Lukutaidosta ja koulutuksesta

 

Eilen tiistaina 8.9. vietettiin kansainvälistä lukutaitopäivää. Vuoden 2015 lukutaitopäivän teemana on lukutaito ja kestävät yhteiskunnat. Se muistuttaa siitä, että lukutaito on tärkeä tekijä kestävän kehityksen edistämisessä ja vastaavasti kestävä kehitys edistää lukutaidon parantamista.

 

Viime päivinä olemme saaneet seurata pakolaisvirtojen ryöpsähtämistä yli rajojen – ensin Keski-Eurooppaan, sieltä pienempinä virtoina kohti pohjoista aina Suomeen asti siinä määrin, että meilläkin pakolaisia on jouduttu sijoittamaan jo telttoihin vastaanottokeskusten täyttyessä. Valtaosa niistä, jotka ovat joutuneet jättämään sodassa olevan kotimaansa, ovat kotoisin Syyriasta, mutta myös muualta Lähi-idästä ja Afrikan maista. Tässä yhteydessä myös lukutaito ja koulutus ovat nousseet esiin. Monet Euroopan rajan viime päivinä ylittäneet lapset ovat joutuneet olemaan jo ennen Eurooppaan tuloaan oman maansa pakolaisleireillä ilman mahdollisuutta lapsille elintärkeään koulunkäyntiin. Monet lapsista ovat median haastatteluissa korostaneet koulunkäyntitoiveitaan samoin kuin useat vanhemmista ovat reporttereille sanoneet haluavansa lapsilleen paremmat koulutusmahdollisuudet vakaammissa ja rauhallisemmissa oloissa. Kansainvälistä avustustyötä tekevät järjestöt pyrkivät kriisialueilla turvaamaan paitsi inhimilliset perustarpeet, myös lasten koulutuksen, koska koulutus on avain parempaan ja vakaampaan tulevaisuuteen. Samalla koulunkäynti rytmittää lasten päivää ja luo jatkuvuuden ja turvallisuuden tunnetta.

 

Näitä uutisia seuratessani ajattelin, että tässä kaikessa on jotain perin juurin tuttua. Olen näet viime aikoina lukenut jonkin verran lasten II maailmansodan aikaisia päiväkirjoja ja muistelmia kirjoittaakseni lapsista ja lukemisesta sodan aikana. Useissa näissä päiväkirjoissa toistuvat samat teemat kuin tämän päivän sodan jalkoihin joutuvien lasten kertomuksissa ja toiveissa. Monelle lapselle koulunkäynnin katkeaminen on ollut harmittava kokemus ja mikäli koulua on voinut kaikesta huolimatta jatkaa, lapset iloitsevat siitä päiväkirjojensakin sivuilla. Getoissa olleet lapset ovat saattaneet käydä myös jonkinlaista, enemmän tai vähemmän salaa pidettyä, gettokoulua.

 

Sodan aikana mielen ja askareet ovat täyttäneet monet asiat, joista lukeminen ei ole useinkaan ollut päällimmäisenä. Jotkut pyrkivät kuitenkin säilyttämään kosketuksen normaaliin elämään juuri lukemisen avulla. Joillekin lukeminen oli suorastaan elinehto. Lukemiseen ja lukutaitoon historiallisesti kiinteästi liitetty kirjoittaminen ja kirjoitustaito suorastaan korostuivat sodan aikana. Monet lapset, jotka eivät olleet aikaisemmin pitäneet päiväkirjaa, ryhtyivät sen kirjoittamiseen sodan aikana joko jonkun vanhemman kehoituksesta tai aivan omasta aloitteestaan. Tuli tarve dokumentoida ympäröiviä, historiallisesti merkittäviksi koettuja tapahtumia ja samalla dokumentoida omaa elämää ja eritellä omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. Joillekin päiväkirja oli ainut ystävä kaikkien muiden sukulaisten ja ystävien kadottua tai kuoltua. Kuinka moni tämän päivän pakolaislapsista lienee päätynyt merkitsemään ylös viime aikojen tapahtumia tai saa myöhemmin ajatuksen tehdä niin, kun oma elämä on ehtinyt hieman tasaantua.

 

Kansainvälisen lukutaitopäivän iltana Suomen hallitus julkisti suunnitelmiaan uusista leikkauksista. Koulutusleikkauksista oli päätetty jo aikaisemmin ja niistä muistutettiin myös  samana tiistaina postiluukusta kolahtanessa Acatiimi-lehdessä oikein opetusministerin kuvan kera. Ylevien sanojen takana on tyly todellisuus – lukutaidon ja koulutuksen tuomaa iloa ollaan nyt viemässä tai ainakin sitä ollaan vaikeuttamassa niin kaukana kuin lähelläkin asuvilta lapsilta.