Johdantoluento meni minulta sivu suun, koska en ollut huomannut sitä ajoissa enkä siten ollut ehtinyt järjestää työpaikaltani vapaata. Se harmitti vähän, koska ennakoin, että kurssilla tullaan käsittelemään asioita uudenlaisessa järjestyksessä, jossa on hyvä olla koko ajan skarppina. Onneksi kuitenkin pian selvisi, että sain hyvin yhteyden ryhmääni ja siltä osin tuntui, että ehkäpä sittenkin tulen pysymään kärryillä opetuksessa. Onneksi muutama muukin oli alkuhämmennyksessä.. Kurssin opintomuoto on uudenlainen, koska se vaatii paljon oma-aloitteisuutta sekä jokaiselta opiskelijalta että itseohjautuvuutta opintoryhmältä. Toisaalta tällainen työskentelytapa tuntuu myös mukavalta, ryhmä sai itse päättää työnjaostaan ja osittain myös aikataulustaan.
En tiedä muista ryhmäläisistä, mutta minulle tuli heti paljon uusia tietokanavia, joihin rekisteröityä ja/tai joista etsiä infoa, kuten Aila-tietokanta, Google Scholar, Zotero, .. Näitä pähkäillessäni kolmosviikolla muu ryhmä oli jo täydessä työn touhussa SPSS:n kimpussa ja etsimässä kirjallisuusviitteitä tutkimusaiheeseemme, sekä avaamassa erilaisia kommunikaatiokanavia, kuten Yammer ja blogi. Yritän pysyä perässä! Pienetkin onnistumiset kuitenkin ilahduttivat, esimerkiksi se, että pääsi kommunikoimaan Yammerissa ja tunsi tajuavansa jotain Zoterosta työpajassa. Pomodoro-tekniikka vaikutti hauskalta, mutta epäilen pystyisinkö keskittymään munakellon tiksutuksessa. Sellainen minulta kyllä löytyy, joten ehkä gradunteon viime vaiheessa turvaudunkin vielä siihen.
Olen päässyt käymään kahdessa perjantain työpajassa, joista olen iloinen, koska vasta niissä jotenkin kurssi konkretisoitui, ja helpotti tietää, että apua voi pyytää ja saada. Vähän pelottaa yleisellä tasolla, että ovatko nämä tietoyhteiskunnan työkalut, niiden käyttö ja opetteleminen, niin aikaa vieviä, että itse tutkimusaiheeseen ei ehdi enää paneutua? Se myös ärsyttää, että monet opetusvideot ovat amerikanenglannilla selostettuja, ja se nyt vaan on kieli, joka ärsyttää niin paljon, että on vaikea keskittyä sisältöön. Valitettavasti.
Alustavan tutkimusraportin kirjoittaminen yhdessä onnistui mielestäni aika mukavasti, ja yleensäkin on ollut yllättävän helppoa työskennellä ryhmän kanssa, vaikka osaa en ole vielä edes tavannutkaan. Tästä kuuluu kiitos parille erittäin aktiiviselle ryhmäläiselle! J Odotan luottavaisena seuraavaa vaihetta, raportin hiomista, onneksi siihenkin löytyy kurssin moodle-sivuilta hyvät ohjeet.
Sirpa
Kommentoin vielä noista työkaluista,
minulla heräsi alussa voimakas ärsyyntyminen sitä kohtaan, että pitää opetella uusia sovelluksia (lukuunottamatta SPSS:ää, jonka halusinkin oppia), kun tähänkin asti olin pärjännyt ja yhden opinnäytetyön menestyksekkäästi jo kirjoittanut pelkällä wordillä ja excelillä. Mutta erityisesti Zoteron kohdalla on myönnettävä, että opetteleminen saattaa maksaa vaivan takaisin, niin kätevältä se vaikutti. Toisaalta en tiedä, minun tulisi opetella hyvin erilainen ja järjestelmällisempi kirjoittamisprosessin tyyli, jotta saisin Zoterosta kaikki irti, sen verran epäjärjestelmällinen ja kaoottinen yleensä olen 🙂
Yammer voisi olla kätevä, jos kommunikaatio siellä todella olisi aktiivista ja nopeasti reagoivaa. Meidän ryhmämme tapauksessa vastauksia joutui välillä odottelemaan kauankin, joten lopulta Moodle oli aivan yhtä käyttökelpoinen kommunikaatioväline kuin Yammer. Onenote puolestaan oli mielestäni melko turha – kokeilin tehdä sillä muutamaan kertaan muistiinpanoja, mutta en tehnyt sillä oikeastaan mitään, mitä en olisi vaikkapa wordillä pystynyt tekemään. Toki tiedoston jakaminen muille laitteilla oman tilin kautta oli plussaa. IPadin kanssa ongelmana oli myös se, ettei esim. Moodlessa olevia ohjeistuksia pystynyt katsomaan samaan aikaan kuin kirjoitti muistiinpanoja (eli vanha kunnon kynä-paperi-metodi on edelleen vahvoilla 🙂