British Libraryn tämänvuotisen kesänäyttelyn aiheena on brittiläisen sarjakuvan historia. Sarjakuvaa on perinteisesti pidetty melko nuorena taiteenlajina, mutta näyttelyssä lähdetään liikkeelle keskiajalta – ensimmäinen esiteltävä kohde on näet Biblia pauperum, jonka avulla esiteltiin Raamatun kertomuksia. Kunkin teeman yhteydessä tekijät ovat pyrkineet löytämään sarjakuvien historialliset esikuvat. Esimerkiksi seksuaalista vallankumousta tarkasteltaessa lähdetään liikkeelle William Hogarthin rohkeista kuvituksista 1700-luvun puolivälissä. Sarjakuva kertookin ajastaan ja moni alun perin paheksuttu tai vaiettu aihepiiri on noussut suuren yleisön tietoisuuteen sarjakuvan välityksellä.
Viimeistään 1950-luvulla amerikkalaista sarjakuvaa pidettin brittinuorison turmelijana sen väkivaltaisuuden, rotuvihan ja seksuaalisuuden korostusten vuoksi. Monet koulut kielsivätkin amerikkalaisten sarjakuvien lukemisen. Brittien omaa sarjakuvatuotantoa pidetiiin kuitenkin vielä harmittomana ja vaarattomana. Näyttely pyrkiikin nostamaan esiin sarjakuvan historian keskeisiä käänneekohtia, esimerkiksi juuri rotukysymyksiä, suhtautumista seksuaalisuuteen, väkivaltaan ja politiikkaan, mutta siinä tarkastellaan myös supersankarisarjakuvia, scifi-tyyppisiä sarjakuvia ja underground-sarjakuvia. Toisaalta sarjakuvien avulla on voitu huumorin keinoin käsitellä yhteiskunnallisia aiheita. Vuonna 1913 naisasialiikettä ajava Suffrage Atelier otti kantaa naisten äänioikeuteen sarjakuvan keinoin. Siinä todettiin, että ilman äänioikeuttakin nainen voi jo toimia pormestarina, sairaanhoitajana, äitinä, tohtorina, opettajana ja tehtaan työntekijänä, kun taas äänioikeuden omaava mies voi olla äänioikeuttaan menettämättä kaikessa rauhassa oikeudessa tuomittu, kruununraakki invalidi, juoppo, hullu tai riiistäjä.
Näyttely antaa hyvän kokonaiskuvan sarjakuvan historiasta, mutta katsojan kannalta se on melko haasteellinen tutustuttava. Koska sarjakuvalehdet ovat melko pienikokoisia, ne on päästävä näkemään läheltä, mikä näyttelyn suosituimpina ajankohtina on suuren kävijäjoukon vuoksi paikoin vaikeaa. Asiaa auttavat kuitenkin hyvät näyttelytekstit ja näyttelyn pohjalta julkaistu, näyttelyn nimeä kantava luettelo Comics Unmasked. Art and Anarchy in the UK, jota on kuvitettu jonkin verran myös näyttelyssä esillä olevilla sarjakuvilla. Siitä, millaisia seurauksia sarjakuvan lukemisella lapsesta lähtien voi olla, kertoo hyvin näyttelyn toisen laatijan, Paul Gravettin näyttelyluetteloon kirjoittama omiste. Hän on omistanut työnsä vanhemmilleen, jotka eivät koskaan heittäneet hänen sarjakuviaan takkaan ja antoivat hänen käyttää kaikki taskurahansa niiden ostamiseen.
Näyttely avoinna 19.8.2014 asti.