Koulusivistystä ja leirinuotioita – Suomi Frankfurtin kirjamessuilla 2014

Lokakuu on kirjamessujen aikaa. Juuri kun kuun alussa olevista Turun messuista on selvitty ja loppukuuhun sijoittuvia Helsingin messuja vielä odotellaan, on mahdollisuus suunnata Euroopan suurimmille kirjamessuille Frankfurtiin. Sinne suuntasivat tänä vuonna tavallista useammat suomalaiset, kun Suomi oli messujen päävieraana. Tämä merkitsi ainakin tilapäistä suomalaiskirjallisuuden saksannosten nousua – 130 uutta käännöstä julkistettiin – mutta myös saksalaisten Suomi-kuvan vahvistumista. Myyttinen Suomi outoine kielineen, puisine voiveitsineen, 1800-luvun nationalistisine kirjallisuuksineen ja leirinuotioineen vilahteli niin presidentin avajaispuheissa kuin Suomi-paviljongin tarjonnassa. Toki osansa saivat myös korkea koulutus ja kirjastolaitos.

 

Suomi ei ollut esillä ainoastaan messuilla, vaan Frankfurtin kaupungin kirjakaupat olivat ottaneet hyödyn irti pohjoisesta vieraasta ja täyttäneet näyteikkunansa suomalaisten kirjojen saksannoksilla. Myös suomalainen elokuva ja taiteet kokonaisuudessaan saivat paistatella messujen luomassa valossa. Suomeen liittyviä tapahtumia oli muissakin Hessenin kaupungeissa. Myös televisio lähetti ohjelmaa Suomesta, kiinnittäen erityisesti huomiota suomalaisten ja venäläisten välisiin suhteisiin avajaisten kirjailijavieraan, Sofi Oksasen puheen innoittamana. Oksanen nosti puheessaan esiin myös Venäjällä olevien suomalais-ugrilaisten kansojen uhanalaisen aseman, josta on pitkälti muutoin vaietu.

 

Messuilla tapahtui toki muutakin. Nobelin kirjallisuspalkinnon julkistaminen messujen aikana aiheutti valtavan ryntäyksen Ranskan osastolle, kun kaikki kiiruhtivat solmimaan käännössopimuksia Patrick Modianon teoksista, jotka tähän asti ovat saaneet pölyttyä suomenkielisinä kustantajan hyllyllä käymättä kaupaksi. Lastenkirjaosastolla Muumi-kirjat oli luonnollisesti nostettu esiin eri maiden osastoilla, mutta tarjolla oli paljon myös eri maiden omia tuotteita. Hyvin edustettuina olivat monet perinteisesti laadukkaita lastenkirjoja julkaisseet maat, esimerkiksi Tsekki, Puola ja monet entiset neuvostotasavallat. Hollantilaisista Nijntje (Miffy)-kirjoista esillä oli lukematon määrä erikielisiä käännöksiä ja väsynyt vierailija sai myös lastenkirjaosastolla istahtaa kuulemaan, kuinka kirjailijat lukivat teoksiaan. Omien kirjojen lukeminen ääneen messuyleisölle on jonkinlainen saksalainen erikoisuus. Ihmiset jäävät mielellään kuuntelemaan luentaa, vaikka eivät voikaan saada kirjailijan nimikirjoitusta, elleivät ole hankkineen kirjaa itselleen etukäteen. Frankfurtin messujen pääasiallinen tarkoitus on myydä käännössopimuksia eikä siellä käydä juuri minkäänlaista yksityishenkilöihin suuntautuvaa kirjakauppaa. Tässä seurataan vanhoja historiallisia perinteitä, sillä Frankfurtin kirjamessut ovat alusta alkaen olleet ammattilaismessut, joilla uuden ajan alussa kirjakauppiaat vaihtoivat tuotteitaan. Messut antavat kuitenkin hyvän läpileikkauksen uudesta kirjallisesta maailmasta, vaikka paikka paikoin se, ettei jotain kiinnostavaa kirjaa pysty messuilta hankkimaan, saattaa harmittaa.

 

Tiedekustantajien ryhmä tutustui messujen ohella myös Frankfurtissa sijaitsevaan Saksan kansalliskirjastoon, joka säilyttää kattavasti vuodesta 1945 lähtien ilmestynyttä saksalaista kirjallisuutta. Julkaistun kirjallisuuden määrä on vuosittain kasvussa, mitä voi havainnollisesti seurata varaston numerus clausus -periaatteella järjestetyistä hyllyistä. Digitaalisen kirjallisuuden kasvu on myös huomattava – viime vuonna 2013 digitaalisen aineiston määrä ylitti painettuina kirjoina ilmestyneiden painatteiden määrän. Valtaosa kirjoista saadaan luonnollisesti vapaakappaleina, joten kirjasto ei joudu ostamaan läheskään kaikkea. Kirjastolla on itselläänkin laajoja digitointihankkeita, joista keskeisellä sijalla on ns. eksiilikirjallisuuden digitointi, joka merkitsee viime sodan aikana maanpakoon lähteneiden saksalaisten tuotannon saattamista sähköisesti luettavaksi.

 

Kirjan painaminen ja kirjallisuus oli esillä myös Raamattumuseossa (Bibelhaus). Museo kertoo Vanhan ja Uuden testamentin maailmasta sekä raamatunteksteistä lähteinä. Interaktiivinen museo houkuttelee varmasti erityisesti lapsia ja koululuokkia, mutta ei ole liian yksinkertainen myöskään aikuiselle museokävijälle. Yhtenä havainnollistamisvälineenä oli Gutenbergin painokoneen pienosmalli, jolla museovieras pääsee halutessaan painamaan Raamatun tekstiä. Lähellä sijaitsevan Mainzin Gutenberg-museon toiminta vaikuttaa vireältä ja kontaktihakuiselta. Se on näyttävästi esillä niin Leipzigin kuin Frankfurtinkin kirjamessuilla ja Raamattumuseota varten se oli tuottanut museokaupassa myytäväksi raamatunlauseita sisältäviä pikkuladelmia. Niiden lisäksi museosta sai ostaa myös mirhaa, nardusöljyä ja mannaa.

 

Kaiken kaikkiaan Frankfurt on vanha ja perinteikäs kirjakaupunki, jossa messuvieraita osataan paitsi viihdyttää, myös rahastaa. Messujen ajaksi hotellihuoneiden hinnat oli nostettu pilviin ja sinänsä varmasti korkeita kustannuksia vaativien messujen rekisteröitymismaksut olivat varsin kalliit. Edelliset messumuistot Frankfurtissa minulla ovat noin kymmenen vuoden takaa, mutta muistaakseni silloin messujen rakenne ja näytteilleasettajat kävivät lehdistömateriaalista paremmin esiin. Nyt järjestäjät lienevät luottaneet messukävijän netistä saamaan informaatioon tai luovan kiireettömän kuljeskelun tarjoamiin elämyksiin, koska jaetun materiaalin pohjalta kustantajia oli mahdotonta löytää. Hyvilläkin messuilla on siis aina parantamisen varaa.