Helsingin yliopisto
Syyslukukauden alkaessa eksegetiikan laitoksen kieliopetus on taas pyörähtänyt käyntiin. Kielten opiskelu vaatii aina vahvaa motivaatiota. Kuolleiden kielten opiskelu on useille vielä vaativampaa, sillä opiskelumetodit ovat pakostakin toisenlaisia kuin sellaisten kielten kohdalla, joita opitaan aktiivisesti käyttämään erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Alkukielten uuvuttava maraton voi myös vaikuttaa siihen mielikuvaan, joka opiskelijalle syntyy eksegetiikasta oppiaineena. Vaikka kielistä selviäisikin tyydyttävästi tai kohtuullisesti, niiden parissa hikoillut opiskelija voi ajatella, että eksegetiikan opiskelu perusopintoja pitemmälle—pääaineopinnoista puhumattakaan—on liian ankaraa puuhaa.
Onko eksegetiikkaa erityisen vaativa oppiaine, joka on tarkoitettu vain kielellisesti lahjakkaille ihmisille?
Nykyajan eksegetiikka ei rajoitu pelkästään Raamatun tekstien kielitieteelliseen tutkimukseen, vaikka tällainen työskentely edelleenkin on sen tärkeä osa. Eksegetiikka on monipuolinen tieteenala. Se tutkii sekä Raamatun tekstien historiaa että niitä kulttuureja, joiden parissa tekstit ovat syntyneet ja joissa niitä on välitetty eteenpäin. Raamatun tekstejä ja kulttuureja tarkastellaan hyvin monenlaisista viitekehyksistä käsin: aputieteinä käytetään mm. yhteiskuntatieteitä, modernia kirjallisuustiedettä, psykologiaa, vertailevaa uskonnon tutkimusta ja arkeologiaa. Raamattua tutkitaan usein historiallisessa kontekstissa, mutta esimerkiksi vaikutushistoria kuuluu yhtä lailla kysymyksiin, joista eksegeetit ovat kiinnostuneita. Eksegetiikasta löytyy tietoa niin sille, joka on haluaa selvittää juutalaisuuden ja kristinuskon teologiaa kuin sillekin, joka on viehättynyt enemmän arjen uskomuksista ja käytännöistä.
Eksegetiikkaa voi opiskella monenlaisista lähtökohdista. Kielistä kiinnostuneille löytyy haasteita, mutta myös niille, jotka eivät koe itseään kielineroiksi.