Yrityssuhde- ja AHS-vastaavamme Kata kävi vuoden alusta tutustumassa puuterilaskuun Japanissa. Nyt hän antaa vinkkejä samankaltaisesta matkasta haaveileville.
”Yakitoriiii!” kaikuivat kiljahduksemme Hokkaidon vuorten rinteillä, kun höyhenenkevyt pyyda pöllysi laskiessamme alas. Vietin vuodenvaihteessa kaksi viikkoa Japanissa poikaystäväni ja hänen kaverinsa kanssa. Näin puuterinoviisina täytyy sanoa, että hyvään paikkaan pääsin kyllä opettelemaan! Luulin nähneeni jo paljon tässä elämässä, mutta Japani yllätti täysin ja pelkästään hyvällä tavalla: kulttuuri, ihmiset ja se lumi tekivät matkasta aivan tajuttoman hienon.
Reissumme alkoi Tokiosta, jossa pääsi hyvin Japani-meininkiin mukaan, karmeasta aikaeroväsymyksestä huolimatta. Tälle eurooppalaiselle Shibuya Crossingin ihmismäärä ja robottivessat aiheuttivat pienen ensishokin. Pääkaupungissa vietetyn yön jälkeen matka jatkui Hokkaidolle, jossa valtasimme ensimmäiseksi Kurodaken ja Kamuin. Lumitilanne ei tässä vaiheessa ollut vielä ihan puolellamme, joten ajelimme vuodenvaihteeksi Nisekoon tuttuja moikkaamaan ja puuteria korkkaamaan.
Nisekossa lumi alkoikin jo tuntua siltä miltä sen pitäisikin. Laskupäivän jälkeen jokainen meistä oli niin puhki, että päiväunet tuli otettua useampaankin kertaan ja vikat laskut tehtiin välillä burgerinkuvat mielessä (vahva suositus P.I.C. Burgerille Annupurin päähissiasemalla). Iltojen paras aktiviteetti oli lillua onsenissa (= japanilainen kylpylä) ja parantaa päivän aiheuttamat lihasjumit. Joka päivä opin kyllä ihan älyttömästi, vaikka varsinaista opettajaa ei aina ollut, joka olisi laskenut myös suksilla. Onneksi lautalijoiden oli helppo kommentoida, miten suksilla pitäisi oikeasti laskea…
Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja heidän tapojansa kannattaakin kunnioittaa. Kumartelu ja sanonta “arigazou gozaimasou” tulivatkin enemmän kuin tutuiksi.
Pikku hiljaa alkoi oma vauhti kasvaa ja käännökset muuttua helpommiksi! Nisekosta löytyy mäkeä ihan kaikenlaisille laskijoille, jos haluaa ansaita omat käännökset niin vaihtoehtoja löytyy keskusten ulkopuolelta mukavasti, mutta easy-access hissipyydaakin on tarjolla paljon. Meillä oli onneksi paikallisia tuttuja, jotka näyttivät parhaimmat reitit. Keskusten kieltoja kannattaa (ja pitää) noudattaa! Niseko-Annupuri-vuorella on siis neljä keskusta: Annupuri, Niseko Village, Grand Hirafu ja Hanazono. Majoituimme Annupurissa, joka on mukavan pieni paikka, mutta siellä on muutama kiva ravintola ja paljon onseneita. Kävimme Niseko-viikon aikana kaikissa keskuksissa, mutta suosikiksi nousi kuitenkin Annupurin viereinen keskus Moiwa, joka sijaitsee Moiwasan-vuorella.
Muutamia yleisiä Japanin kulttuuriin ja maahan liittyviä juttuja: Hintataso Japanissa on suurin piirtein samaa luokkaa kuin Suomessa, hissiliput olivat yleisesti halvempia. Jos mahdollista, niin kannattaa vuokrata auto ja ajella ympäriinsä, niin näkee paljon enemmän. Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja heidän tapojansa kannattaakin kunnioittaa. Kumartelu ja arigazou gozaimasou -sanonta tulivatkin enemmän kuin tutuiksi. Japanilainen aamiainen on aika mielenkiintoinen (yleensä riisiä, kalaa, misoa), varaudu ottamaan evästä rinteeseen, ettei nälkä yllätä heti. Ja last but not least – sushi on parasta Hokkaidolla!
Jos harkitset reissua Nipponille, etkä ole koskaan siellä käynyt, kerron mielelläni lisää! Kaiken kaikkiaan todella hieno ja mielenkiintoinen maa, jonka laskumahdollisuudet ovat kyllä ihan omaa luokkaansa.
– Kata E., Uniridersin yrityssuhde- ja AHS-vastaava
Kysy matkasta lisää Tahkolla tämän viikon lopussa!