Auttaako evoluutio ymmärtämään uskontoa?

Suomalainen heviyhtye Nightwish julkaisi vuonna 2015 albumin Endless Forms Most Beautiful, jonka teemana ja innoituksen lähteenä on evoluutioteoria. Nimikappale perustui Darwinin Lajien synnyn viimeiseen kappaleeseen. Yhtyeen säveltäjä ja keskeinen hahmo Tuomas Holopainen inspiroitui evoluutiosta lukemalla brittiläisen evoluutiobiologin ja tieteen popularisoijan Richard Dawkinsin teoksia. Hänen onnistui jopa houkuttelemaan Dawkinsin lukemaan katkelman Darwinin teoksesta albumin avausraidalle ja esiintymään konsertissa Wembley Areenalla joulukuussa 2015.

Haastattelussa Tuomas Holopainen on kertonut siitä, kuinka evoluution syvällisempi ymmärtäminen oli hänelle ”tajunnan räjäyttävä kokemus”. Kokemuksen ydin oli tietoisuus siitä, että ”kaikki elävät olennot tällä planeetalla ovat toistensa serkkuja”. ”Sinulla, naapurin koiralla ja aamiaissalaatilla on kaikilla yhteinen esi-isä”, Holopainen havainnollistaa (Mirja Pyykön maailma 6.2016).

Evoluutioteoriaan tutustuminen auttaa käsittämään luonnon monimuotoista kauneutta ja näkemään ihmisen yhteyden muuhun luomakuntaan, mutta auttaako se ymmärtämään uskontoa ja kulttuuria?

Uskonnon ja kulttuurin tutkijoiden enemmistö ei ole tästä vielä vakuuttunut. Biologian ja kulttuurien tutkimus on nähty toisistaan erillisinä tiedon alueina. Toinen edustaa luonnontieteitä, toinen taas humanistista tutkimusta, jossa ei tehdä kokeita eikä pyritä selittämään syy-seuraussuhteita vaan jossa tulkitaan kulttuurin ilmenemismuotoja. Yhteiskuntatieteilijät argumentoivat – minun mielestäni aivan oikein – ettei kaikkia kulttuurisia ilmiöitä voi muuntaa biologiaksi, yhtä vähän kuin niitä voi palauttaa psykologisen tutkimuksen tasolle.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kulttuurintutkimus ja biologia olisi pidettävä tiukasti erillään. Tai että olisi hyväksyttävä se, että luonnontiede ja ihmistieteet ovat kaksi eri kulttuuria, jotka eivät voi kohdata. Evoluutio inspiroi jo uskonnontutkimuksen pioneereja. Ymmärrys evoluutiosta oli kuitenkin vielä tällöin hyvin vajavaista. Sosiaalidarwinismilla eli kulttuurievoluution tulkitsemisella vapaaksi kilpailuksi ja vahvojen selviytymiseksi on myös ollut pitkä varjo yhteiskuntatieteissä.

Kognitiivisessa uskontotieteessä evoluutioteoriaa on sovellettu usealla eri tavalla (ks. myös blogimerkintä 18.2.2015). Yksi kognitiivisen tutkimuksen lähtökohdista on se, että ihmismieli ei ole kehittynyt läheskään yhtä nopeasti kuin kulttuuri. Muinaisten esi-isiemme mieli oli jotakuinkin samankaltainen kuin meidän. Tämä on synnyttänyt teorioita, joiden mukaan uskontoa voidaan selittää mielen mekanismeilla, jotka ovat sopeutumia kivikautisiin olosuhteisiin – esimerkiksi taipumuksellamme nähdä agentteja luonnonilmiöiden taustalla. Evoluutiopsykologiset selitykset ovat kiisteltyjä, mutta näkökulmaa ei tulisi torjua kokonaan.

Joillekin uskonnontutkijoille avaimen uskonnon selittämiseen ovat tarjonneet eläimillä havaittavat, evoluution kannalta vaikeasti selittävät piirteet. Miksi esimerkiksi riikinkukoille on kehittynyt liikkumista vaikeuttava ”kallis” pyrstö? Biologit ovat selittäneet tätä sopeutumaan nimenomaan pyrstön kalleudella. Se toimii kantajalleen vaikeasti teeskenneltävänä signaalina yksilön elinvoimaisuudesta. Vastaavasti uskonnolliset tavat ja rituaalit ovat vaikeasti teeskenneltävinä signaaleja. Ihmisyhteisöissä kalliit signaalit tukevat yhteistyötä ja torjuvat vapaamatkustajia.

Mikä on geneettisen evoluution ja kulttuurievoluution välinen suhde? Ne eivät toimi täysin samojen periaatteiden mukaan, mutta toisaalta niitä ei voi nähdä erillisinäkään. Ihmiselle on evoluution myötä kehittynyt vertaansa vailla oleva kyky oppia ja kerryttää kumulatiivisesti aikaisempien sukupolvien tekniikoita ja sosiaalisia systeemejä. Yhden mielenkiintoisen selityksen mukaan geneettinen ja kulttuurinen evoluutio on nähtävä prosesseina, jotka vaikuttavat jatkuvasti toisiinsa. Esimerkiksi ihmiselle ei vain geneettisen evoluution myötä yhtäkkiä kehittynyt kyky käyttää puhuttua kieltä, vaan ihmisen biologiset ja kulttuuriset ominaisuudet kehittyivät rinnakkain toisiinsa vaikuttaen tuottaen lopulta nykyisenkaltaisen kielen.

Mitään kaiken kattavaa suurta teoriaa uskonnon ja evoluution suhteesta ei ole tarjolla. Tietoa siitä, että kaikki elävät olennot tällä planeetalla ovat toistensa serkkuja, ei voi kuitenkaan enää sulkea uskonnontutkimuksen ulkopuolelle.

***

REECR -projekti järjestää yhdessä CSTT -huippuyksikön kanssa Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa 23.–24.5. 2017 worskhopin ”Cultural Evolution of Religion”. Puhujina mm. Joseph Bulbulia (University of Wellington), Fiona Jordan (University of Bristol) ja Ronit Nikolsky (Rijksuniversiteit Groningen). Löydät tarkempaa tietoa workshopista täältä.

Samassa yhteydessä pidetään luentokurssi ”Evolutionary and Psychological Foundations of Religion” (2 op). Opettajana on dosentti István Czachesz. Linkki luentokurssin kotisivuille on täällä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *