Vaihtokertomus, University of Iceland, kevät 2017

Luonnontieteiden opiskelija

Ennen lähtöä

Islannin yliopiston sähköisen hyväksymiskirjeen mukana tuli ohjeita ja vinkkejä vaihtoon lähtijälle. Ohjeet olivat mielestäni selkeitä, ja loppujen lopuksi eurooppalaiselle lähtijälle ei vaikuttanut olevan tiedossa hirveää määrää paperisotaa tai muuta järjestelyä.

Yliopiston hakuprosessin lisäksi etukäteisvalmisteluihin kuului eurooppalaisen sairaanhoitokortin tilaaminen, matkavakuutuksen hoitaminen kuntoon sekä muuttoilmoituksen tekeminen Maistraattiin. Kelalle piti myös tehdä ilmoitus ulkomailla opiskelusta, jotta opintotuen (ja silloin maksettavan asumislisän) määrä voitiin päivittää. Sitten piti vielä päättää, mitä tekee Suomen asunnolle. Itse päädyin ratkaisuun, että maksoin vuokraa vaihdossa ollessanikin, eli asunto pysyi minulla ja sinne oli helppo palata vaihdon päätyttyä saumattomasti – vaihtoaika oli vain 4 kuukautta, ja tämä tuntui stressittömimmältä vaihtoehdolta.

Olin kuullut paljon varoittelua siitä, että Reykjavíkissa on erittäin huono asuntotilanne, joten asunnonhaku pitäisi aloittaa todella hyvissä ajoin. Niinpä ryhdyin toimeen jo lokakuun alussa ennen hyväksymiskirjeen saamista: laitoin oman asunnonhakuilmoituksen opiskelijoille suunnatulle asunnonhakusivulle nettiin, ja lisäksi olin itse yhteydessä yhteen asunnontarjoajaan, kun huomasin ilmoituksen samalla sivulla. Nopeus kannatti – sain Reykjavíkin mittakaavassa siedettävän hintaisen huoneen erinomaisella sijainnilla keskusta-alueella.

Sitten ei tarvinnutkaan kuin valmistautua lähtöön henkisesti, sekä varmistaa, että omisti riittävästi asianmukaista vaatetusta Islannin raakaa tuulta ja sadetta vastaan – sekä riittävän ison matkalaukun.

Saapuminen vaihtokohteeseen ja asuminen

Saavuin Islantiin sattumalta samalla lennolla toisen samaan paikkaan majoittuvan suomalaisen kanssa. Majapaikkanamme oli sesonkikauden ulkopuolella opiskelijoille vuokrattava majatalo. Vuokraemäntämme ei lopulta edes ilmaantunut itse paikalle kyseisenä iltana, mutta talon muut opiskelija-asukkaat ohjasivat meidät huoneisiimme. Vastaanoton epävirallisuudesta huolimatta majoittautuminen sujui hyvin, netin sai heti käyttöön ja lakanatkin olivat valmiina. Asumisen hinta hirvitti alkuun – oma huoneeni oli majatalon pienin huone, ja sen vuokra oli noin 600 €/kk. Muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa jutellessa osoittautui kuitenkin, että etenkin sijaintiin nähden hinta oli varsin kohtuullinen.

Islantiin saapuminen ei pohjoismaalaiselta vaatinut juuri mitään byrokratiaa. Yliopistolle kirjautuminen sujui varsin nopeasti ja helposti, muita toimenpiteitä ei maahantulo vaatinut. Selvisi kuitenkin, että vain yhdeksi lukukaudeksi saapuville eurooppalaisille opiskelijoille ei annettu lainkaan islantilaista henkilötunnusta eli kennitalaa, vaan ainoastaan opiskelijanumero. Tämä ei varsinaisesti estänyt minkään asian toimittamista myöhemmin Islannissa, mutta koska lähes kaikissa yhteyksissä kysytään kennitalaa, se piti usein kiertää eri tavoin ja esimerkiksi terveyskeskuksissa potilastietojen rekisteröinti tai edelleen lähettäminen ei toiminut aivan mutkattomasti. Asia kuin asia kuitenkin hoitui aina myös ilman kennitalaa.

Alun järjestelyitä olivat muun muassa kirjastokortin ja opiskelijakortin hankkiminen (molemmat varsin helppoja ja maksuttomia toimenpiteitä) sekä kurssivalinnoistaan lopullisesti päättäminen. Kovin paljon järjesteltävää ei siis mielestäni ollut, mikä oli tietysti mukavaa, ja jätti aikaa ympäristöön tutustumiseen. Mitään järkyttävää kulttuurishokkia en varsinaisesti kokenut, mutta toki olo tuntui välillä uudessa maassa jollain tapaa vieraalta. Islannin luonto on aivan erilainen kuin Suomessa, ja vaikka sitä sen kaikessa kauneudessaan ihailikin, se saattoi ajan kanssa tuntua välillä liiankin karulta metsiin tottuneelle suomalaiselle. Toisaalta geotermiset kylpylät ja vielä pitkälle kevättalveen puutarhoissa loistavat, näyttävät jouluvalot kompensoivat keskitalven pimeyttä ja koleutta.

Opiskelu ja opetus

Olin valinnut erilaisia ympäristötieteeseen liittyviä kursseja, ja kävin luennoilla ensimmäisellä opiskeluviikolla kuuntelemassa. Totesin kuitenkin, että kurssit eivät pääpiirteissään oikein vaikuttaneet siltä, mitä itse olin lähtenyt hakemaan ja mikä minua motivoisi. Lopulta päätin kurssien sijaan suorittaa vaihto-opintoni tutkimusprojektin muodossa; tämäkin vaihtoehto löytyi englanninkielisestä kurssikatalogista. Niinpä otin yhteyttä pääaineeni paikalliseen professoriin ja kysyin mahdollisuuksista osallistua johonkin projektiin. Minua onnisti, ja pääsin mukaan varsin mielenkiintoiseen ja haasteelliseen projektiin. Olin erittäin tyytyväinen tähän valintaan, joskin säilytin yhden alun perin valitsemistani kursseistakin; vaihto-opiskelijoille suunnattu Islannin kulttuuri- ja luontokurssi tuntui vain liian houkuttelevalta. Kannustaisin siis tämän kokemuksen perusteella vaihto-opiskelijoita miettimään, mikä itseä todella eniten kiinnostaa ja selvittelemään mahdollisuuksia – kyselemällä voi aueta vaikka mitä ovia, eivätkä perinteiset kurssit ole välttämättä ainoa tai paras tapa saada kaikki irti vaihdon aikaisista opinnoista. Vaikka tietysti matkustelu ja kivojen ihmisten kanssa vietetty aika olivat hienoja kokemuksia vaihdossa, sanoisin, että mielekkääksi räätälöity opiskelu jäi mieleeni yhtenä vaihtoajan parhaista jutuista.

Kursseista yleisesti sanoisin, että työmäärä opintopisteisiin nähden oli selvästi suurempi kuin mihin itse olen Suomessa tottunut; tyypilliseen kurssiin kuului niin ryhmätöitä, esseitä, kotitehtäviä kuin tenttikin. Tätä ei kuitenkaan kannata liikaa säikähtää, sillä opettajat vaikuttivat varsin helposti lähestyttäviltä ja ymmärtäväisiltä, ja stressin iskiessä asioista saattoi keskustella. Lisäksi Islannin yliopistossa kursseille ilmoittautuminen vaikutti jossain määrin sitovammalta kuin mihin itse olin tottunut – virallisesti kursseilta sai jättäytyä pois vain tiettyyn päivämäärään mennessä, ei missä tahansa vaiheessa lukukautta. Todellisuudessahan tämäkään ei kuitenkaan ollut aivan niin tiukkaa, ja itsekin jouduin jättämään yhden kurssin kesken vasta myöhemmässä vaiheessa. Asia hoitui selittämällä tilanne opettajalle, joka hoiti kurssilta pois kirjautumisen puolestani.

Islannin yliopistoon hakiessa kannattaa muistaa, että kun hakulomakkeen on täyttänyt ja lähettänyt netissä, sitä on hyvä käydä seuraamassa esim. viikon välein vahvistusviestissä tulleen linkin kautta. Hakemuksessa saattaa olla jotain, joka kaipaa säätöä ennen kuin se voidaan hyväksyä, eikä näistä tiedoteta erikseen sähköpostitse. Itse en tätä hoksannut ennen kuin sain huomautusviestin sähköpostiini, että hakemustani ei ole korjattu asianmukaisella tavalla ilmoitettuun päivään mennessä ja se on laitettu pitoon. Kyse oli siitä, että osa kurssivalinnoistani ei sopinutkaan kohdeyliopiston puolesta. Tätäkään ei silti olisi tarvinnut niin pahasti säikähtää, sillä asia oli edelleen hoidettavissa. Kun hakemukseni kanssa ilmeni jotain muutakin ylimääräistä säätöä, soitin lopulta Islantiin opintoneuvojalle ja varmistin, että kaikki oli lopulta kunnossa. Kuulemma sama toistuu vuosittain useiden opiskelijoiden kanssa, ja varoitusviesteillä pyritään ilmeisesti ennen kaikkea vauhdittamaan hakuprosessin etenemistä.

Pienenä vinkkinä säiden suhteen: sateenvarjosta ei yleensä ole apua Islannissa. Kun sataa, niin yleensä myös tuulee sen verran reippaasti, että voisi yhtä hyvin olla ilman varjoa. Parempi varustautua säänkestävin vaattein.

Jos mahdollista, asunnon hankkiminen keskustan/kampuksen läheisyydestä (eli kävely- tai pyöräilymatkan päästä) alueilta 101 tai 105 kannattaa, vaikka vuokra tuntuisi jossain määrin suolaiselta alkuun. Se voi maksaa itsensä takaisin, jos vaihtoehtona on päivittäinen bussimatkailu, joka ei aivan ilmaista ole sekään. Ajoissa asunnonhakuun siis! Bussiliikennekin toimi kuitenkin mielestäni kohtuullisen hyvin ja saatavilla on kausikortteja samaan tapaan kuin Suomessakin, joten jos asunto löytyykin kaupungin laitamilta, ei mikään tähänkään kaadu. Moni ulkomaalainen opiskelija myös hankkii Reykjavíkissa nettikirpparilta pyörän ja taittaa pidemmät matkat sillä.

Kannattaa liittyä yhteen jos toiseenkin Facebook-ryhmään, sillä niiden kautta löytyy helposti kaikenlaista kivaa aktiviteettia. Esimerkiksi ilmaisia, myös englanniksi ohjattuja joogatunteja järjestetään eri puolilla kaupunkia säännöllisesti, mikä sopii tietysti opiskelijabudjettiin erinomaisesti.

Reykjavíkissa julkisessakin terveydenhuollossa perittiin jokaisen käynnin yhteydessä terveyskeskusmaksu (eurooppalaisen sairaanhoitokortin kanssa noin 15 €), ja osasta toimenpiteitä joutui myös maksamaan itse. Hinnat eivät olleet päätähuimaavia, mutta itse olin hiukan epäonninen ja jouduin ravaamaan lääkärillä useita kertoja vaihdon aikana. Eurooppalainen sairaanhoitokortti pelasti isommilta kuluilta ja matkavakuutus korvasi aina lopulta, joten nämä asiat kannattaa tosiaankin olla kunnossa niin välttyy pitkälti mahdollisilta terveyteen liittyviltä ylimääräiskuluilta. Yleisesti ottaen olin varsin tyytyväinen julkiseen terveydenhuoltoon; lääkärille sai soittamalla ajan aina, eikä käynnin syytä ollut edes pakollista kertoa ajanvarauksen yhteydessä. Islantilaiset puhuvat hyvää englantia, eikä näissäkään tilanteissa kommunikaatio-ongelmia tullut.

Vaihtokertomus, L’Università degli Studi di Milano, kevät 2017

Oikeustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Sain ennen vaihtoon lähtöäni hyväksymistiedon vaihtoyliopistostani sekä ohjeet vaihtopaikan hakemiseksi. Vaihtoyliopiston järjestelmä, jossa opiskeluoikeutta haettiin oli selkeä, ja tieto hyväksymisestä tuli nopeasti. Vaihtoyliopisto lähetti myös ohjeet yliopiston asuntolamajoituksen hakemiseksi. Hankin ennen lähtöä myös majoituksen, ja lensin kaupunkiin noin viikkoa ennen opetuksen alkamista.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Yliopistossa ei järjestetty vaihtareille varsinaista orientaatiotilaisuutta, jossa oltaisiin käsitelty esimerkiksi kursseille ilmoittautumista. Heti maahan saapumisen jälkeen tuli kuitenkin käydä rekisteröitymässä yliopiston vaihtotoimistossa läsnäolevaksi opiskelijaksi – vaihtotoimistosta annettiin mm. opiskelijakortti ja läsnäolotodistus, joiden avulla sai haettua opiskelijahintaisen kuukausilipun julkiseen liikenteeseen lähellä olevasta ATM-toimistosta. Kurssien alkamispäivä ja kurssirakennusten sijainnit tuli itse tarkistaa yliopiston nettisivuilta. Milanon yliopistossa kurssini olivat kolmessa eri rakennuksessa, jotka olivat noin 10 minuutin kävelymatkan päässä toisistaan. Kurssien alkaessa ei haitannut, vaikka kursseille ei ollut vielä ilmoittautunut – monet paikalliset opiskelijat kävivät katsomassa ensimmäisillä luennoilla, olivatko kurssit kiinnostavia, ennen kuin ilmoittautuivat haluamilleen kursseille. Varsinainen ilmoittautuminen tuli tehdä kahden viikon kuluessa opintojen alkamisesta, mutta tästäkin oltiin joustavia.

Asuminen

Halusin asua paikallisten kanssa, ja hankin asunnon noin kuukautta ennen vaihtoon lähtöäni “Cerco/offro stanza a Milano” Facebook-ryhmän kautta. Vastaavia ryhmiä oli Facebookissa useita. Juttelin ensin ilmoituksen lähettäjän kanssa Facebookissa, jonka jälkeen soitimme videopuhelun, jossa hän näytti asuntoa. Sovimme, että maksan ensimmäisen vuokran vasta sisäänmuuttopäivänä. Kirjalliseen vuokrasopimukseen suhtaudutaan käsitykseni mukaan hieman nihkeästi, ja itsellänikin oli vuokranantajan pyynnöstä ainoastaan suullinen sopimus. Maksoin tilavasta huoneesta kerrostalokolmiossa metron varrelta (noin 35min yliopistolle) 400 euroa kuukaudessa. Monet opiskelukaverini asuivat yliopiston asuntoloissa lähellä kampusta. Vuokra oli noin 500 euroa kuukaudessa, ja siihen sisältyi majoitus kahden hengen jaetussa huoneessa. Huoneissa oli oma kylpyhuone, mutta keittiötilat olivat erikseen. Kannattaa huomioida, että ainakaan kyseisiin asuntoloihin ei saanut lainkaan tuoda yövieraita, joten jos ystäviä / sukulaisia on tulossa käymään, tulee etsiä täksi ajaksi majoitus muualta. Monet vaihtarit olivat löytäneet majoituksen myös airbnb:n kautta.

Opiskelu ja opetus

Englanninkielisten kurssien tarjonta oli yliopiston kansainvälisen maisteriohjelman vuoksi poikkeuksellisen hyvä. Kurssit olivat erittäin mielenkiintoisia, ja pääosin opetuksen laatu oli oikein hyvää. Jotkut opettajat olivat epävarmoja omasta englanninkielentaidostaan, ja aluksi vahvoja aksentteja oli hankala ymmärtää, ja se heikensi tuntien mielekkyyttä. Kurssit olivat osallistujamäärältään pieniä – ryhmäni vaihtelivat 2 hengen opetuksesta noin 15 hengen opetukseen. Kursseilla tehtiin jonkin verran ryhmätehtäviä ja opetustyyli oli keskustelevampi kuin Suomessa. Tunneille tuli myös valmistautua etukäteen lukemalla professorin määräämä ennakkomateriaali, josta usein keskusteltiin tunneilla. Jotkut ystäväni kävivät myös italiankielisillä kursseilla, mutta kokivat ne erittäin haastaviksi ja aikaa vieviksi, vaikkakin hyödyllisiksi. Ymmärsin, että vaihtarit eivät ainakaan kaikilla kursseilla saaneet mitään helpotusta tenttien suhteen italiankielisillä kursseilla. Tenttien suoritustapa vaihteli – osalla kursseista arvosana muodostui useista osasuorituksista, kuten suullisista esitelmistä, tuntiaktiivisuudesta ja tehtävien tekemisestä. Monilla tunneilla harjoiteltiin käytännössä kurssien sisältöä, kuten tehtiin sovitteluharjoituksia tai tehtiin leikkioikeudenkäyntejä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Italiassa cash is king – kortti ei käy kaikissa paikoissa, ja niissäkin joissa käy, on usein minimiostosraja kortilla maksamiselle. Ruoka marketeissa, samoin kuin ulkona syöminen ovat halpoja Suomen hintatasoon verrattuna. MOOVIT-appi on todella kätevä ainakin Milanossa – paikallisen HSL:n (ATM) reittiopas on tosi huono, näyttää reitin mutta ei aikatauluja, jotka täytyy katsoa erikseen kunkin kulkuvälineen ja pysäkin kohdalta. MOOVIT on onnistunut yhdistämään nämä loistavasti, ja näyttää myös mahdolliset myöhästymiset liikenteessä. Uber ei oikein toimi Italiassa, ja suosittelen käyttämään MyTaxi-sovellusta, joka toimii samaan tapaan kuin Uber, eli helppoa tilata taksi jos ei tiedä osoitetta.  Muutoin, paikalliset ovat todella ihania ja helposti lähestyttäviä. Englanninkielentaito on yleisesti ottaen aika heikko, eli italian alkeet on hyvä osata. Maasta kannattaa nauttia täysillä, ja esimerkiksi junalla matkustaminen on todella edullista – isoja junayhtiöitä on kaksi, joiden hintoja kannattaa vertailla jos suunnittele esimerkiksi matkustamista. Myös Flixbus on loistava ja halpa vaihtoehto lyhyemmille (tai pidemmillekin reissuille). Reissasin itse hyvin paljon vaihdon aikana, ja sen jälkeen ja suosittelen tätä kaikille!

Vaihtokertomus, National and Kapodistrian University of Athens, lukuvuosi 2016-17

Oikeustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Sain päätöksen, että minut on hyväksytty opiskelemaan Ateenaan huhtikuussa 2016. Olin varautunut, että vastauksissa kohdemaan yliopistoon kestää pitkään, mutta yhteydenpito yliopiston Erasmus- koordinaattoriin oli sujuvaa ja sain apua ja vastauksia nopeasti. Käytännössä minun tuli lähettää yliopistolle Erasmus- papereita, joista oli mainintaa jo Flammassa sekä kopio passistani. Kesän aikana sain sähköpostia niin yliopistolta kuin paikalliselta ESN:lta (Erasmus Student Network). Sähköposteissa kerrottiin yleisesti orientaatiopäivän ajankohdasta ja opiskeluiden alkamisesta lokakuussa sekä asunnon hankkimisesta Ateenassa. Vaihtoon lähtiessä olo oli valmistautunut, mutta silti jännittynyt.

Kuva Akropolis-kukkulalta. Kuva: Maria Karpathakis

(Alku)byrokratia kohteessa

Syyslukukausi sujui mutkitta. Olin valinnut Learning Agreementiini kurssit valmiiksi, mutta varsinaisen kurssiaikataulun saimme vasta 1-2 kuukautta ennen lähtöä. Päätin kuitenkin kurssit, joita halusin käydä vasta paikan päällä ja Learning Agreementin muuttaminen jälkikäteen oli helppoa. Kurssit noudattivat aikataulujaan, tosin välillä tiedottamisessa oli ongelmia. Tiedottamisen ongelmat kohdistuivat lähinnä niihin päiviin, joina oli lakko. Muutamina kertoina menimme yliopistolle vain huomataksemme, että yliopisto oli kiinni tai luento peruttu. Vinkkinä tähän kannattaa itse etsiä tietoa tulevista lakoista (joita oli ainakin syksyllä 2016 suhteellisen usein).

Kevät lukukausi 2017 ei ollut tiedotuksen osalta niin sujuvaa. Kesti kauan, että saimme syyslukukauden arvosanat ja aikataulun kevään kursseista. Syynä tähän oli sen, että yliopistolla oli vain yksi ihminen, joka hoiti Erasmus-asioita ja alkuvuodesta hänen prioriteettinaan oli hoitaa kreikkalaisten opiskelijoiden Erasmus-vaihtoon lähtemistä ja sellaisten Kreikassa olevien Erasmus- opiskelijoiden asioita, joiden vaihto päättyi syyslukukauden jälkeen. Lopulta kevät-lukukausi alkoi 3 viikkoa ilmoitettua myöhemmin. Opiskelijat ottivatkin tilaisuudesta hyödyn irti ja useimmat meistä lähtivät reissuun.

Puhelinliittymän hankkiminen oli helppoa ja liittymät olivat edullisia. Paikallisen opiskelijakortin hankkiminen oli hieman haastava, sillä sivusto, jolta korttia haettiin, oli vain kreikaksi. Toisaalta yliopisto oli tehnyt videon, jossa näytettiin mitä osioita hakemuksessa piti täyttää ja miten. Opiskelija kortin sain 3 viikon päästä sen hakemisesta, jonka vuoksi puhelin liittymään tai julkisen liikenteen korttiin ei saanut opiskelija-alennusta ennen sitä. Julkisen liikenteen kortti oli edullinen ja kätevä.

Asioiden hoitamiseen kannattaa varata aikaa ja hyväksyä se, että asiat eivät välttämättä hoidukaan ensimmäisellä kerralla vaan joudut käymään virastossa useamman kerran. Itselläni ei ollut ongelmia tämän suhteen, sillä minulla oli kaikki tarvittavat paperit mukana, mutta moni muu ystäväni joutui käymään virastoissa useamman kerran saman asioiden tiimoilta.

Yliopisto tarjosi opiskelijoille ilmaisen ruuan kouluruokalassa kaksi kertaa päivässä. Ruoka oli hyvää ottaen huomioon, että se oli ilmaista. Ruokaa oli riittävästi, sillä siihen sisältyi keitto, alkuruoka, pääruoka, salaatti ja jälkiruoka. Haasteena tosin oli, että ruokalan emännät eivät puhuneet englantia ja ruuan valinta tapahtui osoittamalla ruokalaaria. Toisaalta jonossa olleet kreikkalaiset opiskelijat auttoivat tässä ystävällisesti.

Yliopiston päärakennus. Kuva: Maria Karpathakis

Asuminen

Asuminen Kreikassa ja Ateenassa ylipäänsä on Suomea selvästi edullisempaa. Huoneen kimppakämpästä saa noin 250- 300 eurolla sisältäen kaikki laskut. Yksiöt ovat 400€ ylöspäin. Varsinaisia yliopiston opiskelija-asuntoja ei ole tarjolla vaihtareille, mutta yksityiseltä puolelta saa asuntoja hyvin. Asunnon valinnassa kannattaa ottaa huomioon sijainti, kokonaiskulut ja lämmitysjärjestelmä.

Valitessa asunnon sijaintia, kannattaa huomioida, että lähellä on julkisen liikenteen yhteys. Metroyhteys on Ateenassa todella toimiva ja melko täsmällinen, jonka vuoksi metroreitin varrella on hyvä asua. Ateenassa on kuitenkin huonompia ja vaaralliseksi katsottuja asuinalueita, joita kannattaa välttää. Tällaisia ovat esimerkiksi Omonia, Metaxourgio ja Victoria. Exarcheian maine asuinalueena on parantunut vuosien saatossa ja monet opiskelijat asuvat ja viettävät iltaa siellä alhaisten hintojen vuoksi. Turvallisia asuinalueita ovat esimerkiksi Pagrati, Kolonaki ja Zografou.

ESN:in kesällä lähettämässä sähköpostissa oli vinkkejä asunnon löytämiseen. ESN ylläpiti ns. asuntolistaa, jossa oli listattuna osoitteita ja vuokranantajan yhteystietoja. Lista oli kuitenkin melko epäselvä, sillä sitä ei oltu päivitetty eikä siitä käynyt ilmi asuntojen hintoja. Lisäksi ESN ylläpiti facebook- ryhmää (Erasmus accommodation group @University of Athens). Ryhmässä vuokranantajat esittelivät asuntojaan, opiskelijat ilmoittivat etsivänsä asuntoa tai kämppäkavereita. Koin ryhmän todella toimivaksi ja löysin sieltä kämppäkaverin, jonka kanssa lähdimme etsimään asuntoa yhdessä ja löysimme sellaisen kiinteistönvälitysyrityksen kautta.

Asuntoa etsiessä kannattaa kiinnittää huomiota hintaan ja mitä se sisältää. Monesti Erasmus- asunnot olivat ”all bills included” sisältäen siis kaikki kulut. Oma asuntomme sisälsi vain vuokran, jonka vuoksi netti, sähkö(ja sähkömaksun yhteyteen kuuluvat jätemaksu ja asuntovero), vesi ja lämmitys nostivat hintaa roimasti.

Asuntoa valitessa kannattaa kiinnittää huomiota lämmitysjärjestelmään. Osa talvista saattaa olla hyvinkin kylmiä ja kreikkalaisessa rakentamiskulttuurissa talot eivät eristä lämpöä kovin hyvin. Lämmitys itsessään maksaa paljon. Käytimme 5 kuukauden aikana öljyä lämmitykseen 800 eurolla. Lisäksi kesäisin Ateenassa on tukalan kuuma, jonka vuoksi ilmastointi on lähes välttämätön.

Kuva otettuna Ateenan Filopappou kukkulalta, jonne menimme usein kaveriporukan kanssa katsomaan auringonlaskua. Kuva: Maria Karpathakis

Opiskelu ja opetus

Opetuksen laatu oikeustieteellisessä tiedekunnassa vaihteli. Osa professoreista piti todella helppoja kursseja sanoen, että Erasmus- vaihdon tarkoitus ei ole ainoastaan opiskelu. Osa professoreista taas oli hyvin tiukkoja ja kurssien vaatimustaso oli korkealla. Suurin osa professoreista oli päteviä ja opettajina todella hyviä. Kielitaito oli jokaisella hyvä, sillä professoriksi pääsemisen edellytyksenä usein oli ainakin yhden lakitutkinnon suorittaminen ulkomailla. Oikeustieteellisen kursseja tarjottiin englanniksi, italiaksi, saksaksi, ranskaksi ja kreikaksi.

Iäkkäämmät professorit eivät hyödyntäneet opetuksessa nykytekniikkaa eikä suurin osa heistä käyttänyt opetuksen apuna muuta kuin taulua ja opetus tapahtui näin ollen suullisesti. Aluksi tämä oli hankalaa, sillä suomessa ei ollut juurikaan joutunut ”kuuntelemaan” opettajaa vaan ainoastaan lukemaan luentodiat. Kreikkalaisten opettajien opetustyyli oli kuitenkin harjaantunut ja interaktiivinen, jonka vuoksi omien muistiinpanojen tekeminen puheen perusteella ei ollutkaan niin vaikeaa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Neuvona Kreikkaan vaihtoon lähteville annan seuraavan: lähde avoimin mielin. Alku itselläni oli monen tapaan hieman hankala. Bussit eivät noudattaneet aikataulujaan, jonka takia olin myöhässä todella usein. Ensimmäisten 3 viikon jälkeen olin hyväksynyt asian, että omaa päivää ei voi tarkalleen suunnitella, koska päivän mittaan tulee monia muuttujia vastaan. Tämän oivaltamisen jälkeen arjesta alkoi nauttia. Elämä ilman suunnitelmia oli rentoa ja stressitöntä. Ihmiset ovat usein myöhässä, mutta myöhästelyä ei katsota yhtä pahalla kuin Suomessa. Vaihdosta palaamisen jälkeen itselleni (ja monelle Erasmus- ystävälleni) vaikeinta onkin ollut päästä mukaan tiukkaan aikatauluun ja stressilliseen elämään.

Pääasiassa kreikkalaiset ovat ystävällisiä, mutta suurkaupungin tavoin Ateenassa ihmiset ovat keskivertoa kylmempiä. Kreikkalaiset ovat suorasukaisia, mikä kuuluu heidän kulttuuriinsa ja suomalaisena sen voi käsittää töykeytenä. Tältä osin kannattaa muistaa kulttuurierot. Ateenassa pärjää hyvin englannilla ja suurin osa ihmisistä puhuukin englantia.

Ateenassa näkee paljon kurjuutta; kodittomia, narkomaaneja ja köyhiä kerjäämässä kadulla rahaa. Ateena on siinä mielessä realistinen, että nämä asiat ovat selvästi esillä arkipäivässä. Vastapainona Ateena tarjoaa paljon kauniita ja uskomattomia paikkoja, loistavaa ruokaa ja mahdollisuuksia tehdä erilaisia asioita. Kaupunki tarjoaa paljon tunnelmallisia kahviloita ja baareja, jotka ovat useimmat täynnä. Kreikkalaisille kahvihetki on tärkeä ja kahvilassa saatetaankin viettää ystävien kanssa tunteja.

Ateenassa on lakkoja suhteellisen usein. Vaihto-opiskelijan kohdalla ikävimmät lakot olivat pääasiassa julkisen liikenteen lakot, jolloin liikkuminen tuli hoitaa muulla tavalla. Myös mielenosoitukset olivat yleisiä, jonka vuoksi keskustaan vievät tiet saattoivat olla suljettuna. Poikkeustilanteista voi ottaa selvää erinäisiltä nettisivuilta tai pyytää paikallista tutoria ilmoittamaan niistä.

Julkista liikennettä oli loppujen lopuksi helppo käyttää, mutta haasteena oli, että bussit eivät olleet aikatauluissaan. Ratkaisuna tähän oli mobiiliApp OASA Telegram, joka näytti bussin aikataulun reaalisessa ajassa. Ateenassa liikkuminen on helppoa, mikäli vain käytössä on karttasovellus.

Auringonlasku Lykavittos-kukkulalta. Kuva: Maria Karpathakis

Oma vaihtovuoteni

Vuoden aikana tutustuin moniin ihmisiin. Ihmiset olivat avoimia ja sosiaalisia, jonka vuoksi ihmisiin oli helppo tutustua. Ateenassa toimii useita ESN- järjestöjä, jotka järjestivät reissuja ja bileitä Erasmus-opiskelijoille. Oma kaveripiirini koostui Erasmus- opiskelijoista ja paikallisista. Vietin paljon aikaa kämppikseni kanssa ja meistä tulikin parhaita kavereita. Suosittelen kaikille kämppiksen kanssa asumista! Vapaa-ajalla nautin elämästä ilman suuria velvoitteita. Kävin paljon kuntosalilla ja vietin aikaa ystävieni kanssa kahvitellen ja ruokaillen. Vuoden aikana reissasin ympäri Kreikkaa nähden mitä upeimpia paikkoja.

Thessaloniki. Kuva: Maria Karpathakis

Hintataso Kreikassa on selvästi Suomea alempi, mikä mahdollisti matkustamisen opiskelijabudjetilla. Myös ruoka on edullista, mutta kahviloissa kahvin hinta on samaa luokkaa Suomen kanssa. Alkoholin hinta baareissa on muihin Etelä-Euroopan maihin korkeampi, mutta silti Suomea edullisempaa. Vaikka hintataso onkin paljon Suomea alhaisempi, käytin rahaa paljon. Tämä johtui siitä, että reissasin enemmän kuin koskaan ja kävin todella usein syömässä ulkona ja viettämässä iltaa ystävieni kanssa, mitä taas Suomessa en ole ehtinyt tekemään paljon.

Vuoteni Ateenassa on tähän mennessä elämäni paras. Kukaan tuttavapiiristäni ei katunut Ateenaan vaihtoon lähtöä, vaikkakin monille alku oli hankala. Vinkkinä tähän on antaa itselle aikaa tottua paikalliseen menoon. Elämä aurinkoisessa maassa, jossa ihmiset ovat sosiaalisia ja tekevät paljon asioita yhdessä, on kokemisen arvoista.

Vaihtokertomus, Erasmus University of Rotterdam, Kevät 2017

Oikeustieteen opiskelija

Ennen vaihtoa

Sain Rotterdamin yliopiston kansainvälisistä palveluista ilmoituksen hyväksymisestäni vaihto-opiskelijaksi hyvissä ajoin ennen vaihtoa. Muutenkin ennen vaihtoa ja sen aikana yliopiston kansainvälisten palveluiden osasto informoi tulevia vaihto-opiskelijoita hyvin ja perusteellisesti ja kaikki tarvittava tieto oli saatavilla – tai ainakin kysyttävissä. Ennen vaihtoa tuli ladata kuva opiskelijakorttia varten, jonka sai itselleen orientaatiopäivänä. Ilmoittauduin myös etukäteen sähköpostilla haluamilleni kursseille, joita oli mahdollista muuttaa vielä kevään aikana.

Paikallinen laki edellyttää erilaisten vakuutusten hankkimista. Itse otin omani Suomesta, mutta paikalliset vakuutusyhtiöt tarjoavat ulkomaisille opiskelijoille suunniteltuja paketteja, joissa on kaikki tarvittavat vakuutukset.

Vaihdon aikana – käytännön asiat ja opiskelu

Paikallinen opiskelijajärjestö tarjosi vaihto-opiskelijoille mahdollisuuden “pick-up” -palveluun, ja saapuessani maahan sain bussikyydin uuden kotini ovelle. Opinnot alkoivat heti seuraavan päivänä ja muutaman tunnin orientaatio oli vasta paljon myöhemmin, joten ensimmäinen viikko oli vähintäänkin hämmentävää aikaa. Suosittelenkin liittymään heti kaikkiin mahdollisiin facebook-ryhmiin, sillä niiden ulkopuolella tieto ajankohtaisista asioista liikkuu huonosti jos ollenkaan.

Asuin koko kevään kampuksen opiskelija-asunnossa soluasunnossa kahden muun tytön kanssa. Asumisen hyvänä puolena oli tutustuminen muihin kulttuureihin (toinen kämppikseni oli Argentiinasta ja toinen Turkista), lyhyt matka luennoille ja kampuksen kirjastoon (noin 3 minuuttia) ja matkakuluissa säästäminen. Toki tämä tarkoitti sitä, että koko elämä oli kampuksella. Asunnon vuokraan kuului sähkö, vesi, lämmitys ja netti, joten jos haluaa päästä helpolla, kannattaa olla tarkkana ja hyvin valmistautuneena kun kampuksen kämpät tulevat haettavaksi: ne loppuivat nimittäin päivässä. Jos asuntoa ei saa tätä kautta, on niitä mahdollista etsiä yksityiseltä puolelta. Tämä voi toki tarkoittaa korkeampaa vuokraa ja ylimääräistä säätöä. Lisäksi moni ei tahdo alivuokrata huonetta ihmiselle “etänä”, vaan vuokraisäntä tai -emäntä haluaa todennäköisesti tavata etukäteen. Rotterdamissa osa opiskelijoita turvautui “Student hostel” nimiseen hostelliin, josta vuokrattiin huoneita opiskelijoille alennettuun hintaa.

Kuvan korkea rakennus on asuntola Rotterdamissa. Kuva: Merilii Mykkänen

Kun oleskelua kesti yli 4 kuukautta, tuli rekisteröityä kaupungintalolla. Tätä varten tarvitsee virkatodistukset Suomesta, jotka tilasin maistraatista. Yliopisto järjesti asian niin, että kaupungintalon työntekijät tulivat laitteineen yliopistolle, eikä tarvinnut lähteä asiaa järjestelmään muuten, vaikkakin tämä on myös mahdollista. Lääkärissä käyminen on myös helppoa. Alankomaissa rekisteröidytään lähimmälle lääkäriasemalle (Huisarts), josta voi aina tarvittaessa varata ajan. Käynneistä piti maksaa parinkymmenen euron käyntimaksu, jonka itse sain vakuutuksesta takaisin.

Alankomaalaaiset yliopistot ovat tunnetusti hyvälaatuisia. Tämä tarkoittaa myös sitä, että opetus on huomattavasti vaativampaa kuin Helsingissä. Luennoilla edellytettiin aktiivista osallistumista sekä hyvää etukäteistä perehtymistä aineistoon. Kurssit olivat hyvin interaktiivisia: professori vain harvoin pelkästään luennoi luokalle ja opiskelijoita haastettiin pohtimaan ja kyseenalaistamaan käsiteltyjä asioita. Erilaisia esseitä tehtiin paljon ja niistä sai myös palautetta. Monilla kursseilla suoritukseen kuului moot court, joihin oli välillä vain 45 minuuttia aikaa valmistautua! Tämä oli suomalaiselle luonnollisesti hyvin järkyttävää, mutta alkushokin jälkeen palkitsevaa. Myös arvostelu kokeissa, esseissä ja esitelmissä oli ankarampaa. Arvosana-asteikko Alankomaissa on 1-10, arvosanan 6 tarvitsee jotta pääsee läpi, ja arvosanan 9-10 saa vain muutama prosentti opiskelijoista.

Näköala kampukselta. Kuva: Merilii Mykkänen

Opintojen ulkopuolella

Alankomaalaiset ovat ystävällisiä ja osaavat hyvin englantia, mikä tekee arjesta miellyttävää. Kadulla tervehditään tuntemattomia ja raitiovaunussa puhutaan kanssamatkustajien kanssa! Kannattaakin opetella muutama sana hollanniksi, sillä tämä tekee paikallisiin vaikutuksen. Rotterdam on hyvin monikulttuurinen ja tämä näkyy paitsi katukuvassa, myös ruokapaikkojen kirjossa.

Liikkuminen maassa on helppoa ja liikenneyhteydet ovat hyvät: kampuksen vieressä on sekä metro että ratikka ja bussikortin sai yliopiston opiskelijajärjestöltä panttia vastaan. Rotterdamin keskustasta lähtevät junat ja bussit sekä maan sisälle että Belgiaan, Ranskaan ja Englantiin, ja kaupungissa on myös pieni lentokenttä. Matkustaminen on melko kallista eikä mahdollisuutta opiskelija-alennukseen ole, mutta facebookissa voi liittyä ryhmiin joiden kautta on mahdollista hankkia ryhmälippu, jolloin junamatkojen hinta tippuu huomattavasti. Yksi erityisen Alankomaalainen asia on polkupyörät, ja sen hankkiminen on elinehto. Se on monissa tapauksissa nopein tapa liikkua, maa on tasaista ja pyörätiet hyviä. Pyörä kannattaakin hankkia heti maahan saapumisen jälkeen käytettynä joko netistä tai pienistä putiikeista.

Ruoka on kaupoissa lähes samanhintaista kuin Suomessa, mutta ulkona syöminen on paikoitellen huomattavasti halvempaa. Ehdottomia paikallisia kulinaristisia nautintoja joita on pakko kokeilla, on poffertjes (pienet pannukakut), stroopwafels (lämpimät, siirappiset vohvelit), frietjes (paksut ranskalaiset majoneesilla), kapsalon (maailman paras kebab-annos) sekä minttutee. Rotterdamin arkkitehtuuri on huomattavan modernia ja tyystin erilaista kuin muualla maassa. Rotterdamissa riittää tekemistä ja näkemistä!

Muita asioita

Vaikka Alankomaat onkin moderni maa, ei Visa Electron tai monet luottokortit toimi juurikaan missään. Moni joutui avaamaan tilin paikallisessa pankissa ja hankkimaan sitä kautta toimivan pankkikortin. Itse maksoin kaiken käteisellä, jota oli mahdollista kortillani nostaa.

Opintojen ohella suosittelen matkustamaan maan sisällä (ja miksei muuallakin Euroopassa) sekä nauttimaan elämästä. Tiiviissä vaihto-opiskelijoiden yhteisössä asuminen mahdollistaa paitsi unohtumattomia kokemuksia, myös syviä ystävyyssuhteita jotka jatkuvat vaihto-ajankin jälkeen!

Vaihtokertomus, Freie Universität Berlin, kesä 2017

Oikeustieteen opiskelija

 

Huhtikuun alussa pakkasin pienen omaisuuteni matkalaukkuun ja olin valmis lähtemään kesälomille. Muutaman päivän kuluttua kuljin jo itsevarmasti pitkin Berliinin katuja tietämättäni, minne tuo tie oikeastaan veisi. Odotin vaihtoajalta paljon, mutta en oikeastaan juuri mitään erityistä. Epäilykseni siitä, satuinko olemaan oikeassa paikassa, heräsi viimeistään silloin, kun kävelin Dahlemin puistoalueilla etsien Freie Universität Berlinin päärakennusta. Vihreä hienostoalue kauniine omakotitaloineen ei aivan vastannut sitä kuvaa, jonka olin kaupungista saanut. Kirsikkapuiden ympäröimä kampusalue oli kukoistuksessaan ja lämpötilat kohdillaan.

Päädyin hakemaan toisella hakukierroksella vaihtoon Berliiniin. Silmät kiinni scrollasin vaihtokohteita ja eteeni osui itselleni toistaiseksi tuntematon maaperä. Halusin nähdä elämää suurkaupungissa sekä kokea kaupungin kaikessa autenttisuudessaan. Mielessäni näin Berliinin rosoisena ja rujona kaupunkina, joka edusti rentoa ja vaihtoehtoista elämäntyyliä. Täydellinen kohde irtiotolle normaalista opiskelijan arjesta ja arkirutiineista.

Vaihtohakemusta täyttäessäni saksan kielen opinnoistani oli ehtinyt kulua lähes yhtä monta vuotta kuin opinnot olivat muinoin kestäneet. Vaihtoon hakiessani en juurikaan kokenut kielitaidottomuuttani esteeksi sille, että hakisin Saksaan. Ensimmäisen viikon aikana Berliinissä toki huomasin, että kielitaitoni oli todellisuudessa romahtanut useamman tason alaspäin kuin olin kuvitellut. Kielitestin tulos ei aivan ollut sitä mitä toivoin, mutta en antanut asian lannistaa. Fake it till you make it. Englanninkielisten kurssien lisäksi päätin joka tapauksessa ottaa muutaman kurssin saksaksi. Huomasin, että opetusmetodit ja kurssien vaatimustasot vaihtelivat englanninkielisen ja saksankielisen opetuksen välillä suuressa määrin. Vaihtareille tarkoitetut kurssit olivat lähinnä johdatuksia aiheisiin, eikä kursseilla juurikaan vaadittu laajan materiaalin sisäistämistä. Paikallisille opiskelijoille tarkoitetut saksankieliset kurssit sen sijaan vaativat olennaisesti suurempaa panostusta. Huomasin, ettei myöskään ollut itsestäänselvyys, että vaihtarina saisi erityiskohtelua saksankielisillä kursseilla. Toisaalta, olosuhteiden pakosta kielitaitoni kehittyi lähes huomaamatta. Suullisesta kilpailuoikeuden jatkokurssin tenttitilaisuudesta selvittyäni ymmärsin, että panostus kyllä palkittiin lukukauden lopuksi.

Saksalaiseen mentaliteettiin kuuluu tietty kuuliaisuus sääntöjä kohtaan sekä järjestelmällisyys. Ehkä se, ettei vaihtareille suotu juuri poikkeuksia kursseilla johtui osittain tästä. Vaihdossa ollessani yllätyin hieman siitä, miten myös Berliinin kaltaisessa vapaan ajattelun ilmapiirissä sääntöjen täsmällinen noudattaminen ja byrokratia hallitsivat yllättävissäkin arkisissa tilanteissa. Saksalainen byrokratia ja viranomaisten toiminta tulivat tutuiksi myös allekirjoittaneelle harvinaisen hyvin. Vaikka Berliinissä pärjääkin yleensä englanninkielellä, oli saksankielen taidosta hyötyä varsinkin viranomaisissa asioidessa.

Kokemus Berliinistä on varmasti erilainen jokaiselle reissaajalle. Kaupungin kulttuuri on kaikessa monipuolisuudessaan ja monenkirjavuudessaan ainutlaatuinen kokemus jokaiselle, joka sinne päätyy. Berliinin historia ja kulttuuri avautuvat täysin uudella tavalla, kun kaupungissa viettää pidemmän ajanjakson. Perinteisten turistinähtävyyksien lisäksi kaupungista voi löytää hylättyjä paikkoja ja vaihtoehtoisia kaupunkikierroksia. Berliinin kulttuurielämä on vilkasta ja useimmat tapahtumista ilmaisia. Berliini on rakentunut usean erilaisen kaupunginosan ympärille, eikä Mitte välttämättä itsessään edusta kaupungin keskustaa, vaikka se sijaitseekin kirjaimellisesti kaupungin keskellä. Mielestäni berliiniläisen kulttuurin voi kokea aidoimmillaan Mitteä ympäröivissä Kreuzbergissä ja Fredrichshainissa unohtamatta Mauerparkin sunnuntaipiknikiä Prenzlauer Bergissä. Kaupunkia ei ehkä ensisilmäyksellä voi luonnehtia kauniiksi, mutta pintaa syvemmällä se tarjoaa jotain ainutlaatuisen kaunista. On lähes mahdotonta kuvailla Berliiniä yhdellä sanalla, sillä kaupungissa on niin monta eri ulottuvuutta. Lainaus ”Berlin ist mehr ein Weltteil als eine Stadt” pitää todella paikkansa.

Vaihtoaika Saksassa tuntui eräänlaiselta äkkilähdöltä kesälomaan. Paikallinen kesälukukausi alkoi huhtikuussa ja loppui useimmilla vaihtareilla jo heinäkuun aikana. Muutamat vaihtarikaverini palauttivat vielä viimeisiä esseitä elokuunkin puolella, mutta kurssit loppuivat pääsääntöisesti heinäkuun puolenvälin tienoilla. Saksassa kesälukukausi sijoittuu täydelliselle ajanjaksolle, jolloin kaupungin näkee parhaimmillaan. Lukuisine puistoineen ja järvineen kaupunki tarjoaa kesällä varmasti huomattavasti antoisamman elämyksen kuin talvipakkasilla. Mikäli haluaa saada vaihtoajasta mahdollisimman paljon irti, suosittelen ehdottomasti lähtemään vaihtoon kesällä. Lomailun ja reissaamisen lisäksi vaihtoaikana oppii paljon muista kulttuureista ja hyvällä tuurilla vaihtokursseista saattaa saada irti muutakin kuin pelkän suoritusmerkinnän.

Teille, jotka pohditte vaihtoon lähtemistä ja vaihtokohdettanne, suosittelen hakemaan vaihtoon avoimin mielin ja ilman turhan tiukkoja ennakko-odotuksia. Helpompaa tapaa muuttaa ulkomaille tuskin löytyy. Varhainen kansainvälistyminen myös tarjoaa monille uudenlaisia tulevaisuuden mahdollisuuksia ja itsevarmuutta työskennellä myöhemmin kansainvälisessä työympäristössä. Ja mikä tärkeintä, vaihtoaika on eräänlainen irtiotto normaalista opiskelijan arjesta, jota tuskin tulee katuneeksi myöhemmin.

Vaihto Berliinissä todella vastasi odotuksiani, mutta tarjosi myös paljon, paljon enemmän. Vaikka noin neljän kuukauden aikana ehdinkin koluta eri kaupunginosia ja löytää kaupungista joka viikko aina jotain uutta ja yllättävää, jäi Berliiniin vielä paljon uutta nähtävää ja koettavaa. Seuraavaksi suuntaankin uudeksivuodeksi Berliiniin tapaamaan vaihtokavereitani.

Vaihtokertomus, Wageningen University & Research, kevät 2017

Kasvatustieteiden opiskelija

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä hyödynsin HY:n liikkuvuuspalveluita muita vaihtoonlähtijöitä, jos en tiennyt mitä kaikkea minun tuleekaan tehdä ennen vaihtoa. Kysy siis rohkeasti apua, niin saat alkujännitystä ja stressiä lievitettyä. Liikkuvuuspalveluiden sivuilla on myös hyvät ja selkeät ohjeet. Aloita asioiden hoitaminen ajoissa, sillä etenkin paperityöt vaativat aikaa. Täällä Helsingissä alivuokrasin huoneeni opiskelija-asunnosta vaihdon ajaksi. Löysin alivuokralaisen Vuokra-asunnot Helsinki Facebook-sivustolta. Olen näin jälkikäteen ajateltuna erittäin tyytyväinen siihen, että onnistuin löytämään sopivan alivuokralaisen huoneeseeni, sillä se helpotti vaihtoonlähtöä, kun ei tarvinnut miettiä, minne vien kaikki tavarani vaihdon ajaksi tai miten maksan kahden asunnon vuokrat.

Suurin haaste vaihtovalmisteluissa oli asunnon löytäminen Wageningenista. Opiskelijoiden asuntotilanne on Wageningenissa haastava ja myös paikallisilla on vaikeuksia löytää asuntoa. Etsin asuntoa Wageningen Student Plaza alustalta Facebookista sekä muilta nettisivuilta, jotka vinkattiin vaihtoyliopiston infosähköpostissa. Tein Idealikselle (Wageningenin HOAS) profiilin, mutta olin priorisointijonossa aika häntäpäässä. Vinkkivitonen: tee profiili Idealikselle mahdollisimman aikaisin, sillä mitä pidempi rekisteröitymisaikasi on, sitä ylemmäs pääsee priorisointijonossa. Facebookin kautta löysin potentiaalisia asuntovaihtoehtoja ja skypettelin parin opiskelijatalon kanssa. Opiskelijataloilla on tapana järjestää ’hospiteeravond’, jossa asukaskandidaatteja haastatellaan. Näin talon asukkaat tutustuvat asukasehdokkaisiin ja päättävät äänestäen, kuka sopisi parhaiten uudeksi asukkaaksi. Sain lopulta juuri tälläisen skype-haastattelun kautta asunnon. Mutta sekin tapahtui vasta 3 viikkoa ennen lähtöä, joten älä stressaa jos asunnon saaminen jää viime tinkaan.

Amsterdamin lentokentälle saapuessasi kannattaa ostaa Chip-card (kuin Helsingin HSL-matkakortti) ja ladata sinne vähintään 30 euroa, jotta pääset junalla ja bussilla Wageningeniin. Muista leimata kortti ennen ja jälkeen junaan/bussiin nousemista! Ryhmälippuja (group ticket) kannattaa suosia, jos tekee Wageningenista päiväreissuja muihin kaupunkeihin. Niitä varten löytyy Facebookista ryhmiä, jos ei oma porukka ole tarpeeksi iso (10 henkilöä).

Vaihtareiden kanssa Amsterdamissa Kings Day:na.

Alkuvalmistelut kohteessa

Alkubyrokratia Wageningenissa ei ollut kovin paha. Yliopistolle piti viedä kopio passista sekä pari rekisteröitymislomaketta, jotka oltiin lähetetty sähköpostiin noin viikkoa ennen opiskelun alkamista. Lisäksi kaupungintalolla (municipality) piti käydä rekisteröitymässä asukkaaksi. Tätä varten täytyi olla Wageningenin asunnon vuokrasopimus mukana.

Pyörän hankkiminen on ihan must-juttu Wageningenissa (ja muuallakin Alankomaissa). Itse hankin pyörän Suomesta käsin ystäväni kautta, joka myi minulle vaihtokaverinsa pyörän. Kävin hakemassa pyörän, kun saavuin Wageningeniin. Pyörä maksoi 80 e ja se oli hyvässä kunnossa. Vaihdon päätyttyä myin pyörän eteenpäin samalla hinnalla. Pyöriä voi ostaa myös AID-viikolla tai esimerkiksi Wageningen Student Plazan kautta.

Pyörät joen luona.

Hollantilaisen pankkikortin hankkimista kannattaa harkita, sillä Visat tai Mastercardit eivät käy monessakaan kaupassa, kuten ruokakaupoissa (paitsi Jumbossa, joka sijaitsee lähellä kampusta). Itse en kuitenkaan hankkinut pankkikorttia, vaan käytin käteistä ja kävin kaupoissa, joissa suomalainen pankkikorttini kävi.

Asuminen

Sain huoneen opiskelijatalosta, jossa asui 10 opiskelijaa. Minulla oli oma huone, mutta kylpyhuone ja keittiö oli jaettu muiden kanssa. Asunto sijaitsi keskustassa, lähellä kirkkoa. Yliopistolle kesti pyöräillä vähän alle 15 minuuttia. Sijainti oli erittäin toimiva.

Asuminen 10 opiskelijan kanssa saman katon alla vaati alkuun totuttelua. Yhteisenä kielenä puhuimme englantia. Meidän talossa oli kuitenkin ihanan yhteisöllinen meininki! Lähes joka ilta joku valmisti illallisen ja siihen sai osallistua halutessaan (ei siis ollut velvoitetta osallistua tai kokata jos ei halunnut). Jos on mahdollista, suosittelen hakemaan huonetta tällaisesta opiskelijatalosta oman yksiön sijasta. Saat vaihtoajasta enemmän irti! Järjestimme vaihdon aikana parit talojuhlat. Lisäksi joka sunnuntai teimme brunssin ja kävimme joogassa.

 

Lounaalla kampuksen nurmikkoalueella.

Opiskelu ja opetus

Sopeutumisesta yliopistoelämään ei kannata turhia stressata. Ensimmäisellä opiskeluviikolla järjestetään AID-week, jossa on paljon ryhmäytymistä, bileitä ja tutustumista kampukseen. Sanoisinkin, että se oli melkeinpä vaihdon hauskinta aikaa! Osallistu tapahtumiin – siellä tutustut muihin vaihtareihin.

Minua oltiin jo ennen vaihtoa varoitettu, että opiskelu Wageningenissa on vaativaa. Ja tottahan se oli jos vertasin Helsingissä opiskeluun. Opiskelin kuluttajaekonomiaa ja lähes kaikilla kursseillani kestävä kehitys oli jollain tavalla sisällytetty opintoihin. Kursseilla piti ihan oikeasti tehdä töitä ja tentteihin piti opiskella, jotta niistä pääsi läpi. Päädyin vaihtamaan noin puolet kursseistani ennen opintojaksojen alkua, sillä ymmärsin, että vajaavaisilla taustatiedoilla ei pärjää vaativilla kursseilla. Kurssien vaihtaminen onnistui, kun kysyin ensin lupaa Helsingin yliopiston opettajiltani sekä liikkuvuuspalveluilta ja sitten olin yhteydessä Wageningenin vaihtokoordinaattoriin sekä kurssin opettajaan. Varaudu ryhmätöiden tekemiseen – niitä on paljon! Tuntui, että opiskelijat olivat aika kunnianhimoisia, eikä ryhmätöitä rääpäisty kasaan rimaa hipoen. Jokaisella kurssilla oli myös esitelmiä yksin, pareittain tai ryhmässä. Aluksi ne jännittivät paljon, mutta vaihdon loppua kohti esiintymisjännitys helpotti. Kursseilla oli myös excursioita yritysten luokse. Excursiot olivat opiskelijoille ilmaisia ja ne olivat antoisia ja mielenkiintoisia. Kevät lukukausi on siis jaettu kolmeen jaksoon ja jokaisen jakson lopussa on lukuviikko ja tenttiviikko. Opetus oli pääosin opettajalähtöistä, mutta luennoilla käytiin myös paljon keskustelua ja tehtiin pieniä case-tehtäviä sekä ryhmätöitä.

Excursio Rotterdamiin Fenix Food Factorylle.

Vapaa-aika

Wageningenilla on Unisporttia vastaava urheilukeskus, joka sijaitsee kampuksen lähettyvillä. Voin suositella Sports Centeriä; sieltä löytyy sali sekä ryhmäliikuntatunteja. Unisportiin eroten, Wageningenissa oli paljon eri lajien urheilujoukkueita; oli sählyä, yleisurheilua, tankotanssia jne. Eli jos harrastat jotain lajia, voit mahdollisesti jatkaa sen harrastamista yliopiston joukkueessa. Arboretumin puistossa sekä Wageningenin joella oli hyvät lenkkeilymahdollisuudet vehreän luonnon ja hevosten sekä lehmien keskellä.

Matkustelin vaihdon aikana jonkin verran. Belgiaan lähdin opiskelijajärjestön järjestämälle matkalle muiden vaihtareiden kanssa. Lisäksi teimme omia reissuja junalla tai bussilla läheisiin kaupunkeihin. Eindhovenista löytyi myös halvat lennot esimerkiksi Bosniaan, jonne lähdin viettämään pääsiäislomaa. Vaikka Wageningen on pieni kaupunki, löytyy sieltä tekemistä vapaa-ajallakin. Melkeinpä joka viikko oli opiskelijabileet, joita eri opiskelijajärjestöt järjestivät vuorotellen.

Piknik joen luona muiden vaihtareiden kanssa.

Vinkit seuraavalle vaihtoonlähtijälle:

  • Aloita asunnon etsiminen ajoissa.
  • Osallistu AID-viikolle ja sen tapahtumiin. Siellä tutustut ihmisiin.
  • Varaa aikaa opiskelulle, etenkin ennen tenttiä.
  • Hyödynnä opiskelijajärjestöjen järjestämät matkat ulkomaille (esim IxESN)
  • Osta kirkon luona järjestettävältä marketilta (ke & la) tuoreet ja edulliset hedelmät, vihannekset, juustot jne.
  • Nauti vaihdosta, se on ihan parasta aikaa! 🙂
Marketilla (ke & la).

Vaihtokertomus, Trinity College Dublin, syksy 2016

Valtio-opin opiskelija

Ennen
lähtöä

Hyväksynnän tultua Helsingin yliopistolta tuli opiskelijan hakea Trinity Collegeen sen verkkosivujen ohjeiden mukaisesti. Deadline oli myöhään keväällä, mutta hakemusta ja liitteitä ei kannata jättää viime tippaan. Hakemukseen tarvitsi mm. passikuvia, tiedot eurooppalaisesta sairaanhoitokortista ja jos hakijalla on sairaus, kirjallisen lääkärinlausunnon kelpoisuudesta lähteä vaihtoon. Hakemus liitteineen tuli lähettää postitse. Sain pian kirjeitse vahvistuksen hakemuksen saapumisesta, mutta hyväksymiskirjeessä kesti. Sain hyväksymistiedon kaksi viikkoa ennen lähtöä ja silloinkin aktiivisen sähköpostittelun avulla. Osa vaihtareista sai vahvistuksen myöhempäänkin.

Koska vaihtoyliopiston hallinnon kanssa oli kaikilla vaihto-oppilailla ongelmia etenkin vaihdon alussa, suosittelen tulostamaan ja ottamaan mukaan kaikki vaihto-opintoihin liittyvät lomakkeet, vaihtoyliopiston hyväksymiskirjeen sekä ottamaan passista kopion. Esimerkiksi omalla kohdallani vaihdon alussa tehtävään ”nopeaan” lukukausi-ilmoittautumiseen meni kaksi viikkoa, sillä tietoni olivat Trinityn järjestelmissä toisin kuin hakulomakkeissani. Tämän vuoksi minut oli mm. merkitty väärään vaihto-ohjelmaan, ja minulta pyydettiin suurta lukukausimaksua. Vaikka byrokratiaa on melko paljon, yliopiston henkilökunta on onneksi ystävällistä, kuten irlantilaiset yleensäkin.

Ennen lähtöä kannattaa ehdottomasti yrittää löytää asunto, sillä Dublinissa on kova asuntopula. Trinity Collegen verkkosivuilla lukee, ettei yliopiston asuntoloihin voi hakea ennen virallista hyväksymisvahvistusta. Tästä huolimatta osa vaihto-opiskelijoita oli hakenut ja saanut huoneita jo ennen vahvistusta. Tämä kannattaa pitää mielessä, sillä kaikki huoneet olivat jo varattuja saadessamme hyväksymiskirjeen vaihtoyliopistolta. Myös yksityisen puolen asuntoja kannattaa etsiä Suomesta käsin. Kaikki eivät kuitenkaan onnistu saamaan Dublinista asuntoa ulkomailta käsin. Kannattaakin mahdollisuuksien mukaan mennä Irlantiin pari viikkoa ennen lukukauden alkua, jotta asunnon ehtii tarvittaessa etsiä paikan päällä. Asuntotilannetta lukuun ottamatta Irlanti on helppo paikka lähteä vaihtoon, ja paikan päällä Irlannissa ei EU-kansalaisten tarvitse ilmoittautua poliisille.

Vaihdon aikana tuli vastaan useita korttimaksutilanteita, joissa maksukortiksi hyväksyttiin vain luottokortti. Jos luottokorttia ei jo ole, kannattaakin ennen Irlantiin lähtöä harkita luottokortin hankkimista. Lisäksi käteistä kannattaa ottaa mukaan jo Suomesta käsin, sillä käteinen on edelleen suuressa suosiossa Irlannissa. Esimerkiksi taksit eivät tyypillisesti hyväksy kuin käteistä ja monessa paikassa esimerkiksi alle 10 euron ostoksia ei voi maksaa kortilla. Myös omat rokotukset kannattaa varmistaa ennen Irlantiin lähtöä. YTHS:n mukaan pakollisia rokotteita Irlantiin lähteville ei ole, mutta tiettyjä rokotteita suositellaan. Lisäksi täytin matkustusilmoituksen. Adapteri kannattaa pakata mukaan jo Suomesta sekä villasukat vetoisien asuntojen vuoksi. Irlanti ei kuulu Schengen-alueeseen, joten passi pitää olla mukana aina Irlantiin mennessä tai sieltä muualle matkatessa.

Trinity College Dublin. Kuva: Marja Pentikäinen

Asuminen

Asuminen Dublinissa on kalliimpaa kuin Helsingissä. Etenkin yksiöt ovat harvassa ja kalliita; myös työssäkäyvien keskuudessa on tyypillistä asua kämppisten kanssa. Dublin jakaantuu karkeasti Etelä- ja Pohjois-Dubliniin Liffey-joen perusteella. Etelä-Dublin on vauraampaa aluetta ja sen sanotaan olevan turvallisempi. En kuitenkaan vaihtoaikanani kuullut, että Pohjois-Dublinissa asuneet vaihto-oppilaat olisivat kokeneet oloaan turvattomaksi. Dublinin kaupunginosista puhutaan usein numeroin (esim. Dublin 2). Numeroiden järjestys ei ole täysin looginen, joten ennen asunnon etsintää kannattaa katsoa kartasta alueiden sijainnit. Lisäksi kannattaa varautua aluksi ihmetyttäviin paikallisiin käytänteisiin. Kirjallisia vuokrasopimuksia ei ole tapana tehdä ja osa vuokranantajista vaatii vuokran käteisenä. Takuuvuokra on usein kuukauden vuokra. Koska Irlannissa liikkuu asuntohuijareita, takuuvuokraa ei kannata maksaa ennen kuin on päässyt asuntoon sisälle.

Trinity Collegen asuntolat eivät olleet edullisempia kuin muu asuminen. Jaettu asuntolahuone maksaa alimmillaan 600 euroa kuukaudessa ja oma huone vähintään 800 euroa kuukaudessa. Suuri osa hankkikin asunnon yksityistä kautta. Itse asuin yksityisen puolen asunnossa kahden irlantilaisen kämppiksen kanssa, ja maksoin omalla kylpyhuoneella varustetusta huoneestani 550e/kk. Päälle tulivat laskut, kuten sähkö ja kaasu, yht. n. 25e/kk. Hinta oli Dublinin hintatasoon nähden todella kohtuullinen. Keskeisimmillä alueilla makuuhuone jaetussa asunnossa maksaa helposti vähintään 1000 e/kk. Muualla maassa asuminen on käsittääkseni huomattavasti edullisempaa kuin Dublinissa. Vaihtarin kannalta ehdoton plussa kuitenkin on, että Irlannissa huoneet ja asunnot vuokrataan yleensä kalustettuina ja astiat ovat yhteiskäytössä. Jos mahdolliset kodin ostokset haluaa tehdä edullisesti, kannattaa vierailla esim. Penneys-liikeessä O’Connell Streetillä. Yksityisen puolen asuntoja kannattaa katsoa esim. osoitteesta www.daft.ie sekä Facebook-ryhmistä.

Dublinin julkisen liikenteen järjestelyt ovat osin sekavia, joten niihin kannattaa tutustua etukäteen. Opiskelijahintainen bussikortti maksaa reilu 80e/kk. Matkakortille voi ladata aikaa (päiviä), mutta ainakin itse totesin matkakortilla maksettavien irtolippujen olevan edullisempi vaihtoehto; irtomatkoilla maksettaessa matkakortilta veloitetaan viikoittain vain 20e asti. Yömaksut tulivat hintojen päälle, minkä vuoksi itse käytin öisin takseja. Yöllä kuljettu matka n. 5,5km maksoi 11–12 euroa. Jos kortille ei ole ladannut aikaa (päiviä), bussikuskille pitää kertoa pysäkki, jolla jää pois. Bussit, Luas-raitiovaunut ja lähijunat ovat eri yhtiöiden omistuksessa, joten jos haluaa käyttää niistä useampaa, tulee lisäkustannuksia. Julkisen liikenteen hintojen vuoksi asuntoa etsiessä kannattaa katsoa, pystyykö asuntoa saamaan kävelymatkan päästä yliopistolta ja keskustasta.

Maaseutua Irlannin länsirannikolla County Claressa. Kuva: Marja Pentikäinen

Opiskelu ja opetus

Trinity College Dublin on yksi Dublinin päänähtävyyksiä ja sijaitsee kaupungin keskustassa. Korkein kiviaidoin rajatulla, viihtyisällä kampusalueella sijaitsee suurin osa opetusrakennuksista; muutama on lyhyen matkan päässä. Kampuksella on lisäksi hallinnollisia rakennuksia, ruokaloita ja kahviloita, urheilukenttiä, opiskelijoille (suurilta osin ilmainen/edullinen) liikuntakeskus uima-altaineen ja saunoineen, kappeli (yliopiston henkilökuntaan kuuluu mm. pappeja), urheilubaari, yliopiston terveyspalvelut, turistikauppa, vanha kirjasto (vain turistikäytössä) sekä hieman opiskelija- ja henkilökunta-asuntoja. Kampuksella on useita kirjastoja, joista viihtyisin on Ussher.

Trinity College Dublinin vanha kirjasto. Kuva: Marja Pentikäinen

Lukuvuoden alussa oli tiedekuntakohtainen vaihto-oppilaiden infotilaisuus. Yliopistolla on myös vaihtareille suunnattu tuutorointijärjestelmä, joka oli tosin melko toimimaton. Kursseja valitessa kannattaa varautua siihen, että verkkosivujen kurssikuvaukset ovat vanhentuneita. Ajantasaisiin tietoihin pääsee käsiksi saatuaan kirjautumistiedot yliopiston järjestelmiin. Monet asiat täytyy hoitaa Trinityssä paperisena ja jonottaa allekirjoituksia rajattuina aikoina. Esimerkiksi kursseille ilmoittautuessa kurssitiedot kirjattiin paperilomakkeelle ja käytiin hakemassa kunkin kurssin vastuuopettajalta kirjallinen lupa osallistumiseen. Tämän jälkeen lopulliset hyväksynnät teki vielä yleinen hallintopalvelu. Kurssivahvistukset saatiin vasta viikkoja luentojen alkamisen jälkeen.

Opetukseen Trinity Collegessa kuuluu melkein joka kurssilla sekä massaluentoja että pienryhmittäin pidettäviä tutorialeja. Melkein kaikki luennoitsijat ja apuopettajat olivat erinomaisia. Vaikka suurimmalla osalla luennoista ei ollut läsnäolopakkoa, niille aidosti halusi mennä aiheesta riippumatta. Läsnäolopakot koskivat lähinnä apuopettajien pitämiä tutorialeja. Tyypillisellä kurssilla on kaksi luentoa ja yksi tutorial viikossa. Sekä luennot että tutorialit olivat suomalaisesta näkökulmasta todella lyhyitä, vain 50 minuutin pituisia. Ryhmätyöt ovat yleisiä. Trinity Collegessa järjestetään kokeet kerran vuodessa loppukeväästä. Ennen joulua tenttejä on vain harvoilla kursseilla. Tämän vuoksi vain syksyn vaihdossa olevilla on usein erityisjärjestelyitä, esimerkiksi esseiden kirjoittamista tentin sijaan. Trinity Collegessa on tyypillistä, että yksi kurssi kestää koko lukuvuoden, mutta esimerkiksi vaihto-oppilaat pystyivät osallistumaan vain kurssin toiselle puolikkaalle, jolloin kursseista sai puolet opintopistemäärästä.

Kurssit eivät olleet yleisesti kovin vaikeita, mutta osa kursseista oli melko työläitä. Etenkin esseesuoritukset olivat melko helppoja ja esimerkiksi lähteisiin viittaus ei tuntunut paikallisten mielestä olevan kovinkaan tarpeellista. Tenteissä kannattaa asiasisällön lisäksi keskittyä vastaustekniikkaan. Opiskeluun liittyvistä asioista annetaan luennoilla kattavat ohjeet. Irlantilaiset menevät yliopistoon suomalaisia keskimäärin huomattavasti nuorempina, joten opiskelu on hieman ”lukiomaisempaa” kuin Suomessa. Lisäksi Irlannissa opiskelu tuntui olevan omaan makuuni liikaakin arvosanoihin tähtäävää ­– luennoitsijat kertoivat läpi kurssin, mitä tenttiin tai muuhun suoritukseen kannattaa tai ei kannata laittaa arvosanan valossa. Suuri osa paikallisista opiskelijoista osti kurssikirjat, joten kirjaston kirjat riittivät juuri ja juuri esim. vaihto-oppilaiden tarpeeseen.

Monet käytännöt vaihtelevat myös oppiaine- ja opettajakohtaisesti. Esimerkiksi jotkin esseet palautettiin verkossa kun osasta tuli palauttaa useampikin paperinen kopio. Kaikkien esseiden ja ryhmätöiden alkuun tulee laittaa oppiainekohtainen cover sheet. Eri kursseilla ja oppiaineissa on eri käytännöt myös siihen, kuka kurssille saa osallistua. Yleisesti ottaen oikeus on osallistua vähintään oman tiedekunnan kursseille, mutta esimerkiksi oppiaineessani edes maisterivaiheen vaihtarit eivät saaneet osallistua maisteritason kursseille. Hyvin mielenkiintoinen, mm. Irlannin historiaa ja kehitystä valottanut kurssi on vaihto-opiskelijoille suunnattu IR1014 Irish Language and Literature.

Vaihdon lopussa byrokratian kanssa ei ollut suurempia ongelmia, kun muisti ajoissa hoitaa kaikki papereihin tarvittavat allekirjoitukset. Kunhan paperiasiat on saanut Irlannin päässä tehtyä, Trinity Collegesta lähetetään opintosuoritusote suoraan Helsingin yliopiston liikkuvuuspalveluihin. Itse sain arvosanani helmi–maaliskuussa, mutta osalla vaihtareista oli ongelmia todistusten saamisen kanssa. Irlantiin kannattaakin mennä siis asenteella, että byrokratiaa ja hallinnollista säätöä tulee olemaan, mutta kaikki kyllä selviää – fokus siis kivoihin asioihin ja vaihdosta nauttimiseen!

Cliffs of Moher. Kuva: Marja Pentikäinen

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kokonaisuudessaan Irlannin hintataso on samaa tasoa kuin Suomessa; Dublinissa asuvalle ei ainakaan edullisempi. Kaikki kulut huomioiden kuukausibudjettini oli tyypillisesti 1100e/kk. Pienet marketit ovat Irlannissa kalliita, joten mahdollisuuksien mukaan kannattaa etsiä isompia kauppoja, Tavallisissa ravintoloissa on tapana jättää 10 % tippi. Ruokapaikkoja on Trinityn kampusalueella useampia. Näistä hurmaavin on ”tylypahkamainen” Dining Hall. Edullisinta on sosekeitto, jonka saa leivän kera noin kolmen euron hintaan. Muut ateriat ovat 4,50–6 euroa ilman salaattia tai usein leipääkään. Osa opiskelijoista käy lounailla esimerkiksi pubeissa tai ostaa täytetyn leivän. Pubit kannattaa pitää mielessä myös esimerkiksi viikonloppureissuilla, sillä niissä tarjoillaan paljon kohtuuhintaisia ja maukkaita paikallisia ruokia. Pubeissa on iltaisin hyvä tunnelma – niissä on usein livemusiikkia ja osassa esitetään perinteistä tap dancea. Irlannin suosituin urheilulaji on irlantilainen jalkapallo (Gaelic football), jota kannattaa mennä seuraamaan urheilupubiin tai paikan päälle. Peli on yhdistelmä jalkapallo ja rugbya – ja hyvin viihdyttävää, vaikka ei urheilua juurikaan seuraisi.

Ilmasto Irlannissa on huomattavasti miellyttävämpi kuin etukäteen ajattelin; syksyllä esimerkiksi satoi vähemmän kuin Helsingissä. Tosin Dublin sijaitsee Irlannin itäosassa, jossa sataa vähemmän kuin länsirannikolla. Sateet Irlannissa ovat usein lyhyitä kuuroja tai se on niin ”hienojakoista” ettei oikeastaan kastu. Sää voi kuitenkin vaihtua nopeasti ja myös tuuleen kannattaa varautua.

Jokainen Trinityn vaihtari saa Trinityn oman opiskelijakortin, ja muuta opiskelijakorttia ei juuri tarvinnut. Opiskelijakortti toimii yliopiston kirjastokorttina ja sillä saa opiskelijastatuksen matkakorttiin. Syyslukukauden alussa opiskelija- ja matkakortin sai hankittua kätevästi kampukselta – passi mukaan! Trinity Collegessa on paljon society-muotoista opiskelijatoimintaa, ja societyt esittäytyivät lukuvuoden alusta. Tekemistä on ainekohtaisista kerhoista valokuvaukseen ja jalkapallosta jousiammuntaan. Eräs perinteikkäämmistä on 1600-luvulla perustettu the University Philosophical Society (PHIL). Society-maksut ovat pieniä, usein vain muutaman euron. Suosittelen liittymään ainakin Dublin University International Students Societyyn (DUISS). DUISS järjestää mm. edullisia reissuja ja tapahtumia. Facebookissa on useiden societyjen ryhmiä, minkä lisäksi hyödyllisiä ryhmiä olivat esim. Trinity Collegen vaihtareiden sekä suomalaiset Irlannissa -ryhmä.

Viikonloppureissuja saa järjestettyä kohtuuhintaan myös omalla kaveriporukalla. Irlannin maaseutu ja luonto etenkin länsirannikolla on todella kaunista, joten päivä- ja viikonloppureissuja kannattaa ehdottomasti tehdä eri puolille maata. Irlannissa ollessa kannattaa vierailla myös Pohjois-Irlannissa, joka on nykyään hyvin turvallinen matkustuskohde. Pohjois-Irlannissa kannattaa käydä esimerkiksi Belfastissa informatiivisella ja mielenkiintoisella Black Cab -kierroksella sekä vierailla Giant’s Causeway -luonnonnähtävyydellä. Jos aikaa on, Dublinista pääsee lentämään 10–20 eurolla esimerkiksi Lontooseen ja Edinburghiin. Myös Dublin ja sen lähiseutu kannattaa muistaa. Oma Dublin-suosikkini on Phoenix Park, joka on Euroopan suurimpia kaupunkipuistoja. Siellä vaeltaa puolikesyjä peuralaumoja, joiden seuraamisen jälkeen on mukava piipahtaa teellä ja herkullisella skonssilla esimerkiksi Visitor Centren kotoisassa ja kohtuuhintaisessa kahvilassa.

Peura Phoenix Parkissa. Kuva: Marja Pentikäinen

 

Vaihtokertomus, Københavns Universitet, lukuvuosi 2016-2017

Sosiologian opiskelija

Ennen lähtöä

Päätin lähteä vaihtoon vasta maisterivaiheessa ja tiesin heti, että halusin suurempaan kaupunkiin, jossa olisi opiskelijaelämän lisäksi myös paljon muuta. Helsingin yliopiston hyväksymiskirjeen saatuani jouduin odottamaan Kööpenhaminan yliopiston hyväksyntää vielä pitkälle kevääseen ja alkukesään. Lopulta vahvistus kuitenkin kolahti sähköpostiini ja pystyin olemaan varma seuraavan syksyn muutosta Tanskaan.

Ennen lähtöä Kööpenhaminaan ilmoittauduin yliopistolta saatujen ohjeiden mukaisesti kursseille, tilasin opiskelijakortin ja tulostin varmuuden vuoksi mukaani lähes kaikki mahdolliset dokumentit. Toiseen Pohjoismaahan lähtiessä paperisodasta ei kuitenkaan tarvitse huolehtia ja olisin päässyt perille, vaikka olisin unohtanut passini kotiin. Tanskaan on siis helppo lähteä – kaiken voi kommelluksien sattuessa hoitaa myös paikan päällä. Kööpenhaminaan on myös edullista ja nopeaa lentää, joten osa sinne muuttavista ystävistäni on jopa käynyt katsomassa asuntoa tms. viikonloppumatkalla ennen itse muuttoa.

Ennen lentoani Kööpenhaminaan tein myös muuttoilmoituksen ulkomaille ja ilmoitin Kelalle vaihdostani. Näissä ilmoituksissa kannattaa olla huolellinen ja pyytää Kelasta apua tarvittaessa. 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Suomalaisen on todella helppo muutta Tanskaan. Kaikille vaihto-opiskelijoille suositellaan CPR-numeron eli virallisen citizenshipin (käytännössä tanskalainen sotu) hankkimista. CPR-numeron saadakseen, maahanmuuttajalla täytyy olla sellainen osoite Tanskassa, johon hänellä on lupa rekisteröidä itsensä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että yhdessä asunnossa saa asua vain tietty määrä ihmisiä ja alivuokrahuoneiden ilmoituksissa lukeekin aina, että onko CPRrekisteröityminen niihin sallittua vai ei.

Kun itse lähdin Tanskaan, minulle sanottiin, että CPR-numero kannattaa ehdottomasti hankkia, koska sitä ilman ei pärjää. Tarvitsin CPR-numeroa kuitenkin vain liittyessäni kuntosalille, en mihinkään muuhun. Sen sijaan CPRnumeron hankkiminen aiheutti minulle myös ongelmia. Kööpenhaminan osoitteestani tuli minun vakituinen osoitteeni, jolloin poistuin automaattisesti esimerkiksi Suomen sosiaaliturvajärjestelmästä ja kakkososoitteeni vanhempieni luota poistettiin. Toisaalta kuitenkin kuuluin täysipainoisesti CPRnumeroni myötä Tanskan järjestelmään. Kaikille CPR-numeron saaneille myönnetään mm. oma lääkäri. Kaikki vaihto-oppilaat eivät hankkineet CPRnumeroa ollenkaan. Jos haluaa kuitenkin hankkia Tanskalaisen pankkitilin, tai puhelinnumeron, CPR-numero on välttämätön. Mikäli CPR-numeron hankkii, niinkuin sitä kaikille suositellaan, suosittelisin ehdottomasti ottamaan yhteyttä Kelaan ja Suomen maistraattiin, ja varmistamaan, mitä omille osoitetiedoille CPR-numeron myötä käy. Itse CPR-numeron hankkiminen on Pohjoismaiden kansalaisille erittäin helppoa. Se tapahtuu keskustassa sijaitsevassa International House-nimisessä rakennuksessa, jonka nettisivuilla on myös muita selkeitä ohjeita maahanmuuttajille.

Kun lähdin vaihtoon, minulle kerrottiin, että vaihtoa on mahdollista jatkaa kevätlukukaudelle. Myös vaihdon jatkamiseen liittyvä byrokratia oli erittäin vähäistä. Ilmoitin Helsingin yliopiston vaihtopalveluille, että haluaisin jäädä Kööpenhaminaan, minkä jälkeen täydensin uudet tiedot Mobility Onlineen ja kysyin suostumuksen myös vaihtoyliopistoltani. Kaikki tahot vastasivat minulle myöntävästi ja pääsin jo syksyllä tekemään kurssivalintoja myös kevätlukukaudelle.

 Asuminen

Heti alkuun sanottakoon, että Kööpenhaminan asuntotilanne on erittäin vaikea – mutta ei missään nimessä mahdoton! Asunto on täysin mahdollista saada erittäin hyvältäkin sijainnilta, kun aloittaa etsimisen ajoissa ja käyttää hyväkseen erilaisia kanavia. Vaihto-oppilaat käyttävät yleisesti vaihtareille tarkoitettuja Housing Foundation asuntoja. Ne maksavat melko paljon ollakseen opiskelija-asuntoloita, mutta kaikki tuntemani vaihtarit ovat halutessaan saaneet sen kautta asunnon. Asuntoloissa myös tutustuu hyvin kansainvälisiin opiskelijoihin. Jos päättää hakea asuntoa Housing foundationin kautta, on hyvä huomata, että osa asuntoloista sijaitsee kaukana keskustasta.

Itse hankin syyslukukauden asuntoni jo edellisenä keväänä. Pääsin alivuokralle ystäväni vanhan vaihtokaverin tanskalaisille opiskelijoille tarkoitettuun opiskelija-asuntolaan. Pelkäsin joutuneeni biledormiin, mutta sainkin 18 ihanaa tanskalaista ystävää. Asuntolassa jaoimme keittiön sekä pienet yleiset tilat, yhteiset säännöt toimivat hienosti ja illallistimme usein yhdessä. Vuokrasopimukseni asuntolaan oli vain syksyksi, mutta löysimme toisen suomalaisen opiskelijan kanssa kevääksi itsellemme oman kaksion. Myös tässä minulla kävi tuuri, sillä yksityisillä vuokramarkkinoilla on Kööpenhaminassa usein todella kovia vakuusmaksuja ja tiukat ehdot. Meidän onneksemme vuokraisäntämme oli erittäin mukava ja vuokra kohtuullinen. Kööpenhaminassa asuvat suomalaiset auttavat kiitettävästi toisiaan asuntoasioissa. Kannattaa kysellä tarvitsisiko joku kämppistä tai olisiko joku ehkä itse lähdössä vaihtoon pois Kööpenhaminasta.

Mikäli haluaa etsiä asuntoa Housing Foundationin järjestelmän ulkopuolelta, erilaiset facebook-ryhmät ja findroommate.dk ovat siihen hyviä kanavia. Kööpenhaminassa asunnot saadaan usein suhteilla, joten tiedustelut esimerkiksi erilaisissa facebook-ryhmissä kannattaa aloittaa jo hyvissä ajoin.

Opiskelu ja opetus

Muutin Kööpenhaminaan vain kaksi päivää ennen orientaatioviikon alkua, joten en osallistunut pari viikkoa kestävälle tanskan kielen kurssille. Kurssille osallistuminen on kuitenkin varmasti suositeltavaa ja helppo tapa tutustua vaihtareihin jo etukäteen. Tiedekuntani orientaatioviikko oli ohjelmaltaan hyvin suppea. Tuttuni muista tiedekunnista osallistuivat joka päivä erilaisiin tapahtumiin, me vierailimme yhellä infoluennolla, jossa esiteltiin kursseja, joista suurin osa oli jo täynnä. Jos siis jokin kampuksen tai yliopiston käytäntö jää sinulle epäselväksi, muista oma-aloitteisesti pyytää lisätietoa vaihtokoordinaattorilta.

Olin maisterivaihdossa, mikä tarkoitti osaltani melko ennalta määrättyjä kurssivalintoja. Valitsin käytännössä vain englanninkielisiä maisterikursseja, joilla olin usein ainut vaihto-oppilas. Tanskalaisiin on kuitenkin helppo tutustua, kun on itse aloitteellinen. Mielestäni Kööpenhaminassa kannattaa korkean opetuksen tason vuoksi käydä ehdottomasti myös haastavampia kursseja pelkkien ns. “vaihtarikurssien” sijaan.

Kööpenhaminan yliopiston vaatimustaso tuntui etenkin aluksi korkealta ja opiskelijat panostavat opintoihinsa enemmän kuin Suomessa. Se tarkoittaa parhaimmillaan sitä, että opiskelijat suhtautuvat alaansa innostuneen positiivisesti ja toimivat aktiivisesti erilaisissa tehtävissä. Toisaalta lukukausien loppupuolella monet kokevat myös hyvin voimakasta stressiä ja korkeita suorituspaineita. Paineet tarttuivat ensimmäisen lukukauden jälkeen myös minuun ja ensimmäiset tutkielmat ja tentit tuntuivat raskailta. Iso osa palautusten deadlineista on vasta tammikuussa, mikä tarkoittaa sitä, että opiskelijat puurtavat esseidensä parissa myös jouluna. Tämä tuli minulle hieman järkytyksenä, sillä saimme viimeiset ohjeistukset vasta juuri ennen joulua. Ensimmäisten tenttien jälkeen huomasin kuitenkin pärjääväni hyvin ja kevätlukukaudella osasin suhtautua opintoihin rennommin.

Tanskassa on hyvin vähän suomalaisille tuttuja kirjallisia tenttejä. Yleisin suoritustapa on kurssin lopuksi palautettava essee tai muu lopputyö, joista on usein myös suullisia tenttejä. Suulliset tentit saattavat toki jännittää tottumatonta, mutta niiden tarkoitus oli ainakin omalla kohdallani usein vain keskustella palautetusta lopputyöstä ja mahdollisesti korottaa siitä annettua arvosanaa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kööpenhamina on aivan ihana kaupunki asua. Heti ensimmäiseksi kannattaa ostaa pyörä ja pyöräliikkeitä onkin lähes joka kadunkulmassa. Julkinen liikenne on melko kallis eikä toimi mielestäni yhtä hyvin kuin Helsingissä. Kaikki pyöräilevät käytännössä ympäri vuoden. S-juniin saa ottaa pyörän ilmaiseksi kyytiin, metroissa pyörästä maksetaan lisämaksu. Myös takseissa on pyöräkoukut.

Kaupunki on täynnä opiskelijoita ja ulkomailta kaupunkiin töihin muuttaneita nuoria aikuisia, joten ystäviä on melko helppo löytää myös oman yliopiston ulkopuolelta. Kööpenhaminassa asuu myös paljon suomalaisia ja ainakin itse sain kaupungista myös paljon uusia suomalaisia ystäviä. “Suomalaiset Kööpenhaminassa ja Sjællandin alueella”-on kätevä ryhmä kysyä käytännön asioista.

Kööpenhamina pursuaa kirpputoreja, ravintoloita, kulttuurimenoja ja keskustelutilaisuuksia. Facebook on oiva keino löytää erilaisia tapahtumia. Toisaalta Tanska on myös melko kallis maa, mikä saattaa rajoittaa aktiviteetteihin osallistumista. Monet opiskelijat toimivatkin vapaaehtoisina erilaisissa yhdistyksissä, harrastusryhmissä ja baareissa. Tämä on helppo tapa hankkia vapaa-ajan tekemistä ja rikastuttaa omaa sosiaalista elämää. Itse lauloin myös paikallisen kauppakorkeakoulun kuorossa, johon oli kaikille vapaa pääsy. Tanskassa on myös vahva fredag bar-kulttuuri ja kaikilla kampuksilla ja työpaikoilla vietetäänkin usein perjantaisin yhteistä afterwork-aikaa.

Kööpenhaminassa ei ole unisportin kaltaista yliopistoliikuntaa. Opiskelijoiden on kuitenkin mahdollista liittyä kohtuullista hintaa vastaan eri urheilulajien klubeihin. Paikallinen kuntosaliketju fitnessworld tarjoaa kuitenkin erittäin monipuolisia liikuntamahdollisuuksia kohtuuhintaisella kuukausijäsenyydellä. Erilaiset kuntosalit, kulttuuritalot ja seurakunnat tarjoavat myös ilmaista joogaa ja muita aktiviteetteja.

Tanskassa matkustaminen on melko kallista, mutta esimerkiksi luontonähtävyydet Møns Klint ja Rudbjerg Knude sekä Aarhusin kaupunki olivat mielestäni käymisen arvoisia. Bussit ovat junia edullisempia. Mikäli et ole hankkinut CPR-numeroa tai seurassasi on joku, jolla on osoite Tanskan ulkopuolella, on auton vuokraus myös kannattava vaihtoehto. Tanskassa asuville vuokraus on verotuksen takia kallista. Kööpenhaminasta saa myös ostettua todella edullisia lentoja muualle Eurooppaan sekä esimerkiksi Yhdysvaltoihin. Mikäli matkustaminen kiinnostaa, on Kööpenhaminasta erittäin  helppo tehdä viikonloppureissuja muihin eurooppalaisiin kaupunkeihin.

Vaihtokertomus, University of Warsaw, kevät 2016

Oikeustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Jo opintojeni alussa minua kiehtoi mahdollisuus lähteä opiskelemaan ulkomaille. Tutustuttuani tiedekuntani vaihtokohteisiin vaihtomaa kristallisoitui hyvin nopeasti. Puolalaisten juurieni vuoksi Varsovan yliopisto valikoitui opinahjoksi. Koin, että vaihtohakuun liittyvät toimet sekä Suomessa että Puolassa onnistuivat melko vaivattomasti. Kohdeyliopiston kansainvälisten asioiden yksikön työntekijä lähestyi minua sähköpostitse hyvissä ajoin kertoen minulle kaiken tarvittavan informaation. Erityisen tärkeää ennen vaihtoon lähtemistä oli lähettää itsestään kuva paikallista opiskelija-korttia varten. Puolassa kevätlukukausi alkaa helmikuun puolessa välissä, jolloin suuntasin katseeni kohti Varsovaa vaihtoperiodini pyörähtäessä käyntiin.

Alkubyrokratia kohteessa

Ensimmäisen päivän aikana uusille vaihto-opiskelijoille järjestettiin kattava orientaatio, jonka aikana mainostettiin myös mahdollisuutta osallistua puolan kielen kursseille. Tilaisuuden yhteydessä jaettiin kangaskasseja, jotka sisälsivät tietoa yliopistosta ja kaupungista, akateemisesta vuodesta ja lomista ja erilaisista opintomahdollisuuksista. Osallistuin niin ikään lukukauden alussa ohjatulle kierrokselle yliopiston pääkirjastolla, minkä koin hyödylliseksi. Tosin missään vaiheessa en oppinut käyttämään kovin hyvin kirjaston sähköistä aineiston hakujärjestelmää. Ensimmäisen viikon aikana minun tuli käydä kerran yliopiston kansainvälisten asioiden yksikössä toimittamassa muutaman etukäteen pyydetyn dokumentin ja allekirjoittamassa pari asiakirjaa, joten byrokraattisesti koin alun kivuttomaksi. Viikon kuluttua vierailuni jälkeen sain kuvallani varustetun opiskelijakortin, johon oli myös mahdollista ladata matka-aikaa kaupungin julkisia kulkuneuvoja varten.

Asuminen

Tultuani hyväksytyksi vaihtokohteeseeni minulle tarjottiin todella edullista jaettua huonetta opiskelija-asuntolasta. Oltuani aikaisemmin kielikurssilla Varsovassa tiesin, että kyseisten asuntoloiden huoneet eivät ole kovin ihmeellisiä, joten päätin hankkia asunnon yksityisiltä markkinoilta. Päädyin asumaan kolmen muun vaihto-opiskelijan kanssa jaetussa vuokrahuoneistossa. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä minulla oli oman huoneeni vuoksi yksityisyyttä mutta samalla sain kämppäkavereiltani impulssia osallistua erilaisiin tapahtumiin. Vuokra oli melko korkea mutta asunto sijaitsi hyvällä alueella lähellä yliopistoa ja keskustaa.

Opiskelu ja opetus

Mielestäni kurssitarjonta oli melko heikko. Lievä pettymys oli myös se, että kurssimuutosten vuoksi jouduin rukkaamaan hieman opintosuunnitelmaani. Onnistuin haalimaan melko monipuolisen kurssikokonaisuuden: puolet kursseistani liittyivät omaan alaani, oikeustieteeseen, puolet taas puolan kieleen ja kulttuuriin. Kurssit järjesti Varsovan yliopiston Polonicum-yksikkö (puolan kie-len ja kulttuurin yksikkö ulkomaalaisille), joka on tunnettu puolan kielen koulutuksen järjestäjä ja jolla on tarjolla myös puolan kielen alkeiskursseja.

Paikallisen oikeustieteellisen tiedekunnan kansainvälisille opiskelijoille tarjoamat kurssit on nimenomaan räätälöity vaihto-opiskelijoille, ja kurssien vaativuutta on laskettu verrattuna paikallisten opiskelijoiden suorittamaan työmäärään. Kurssien aikana ei tarvinnut tehdä paljon töitä. Toki muutaman kurssin kurssikuvauksen mukaan edellytettiin ennakkomateriaaliin tutustumista ennen luentoja, mutta sitä ei kontrolloitu lainkaan. Suurin osa kursseista päättyi esseesuoritukseen, jonka perusteella kurssin arvosana pitkälti määräytyi. Yhdellä oikeustieteen kurssilla ja yhdellä puolan kielen kurssilla yksi kurssin suoritustavoista oli suullinen esitelmä. Itse luennot olivat suunnilleen samaa tasoa kuin kotiyliopistossani. Eräs paikallista hallinto-oikeutta käsittelevä kurssi oli suorastaan farssi kurssin opettajasta johtuen, ja todettuani neljän luennon jälkeen etten ole oppinut mitään, päätin jättäytyä pois kurssilta.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Itselleni jatkuva juhliminen ja alhaiset elinkustannukset eivät olleet ensisijainen motiivi opiskella Puolassa vaan ennen kaikkea puolan kieli ja historia sekä avartavan kokemuksen hankkiminen. Pyrinkin murtautumaan erasmuskuplasta osallistumalla kaupungin historiasta kertoville ohjatuille kävelykierroksille sekä juttelemalla paikallisten opiskeljoiden kanssa. Erityisesti historiasta kiinnostuneelle Varsova on todella mielenkiintoinen kaupunki.

Kaupungin julkinen liikenne toimii moitteettomasti, ja kaupungin kaksilinjainen metroverkosto on helppo ottaa henkisesti haltuun. Minulla oli tapana tehdä ruokaostokset ranskalaisessa Carrefour-kaupassa. Söin usein lounaan edullista puolalaista kotiruokaa tarjoilevissa ravintoloissa (tunnetaan nimellä mleczarnia). Arkkitehtuuriltaan Varsova on amalgaami: ydinkeskusta pilven-piirtäjineen on hyvin amerikkalaistyylinen, osassa kaupunkia on moderneja taloja, kun taas joissakin kaupunginosissa kommunismin ajan arkkitehtuuri on näkyvää. Keskeisen sijaintinsa vuoksi Varsovasta on helppo matkustaa naapurimaihin. Matkustaminen maan sisällä on myös helppoa, mitä suosittelen lämpimästi.

Vaihto-opiskelua kannattaa harkita vakavasti jos haluaa oppia itsestään ja uudesta kulttuurista. Yliopistojen yhteistyösopimusten vuoksi taustalla on turvaverkko, minkä vuoksi tutkintoa suorittavalle ulkomailla asuminen ja opiskelu on huomattavasti helpompaa kuin valmistuneelle.

 

 

Vaihtokertomus, University of Essex, lukuvuosi 2016-2017

Ympäristö- ja luonnontieteiden opiskelija

Ennen lähtöä

Olin erittäin innoissani, kun kuulin lähteväni Britanniaan! En ollut ennen käynyt Britanniassa, joten odotin innolla päästäkseni kaikista englantilaisista sarjoista tuttuihin maisemiin. Ennen lähtöä yritin etsiä muiden kokemuksia kohde yliopistosta ja kaupungista, mutta tietoa ei ollut paljon tarjolla. Yliopisto kuitenkin infosi hyvin vaihto-opiskelijoita ja tiedotti tarkat päivämäärät tulevalle vuodelle. Pari viikkoa ennen lähtöä tuli postissa infopaketti yliopiston ensimmäisestä viikosta. Yliopistolla on yleinen saapumispäivä, jolloin kaikki opiskelijat saapuivat asuntoloihin. Yliopiston kautta pystyi myös varaamaan kyydin lentokentältä kampusalueelle saapumispäivänä. Tämä oli mukavaa, koska jo bussissa pystyi alkaa tutustumaan toisiin vaihtareihin.

Alkubyrokratia

Asiat hoituivat helposti ensimmäisten viikkojen aikana. Rekisteröityminen yliopistoon ja käyttäjätunnusten saanti tapahtui helposti ja ohjatusti. Kampuksella oli erillinen sairaalarakennus ja sinne sai rekisteröityä, mutta en kokenut tätä tarpeelliseksi. Poliisille tai viranomaisille ei tarvinnut ilmoittautua. Sain kuulla vasta ensimmäisen viikon aikana toisilta opiskelijoilta, että olisin saanut valita kursseja myös toisilta laitoksilta. Kurssien vaihto kuitenkin onnistui helposti ja kursseille ilmoittautumiselle oli varattu erillinen päivä, jolloin liikuntahalliin oli kokoontunut kaikki yliopiston laitokset ja niiden vastuuhenkilökuntaa. Mikäli halusi osallistua muiden kuin alkuperäisen Learning Agreementin mukaisille kursseille, täytyi käydä niiden laitoksien pisteillä, jotka ovat vastuussa kursseista ja saada heiltä allekirjoitus. Tämän tapahtuman jälkeen oli kaksi viikkoa aikaa palauttaa Learning Agreement- lappu Essex Abroad toimistolle, jossa se vietiin järjestelmään. Jo valittuja kursseja täytyi vaihtaa myös sen takia, että lukujärjestyksessä ei saanut olla yhtään päällekkäisyyksiä. Lähes kaikille kursseille pystyi osallistumaan vaihto-opiskelijana. Vaihto-opiskelijoille ei ollut virallisten tilaisuuksien lisäksi mitään ohjattua ryhmäytymistä, vaan se piti tehdä omatoimisesti.

University of Essexin kampusalueen kirjastorakennus.

Asuminen

Vaihtoehtoina oli hakea asuntoa yliopiston kautta tai hankkia itse yksityiseltä. Turvauduin tähän helpompaan ja turvalliseen vaihtoehtoon hankkia asunto etukäteen yliopiston kautta. Asunto oli solu, jossa asui minun lisäksi kahdeksan muuta ihmistä. Omassa huoneessani oli suihku ja wc, mutta keittiön jaoin muiden asukkaiden kautta. Kerran viikossa kävi siivooja siivoamassa yleiset tilat, paitsi silloin kun siivouspäivä osui paikallisia pyhäpäiviä. Vaikka siivooja kävi kerran viikossa, olivat yleiset tilat erittäin sotkuisia. Mutta tämä taisi osua vain minun kohdalleni, koska muiden keittiöt olivat yleisesti ottaen erittäin siistejä. Asuminen oli hieman kalliimpaa yliopisto asuntolassa, kuin jos olisi hankkinut asunnon yksityiseltä. Vuokraan kuului netin lisäksi kaikki mahdolliset ja kiinteistöhuolto toimi tarvittaessa, joten olin valintaani tyytyväinen. Yleisesti yliopistoasuntolat olivat rauhallisia, jos ei asunut kampusalueella sijaitsevissa 20 ihmisen huoneistoissa, joita pidettiin lähes poikkeuksetta bilepaikkoina.

Opiskelu

Lukuvuodessa oli syys-, kevät- ja kesälukukaudet. Syys- ja kevätlukukausien aikana tapahtui opetus. Kesälukukausi oli varattu kokonaan tenttien suorittamiselle. Kursseja sai olla vain neljä syksylle ja neljä keväälle, ja kurssit olivat pääsääntöisesti 7,5 opintopisteen arvoisia (15 Essex credits). Kursseille osallistuminen oli pakollista ja ennen luennon alkua täytyi itsensä ”täpätä” paikalla olijaksi omalla opiskelijakortilla luentosalin lukulaitteeseen. Monet kurssit olivat luennon ja seminaarin yhdistelmiä, joilla kurssitehtävänä oli esseiden kirjoittamista ja pienten monivalintakokeiden tekemistä. Toisena vaihtoehtona oli kurssi plus tentin suorittaminen kesälukukaudella. Ei siis ollut väliä suorititko kurssin syksyllä vai keväällä, jos siihen kuului tentti, se tentittiin kesällä. Tämä tuntui hölmöltä, joten yritin valita mahdollisimman paljon esseiden kirjoittamista.

Vaikka monet olivatkin jo ennen lähtöä varoitelleet, että opiskelu tulee olemaan rankkaa, sen rankkuus yllätti. Jokaisella kurssilla oli kahden tunnin luennon lisäksi mahdollisesti vielä tunnin seminaari viikossa. Tämän lisäksi jokaisella kurssilla oli erittäin kattavat kirjallisuuslistat, mitä piti lukea ennen luentoa tai seminaaria. Vaaditusta kirjallisuudesta keskusteltiin varsinkin seminaareissa ja sitä käsiteltiin luennoilla, joten niiden lukeminen oli välttämätöntä. Esseiden pituudet oli ilmoitettu sanamäärien mukaan ja tavallinen essee oli 3000-5000 sanaa kurssin tasosta riippuen. Tavallisesti aikaa kului kirjastossa monta tuntia päivässä. Opetus oli käytännönläheistä, esim. Esseiden aiheet perustuivat ajankohtaisiin asioihin, ja työelämään suuntautumista painotettiin erittäin paljon. Arvostelu oli täysin erilaista, kuin mihin olen Helsingin yliopistossa tottunut. Asteikko oli 0-100, ja numeroarvosanan lisäksi käytettiin nimellistä arvosanaa, joita olivat outstanding first class, first class, upper ja lower second class, third class ja fail. Tuli myös esille, ettei esseestä voisi ikinä saada täysiä pisteitä ja olisi erittäin harvinaista saada myöskään ylintä arvostelua.

Lukukausien välillä oli kuukauden mittaiset lomat. Kesälukukausi alkoi kertausluennoilla, jonka jälkeen oli muutaman viikon mittainen lukuaika. Tentti oli 3-4 tunnin mittainen ja tenttitilaisuus muistutti oli samanlainen kuin Yo-kirjoituksissa. Jokainen opiskelija sai siis ennen kesälukukautta tenttiaikataulun ja yksilöllisen koodin tenttejä varten, koska niiden arviointi tapahtui anonyymisti. Jokaisella opiskelijalla oli myös tietty istumapaikka tenttisalissa. Tenttijärjestelyt olivat erittäin tiukat ja esim. puhelin piti sijoittaa läpinäkyvään pussiin tuolin alle ja vessaan sai mennä ainoastaan valvotusti.

Vapaa-aika

Kampusalueella sijaitsi kirjaston ja sairaalarakennuksen lisäksi baareja ja yökerhoja, monia ravintoloita, muutama kauppa, postitoimisto, pankkeja, kuntosali ja urheilukenttiä sekä elokuvateatteri. Joten kampusalueelta ei periaatteessa olisi tarvinnut poistua ollenkaan. Opiskelijatoiminta oli erittäin aktiivista ja ilmaista. Mahdollisuudet harrastaa eri liikunta lajeja oli erittäin laajat. Erilaisia retkiä järjestettiin lähialueille ilmaiseksi ja hieman kauemmas pientä maksua vastaan. Kampusalue sijaitsi noin 40 min kävelymatkan päässä Colchesterin kaupungista, josta löytyi monia kauppoja, kahviloita ja ravintoloita.

Sijainti lähellä Lontoota tarjosi mahtavat mahdollisuudet vierailla monesti Lontoossa sekä lähteä helposti pidemmällekin. Itse yritin reissata mahdollisimman paljon ja monipuolisesti ympäri Britanniaa. Vieraileminen Skotlannissa ja Walesissa olivat unohtumattomia kokemuksia, mutta myös pienemmät kaupunkivierailut ympäri Englantia olivat erittäin antoisia. Vaikka monet kaupungit ovat hieman samantyylisiä, oli jokaisella aina oma juttunsa. Halpoja juna ja lentolippuja sai, kun oli aikaisin liikenteessä, jolloin matkustuskaan ei tullut niin kalliiksi.

Turvallisuus ja raha

Kesällä ennen vaihtoon lähtöä, Britannia oli juuri äänestänyt Brexitin puolesta. Tämä näkyi selvästi Britannian ilmapiirissä, vaikka käytännön asioihin se ei juurikaan vaikuttanut. Terrorismi oli myös lisääntynyt Euroopassa vuoden 2016 aikana. Britanniassa oloni aikana siellä tapahtui 3 suurta terrori-iskua Lontoossa ja yksi Manchesterissa. Yhden iskun aikaan satuin myös olemaan Lontoossa, mutta eri paikassa tapahtuma-aikana. Yliopisto lähetti sähköisiä kyselyitä näiden iskujen jälkeen ja pyysi kaikilta kuittausta, onko turvassa. Nämä iskut näkyivät selvästi jokapäiväisessä elämässä. Poliiseja liikkui erittäin paljon kaikilla asemilla, ja kuulutuksia tuli liikennevälineissä ja yleisillä paikoilla, joissa pyydettiin huolehtimaan omista tavaroistaan sekä ilmoittamaan kaikki epämääräinen toiminta. Kampusalueella oli myös yöllä kulkeva ”taksi” opiskelijoille, joilla pääsi kampusalueelta turvallisesti ja erittäin edullisesti kotiin. Kampusalueen lähettyvillä olikin hieman pahamaisempi alue, jolla tapahtui lähes joka kuukausi jotain, autojen poltosta varkauksiin.

Hintataso oli suurin piirtein samanlaista kuin Suomessa. Itse en avannut paikallista pankkitiliä ollenkaan, vaan käytin suomalaisia kortteja sekä tarpeen vaatiessa nostin käteistä. Käteistä tarvitsi monissa paikoissa. Paikallisen pankkitilin avaamisella olisi ehkä säästänyt, mutta jonotusaika oli pitkä, joten en sitten jaksanut tätä tehdä. Kampusalueella oli monia ravintoloita, joissa syödä lounasta. Lounas oli kuitenkin usein 6-8 euron luokkaa, joten itse näin kannattavammaksi usein valmistaa omat eväät mukaan ja kuumentaa ne mikrossa opiskelijoille suunnatuissa taukohuoneissa.

Muuta

Tärkeimpänä ohjeena voisin pitää sitä, että älä jätä pakkaamista viimeiseen iltaan! Kannattaa myös pakata järkevästi, esimerkiksi astioita ja käyttötavaraa saa paikan päältä erittäin edullisesti, ja kannattaa hyödyntää vierailuille tulevia tuttavia tavaroiden tuomisessa tai viemisessä. Mukaan ei kannata pakata muuta kuin sellaisia vaatteita mitä tietää tulevansa käyttämään. Vuoden aikana tavaramäärä lisääntyi yhdellä 20kg matkalaukulla. Matkalaukkuun kannattaa pakata mukaan itselleen sekä muiden maistettavaksi Suomiherkkuja, hyvää kahvia, suklaata ja ruisleipää. Näitä ainakin itsellä tuli ikävä nopeasti. Sopeutuminen Britanniaan tapahtui suhteellisen nopeasti. Mutta nopeasti koulustressin puskiessa päälle alkoivat myös pienet jutut, kuten pahanmakuinen kraanavesi ja ruokakaupan valikoima, ärsyttämään. Siksi oli erittäin hyvä lähteä tuulettumaan joululoman ajaksi Suomeen. Kevätlukukaudella niin opiskelukin ja paikallinen elämä tuntui hymyilevän. Olin erittäin tyytyväinen, että olin lähtenyt vaihtoon koko lukuvuodeksi. Paikallisten ystävällisyys ja small talk- tuntui alkuhämmästyksen jälkeen mukavalta.