Helsingin yliopisto
Johannes Kastaja on yksi suosikkihahmoistani. Ensimmäisen kerran perehdyin syvällisemmin erämaan profeettaan jo kaksikymmentä vuotta sitten, jolloin kirjoitin hänestä esseen kansainväliseen Q-lähdettä (varhaista Jeesuksen sanojen kokoelmaa) käsittelevään kirjaan. Jutun keskeinen pointti oli siinä, kuinka vaikea meidän on saada tietoa Kastajan julistuksen sisällöstä. Lähes kaikki traditiot ovat suodattuneet läpi varhaisten kristittyjen tulkintojen ja teologisten intressien.
Tästä vaikeudesta huolimatta olen kirjoittanut vuosien varrella useita tekstejä ja analyysejä lempiprofeetastani. Kuluneena kesänä löysin jälleen itseni pohtimassa Johanneksen ratkaisevaa roolia Jeesus-liikkeen synnyssä ja hänen vaikutustaan kuuluisan oppilaansa elämään ja toimintaan.
Mikä Johanneksessa kiehtoo?
Evankeliumien mukaan Johannes oli ehdoton ja jyrkkäsanainen mies. Hänen kerrotaan haukkuneen luokseen tulleet kuulijat ”kyykäärmeiden sikiöiksi”. Ei ihan miellyttävää käytöstä. Jos Johannes olisi luterilainen pappi nykypäivän Suomessa, häntä uhkaisi todennäköisesti virasta erottaminen. Toisaalta Uuden testamentin jyrkissä sanoissa voi heijastua myös kiistat, joita varhaisilla kristityillä oli myöhemmin juutalaisten uskonnollisten johtajien kanssa. Matteuksen evankeliumissa fariseuksen ja lainopettajat haukutaan mennen tullen. Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo häntä vastustaville juutalaisille, että he ovat lähtöisin Saatanasta.
Periaatteen mies Johannes kyllä oli. Hän oli parannussaarnaaja, joka ei kaihtanut myös isokenkäisten – vai pitäisikö sanoa isosandaalisten – kritiikkiä. Johannes synnytti melkoisen kansanliikkeen juutalaisessa Galileassa. Paikallishallinnon johtaja, Herodes Antipas päätti toteuttaa Johanneksen kannalta kohtalokkaan ”ennalta ehkäisevän iskun” (näin Paul Verhoeven George Bushia lainaten).
Jännittävä seikka Johanneksessa on se, että hänestä säilyneen materiaalin avulla voimme saada tietoa ajasta, jolloin Jeesus ei vielä ollut itsenäinen opettaja ja oman kansanliikkeen johtaja. Kertomus Jeesuksen kasteesta on tässä avainasemassa. Sitä on vaikea selittää keksityksi. Miksi evankelistat tai heidän edeltäjänsä olisivat sepittäneet kertomuksen, jonka mukaan Jeesus ottaa vastaan kasteen syntien anteeksi saamiseksi?
On kuin aikamuuri tässä kohtaa murtuisi ja pääsisimme hetkeksi kurkistamaan kristinuskon alkuhetkiin ilman myöhempien kristillisten teologioiden ja tulkintojen kuormaa.
Kaikkein eniten minua kiehtoo Johanneksen kaste. Kaste oli rituaalinen innovaatio, josta Johannes sai liikanimensä Kastaja ja jolla oli keskeinen rooli hänen menestyksessään. Ihmiset tulivat kasteelle kokeakseen voimaantumisen, kun Jumalan mies painoi heidät veden alle. Jeesuskin tuli Jordanille ja otti vastaan kasteen. Markus kertoo, että Jeesus sai kasteessa mystisen kokemuksen, joka oli ratkaiseva hänen omalle kutsumukselleen.
Rituaalit nähdään usein toimintana, joka palvelee uskonnollisen liikkeen vakiintumista ja institutionalisoitumista. Liturgiikan tutkijat ovat analysoineet kristillisten kirkkojen jumalanpalveluksen ja rituaalien historiaa säilyneiden dokumenttien valossa. Yksityiskohtaista tietoa varhaisista riiteistä on vähän, eivätkä tutkijat ole yleensä kiinnittäneet huomiota rituaaleihin kristinuskon syntyä ja menestystä selittäessään. On siksi hämmentävää, että kristinuskon historia alkoi juutalaisen profeetan rituaalisesta keksinnöstä.
Lue myös ”Alussa oli Johanneksen kaste” Kirkonkellarissa 22.6.13.