Uutta etsimässä

Kymmenen vuotta sitten sain valmiiksi tutkimuksen Tuomaan evankeliumista, Nag Hammadin koptinkielisen kirjaston kuuluisimmasta tekstistä. Tutkimukseni oli osa laajempaa hanketta, johon olin panostanut paljon edellisellä vuosikymmenellä. Olin tällöin johtanut tutkimusryhmää, joka oli keskittynyt gnostilaisten ja muiden ”unohdettujen” varhaiskristillisten tekstien analyysiin. Tämän urakan jälkeen halusin tehdä jotain aivan uutta.

Haaveeni oli kehittää tutkimusote, jonka avulla voisin päästä piirun verran lähemmäksi varhaisten kristittyjen sosiaalista todellisuutta kuin mitä siihen asti käyttämäni menetelmät olivat sallineet. Luin sosiaalitieteellistä ja antropologista kirjallisuutta, jossa sosiaalisen maailman teemat – toimeentulo, perhe, sosiaaliset suhteet, terveydenhoito jne. – ovat keskiössä. Metodia etsiessäni käsiini osui myös Ilkka Pyysiäisen How Religion Works -kirja, joka oli ilmestynyt pari vuotta aiemmin. Teos avasi uskonnollisten ilmiöiden tutkimukseen kokonaan uuden näkökulman, joka tuntui sekä haastavan että kehittävän perinteisen sosiaalitieteen näkökulmia.

Aloin pohtia, voisiko Ilkan energisesti markkinoima uusi tutkimussuuntaus, kognitiivinen uskontotiede, tarjota välineitä Uuden testamentin ja varhaisen kristillisyyden tutkimukseen. Mitenkään itsestään selvää tämä ei ollut. Esikuvia kognitiiviseen eksegetiikkaan ei oikeastaan ollut olemassa. Ensimmäisiin historiallisiinkin sovelluksiin tutustuin vähän myöhemmin. Helsingin yliopiston uskontotieteen laitosta repivät ankarat kiistat uuden tutkimussuuntauksen käyttökelpoisuudesta.

Monet eksegeettikollegatkin suhtautuivat varsin epäilevästi ajatuksiini, mikä oli tietysti ymmärrettävää. Eihän varsinaista näyttöä uuden metodin hyödystä ollut vielä esitetty. Kun puhuin eräälle tuntemalleni gnostilaisuuden tutkijalle suunnitelmistani kansainvälisessä kokouksessa, kommentti oli: taidat olla todella epätoivoinen!

Tässä tilanteessa oli tärkeää, että oman alan piiristä löytyi henkilö, joka oli alkanut pohtia samanlaisia ajatuksia kuin minä. Olin tutustunut István Czachesziin apokryfisten kirjoituksia tutkivassa ryhmässä Society of Biblical Literature -järjestön ryhmässä. Olimme vaihtaneet sähköpostitse ajatuksia ja tietoja ei-kanonisten tekstien tutkimuksesta jo jonkin aikaa, kun lähes sattumalta huomasimme toisen yhteisen seikan: olimme kumpikin kiinnostuneita kognitiivisen uskontotieteen soveltamisesta varhaiskristillisyyteen.

Syntyi innostunut yhteistyö, joka vuosien varrella laajeni ja verkottui muiden samanhenkisten tutkijoiden kanssa. Tänä syksynä valmistui yksi merkkipaalu tässä yhteistyössä, Istvánin ja minun toimittama kirja Mind, Morality and Magic: Cognitive Science Approaches in Biblical Studies.

Olenko nyt kymmenen vuoden työn jälkeen päässyt lähemmäksi varhaisten kristittyjen sosiaalista todellisuutta? Eikö kognitiivinen tutkimus keskity mielen mekanismeihin, ei niinkään sosiaalisiin kysymyksiin? Toisaalta sosiaalinen tapahtuu viime kädessä ihmisen mielessä, joten sosiaalisen maailman tutkimus ilman tietoa mielen prosesseista jää vajavaiseksi.

Kognitiivinen uskontotiede kuten ei mikään muukaan tutkimusmetodi tarjoa oikotietä historialliseen totuuteen. Itselleni tärkeitä periaatteita ovat monitieteisyys ja useiden tutkimusmetodien käyttö. Yhdistettynä perinteisiin historiallisiin ja sosiaalitieteellisiin menetelmiin, kognitiivinen raamatuntutkimus avaa uusia näköaloja mm. raamatullisten traditioiden välittymiseen, sosiaalisen dynamiikan reunaehtoihin, eettisiin normeihin, rituaaleihin ja maagisiin uskomuksiin.

***

István Czachesz & Risto Uro (eds), Mind, Morality, and Magic: Cognitive Science Approaches in Biblical Studies (Durham: Acumen 2013). Kirjan sisällysluettelo ja johdanto luettavissa ilmaiseksi Mind, Society and Religion –kotisivuilla.