valtttvt2016k-18

Rakas päiväkirja,

tämä on surun päivä. Onko olemassa kasvattajaa, joka osaisi etukäteen varautua jälkeläistensä lähtöön maailmalle? Tutkimusryhmämme lapsi on jättänyt meidät ja on vastedes täysin omillaan. Hän on vaikutuspiirimme ulkopuolella ja ainoa, mitä voimme tehdä on toivoa parasta. Väistämättä meitä kaikkia piinaa tunne, että sysäsimme hänet revittäväksi ja ruodittavaksi niin kuin varhaiset kristityt sysättiin Roomassa leijonille. Entä jos hän ei ollut valmis? Entä jos hän oli puutteellinen? Kukaan ei häntä voi enää auttaa, mutta hänen varassaan on jokaisen ryhmämme jäsenen kohtalo.

Jakomielitautiseksi olomme kuitenkin tekee se, että samaan aikaan emme voi olla tuntematta ylpeyttä ja iloa. Annoimme kaikkemme ja saimme aikaan jotain itseämme suurempaa. Voiko ihmisiltä enempää vaatia? Ja olisiko koskaan tullut aikaa, jolloin luopumisen olisi voinut tehdä vailla epäilyksiä ja pelkoja? En usko. En tiedä.

Minusta tuntuu, että ryhmämme on kaiken tämän jälkeen lamaantunut ja turta. Juuri nyt tuntuu vaikealta nähdä, että voisimme jatkaa. En tohdi asettua Nostradamukseksi Nostradamuksen paikalle, mutta siltikin minulla on tunne, että tämä on viimeisiä kertoja kun kirjoitan. Kaikkea kai aikansa, rakas päiväkirja, kaikkea kai aikansa.

Rakas päiväkirja,

olen viikon aikana yrittänyt sulattaa sitä huikeaa tietomäärää, joka ryhmämme jäsenistä huokuu. Kummalliset nimet ovatkin vaivanneet minua öisin, koska päivä ei ole tarvittavan pitkä kaiken tuon tiedon sisäistämiseen. Uneni ovat täyttäneet syntyvän tutkimuksen kätilöt Zotero, OneNote, Yammer sekä synnytyslääkäri Atlas. Ehkä kaikki selviää minullekin aikanaan.

Mainittujen synnytyksessä avustaneiden ansiosta tutkimusryhmän lihallinen perintö on päästänyt ensiparkaisunsa. Asia on nimittäin niin, että jo nyt olemme onnistuneet tuottamaan raakileen maahanmuuttokeskusteluun liittyvistä asenteista akateemisen julkaisun muodossa. Olemme varmoja, että tulokas kehittyy ja kasvaa täyteen potentiaaliinsa ajan myötä.

Tärkeä seikka kehittymisen kannalta on yhteisö, jossa kasvuprosessi ottaa paikkansa. Olemme onneksemme löytäneet tutkijayhteisön, jossa vastavuoroisella vertaistuella jokaisen ryhmän kasvatusprosessi terävöityy, ja pian maan täyttävät viisaat ja tarkkanäköiset perijät. Onko mitään arvokkaampaa kuin vertaistensa tuki ja palaute?

Kuten kaikki tiedämme, lapsuus on lyhyt. Olen varma, että palaan jo piakkoin kertomaan tulokkaan varttumisesta.

 

Rakas päiväkirja,
viikkoni on ollut ihmeellisen inspiroiva. Muistat ehkä, kun kerroin sinulle viikko sitten maahanmuuttokeskusteluun pureutuvasta tutkijaryhmästä, johon sattumalta liityin. Asiat ovat edenneet ensitapaamisen jälkeen niin nopeasti!

Toisella tapaamiskerralla ryhmämme fokus oli jo kirkastunut kuin itsestään, mutta oli ilo huomata, että ryhmämme sisältää monenlaisia kykyjä, jotka voidaan valjastaa oikeaan tutkimustyöhön. Päätimmekin perustaa alajaostot kirjallisuus- ja tilastoanalyysiin. Itse en kompetenssin puutteen takia päätynyt kumpaakaan ryhmään, mutta tutkimuksen sihteerinä koen silti olevani etuoikeutetussa asemassa päästessäni seuraamaan aitiopaikalta äärimmäisen mielenkiintoisen akateemisen tutkimuksen syntyä.

Ilahduttavinta viikolla, ja ryhmämme työn kannalta oleellisinta, oli huomata aiheeseen kohdistuvan kiinnostuksen olevan suurta myös ryhmämme ulkopuolella. Olemmekin perehtyneet aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen ja tilastoihin ahkerasti! Vaikka tutkimustyön tuotoksen suhteen kaikki onkin vielä avoinna, on minulla vakaa luotto kanssatutkijoideni kykyyn: kompetenssi yhdistettynä sisäiseen motivaatioon on mahtava voima!

Kirjoitan sinulle taas viikon päästä, ja mikäli pyörät jatkavat pyörimistä samalla vauhdilla, on minulla oletettavasti paljon kerrottavaa!

Rakas päiväkirja,

tänään oli jännittävä päivä! Päädyin sattumalta mukaan mielenkiintoiseen tutkimusryhmään neljän entuudestaan tuntemattoman akateemikon kanssa. Oli hienoa huomata, etten ole ainoa, joka on hämmentynyt nykyisen Suomessa käytävän maahanmuuttokeskustelun pyörteissä.

Tutkimusryhmää kiinnosti erityisesti ihmisten jakautuneet ja voimakkaat asenteet, joiden alkusyille emme löytäneet pitäviä selityksiä. Tutkimusryhmä päättikin ottaa härkää sarvista ja pureutua vaikuttaviin tekijöihin asenteiden takana. Mitkä tosiaan ovat ne tekijät, jotka vaikuttavat asenteisiin Suomessa?

Vaikka tutkimusryhmä onkin vielä alkutekijöissään, on minulla tunne, että yhteinen kiinnostus aiheeseen saattaa poikia jopa akateemisen julkaisun. On kuitenkin vielä liian varhaista sanoa enempää, mutta kirjoitan sinulle taas seuraavan kokoontumisemme jälkeen.