1. Ranya Paasonen, esikoisteoksesi Auringon asema (2002) löysi tiensä sekä lukijoiden että kriitikoiden sydämiin. Minkälaisen pohjan se antoi toisen kirjan kirjoittamiselle?
Mietin tätä kysymystä usein. Ennen kirjan julkaisemista ja sen saamaa palautetta olin kirjoittajana huomattavasti vapaampi kuin nykyään. Kirjoitin omaksi huvikseni ja nautinnokseni. Nykyään olen harmillisen tietoinen kirjoittamisen julkisesta puolesta enkä osaa oikein olla ajattelematta kaikkea sitä, mikä seuraa kirjan julkaisemisesta. Toisaalta olen kirjan julkaisemisen myötä tutustunut lukuisiin muihin kirjoittajiin ja olen joutunut pohtimaan kirjoittamista ja kirjallisuutta aiempaa vakavammin. Tämä nostaa kirjoittamisen rimaa, mikä on mielestäni lähinnä hyvä asia. En ole Auringon asemaa juurikaan viime vuosian lueskellut, se tuntuu minusta nykyään hyvin kaukaiselta. Samalla kadehdin sitä minua, joka sen jotakuinkin vaivattomasti onnistui tuottamaan. Kirjoittaminen on nykyään hyvin paljon monimutkaisempaa.
2. Olet jo useamman vuoden ollut Kertomukset kirjaksi -verkkokurssin opettaja ja olet ohjannut monenlaisia tekeillä olevia kirjahankkeita. Mitä hyötyä on mielestäsi lähteä kirjoittamaan ja työstämään käsikirjoitusta kirjoittajakoulutuksessa?
Omien tekstien tuominen muiden luettaviksi voi olla monelle sinänsä iso juttu, ja jos ei tätä uskalla tehdä, jäävät tekstit pöytälaatikkoon. Jokaisen kurssilaisen on pakko ylittää tämä kynnys useita kertoja kurssin aikana, mikä onkin monelle hyvin vapauttavaa. Lisäksi opiskelijoiden on kyettävä kestämään usein hyvinkin kriittistä palautetta. Tällä tarkoitan sekä ohjaajien antamaa palautetta että muiden kurssilla opiskelevien kirjoittajien antamaa palautetta. Verkkokurssilla opiskelijat voivat näin ollen ikään kuin julkaista tekstejään pienessä ja suhteellisen turvallisessa ympäristössä, mikä uskoakseni rohkaisee monia pohtimaan oikeaakin julkaisemista vakavammin kuin ennen kurssia. Kurssilla opiskeleminen on myös intensiivistä ja järjestelmällistä: kirjoittamiseen on löydyttävä aikaa ja rutiineja, jos kurssin aikoo saada kunnialla suoritettua. Kurssilla opiskelijat perehtyvät kirjoittamisen teoriaan ja käytäntöön ja tutustuvat paremmin itseensä kirjoittajina. Lisäksi kurssilaiset ovat saaneet toisistaan vertaisryhmän, joka parhaassa tapauksessa pysyy aktiivisena myös kurssin jälkeen.
3. Kenelle verkko-opiskelu sopii? Mitä ominaisuuksia opiskelijalla on hyvä olla?
Verkko-opiskelu sopii mielestäni kenelle tahansa. Kurssille mahtuu sekä sosiaalisia ja puheliaita että hiljaisempia ja vetäytyvämpiä ihmisiä. Se sopii sellaisille, joilla on paljon aikaa, mutta myös niille, joilla on kiireistä, sillä verkkoon voi mennä milloin tahansa ja opiskella voi kotonaan. Kurssille voi osallistua vaikka asuisi mökissä keskellä metsää, mikä tekee siitä demokraattisen maailmassa, jossa palvelut keskittyvät yhä voimakkaammin suuriin kaupunkeihin.
Opiskelijan on hyvä olla ahkera ja määrätietoinen ja valmis sitoutumaan kovaan työhön. Kritiikkiä pitäisi osata ottaa vastaan, sillä kurssilla on tarkoitus oppia kirjoittamaan paremmin, jolloin kritiikki on välttämätöntä. Joskus kursseille tuntuu eksyvän oppilaita, jotka haluavat lähinnä kehuja ja hyväksyntää. Tärkeintä olisi kuitenkin haluta oppia uutta.
>> Ajankohtaiset kurssit, esitteet, ilmoittautuminen (kirjoittaminen)

One Trackback
[...] opettajana toimivia henkilöitä. Haastateltavina ovat olleet muiden muassa kirjailija Ranya Paasonen ja verkkokirjoittamisen kouluttaja Harri Paasio. Molemmilla on oikein hyviä huomioita [...]