaleet ilman selityksiä muodostivat aapisen perustan pitkälle 1800-luvulle asti ja koulua käynyt nuoriso luki sitä latinaksi ja joskus myös muilla pyhillä kielillä.

Kristinoppia toisuskoisille

 Katekismuksen avulla myös pyrittiin levittämään   luterilaisuutta  sekä  muiden tunnustuskuntien että kristinuskon ulkopuolisten ihmisten keskuuteen. Tätä tarkoitusta varten laadittiin muun muassa kyrillisin kirjaimin painettu luterilainen katekismus Stolbovan rauhassa (1618) Ruotsiin liitettyjä ortodoksisia karjalaisalueita varten, ruotsin- ja saamenkielisiä katekismuksia saamelaisten kristinopin opetusta varten sekä kauaskantoisimpana hankkeena ruotsin- ja intiaaninkielinen katekismus niiden intiaanien käännyttämiseksi, jotka asuivat Ruotsin Delawaren siirtokunnan alueella Pohjois-Amerikassa. Kaikki nämä julkaistiin 1600-luvun kuluessa, joskin saamelaiskatekismuksia ilmestyi vielä myöhemminkin.

Kiinnostus Martin Lutherin tuotannon suomennoksiin kasvaa 1800-luvulla

 Tultaessa 1800-luvulle Lutherin teoksista myös muut kuin katekismukset saivat yhä useammin suomenkielisen kieliasun. Tuona aikana Suomessa vaikutti useita herätysliikkeitä, jotka pitivät itseään Lutherin työn jatkajana. Erityisen suosittuja kääntämisen kohteita olivat reformaattorin postillat; kirkko- ja huonepostilla sekä yksittäiset saarnat. Lutherin ja Melanchthonin sadut suomennettiin jo vuonna 1854 ja Lutherin 500-juhlavuoden kunniaksi vuonna 1983 saduista julkaistiin uusi laitos. Kenties useimmin suomeksi painettu Lutherin kirjoituksista on hänen mietelmiensä kokoelma Mannaa Jumalan lapsille, joka ilmestyi ensimmäisen kerran suomen kielellä vuonna 1878. Viimeisin painos siitä otettiin vuonna 2010, jolloin se julkaistiin myös äänitteenä. Lutherin tuotantoa on ilmestynyt Valitut teokset -nimisenä sarjana (1908–1934, 1958–1959 ja 1983). Lutherin kirjoitusten julkaiseminen ja kääntäminen suomeksi jatkuu edelleen.