Jeesus, polkupyörä ja lumilyhdyt

Verkkoviestinnän ohjelmat tarjoavat usein mahdollisuuden menneen muisteluun ehdottamalla vanhoja kuvia tai albumeja jaettavaksi: koe tämä päivä uudelleen jne.

Aikamatkoja voi tehdä myös analogisesti, esimerkiksi siten, että tarttuu joulusiivouksen esille tuomaan kirjaan. Pölyisen hyllyn uumenista paljastunut runokirja Pannaanko tasan (Anna-Maija Raittilan mainio käännös Ylva Eggehornin teoksesta Ska vi dela, 1970) vei minut joulun aikaan 40 vuotta sitten.

Olin aloittanut ensimmäisessä varsinaisessa työssäni Porvoon suomalaisen seurakunnan pastorina. Pidin erityisesti runosta Adventti.

Katso sinun kuninkaasi tulee sinulle
köyhänä
ajaen valkoisella pyörällä lumessa.
Ja lapset rakentavat lumesta lyhtyjä
ja laulavat hänelle
ja hänen kasvonsa ovat kirkkaat ja hän hymyilee
ajaessaan kaupungin vanhojen talojen ohi.

Kertomus Jeesuksen saapumisesta Jerusalemiin aasilla ratsastaen on siirretty nerokkaasti pohjoismaiseen kaupunkimaisemaan. Minun mielessäni Jeesus ajaa pyörällään Porvoon idyllisten puutalojen keskellä. Lapset tekevät lumilyhtyjä, koska joulun aikaan 1977 Porvoossa oli lunta. Esikoisemme syntyi joulukuussa.

Jeesuksesta on tehty lukemattomia kuvia ja tulkintoja. Tämä on yksi minun suosikeistani: Jeesus ajaa valkoisella pyörällä lumessa ja hymyilee. Jos hänen viittansakin on valkoinen, me tuskin huomaamme häntä lumisella kadulla.

Runossa on kyse vanhan kertomuksen uudelleen tulkinnasta. Kulttuurinen perinne siirtyy eteenpäin, kun sitä tulkitaan ja muokataan sellaiseksi, että se koetaan merkitykselliseksi ajassa.

Yliopiston ydintehtävä on rakentaa akateemisten esi-isien työn perinnölle ja tuottaa sen pohjalta uutta merkityksellistä tietoa.

Kunpa osaisimme tehdä tämän niin, että tieto tekisi meidät myös viisaammiksi.

null

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *