Uuden ajan alussa kirjojen hankkiminen oli monimutkaista ja aikaa vievää. Harvat varsinaiset kirjakaupat sijaitsivat yleensä vain suuremmissa kaupungeissa ja suuri yleisö, josta suinkaan kaikki eivät vielä olleet lukutaitoisiakaan, hankkivat kirjansa, arkkiveisut, almanakat ja uskonnollisen peruskirjallisuuden markkinoilla kuljeskelevilta kirjakauppiailta. Kun ns. avoimia kirjakauppoja ryhdyttiin perustamaan, ne olivat auki vain harvoin ja lyhyen aikaa. Useinkaan ne eivät keskittyneet vain painotuotteiden myyntiin, vaan kuten nykyaikaisista kirjastoista, niistä sai hankittua kaikenlaisia oheistuotteita, esimerkiksi kattokruunuja. Ensimmäinen pysyväisluonteinen, avoin kirjakauppa saatiin Suomen puolelle vasta 1700-luvun loppupuolella. Kyseessä oli Frenckellin kirjakauppa Turussa.

Noista ajoista on aikaa ja olen elänyt siinä luulossa, että tuollainen maailma on jo täysin saavuttamattomissa. Nykyään pienissäkin pitäjissä on jonkinlainen kirjakauppa, kirjoja voi tilata internetin välityksellä ja useissa kioskeissa ja marketeissa on myynnissä kirjoja. Ei toki aina juuri niitä kirjoja, joita lukija saattaisi haluta. Uuden ajan alun kirjakauppatoimintaan pääsee kuitenkin vielä tutustumaan pienessä alasaksilaisessa Wolfenbüttelin kaupungissa, jossa muuten on erinomaisen hyvä ja monipuolinen barokkikirjasto.

Kaupungissa on muutama pieni, tarjonnaltaan varsin suppea kirjakauppa, jotka eivät juurikaan myy tieteellistä kirjallisuutta niin kuin eivät monet suuremmatkaan saksalaiset kirjakaupat nykyaikana. Herzog August Bibliothekilla on kuitenkin itsellään useita kirjahistoriaan, kirjastohistoriaan ja laajemmin ja uuden ajan alun historiaan liittyviä julkaisusarjoja, joita se myy itse omassa pienessä kirjakaupassaan. Tavallisiin kirjakauppoihin näitä kirjoja ei koskaan toimiteta. Kauppa oli aiemmin avoinna arkipäivisin klo 10-13 ja 14-16 (väliin sijoittui pakollinen lounastauko, jonka ajankohta on saksalaiseen tapaan etukäteen määritelty), mutta nyt sen aukioloa on lyhennetty. Kauppaan pääsee maanantaista torstaihin klo 10-13 välisenä aikana. Muulloin ovet ovat tiukasti lukossa. Vieressä oleva kirjasto on sentään avoinna klo 8-20 joka arkipäivä ja lauantainakin muutaman tunnin. Kirjakaupan aukioloaika muistuttaa siis erehdyttävästi uuden ajan alun kirjakaupan aukioloja, mikä tietysti sopii, kun kyseessä on barokintutkimukseen keskittynyt kirjasto, jossa tuotettuja kirjoja kaupassa myydään.

Vai myydäänkö? Hieman yli klo 10 aamulla astuimme kirjakaupan ovesta sisään. Tiskin takana istui puhelimessa tärkeän näköinen virkailija, joka puhui innokkaasti puhelimeen. Hän näytti hieman hämmästyneeltä saadessaan asiakkaita, mutta toipui pian järkytyksestään ja toivotti meille hyvää päivää. Kirjoja ei ollut näkyvillä vaivoiksi asti, mutta sentään useimmista myynnissä olevista uutuuksista oli hyllyssä selailukappale. Kysyttyämme kirjaa, jota olimme tulleet ostamaan (kauppa ei ole sellainen nykyaikainen kirjakauppa, jonne mennään katselemaan, mitä uutuuksia mahtaisi olla tarjolla, vaan asiasta on parasta varmistua etukäteen), virkailijalla ei tuntunut olevan aavistustakaan, että kirjastossa oli julkaistu moinen kirja. Kirjaa ei ollut näytevarastolta näyttävillä hyllyillä, joten hän joutui lähtemään etsiskelemään sitä muualta. Jonkin aikaa odoteltuamme hän kuitenkin palasi kirja mukanaan. Joku kirjaston muu työntekijä poikkesi kysymässä häneltä jotain, mutta tämän hän lähetti tyhjin käsin pois ilmoittamalla puuhakkaasti, että hän myy nyt kirjaa.

Kirjanmyynti kestikin tovin. Kun itse kirja oli löytynyt, vielä puuttui sille hinta. Sitä ryhdyttiin tosi toimin etsimään erilaisista luetteloista. Wolfenbüttelin kirjat ovat niin tolkuttoman kalliita, että ne tuskin ovat tarkoitettukaan tavallisten ihmisten ostettaviksi eikä niitä todennäköisesti kovin moni käy ostamassa, joten tieto hinnasta on valtaosaltaan tarpeeton.  Nyt sitä kuitenkin tarvittiin,  kun harvinainen ostaja oli saapunut paikalle. Vihdoin hintakin löytyi. Virkailija ilmoitti sen epäilevän näköisenä, ja kysyi varmistuakseen ostopäätöksestä: Haluatteko todella ostaa tämän kirjan? Kun vakuutimme, että tämä oli vakaa aikomuksemme, hän otti rahat vastaan. Maksua ei voinut tietenkään suorittaa pankkikortilla, vaan ainoastaan käteisellä.

Koska hinta oli täysien kymppien yli kaksi euroa, suoritimme maksun epäkonventionaalisesti siten, että palautettavaa rahaa olisi tullut täysi kymppi. Tämä sai virkailijan suuren hämmennyksen valtaan. Koko ostotapahtuman hän oli varautunut antamaan rahasta takaisin kahdeksan euroa, ja nyt nämä ostajat sotkivat hienon ja etukäteen tehdyn suunnitelman. Tällainen maksu ei tullut kysymykseen. Hänen kassakuitissaan luki jo valmiiksi, kuinka monta euroa hänen piti palauttaa ja nyt kuitti ei täsmäisi. Merkitystä ei tuntunut olevan sillä, että hän sai kirjasta joka tapauksessa täyden hinnan. Pitkällisen pohdiskelun jälkeen hän lopulta suostui ottamaan vastaan kahden euron rahan ja antamaan takaisin kymmenen euron setelin. Tämän jälkeen hän jalomielisesti antoi muovikassin, jonka ilmaisuutta hän vielä erikseen korosti.  Virkailja näytti huojentuneelta astuessamme ulos kirjakaupasta.

Ylihintaisuudestaan huolimatta itse kirja oli kuitenkin hyvä ja ostotapahtuma tarjosi kurkistuksen menneeseen maailmaan.