Posts

Posted on

Vaihtokertomus, Korea University, syksy 2022

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Lähdin vaihtoon vuoden 2022 syksyllä, jolloin koronapandemia oli vihdoin alkanut helpottaa Suomessa. Itä-Aasiassa rajoitukset olivat kuitenkin suurimmilta osin vielä voimassa. Etelä-Koreassa oli vähemmän rajoituksia kuin naapureissa Kiinassa ja Japanissa, mutta esimerkiksi ennen lentoa sekä lennon jälkeen täytyi käydä hakemassa vielä koronatesti.

Olin saanut vaadittavat kolme koronarokotusta jo Suomen julkiselta terveydenhuollolta, mutta Etelä-Koreaan matkustavalle suositellaan myös muita rokotuksia. Täytin YTHS:n matkailuterveyden kartoituslomakkeen ja sain kattavat tiedot kaikista tarvittavista rokotteista sekä rokotussuunnitelman. Kannattaa muuten täyttää lomake aikaisin, jotta kaikki rokotesarjat saa otettua ajallaan. Itse otin hepatiitti A- ja B-yhdistelmärokotteen sekä meningokokkirokotteen, sillä asuin vaihtoni ajan yksityisessä asuntolassa eli goshiwonissa. Perinteisesti meningokokkirokotetta suositellaan vain asuntolassa majoittuville. Rokotteet kävin ostamassa apteekista reseptillä, mutta YTHS:n hoitaja antoi rokotteet minulle maksutta.

Viisumi oli mielestäni yksi helpoimmista puolista vaihtoon lähtemisessä. Varasin vain ajan lähetystöön netin kautta (overseas.mofa.go.kr/fi-en/index.do) ja vein kaikki tarvittavat paperit tulostettuina ja valmiiksi täytettyinä. Kannattaa muistaa, että passi täytyy jättää viisumin käsittelyajaksi lähetystöön. Lennot varasin jo toukokuussa säästääkseni hinnoista. Finnairilla oli tuohon aikaan vielä koronan takia laajennetut peruutus- ja vaihto-oikeudet voimassa, mikä helpotti aikaista varaamista. Asuntoa piti myös alkaa etsimään jo Suomesta käsin, sillä asuntotilanne ei ole Soulin kaltaisessa miljoonakaupungissa ikinä kovin helppo. Viimeisenä asiana ennen lähtöä tein vielä “Q-Code”-järjestelmässä matkustusilmoituksen, mikä nopeutti paljon maahantuloa.

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Olin tutustunut Helsingin yliopiston kautta jo muutamaan muuhun samaan vaihtoyliopistoon tulijaan ennen lähtöäni, mikä helpotti huomattavasti lähtöjännitystä. Ilmeisesti lähes kaikki Helsingistä Etelä-Koreaan vaihtoon lähtevät olivat myös onnistuneet valitsemaan saman lennon ja meitä oli lopulta noin 20 vaihto-oppilasta matkaamassa yhdessä uuteen kotimaahamme. Koska Etelä-Koreassa oli vielä saapuessanikin tiukat korona-rajoitukset, minua jännitti maahantuloa enemmän sitä seuraava koronatestin hakeminen. Ennen lähtöä haettava koronatesti piti kustantaa itse Suomen päässä, mutta kohteessa pääsin onneksi ilmaiseksi hakemaan testin julkiselta terveysasemalta ilman ajanvarausta. Ensimmäiset viikot kuluivat orientaation ja alun säätöjen takia äärimmäisen nopeasti. Heti orientaatioviikolla suositeltiin myös varaamaan aika maahanmuuttovirastoon ARC:n eli Alien Registration Cardin hakemista varten. Vaihdon aikana kortin nimi muuttui pelkäksi Residence Cardiksi (RC), joka kaikkien ulkomaalaisten täytyy hakea yli 90 päivää kestäville vierailuille. Aika vierailulle maahanmuuttovirastossa täytyy myös varata 90 päivän sisällä saapumisesta.

Arki kohteessa

Kurssien alettua pääsin aloittamaan arjen Soulissa nopeasti. Tyypillinen päiväni alkoi yhdestä Anamin monista kioskeista haetulla aamupalalla, jonka söin matkallani kampuksen läpi. Päivittäisten luentojen jälkeen kävimme kavereiden kanssa lounaalla maistamassa erilaisia perinteisiä korealaisia ruokia, kuten esimerkiksi täytettyjä nyyttejä ja pataruokia. Iltapäivän vietimme usein kahviloissa tai kirjastossa opiskellen, sillä pieniä testejä ja palautuksia oli kursseilla paljon. Illalla oli aikaa tutkia kaupunkia tai käydä korealaisten tuutoreiden järjestämillä ryhmäillallisilla.

Korea Universityn päärakennus. Koko kampus on vehreä ja täynnä historiaa

Vaikka Soulin hintataso etenkin ruuan suhteen vaikutti suomalaisena edelleen halvalta, paikalliset kertoivat hintojen nousseen paljon muutaman viimeisen vuoden aikana. Ruokakaupassa tuotteet olivatkin lähellä Suomen hintatasoa, joten ulkona syöminen tuli melkein halvemmaksi. Esimerkiksi paikallisten merkkien vaatteet ja etenkin kosmetiikka ovat Etelä-Koreassa huomattavasti halvempia kuin Suomessa. Jos korealainen ihonhoito siis kiinnostaa, kannattaa sille varata runsaasti tilaa matkalaukusta. Soul oli oman kokemukseni mukaan hyvin turvallinen varsinkin suurkaupungiksi. Paikalliset luottavat hyvin paljon kattavaan valvontakameraverkostoon ja esimerkiksi metroasemien laitureilla saattaa olla jopa erillisiä “turvavyöhykkeitä”, joissa kameravalvonta on tehostettua. Hieman varovaisuutta kannattaa kuitenkin olla esimerkiksi yöelämään lähtiessä. Juomat kannattaa pitää visusti oman katseen alla ja kaveria ei jätetä yksin missään tilanteessa. Itseltäni ei myöskään varastettu mitään ja esimerkiksi kahviloissa opiskelijat saattavat jättää kannettavansa täysin ilman valvontaa.

Asuminen

Vaihdon aikana asuin yksityisessä asuntolassa eli goshiwonissa Anamin alueella, jolla sijaitsee myös Korea Universityn kampus. Vaihto-opiskelijoilla on Soulissa kuitenkin monia vaihtoehtoja asumiselle. Yksityisten goshiwonien ja “share house”-talojen lisäksi Korea University tarjoaa myös joitain paikkoja yliopiston omasta asuntolasta eikä Airbnb-pitkäaikaismajoitustakaan kannata sulkea pois mahdollisuutena. Jaetut talot sopivat paremmin yhteisöllistä asumiskokemusta etsivälle, kun taas goshiwoneissa saa halutessaan suhteellisen paljon yksityisyyttä. Itse löysin läheisimmät ystäväni viereisistä goshiwonin huoneista ja pelasimme muun muassa sulkapalloa rakennuksen katolla.

Huoneeni goshiwonissa oli pieni,
mutta sisälsi kaiken tarvittavan

Halvin vaihtoehto on yliopiston oma asuntola, mutta kaikki hakijat eivät välttämättä saa paikkaa. Itse en hakenut yliopiston asuntolaan moninaisten sääntöjen, kotiintuloaikojen sekä huoneen jakamisen tarpeen takia. Kannattaa lisäksi muistaa, että asuntolaan muuttavan täytyy tehdä tuberkuloositesti. Ystävilläni oli kuitenkin positiivisia kokemuksia myös yliopiston asuntolasta. Airbnb on vastaavasti kallein vaihtoehto ainakin oman vertailuni mukaan. Kahdeksan neliöinen huone goshiwonissa omalla kylpyhuoneella ja jaetulla keittiöllä taas maksoi hieman yli 300 euroa kuussa. Goshiwoneja kannattaa vertailla ja yrittää löytää niistä esimerkiksi edellisten asukkaiden kertomuksia, sillä omistajia on hyvin erilaisia. Päädyin lopulta varaamaan oman paikkani Goshipages-sivuston (https://goshipages.com/) kautta, jossa on paljon eri vaihtoehtoja.

Liittymäasiat ja paikallinen pankkitili

Tilasimme muutaman muun suomalaisen vaihto-oppilaan kanssa etukäteen Incheonin lentokentälle ryhmäalennuksella prepaid-liittymät kaikille. Ryhmäalennuksella sain liittymän rajattomalla datalla koko neljäksi kuukaudeksi 60 000 wonilla eli noin 40 eurolla. Suosittelen lämpimästi prepaid-liittymän hankkimista, koska esimerkiksi paikallinen karttapalvelu Naver Map ei toimi ollenkaan ilman nettiyhteyttä. Sivuhuomiona vielä, että Google Maps ei muuten Etelä-Koreassa toimi. Prepaidiin ei myöskään tarvinnut oleskelulupakorttia toisin kuin muihin liittymiin. Wifin saa yleensä kahviloissa ja välillä myös metrossa tai bussissa ilmaiseksi.

Toinen tärkeä asia on paikallinen pankkitili ja maksukortti, sillä esimerkiksi suomalaiset yhdistelmäkortit toimivat Etelä-Koreassa hyvin vaihtelevasti. Visa Electron taas ei toiminut lähes ollenkaan. Onneksi Korea University auttoi kaikkia vaihto-oppilaita heti orientaatioviikolla luomaan oman korealaisen pankkitilin Hana Bankille. Yliopistolta saatava opiskelijakortti toimii myös debit-maksukorttina ja toimi moitteettomasti kaikkialla. Tilin sulkeminen ennen lähtöä oli helppoa ja nopeaa, kunhan lähti pankkiin aikaisin aamulla. Loput rahat tililtä annettiin minulle käteisenä.

Opiskelijoiden terveydenhuolto

Vaihdon aikana sairastuin kerran astetta pahempaan flunssaan, joten jouduin jäämään kotiin. Etelä-Korean tiukkojen koronasääntöjen takia jouduin käymään koronatestissä ennen kouluun paluuta, mikä onnistui helpoiten yksityisellä klinikalla Anamissa nimeltään “Crimson Clinic”. Vaikka minulla ei ollutkaan tuohon aikaan vielä oleskelulupakorttia sekä sen kautta saatavaa julkista terveysvakuutusta, pikatesti, nopea lääkärin tutkimus ja resepti maksoivat yhteensä vain noin 20 euroa. Julkisen terveysaseman testissä en voinut enää käydä ilman julkista terveysvakuutusta. Yksityiselle vastaanotolle pääsi myös suoraan ilman ajanvarausta jonottamalla. Anamin alueella on useampikin yksityinen klinikka sekä tietenkin Korea Universityn yliopistollinen sairaala. Kampuksella on myös pienempi opiskelijoiden terveysneuvontapiste.

Vapaa-aika ja opiskelijatapahtumia

Jokainen Korea Universityyn tuleva vaihto-opiskelija on automaattisesti mukana buddy-järjestelmässä, jonka lähin vastine Suomessa on tuutorointi. Buddyt järjestävät monenlaista ohjelmaa Lotte Worldissa käynnistä erilaisiin kaupunkikierroksiin ja lähes viikoittaisiin ryhmäillallisiin. Sen lisäksi, että ohjelman kautta tutustuu paikallisiin opiskelijoihin, se on myös hyvä tapa tavata muita vaihto-opiskelijoita. Lähdimme buddy-ryhmämme kanssa todistamaan myös syyslukukauden suurimpia opiskelijatapahtumia eli KU-Yonsei-pelejä. Luennoitsijat jopa peruivat luentoja, jotta opiskelijat pääsivät katsomaan pelejä. Korealainen kannustuskulttuuri on hyvin ainutlaatuista ja yhteisöllistä, joten se kannattaa ehdottomasti käydä kokemassa ainakin kerran vaihdon aikana.

KU-Yonsei peleissä tulee hiki katsojallekin
Busanin Haedong Yonggungsa-temppeli on Korean kauneimpia

Suosittelen erittäin lämpimästi matkustamaan vapaa-ajalla myös Soulin ulkopuolelle. Matkustimme kavereiden kanssa Sokchon rantakaupunkiin, Etelä-Korean toiseksi suurimpaan kaupunkiin Busaniin sekä historialliseen pääkaupunkiin Gyeongjuun. Lisäksi kävimme päiväretkillä Nami-saarella, Pohangissa, Suwonissa, Dumulmeorissa ja Gangneungissa. Etelä-korealainen luonto on mielestäni aivan liian aliarvostettua, sillä en ole esimerkiksi ikinä ennen nähnyt huipulle asti vihreitä vuoria ja yhtä korkeita vesiputouksia kuin tuolla pienellä niemimaalla. Kannattaa siis liittyä lukuisten korealaisten joukkoon ja käydä vaeltamassa vuorilla. Mahdollisia reittejä ja kohteita riittää jokaisen tarpeisiin jopa Soulin ympäristössä. Suosituin vaihtoehto on Bukhansan-vuori, mutta muutkin vuoret ovat käymisen arvoisia.

Space walk Pohangissa oli tilataidetta suurimmillaan
Gapyeongin vihreitä vuoria
Gyeongjussa kannattaa käydä yökävelyllä ihailemassa valaistuja nähtävyyksiä

Kurssit ja opetuskulttuuri

Valitsin vain kaksi kurssia vaihtoani varten, sillä valitsemani kielikurssi oli hyvin laaja ja intensiivinen. Korean kielikurssini oli Korea Universityn Korean Language Centerin järjestämä ja se oli kokonaisuudessaan 24 opintopisteen laajuinen. Kielikurssi oli jaettu aamu- ja iltaryhmiin, jotka molemmat opiskelivat joka arkipäivä noin neljä tuntia. Päivään mahtui kuitenkin myös kaksi lyhyempää vartin taukoa ja yksi pidempi puolen tunnin tauko. Omat kielituntini olivat koko syksyn ajan aamu yhdeksästä yhteen iltapäivällä. Lisäksi minulla oli joka tiistai luento korealaiseen diplomatiaan keskittyvältä kurssilta, joka oli kuuden opintopisteen arvoinen. Viikon toinen luento löytyi aina valmiiksi tallennettuna kurssin verkkoympäristöstä.  Opiskelukulttuuri on Etelä-Koreassa intensiivinen eikä Korea University ole poikkeus. Asuntoni vieressä oli 24h-opiskelukahvila, joka saattoi olla täynnä ihmisiä vielä aamukolmeltakin. Vaikka maassa hallitseekin hyvin hierarkkinen kulttuuri, opettajani olivat hyvin auttavaisia kysymysten herätessä.

Lukukausi kesti syyskuusta joulukuuhun samalla tavalla kuin Suomessakin. Sen sijaan  lukukausia ei jaeta edelleen perioideihin, vaan kurssit kestävät koko lukukauden ajan. Korealaisissa yliopistoissa ei syksyisin ole juuri muita lomia kuin yksittäiset kansalliset vapaapäivät sekä Chuseokiin liittyvä loma. Chuseokia verrataan usein amerikkalaiseen kiitospäivään ja sen aikana monet korealaiset matkustavat perheidensä luokse, joten retkien sijaan kannattaa jäädä tutustumaan tarkemmin normaalia tyhjempään Souliin. Kokeet taas on jaettu amerikkalaisittain välikokeisiin sekä loppukokeisiin. Jokaisella kurssilla on siis yleensä kaksi eri koetta, joista loppukoe on usein hieman pidempi ja vaativampi. Kaikki kokeet tehtiin esimerkiksi kielikeskuksessa paperille.

Kulttuurishokkeja

Eniten minut yllättivät pienet asiat, kuten pussilakanan ja tyynyliinan tai esimerkiksi kylpypyyhkeen löytämisen vaikeus. Etelä-Koreassa ei myöskään harrasteta tilan puutteen takia juurikaan suihkukoppeja, joten oma suihkuni oli suoraan vessan lavuaarin yläpuolella. Koko kylpyhuone siis kastui jokaisella suihkukerralla. Lisäksi korealainen vesijohtovesi on niin kovaa lukuisten mineraalien takia, että varsinkin pehmeään veteen tottuneen suomalaisen kannattaa hankkia suihkusuodatin heti.  Suodattimia saa onneksi helposti ja halvalla Daisosta. Ne ovat kaiken lisäksi myös helposti asennettavia.

Korealainen kahvilakulttuuri on vailla vertaa
Esimerkki perinteisestä korealaisesta keitosta

Yksi suurimmista kulttuurishokeista voi olla paikallinen ruoka, sillä korealainen ruoka eroaa paljon suomalaisesta. Ruoka on yleensä hyvin tulista, suolaista, makeaa tai jokin edellisten yhdistelmä. Suomeen palattuani huomaan kaipaavani sitä tiettyä korealaista makua, jota ei vain saa täältä. Suosittelen kokeilemaan mahdollisimman monia uusia ruokalajeja vaihdossa, sillä etenkin Etelä-Koreassa ruoka on keskeinen osa kulttuuria ja ruokalajeja on lukematon määrä. Myös lihansyönti kuuluu edelleen vahvasti kulttuuriin ja esimerkiksi opiskelijajuhlat saatetaan pitää bbq-ravintolassa. Olen itse kasvissyöjä, mutta vaihdon ajan joustin hieman normaalista ruokavaliostani. Etenkin opiskelijan budjetille sopivia kasvisvaihtoehtoja on melko vaikea löytää – puhumattakaan vegaanisista tuotteista. Lisäksi myös laktoosittomia tuotteita on paljon harvemmassa kuin Suomessa. Kahvia pienellä maitolisällä ei myöskään tunneta, vaan se tarkoittaa yleensä automaattisesti caffe lattea. Korealaiset itse juovat lähinnä americanoja jäillä vuoden ympäri lämpötilasta riippumatta.

Paluu Suomeen

Suomeen paluun aika koitti hyvin nopeasti, sillä aika vaihdossa kuluu ylipäätänsä nopeasti. Paluutani helpotti kuitenkin merkittävästi se, että perheeni pääsi matkustamaan viimeiseksi viikoksi Souliin ja vietimme joulun yhdessä ennen lentoa takaisin Helsinki-Vantaalle. Lähtiessäni kaikkien Etelä-Koreasta lähtevien lentojen matkustajien piti edelleen pitää maskit päällään koko lennon ajan, vaikka kohdemaa ei sitä enää vaatinutkaan. Muutaman viikon kotoutumisen jälkeen aloitin valtiotieteellisen tiedekunnan kansainvälisenä tuutorina Helsinkiin saapuville vaihto-oppilaille, mikä tarjosi minulle edelleen mahdollisuuden pysyä mukana kansainvälisissä piireissä. En kokenut suuria kulttuurishokkeja palatessani, mutta minun täytyi totutella jälleen hieman rauhallisempaan elämän tahtiin. Vaihto-oppilaana Soulin kaltaisessa kaupungissa on koko ajan menossa ja aina ihmisten ympäröimänä, mutta Suomen rauha, luonto ja puhdas ilma olivat ehdottomasti paluun arvoisia.

Vinkkejä tuleville vaihto-opiskelijoille

Jokaisen Korea Universityyn tai Etelä-Koreaan hakevan suosittelen lähtevän vaihtoon avoimin mielin, sillä se on ainutlaatuinen mahdollisuus saada uusia kokemuksia. Kannattaa sanoa asioille kyllä, vaikka ne olisivatkin hieman oman mukavuusalueen ulkopuolella. Kaverini suostuttelivat minut menemään Nami-saarelle köysiradalla ja lievästä korkean paikan pelostani huolimatta tuosta kokemuksesta tuli yksi vaihtoni kohokohdista. Jos vain suinkin mahdollista, suosittelen myös erittäin vahvasti ottamaan suorat lennot. Jopa suorat lennot voivat tällä hetkellä kestää Venäjän ilmatilojen estoista johtuen 11–14 tuntia. Asunnon etsiminen kannattaa myös aloittaa mahdollisimman nopeasti, sillä etenkin Soulin kaltaisessa miljoonakaupungissa asuntotilanne saattaa olla hyvinkin tiukka. Vaihtoehtoja on onneksi monia ja niihin kannattaa tutustua huolella, jotta löydät juuri sinulle parhaiten sopivimman ratkaisun.

Köysirata oli ehdottomasti hauskin
tapa päästä Nami-saarelle
Posted on

Vaihtokertomus, Seoul National University, syksy 2022

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Vaihtoni Soulissa oli ehdottomasti yksi hienoimmista ja opettavaisimmista kokemuksistani. Täysin erilaisessa kulttuurissa eläminen oli haasteellisempaa kuin alkuun osasin aavistaa, mutta loppujen lopuksi todella palkitsevaa. Kielen pääaineopiskelijalle tämä on kokemus, joka ehdottomasti tulee opintojen aikana kokea!

Saapuminen, ensimmäisten viikkojen tunnelmat ja arki Soulissa

Saavuin Korean kuukautta ennen lukukauden alkua, elokuussa 2022. Suosittelenkin kaikille matkustamista vaihtokohteeseen hyvissä ajoin, jotta ehtii rauhassa asettumaan aloilleen ja tutustumaan uuteen ympäristöön. Ensimmäisen kuukauden aikana matkustelin myös kauemmas, ja tähän ei enää lukukauden alettua olisi ollut aikaa. Ensimmäiset viikot Koreassa menivätkin oikeastaan vain lomatunnelmissa, ja tietysti Korean hektiseen kulttuuriin sopeutuessa.

Ennen lukukauden alkua edessä oli kurssi-ilmoittautuminen, joka aiheuttaa harmaita hiuksia itse kullekin. Kurssit valitaan nopein-ensin-periaatteella, jos kurssille on alkukartoituksessa enemmän halukkaita kuin on paikkoja. Itselläni kävi hyvä tuuri kurssien kanssa, ja pääsin kaikille haluamilleni kursseille. Lisäksi minun täytyi tehdä korean kielen tasotesti korean opintoja varten. Tämä koostui kirjallisesta kokeesta ja haastattelusta. Lukukauden alkua värittivät kampuksella eksyminen, tuutoriorganisaatio SNU Buddyn järjestämät tapahtumat ja uusien kaverisuhteiden luominen.

Arki Koreassa koostui luonnollisestikin opinnoista ja kavereiden kanssa ajan viettämisestä. Itse halusin panostaa Korean kulttuuriin ja nähtävyyksiin tutustumiseen, joten opiskelun sijaan vietin paljon aikaa eri kaupunginalueisiin tutustuen. Tavallinen arkipäiväni koostui siis aamuluennosta, lounaasta ja kaupunkiin tutustumisesta. Viikonloppuisin kävin vuorilla vaeltamassa ja kun vapaata oli hieman enemmän, matkustin vähän kauemmas. Kurssini eivät olleet kovin vaativia, joten minulla oli tähän mahdollisuus.

Koreassa julkisilla liikkuminen on todella helppoa ja suhteellisen edullista. Lisäksi vuoria on todella paljon, ja vaeltamaan pääsee ihan keskustassakin. Korealaiset rakastavat kahviloissa käyntiä, ja niitä löytyy jokaiseen makuun. Edullisia nähtävyyksiä ovat palatsit ja niiden laajat ulkoilualueet sekä museot, joista osa on ilmaisia. Tekemistä siis todellakin riittää, ja sitä oli ehkä liikaakin. Minulla oli vaikeuksia vain levätä ja olla tekemättä mitään, kun tuntui, että aika loppuu kesken.

Asuminen

Koreassa voi asua edullisesti yliopistojen asuntolassa ja pienessä goshiwon -huoneistossa, mutta itse päädyin muuttamaan parin koulukaverin kanssa Airbnb-asuntoon. Asunto oli suhteellisen kallis, mutta mielenkiintoisella alueella hyvien kulkuyhteyksien varrella. Se myös sijaitsi toisella puolella kaupunkia, joten matkustaminen yliopistolle kesti ruuhkatunteina 1,5 tuntia! Toisaalta itse viihdyin paremmin alueella, missä asuin kuin yliopiston läheisillä alueilla. Koreassa on siis paljon vaihtoehtoja asumiselle, ja kannattaakin miettiä sijainti ja oma budjetti tarkkaan. Näin jälkikäteen ajattelen, että Airbnb oli turhankin kallis, ja olisin voinut säästää satoja euroja muuttamalla esimerkiksi goshiwoniin. Mutta ehdottomasti pidin siitä, että asuin kauempana yliopistosta, etten viettänyt koko vaihtoa vain yhdellä alueella, vaan pystyin luentojen jälkeen kotiin palatessani seikkailemaan Soulin läpi!

 

Vaihtoyliopiston kurssit, opetuskulttuuri ja kokeet

SNU:ssa on mielestäni todella hyvä ja laaja englanninkielinen kurssivalikoima. Vaikka kilpailu tietyistä kursseista on kova, varmasti löytyy jonkin kurssi, jolle pääsee. Kursseihin kannattaa huolellisesti perehtyä ja listata paljon varavaihtoehtoja. Itse opiskelin lähinnä koreaan liittyviä kursseja, mutta vaihtokavereillani oli kursseja esimerkiksi avaruuteen ja intialaiseen mytologiaan liittyen. Itselleni ei tullut alkuun mieleenkään, että voisin tällaisiakin kursseja ottaa, mutta toisaalta tarkoituksenani olikin hyväksi lukea kaikki kurssit tutkintooni. Mutta jos teet vaihtokursseista valinnaisen opintokokonaisuuden, suosittelen ehdottomasti tutustumaan myös oman alan ulkopuolisiin kursseihin!

Itse opiskelin myös korean kieltä kielikeskuksen kautta. Sielläkin on useita eri ohjelmia eritasoisille opiskelijoille, ja myös näiden aikatauluihin kannattaa tutustua. Kurssit ovat kuitenkin maksullisia opiskelijoille, joiden pääaine on muu kuin korean kieli. Itse kuitenkin koen, että kurssit todella edistivät kielitaitoani, joten suosittelen niitä ehdottomasti! Korean kieltä voi opiskella yliopistolla myös ilmaiseksi, kun valitsee yliopiston omia kursseja.

Koreassa on yleistä, että luennot ovat lähinnä luennoitsijan monologia ja opiskelijat vain kuuntelevat ja tekevät muistiinpanoja. Itselläni sattui hyvä tuuri kurssien kanssa, sillä kaikki olivat todella helppoja, eikä yhtään midterm-koetta ollut. Normaalisti Koreassa on kaksi tenttijaksoa, mutta tämänkin toteutuminen riippuu kurssista.

Loppukokeiden vaativuus on myös todella kurssikohtaista. Itse pääsin jälleen todella helpolla, vain yksi koe ja kaksi esseetä. Vaihtokavereiltani sen sijaan kuulin, että osa ei ollut päässyt edes midterm-kokeista läpi. Kannattaakin huomioida kursseja valitessa, kuinka monta opintopistettä oma yliopisto vaatii, ja kuinka paljon aikaa ja resursseja haluaa opiskeluun vaihdossa käyttää.

Lukukauden kesto ja lomat

Syyslukukausi alkoi syyskuun alussa ja loppui omalla kohdallani joulukuun puolivälissä. Kursseista tosin riippuu, milloin lukukausi käytännössä loppuu, sillä osalla vaihtokavereistani oli tenttejä vielä jouluaattona. Syyslukukaudelle osuu useampi arkipyhä, muun muassa korean elonkorjuujuhla Chuseok, joten alkulukukaudesta sai nauttia lomailusta. Chuseokin aikaan tosin ei kannata suunnitella matkustavansa, sillä korealaiset tapaavat tuolloin matkata perheidensä luo, ja kilpailu juna-, bussi- ja lentolipuista on kova. Myös liikkeet ovat usein suljettu Chuseokin aikaan.

 

Mikä yllätti vaihdon aikana

Korea on tunnettu monipuolisesta ruokakulttuuristaan, mutta näin kasvissyöjänä sopivan ruuan löytäminen on yllättävän haastavaa. Itse syön kylläkin kalaa, mutta silti ruokapaikkoja tuntui olevan todella rajallisesti. Pikaruokapaikoissakaan ei oikeastaan ollut kasvisruokavaihtoehtoja, maksimissaan kalaburgeria. Onneksi asuinalueeltani löytyi pari paikkaa, josta tiesin aina saavani lihatonta ruokaa, ja vaihdon aikana kielitaitoni kehittyi niin, että pystyin kommunikoimaan tarjoilijoiden ja kokkien kanssa. Koreassa siis ei kaikissa ravintoloissa ole englanninkielentaitoista henkilökuntaa tai edes englanninkielisiä menuja.

Toinen minut yllättänyt asia oli ihmisten paljous. Metroihin täytyi ruuhka-aikana ahtautua, ja vuorellekin kiivetessä täytyi huipun kuvauspaikalle jonottaa 40 minuuttia. Ei ollut väliä, minne meni tai paljonko kello oli, niin aina tuli vastaan ihmisiä. Suomessa olen tottunut viettämään aikaa luonnossa niin, ettei ympärillä ole ketään. Koreassa se oli käytännössä mahdotonta.

 

Mitä vaihtoyliopistoosi hakevan opiskelijan kannattaisi mielestäsi huomioida

Vaihtoon haun alkuprosessi on todella stressaava, ja vaatii paljon työtä. Lisäksi ensimmäisiin viikkoihin vaihtokohteessa kuuluu asiakirjojen täyttöä, ja itse ainakin kaduin useampaan otteeseen vaihtoon lähtöä prosessin alkuvaiheissa. On hyvä varautua tähän, mutta muistaa, että kun vain jaksaa suoriutua paperitöistä, on vaihtokokemus todella sen arvoinen.

Lisäksi kannattaa tosiaan miettiä oma budjetti asumisen suhteen, ja se aika, jonka kohdemaassa haluaa viettää, mikäli haluaa matkustella. Myös kurssien määrä ja vaativuus kannattaa suunnitella sen mukaan, miten haluaa aikansa kohdemaassa käyttää.

Paluu Suomeen

Palasin Suomeen tammikuun puolessa välissä, kuukausi lukukauden päättymisen jälkeen. Olen todella tyytyväinen siitä, että varasin lennot vasta tammikuun puolelle, sillä Koreassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että ne vajaat kuusi kuukautta, jotka siellä vietin, eivät todellakaan riittäneet. Lisäksi ehdin vielä tehdä matkan Japaniin ennen Suomeen paluuta.

Paluu Suomeen onnistui mutkattomasti, eikä kummempaa paperiruljanssia ollut. Suomessa palasin arkeen lähes välittömästi, ja vaihto tuntuikin enemmän unelta, kuin todelliselta kokemukselta. Vieläkin tuntuu, kuin vaihdosta olisi kauankin aikaa, vaikka olen ollut Suomessa vasta kolme kuukautta!

Kuten jo alussa sanoin, vaihtokokemukseni on ollut yksi elämäni hienoimpia, ja suosittelen sitä ehdottomasti kaikille. Ennen vaihtoa hakemusten, viisumien ja muiden papereiden täyttö tuntui todella stressaavalta ja raskaalta, mutta kun siitä oli selvitty, pystyi keskittymään täysin itse vaihtokokemuksiin. Vaihtooni kuului paljon vastoinkäymisiä ja suruakin, mutta päällimmäisenä mieleen ovat jääneet ne hyvät hetket ja ajattelenkin oppineeni vaihdon aikana todella paljon myös itsestäni. Opiskelijavaihdoltani sain siis paljon enemmän, kun osasin odottaa!

Posted on

Utbytesberättelse, Universitat Ramon Llull, hösten 2022

Studerande vid rättsvetenskapliga fakulteten

Jag åkte i väg till Barcelona i Spanien hösten 2022 för att utföra mitt utbyte vid Universitat Ramon Llull, Esade Law School. Om du drömmer om att åka på utbyte till en stor stad med varmt klimat, vita stränder och palmträd och du vill bekanta dig med den spanska och katalanska kulturen, är Barcelona det perfekta valet som utbytesdestination. Som juridikstuderande är Esade Law School även perfekt för dig som är intresserad av affärsjuridik. Eftersom magisterstuderande vid fakulteten kan specialisera sig inom enbart affärsjuridik finns det ett brett utbud av dessa kurser att gå även som utbytesstuderande. Majoriteten av kurserna går dessutom på engelska, speciellt på höstterminen.

Före utbytet

Så fort jag fick mitt nomineringsbrev och fått bekräftelse om antagning från Esade började jag leta efter en bostad i Barcelona. Det finns tyvärr ingen möjlighet för utbytesstuderanden att bo på Esades campus så jag letade boende på hemsidor såsom Spotahome, Housinganywhere och Livefurther. Det finns även möjlighet att hitta boende via facebook-grupper och andra hemsidor om man själv vill se lägenheten innan man flyttar in. Själv valde jag att boka ett rum via Spotahome. Jag var dock tvungen att betala en avgift för Spotahome som mellanhand samt en månadshyra i förväg när jag bokade rummet. Men eftersom man skriver under kontraktet först när man flyttar in och i princip har sett lägenheten, kan man vid det här skedet avsäga sig bostaden och få tillbaka den första månadshyran om boendet inte ser ut/fyller den funktion som bilderna och beskrivningen på hemsidan avsett, vilket ger en slags trygghet för att inte bli ”scammad”. I fråga om boendets läge skulle jag rekommendera att inte bo allt för långt borta från campus, om man inte vill sitta i lokaltrafiken länge varje dag. Själv bodde jag i Sants, ett väldigt lugnt och tryggt distrikt bara en 15 minuters bussresa från campus. Vill man bo närmare centrum är till exempel Eixample också ett bra alternativ.

Eftersom Spanien är ett EU-land är det inte så mycket pappersarbete att sköta före utbytet. Efter att jag hittat boende köpte jag i princip bara flygbiljetten och var redo att åka i väg. En reseförsäkring och hälsoförsäkring som omfattar hela utbytet krävs dock, som vilken annan resa som helst. Jag rekommenderar att beställa EU:s sjukförsäkringskort från Fpa i god tid och ha med på utbytet, eftersom det är det här kortet som visas upp inom den offentliga hälsovården för att få vård som EU medborgare. Efter att ha blivit antagen till Esade, sände de en ansökningsblankett där jag behövde bifoga en kopia av pass, bevis för hälsoförsäkring, ett passliknande foto av mig själv som hamnar på studiekortet, CV eller resumé, officiellt studieutdrag samt språkintyg i engelska (minst C1 nivå). Efter godkänd ansökan sänder Esade även all information som behövs innan utbytet påbörjar såsom kursutbud, instruktioner om kursanmälning, var man kan leta boende osv. Man anmäler sig till kurserna via en s.k. ”course bidding” ansökan på Esades hemsida för studerande cirka två månader före studierna kör i gång.

Efter ankomsten till Barcelona

Jag anlände till Barcelona cirka två veckor före utbytet började, eftersom jag ville utforska staden och flytta in i mitt boende i lugn och ro. Som utbytesstuderande vid Esade har man också möjlighet att gå en några dagars språkkurs i spanska cirka en vecka innan de allmänna studierna börjar.

Det är väldigt lätt och praktiskt att ta sig runt Barcelona med hjälp av lokaltrafiken. Från flygplatsen kan man t.ex. ta metro eller buss in till staden. Taximöjligheter finns också. Jag rekommenderar att köpa lokaltrafikens T-Jove kort för 40€ som ger dig möjlighet att under tre månader åt gången åka fritt med buss, metro och tåg runt om i hela Barcelona. Kortet kan köpas vid t.ex. alla metrostationer från en automat och omfattar även metro till och från flygplatsen.

 

Esade erbjuder tyvärr ingen skolhälsovård för utbytesstuderanden, utan hälsovård kan fås främst via stadens offentliga hälsovårdssystem CatSalut. Om du har en privat hälsoförsäkring lönar det sig att ta reda på vilka privata kliniker din försäkring omfattar. Varje distrikt i Barcelona har sina egna offentliga hälsovårdsstationer så det lönar sig att i förväg ta reda på vilken som är närmast ditt boende. För att få hälsovård på ifrågavarande station behöver man visa upp EU:s sjukförsäkringskort samt pass.

Boende

Att hyra en studio eller egen lägenhet i Barcelona ligger runt prisklassen 800–1000€/mån. Själv valde jag att hyra ett rum i en delad lägenhet eftersom det var billigare och ett bra sätt att lära känna andra utbytesstuderande. Hyran för ett rum i delad lägenhet ligger kring 400–600€/mån. Mitt boende i Sants var, som jag nämnde ovan, endast en 15 minuters bussresa från Esade och i ett lugnt och tryggt område. Metron in till centrum av Barcelona tog cirka 10–15 minuter. Området har gott om shoppingmöjligheter, caféer, restauranger och vackra parker.

Studierna

Under höstterminen läste jag 29 studiepoäng fördelat på 8 kurser. Höstterminen sträcker sig från början av september till januari. Som Erasmusstuderande kräver Esade att man läser minst 27 studiepoäng. Studierna körde i gång med en välkomstdag för alla utbytesstuderande i början av september och det fanns även möjlighet att anmäla sig till en bussrundtur av Barcelona. Själv gick jag endast kurser på engelska men har man goda spanska språkkunskaper kan man även gå kurser på spanska. Till skillnad från juridikstudierna vid Helsingfors universitet överlappar kurserna med varandra vid Esade och all tentamina genomförs i slutet av höstterminen. Kvaliteten på undervisningen är något av det bästa jag sett och jag är mer än nöjd med själva undervisningen vid Esade.

Kursvitsorden är ofta baserade på en viss procent aktivt deltagande under föreläsningarna, en viss procent grupparbete eller individuella uppgifter och en viss procent av tenterna. Tentamina är baserade på vad som tagits upp till diskussion under föreläsningarna och litteratur till stöd för undervisningen är inte många hundra sidor att läsa. Kurslitteraturen laddas upp i Moodle eller är länkad dit så det finns oftast inget behov att låna böcker från universitetets bibliotek. Närvaron är dock ganska strikt, ofta 80% för att få kurserna godkända. Det finns två möjliga tentaminatillfällen, blir man inte godkänd i första tenten på hösten eller vill höja vitsordet kan man skriva tenten på nytt under vårterminen på distans eller på plats. Omtentamina är dock oftast i muntlig form och enligt egen erfarenhet svårare med tanke på mera begränsad tid att svara på tentfrågorna. De flesta av mina tenter bestod av en essäfråga och ett rättsfall.

Själv valde jag kurserna på så sätt att jag endast hade föreläsningar måndag-onsdag. Föreläsningarna för de flesta kurser är 90 minuter långa. Något som är bra att veta är att kurserna är utformade på så sätt att det krävs av studeranden att man verkligen förbereder sig innan på ämnet som behandlas under föreläsningen. Spanien firar många olika helgdagar under hösten, vilket oftast betyder ingen undervisning under dessa dagar.

Esade campus i Pedralbes

Att leva i Barcelona som utbytesstuderande

Barcelona är en internationell stad där man kan träffa folk från hela världen. Som en stad i Spanien och i Katalonien är ett utbyte i Barcelona en perfekt möjlighet att bekanta sig med de spanska och katalanska kulturerna. Som Erasmusstuderande finns det möjlighet att skaffa ett ESN-studiekort och delta i Erasmusorganisationens egna studieevenemang och studieresor. Information om detta finns t.ex. i facebook-grupper och på Erasmus egen hemsida. Det finns också andra organisationer som ordnar resor och evenemang för internationella studeranden. Esade ordnar även studieevenemang för sina egna studeranden som man som utbytesstuderande är välkommen på. Mina favoritresor som jag gjorde under utbytet var en solsemesterhelg på Mallorca och en partyweekend på Ibiza.

I Barcelona finns det gott om sevärdheter. Ett måste är definitivt att se Sagrada Familia och Catedral de Barcelona, ta en promenad längs La Ramlas, hiking upp till slottet av Tibidabo och Bunkers, se en FC Barcelona fotbollsmatch i Spotify Camp Nou, se Casa Batlló och besöka Moco museet och Park Güell. Till mina personliga favoriter hör även att utforska de fina stränderna, se fontänshowen vid Sants-Montjuïc, mata papegojorna i Parc de la Ciutatdella och shopping längs gatorna i Gòtic kvarteret. När det kommer till nattlivet är Barcelona en av de bästa städerna att festa i. Här finns ett enormt utbud av nattklubbar (båda lokala och internationella), festivaler varje månad, lokala barer ordnar Beer Pong turneringar varje vecka för internationella studeranden och under de varmare månaderna ordnas även beach och pool parties. Den spanska matkulturen är en av de bästa upplevelserna i Barcelona. Jag rekommenderar verkligen att testa tapas och den traditionella paellan.

Papegojorna i Parc de la Ciutatdella
Slottet i Tibidabo

Bra att veta

Trots att man ofta klarar sig med det engelska språket i Barcelona, lönas det ändå att lära sig lite spanska eller katalanska. Speciellt om man åker lite utanför centrum finns det få som förstår/pratar engelska. Barcelona är tyvärr även känd för sina ”pickpockets” så det lönar sig att hålla hårt i handväskan och mobiltelefonen för att undvika att få någonting stulet.

Ett tips som jag själv haft stor nytta av är att många museer såsom Picasso museet och Museu Nacional d’Art de Catalunya erbjuder gratis inträde den första söndagen varje månad. Om du får hemlängtan efter svenska och finska matvaror kan du alltid besöka Supermercat El Sueco. Här säljs bland annat rågbröd, köttbullar, lingonsylt och fazer choklad. Är du sugen på gelato är Lucciano´s en av de bästa gelatostationerna i Barcelona. Själv trivdes jag så bra på utbyte i Barcelona att jag stannade kvar ett par månader efter att utbytesstudierna avslutades. Det spanska folket är väldigt hjälpsamma och trevliga. Priserna på mat och andra förnödenheter är även billigare i Spanien jämfört med Finland.

Utsikten från Park Güell
Posted on

Vaihtokertomus, Universitetet i Oslo, syksy 2022

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Opiskelin Oslon yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa syyslukukauden 2022. Olin suunnitellut hakevani vaihtoon jo opintojeni alussa, mutta Oslo ja Norja täsmentyivät kohteeksi vasta hieman ennen kyseisen vuoden vaihtohaun alkamista. Valitsin Oslon kohteekseni muun muassa siksi, että halusin laadukkaan pohjoismaisen opetuksen lisäksi päästä kokemaan Norjan kauniin luonnon. Lisäksi maan pääkaupunkina Oslo vaikutti monipuolisimmalta kaupunkivaihtoehdolta.

Saapuminen ja vaihdon alku

Lähdin vaihtokohteeseeni noin puolitoista viikkoa ennen syyslukukauden alkamista. Matkustaminen sinne oli lyhyehköllä lennolla helppoa ja vaivatonta. Hyvät julkiset kulkuvälineet tekivät saapumispäivästä mukavan, ja pääsinkin opiskelijakylääni helposti lähijunalla ja metrolla.

Ensimmäiset viikot olivat täynnä uusia kohtaamisia ja vaikutelmia. Muutin opiskelija-asuntoon, johon lisäkseni muutti syyslukukauden ajaksi kuusi muutakin vaihtaria. Kaupunkiin oli mukavaa asettua, kun ympärilläni oli heti muitakin uutena kaupunkiin tulleita opiskelijoita. Aloimmekin kämppisteni kanssa saman tien tutustua sekä toisiimme että Osloon. Tunnelmat vaihdossa olivat alusta pitäen erittäin hyvät, sillä kämppikseni osoittautuivat todella mukaviksi ja Oslo äärimmäisen kauniiksi ja viihtyisäksi kaupungiksi.

Lukukauden alettua yliopiston puolesta järjestettiin runsaasti tutustumistapahtumia ja kaupunkikierroksia uusille opiskelijoille. Yliopistoni järjesti kattavan orientaatioviikon, ns. Buddy weekin, minkä ohessa myös opiskelijakylässämme järjestettiin vapaa-ajalla vaihtarien kesken kokoontumisia. Syyskuun alussa Oslossa järjestettiin myös uusien opiskelijoiden viikot, joiden aikana moniin kulttuuri- ja vapaa-ajan tapahtumiin oli vapaa pääsy. Kävin sen aikana muun muassa melomassa Oslon vuonossa ja saunomassa isossa Salt-rantasaunassa. Tekemistä ja uusia tuttavuuksia siis riitti, ja tutustuinkin jo ensimmäisinä viikkoina lukuisiin mukaviin vaihtareihin.

Kuvia Oslon ydinkeskustasta. Kuvissa näkyvän oopperatalon luo oli mukavaa mennä ihastelemaan kauniita auringonlaskuja.

Arki kohteessa

Arki Oslossa oli mukavaa ja sopivan rentoa. Kävin luennoilla muutaman kerran viikossa ja saatoin usein jäädä lukemaan luentojen päätteeksi tiedekuntamme vastikään valmistuneeseen kirjastoon. Liikkuminen yliopistolle ja sieltä kotiin oli helppoa, sillä opiskelijakyläni sijaitsi lyhyen metromatkan päässä keskustakampuksesta. Hankin myös mm. jäsenyyden lähellä sijainneelle opiskelijakuntosalille.

Saamani ystävät asuivat pääosin samassa opiskelijakylässä kanssani, joten näimme toisiamme lähes päivittäin. Lähiluonnon määrä Oslossa on uskomaton, ja aloimmekin ystävieni ja muidenkin innokkaiden vaihtarien kesken vaeltamaan Oslon ympäristössä viikoittain. Syksyn edetessä aloimme myös yhdessä reissata Norjan sisällä. Vaihtareiden keskuudessa liikuttiin ja matkusteltiinkin maan sisällä paljon. Matkat ulkomaille sen sijaan olivat Oslon vaihtariyhteisössä harvinaisempia, sillä lähes kaikki, kuten minäkin, vaikuttivat olevan äärimmäisen kiinnostuneita näkemään juuri Norjan eri alueita.

Kävin vaihtoni aikana useammalla reissulla Norjassa. Ensimmäisen reissun järjesti paikallinen ESN-yhdistys Bergeniin ja sen lähivuonoihin. Reissu oli upea ja tarjosi mielestäni ehdottomasti Norjan parhaita paloja. Toisen reissun teimme yhden ystäväni kanssa Lofoottien saarille, kolmannen Keski-Norjan Trondheimiin ja neljännen hieman ennen lukukauden päättymistä Pohjois-Norjan Tromssaan. Matkoilla tutustuimme kaupunkeihin ja kävimme niiden lähiympäristöissä vaeltamassa. Jokaiselta reissulta käteen jäi unohtumattomia muistoja.

Yleisesti voin todeta, että arki Oslossa oli hyvin hauskaa ja vaihtelurikasta. Vaihto Pohjoismaassa antoi myös ainutlaatuisen tilaisuuden olla osa kansainvälistä vaihtariyhteisöä, sillä suomalaisia vaihtareita Oslossa ei juuri ollut. Kaikki saamani kaverit tulivatkin muista maista. Mielestäni tämä teki vaihdostani entistä ainutlaatuisemman kokemuksen.

Heti vaihtoni alettua minut yllätti se, miten paljon nähtävää Oslossa ja muuallakin Norjassa riitti. Oslo oli täynnä kulttuuria ja kauniita paikkoja. Lisäksi meillä oli suorastaan vaikeuksia päättää, minne lähtisimme syksyn aikana reissailemaan, kun kauniita paikkoja ja kaupunkeja näytti riittävän pilvin pimein. Myös norjalaisten avoimuus ja kiltteys yllätti. Tapaamani ihmiset olivat todella mukavia ja mielestäni kaupungissa oli yleisestikin mukava ja iloinen tunnelma. Vaikka Pohjoismaissa ajatellaan yleensä olevan hyvin samanlaista, opin ja näin valtavan määrän uusia asioita.

Kuva Bergenin vuonoista vaeltaessamme vuorenrinteellä

Asuminen

Asuin vaihtoni aikana opiskelija-asunnossa SiO:lla Sogn-opiskelijakylässä. Sogn sijaitsi hieman Oslon keskustan ulkopuolella, hyvien kulkuyhteyksien varrella. Sognissa asui suuri määrä vaihtareita ja myös jonkin verran norjalaisia opiskelijoita. Kanssani samassa asunnossa asui tosiaan kuusi muuta vaihtaria. Teoriassa olisi ollut mahdollista tulla sijoitetuksi myös paikallisten kanssa samoihin asuntoihin, mutta käytännössä kaikki vaihtarit asuivat keskenään.

Hankin opiskelija-asuntoni SiO:lta, joka vastasi meille tuttua HOASia. SiOlla on Oslossa useita eri kaupunginosiin siroteltuja kohteita. Suurin osa vaihtareista asui kuitenkin joko Sognissa tai lähellä sijaitsevassa Kringsjån opiskelijakylässä. SiOlta oli mahdollista hakea asuntoa jo ennen lopullista hyväksyntää Oslon yliopistolta, siis käytännössä heti, kun tuli valituksi HY:ltä. Taisin itse hakea asuntoa kuitenkin vasta paikkani varmistuttua Oslon puoleltakin. Sain silti asuntotarjouksen hyvissä ajoin ennen vaihdon alkamista. Suurin osa SiOlta asuntoa hakeneista vaihtareista sai asunnon vaihtoa edeltävien kuukausien aikana. Asuntotilanne vaikutti siis olevan ainakin riittävän aikaisin asuntoa hakeneille varsin hyvä.

Asuntoni vuokra oli mielestäni Norjan yleiseen hintatasoon nähden, mutta myös eurooppalaisessa vertailussa kohtuullisen hintainen. Maksoin vuokraa euroissa n. 520 euroa. Asunnossa minulla oli siisti ja tilava oma huone, ja jaoin kämppisteni kanssa keittiön ja pesuhuoneen. Muiden vaihtareiden kanssa asuminen vaihdon aikana oli erinomainen kokemus ja ainutlaatuinen tilaisuus tutustua ihmisiin heti saapumisestani alkaen. Kuuden muun vaihtarin kanssa asuessa koskaan ei aika käynyt pitkäksi, ja siksi suosittelenkin lämpimästi soluasuntoon hakeutumista vaihdon ajaksi.

Opinnot

Syyslukukausi alkoi elokuun puolessavälissä ja loppui joulukuun puolessavälissä. Kuten meilläkin Suomessa, pieniä eroja kuitenkin oli kursseittain ja aloittain. Lukuvuosirytmi on Norjassa Suomea vastaava, mikä teki puolivuotisen vaihdon yhteensovittamisesta koko lukuvuoteen helppoa.

Lukukauden aikana meillä oli viikon syysloma, jolloin opetusta ei ollut. Tuona aikana oli hyvä mahdollisuus lähteä hieman pidemmällekin reissulle, ja monet vaihtarit lähtivätkin juuri silloin ensimmäiselle Norjan-reissulleen, esimerkiksi Lofooteille.

Olin todella tyytyväinen Oslon yliopiston kursseihin ja opetustyyliin. Otin kolme oman alani valinnaista kurssia, ja kukin niistä osoittautui hyvin mielenkiintoiseksi. Kurssit olivat Oslossa täällä tottumaani pidempiä ja laajempia ja kestivät kukin noin kolme kuukautta. Opetus oli laadukasta ja jokseenkin interaktiivista. Ketään ei luennoilla pakotettu ääneen, mutta professorit kuitenkin kannustivat osallistumaan yhteiseen pohdintaan. Luennot eivät olleet läsnäolopakollisia ja ne tallennettiin jälkikäteen katsottaviksi. Koin luennot kuitenkin todella hyviksi ja laadukkaiksi, ja suurin osa vaihtareista kävikin jatkuvasti paikan päällä luennoilla.

Mielestäni kurssien aikana opiskelijoita ohjattiin ja tuettiin hyvin. Ensinnäkin meille tarjottiin ennen kurssien alkamista mahdollisuutta osallistua kertauksen vuoksi juridisen ajattelun ja kirjoittamisen seminaareihin, joissa tutorit ohjeistivat ja antoivat vinkkejä tenttikysymyksiin vastaamiseen. Lisäksi kurssien aikana järjestettiin erilaisia vapaaehtoisia harjoitteita, kuten harjoituskokeita, joiden tarkoituksena oli valmentaa meitä tenttiä varten. Myös professorit olivat kurssien alettua kiinnostuneita siitä, millä tavalla kursseja voitaisiin järjestää meidän oppimisemme kannalta parhaalla tavalla.

Syyslukukauden tultua päätökseen minulla oli tentit kustakin kurssista. Tentit järjestettiin etätentteinä ja ne olivat samankaltaisia kuin Suomessa, meidän alallemme tyypillisesti joko oikeustapaus- tai esseekysymyksiä. Tenteissä ei ollut aikapainetta, vaan aikaa vastata oli valitsemillani kursseilla 24 tuntia, joillakin kavereillani jopa useampi päivä, jos kyse oli esseetentistä. Mielestäni tentit olivat asianmukaisia ja vastasivat hyvin kurssilla käytyjä asioita.

Paluu Suomeen

Palasin takaisin Suomeen lukukauden päätyttyä, vähän ennen joulua. Ennen paluutani minun oli käytävä yliopistolla hakemassa allekirjoitukset vaihtodokumentteihini, mutta se kävi vaivattomasti, sillä tiedekunnallamme oli info-piste, jossa oli jatkuvasti henkilökuntaa paikalla. Ennen lähtöäni minun oli myös tehtävä loppusiivous asuntooni ja palautettava opiskelija-asuntoni avaimeni läheiseen palautuspisteeseen.

Vaihdon lopun häämöttäessä koin jokseenkin ristiriitaisia tunteita Suomeen paluusta, sillä vaikka odotinkin jo kovasti läheisteni jälleennäkemistä, tuntui ajatus rakkaiden ystävien ja tutun vaihtariyhteisön jättämisestä ikävältä. Sovimme kuitenkin ystävieni kanssa vielä ennen vaihdon päättymistä tulevista tapaamisistamme, ja lähdinkin loppujen lopuksi kohti kotia hyvissä tunnelmissa. Asettuminen takaisin Suomeen on ollut omalla kohdallani varsin helppoa. Tässä varmasti etua on ollut siitä, ettei Norjalla ja Suomella kuitenkaan ole merkittäviä kulttuurieroja.

Muuta Oslon yliopistoon hakevalle huomioitavaa

Yleisesti on varmasti hyvä tiedostaa, että Norja ei maana ole Euroopan halvimmasta päästä. Mielestäni Oslo oli hinnoiltaan aika lailla Helsingin tasoinen, toisinaan vähän kalliimpi. Esimerkiksi osa ruoasta oli siellä vähän meillä totuttua kalliimpaa. Matkustelu maan sisällä oli mielestäni kohtuuhintaista, ja Oslosta oli toisinaan tarjolla varsin edullisia suoria lentoja muihin kaupunkeihin. Kaikkiaan hintataso ei kuitenkaan mielestäni poikennut merkittävästi Suomesta.

Toinen hyvä juttu tiedostaa on kenties myös se, että Norja ei tosiaan ole EU-maa eikä siellä käytetä euroja. Sen sijaan heillä käytetään norjan kruunuja, jotka ovat kuitenkin helpolla kaavalla muunnettavissa euroiksi. Eri valuutasta ei ollut vaihtoni aikana kuitenkaan lainkaan ongelmaksi,  sillä Norjassa digitalisaatio on vielä Suomeakin pidemmällä, minkä ansiosta korttimaksaminen on mahdollista käytännössä kaikkialla. En itse joutunut yhtäkään kertaa nostamaan Norjan kruunuja automaatilta.

Lähtövalmisteluiden kannalta käytännöllistä oli lisäksi se, ettei Norjaan lähtiessä ollut tarpeen hankkia norjalaista pankkitiliä eikä norjalaista puhelinliittymää. Mukavaa oli maahan saavuttua myös, että muista vaihtareista poiketen minun ei toisesta Pohjoismaasta tulleena tarvinnut varata aikaa poliisille rekisteröityäkseni Norjassa oleskelevaksi.

Kuva Lofooteilta tunnetulta Reinebringen-vaellukselta

Lopuksi

Vaihtoon lähtiessäni minulla oli positiiviset odotukset, mutta voin silti sanoa, että tuo lähes puolivuotinen aika Oslossa onnistui silti ylittämään ne kaikki. Vaihto Oslossa oli täynnä uusia ihmisiä ja unohtumattomia hetkiä. Suosittelen vaihtoon lähtemistä sydämellisesti kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita oppimaan uutta sekä maailmasta että itsestään. Vaihtariarki on huikeaa aikaa, minkä lisäksi vaihdossa saadut ystävyydet ja uudet näkökulmat ja rikastuttavat elämää myös pysyvästi. Vaikka uuden kodin ja ystäväpiirin löytämisessä ulkomailta on ikävät puolensakin, on se tuonut elämääni kuitenkin pelkkää hyvää.

Kuva Tromssasta, lähdimme auringonlaskun aikaan läheiselle vuorelle katsomaan revontulia. Pohjoisessa pimeys tuli äkkiä auringon laskettua.
Posted on

Vaihtokertomus, Ritsumeikan University, syksy 2022

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vaihtoni Kiotossa, Japanissa toteutui kaikkia odotuksiani vastaan, sillä hakiessani vaihtoon Japani oli edelleen koronan jäljiltä suljettuna jopa opiskelijoille. Kevään mittaan maa kuitenkin aukesi ja uskomatonta kyllä, vajaata kahta viikkoa ennen lähtöä tepastelin ulos Japanin suurlähetystöstä kädessäni viisumilla varustettu passi.

Saapuminen Japaniin sujui mukavasti. Sain huoneen yliopiston kansainvälisestä asuntolasta, jonne saavuin yhden ystävän luona vietetyn yön jälkeen. Ensimmäiset viikot kuluivat asuntolaelämään totutellessa. Tutustuin heti ensimmäisinä päivinä asuntolassa muutamaan ihanaan ihmiseen, jotka pysyivät mukanani koko vaihdon ajan. Koulun alkuun oli saapumispäivästäni vielä kaksi viikkoa, jotka käytimme uusien ystävieni kanssa Kiotossa turistia leikkimiseen. Osittain alku sujui hyvin varmasti myös kielitaitoni ansiosta: puhuin japania jo valmiiksi, eli kielimuuri ei menoa hidastanut. Byrokratiaa Japaniin muuttaessa on paljon, mutta siihen sai onneksi apua asuntolan henkilökunnalta.

Arki Japanissa sujui mukavasti. Asuntola sijaitsi yliopiston läheisyydessä, mutta ei kuitenkaan ihan kampuksella. Kävellen pääsi perille oikein mukavasti, ja kävinkin vaihdon ajan kampuksella lähes joka päivä. Japanissa opetuksessa tulee aina olla läsnä, joten kampusarki kuului elämääni vahvasti. Ritsumeikanin Kinugasa-kampus oli oikein viihtyisä, ja siellä olikin mukava viettää aikaa. Opintojen lisäksi aikaa kului yliopistoni street-tanssiklubin treeneissä ja Kiotoa sekä sen lähimaastoja tutkiskellessa. Kansai on alueena täynnä erilaisia mielenkiintoisia kohteita, joihin pääsee helposti ja suhteellisen halvalla paikallisia lähijunia käyttäen.

Kursseja minulla oli vaihtoni aikana 9, jotka jatkuivat koko lukukauden ajan. Määrä saattaa kuulostaa paljolta, mutta työmäärä oli yllättävän kevyt. Tähän vaikutti kuitenkin varmasti kurssivalintani: kävin esimerkiksi kolme Japanin kulttuuriin keskittyvää vaihtareille suunnattua kurssia, joilla ei ollut palautuksia tai loppukokeita oikeastaan ollenkaan. Lisäksi kielikurssieni taso oli juuri minulle sopiva etukäteen tehdyn tasokokeen ansiosta. Ne tarjosivat sopivasti haastetta olematta kuitenkaan liian kuormittavia. Kursseilla oli lähtökohtaisesti kokeita sekä lukukauden puolessa välissä että lopussa. Pitkin kursseja oli myös viikottaisia palautuksia ja ihan perinteisiä läksyjä. Ritsumeikanissa opetuksessa on läsnäolopakko ja muutenkin opetuskulttuuri muistutti minua enemmän lukion kuin Helsingin yliopiston opetuskulttuuria. Samankaltaista ”akateemista vapautta” ei oikein ole. Se kuitenkin sopi itselleni oikein hyvin, sillä sain siitä mukavaa rakennetta elämääni ja viikkoihini.

Asuin koko vaihtoni ajan yliopiston asuntolassa, jossa asui vain kansainvälisiä opiskelijoita. Heistä tulikin itselleni vaihdon ajaksi tuki ja turva silloin, kun paikallinen kulttuuri riipi välillä hieman hermoja ja kaipasin länsimaalaisia tapoja toimia. Asuntolassa pärjäsi hyvin myös pelkällä englannilla, mutta itse hoidin asiani pääosin japaniksi. Asuntola oli uusi ja oman pienen huoneen lisäksi käytössä oli yhteiset suihkutilat, keittiö ja olohuone. Aluksi tämä hieman jännitti yksin asumiseen tottuneena, mutta lopulta arki sujui todella hyvin. Suihkuja oli aina vapaana tarvittaessa ja keittiössä sai kokattua jouluna porkkanalaatikkoa.

Lukukausi kesti syyskuun loppupuolelta tammikuun lopulle. Uudenvuoden aikaan lukukauden päätteeksi lomaa oli noin kaksi viikkoa, minkä jälkeen tammikuussa jäljelle jäi lähinnä loppuesitelmien ja kokeiden täyttämää aikaa. Japanissa on myös yksittäisiä vapaapäiviä erilaisten kalenterijuhlien takia, mutta itse en näistä päässyt hyötymään: Ritsumeikan järjestää yksityisenä yliopistona opetusta myös noina päivinä. Poikkeuksena tästä oli Seijin no Hi, jolloin kaikki 20 vuotta täyttävät juhlivat täysi-ikäistymistä. Opetusta olisi periaatteessa voinut olla myös lauantaisin, mutta itse en valinnut kursseja, joiden opetus olisi lauantaille osunut. Myös korvaavaa opetusta saatettiin järjestää lauantaisin.

Vaihdon aikana minut yllätti vaihtarikulttuuri. Olin aiemmin lukiovaihdossa Tokiossa, jossa vietin aikaa lähinnä paikallisten kanssa. Tällä kertaa tilanne oli kuitenkin päinvastainen, ja aikaa kului enemmän vaihtariyhteisössä. Se yllätti minut positiivisesti, sillä olin hieman skeptinen siitä, tuntuisiko Japanissa ajan viettäminen pääasiassa ulkomaalaisten kanssa oudolta. Luulo oli kuitenkin väärä, sillä muiden vaihtareiden kanssa pääsi purkamaan ajatuksia ja hyviä sekä huonoja hetkiä tavalla, jota paikalliset tutut eivät olisi voineetkaan ymmärtää.

Jos haluat hakea Ritsumeikaniin, kannattaa huomioida juuri opetuskulttuurin erot Suomeen. Opiskelu on paljon enemmän koulunkäyntimäistä, mikä voi tulla vapauteen tottuneelle suomalaisopiskelijalle yllätyksenä ja ärsyttää. Kannattaa siis suhtautua opintoihin Japanissa jo alusta asti sillä asenteella, että kyseessä on siirtymä hieman erilaiseen opiskelukulttuuriin.

Paluu Suomeen sujui itselläni todella kivuttomasti. Opintojen päätyttyä piti hoitaa taas jonkin verran paperihommia (jotka Japanissa tosiaan ovat edelleen fyysisiä paperihommia!), ja viimeiset viikot vietin lähinnä kavereiden kanssa hengaillen ja nähtävyyksiä tarkastellen. Suomessa odotti uuden harjoittelujakson alku sekä kiireinen kalenteroitu elämä, joten aikaa haikailla takaisin Japaniin ei ole pahemmin ollut. Vaihto oli myös juuri sopivan mittainen – 5 kuukautta sujui hujauksessa, ja kotiin paluu tuntui juuri oikealta helmikuun alussa.

Posted on

Vaihtokertomus, Tbilisi State University, Georgia, syksy 2022

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Alku

Juuri mikään vaihtoni alkamisessa ei mennyt niin kuin suunnittelin. Georgia valikoitui vaihtokohteekseni siksi, että se oli mahdollisimman kaukana, mutta kuitenkin niin lähellä, että olisin voinut matkustaa sinne maita pitkin. Lentämisen välttämisen lisäksi toinen merkittävä valintakriteeri oli Georgian matala hintataso, koska vaihtokohdetta valitessani en vielä tiennyt saavani Erasmus-rahaa (700 €/kk), enkä ollut enää oikeutettu opintotukiinkaan.

Venäjän keväällä 2022 aloittanut hyökkäyssota tuhosi ensimmäisen matkasuunnitelmani, joka oli junalla Georgiaan matkustaminen. Itäisen Euroopan kautta kulkevan bussimatkan esti taas sairastumiseni koronaan vain muutama päivä ennen laivan lähtöä Helsingistä. En ehtinyt syyskuun alussa alkaville maisterikursseille, joten päätin suosiolla sisällyttää vaihtooni vain syyskuun lopussa alkavia kandikursseja. Tämä oli taas yksi muutos suunnitelmiini, vaikka myöhemmin selvisi, ettei myöhässä aloittaminen olisi ollut ongelma, vaikka sähköposteissa nimenomaan painotettiin, että Georgiassa tulisi olla kurssien alkaessa. Viimeinen naula alkuperäisten ajatusteni arkkuun oli mobilisaatio, jonka Putin määräsi ensimmäisenä päivänäni Georgiassa. Päädyin siis lopulta lentäen maahan, jossa jo sodan jälkeen noussut hintataso räjähti käsiin heti maahan saavuttuani.

Lisäksi epävarmuutta oli myös itse vaihtopaikan olemassaolosta. En saanut sähköpostilla varmistusta dokumenttieni hyväksymisestä edes sitä erikseen kysyessäni ja tunsin vaihtopaikkani varmistuneen vasta, kun näin oman nimeni orientaatiotilaisuudessa kiertäneessä listassa.

Asuminen

Olin etäisesti ajatellut, etten haluaisi asua halvassa, mutta hyvin kaukana keskustassa sijaitsevassa yliopiston asuntolassa, mutta lopulta vain unohdin asuntolailmoittautumisen deadlinen. Asunnon löytyminen oli yksi suurimmista huolenaiheistani Suomessa, mutta päätin jättää majoituksen etsimisen vasta Georgiaan, jossa voisin tehdä sitä mahdollisesti opiskelutovereideni kanssa. Varasin hostellin ensimmäisiksi viikoiksi ja varauduin henkisesti asumaan siellä pysyvästi. Airbnb-majoitus vaikutti helpoimmalta ja turvallisimmalta vuokrakohteelta yksin kielitaidottomana asuntoa etsivälle, mutta niiden hinnat olivat turkulaisten yksiöiden luokkaa. Lopulta yritin hieman etsiä asuntoa muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa, mutta vuokramarkkinat olivat äärimmäisen kuumentuneet venäläisvirran vuoksi ja liikkeellä oli myös huijauksia. Kysyin mahdollisesti vapautuvia paikkoja yliopiston asuntolasta, mutta tämä oli ainoa asia, jota Georgiassa ei voinut tehdä myöhässä.

Hyvällä sijainnilla olleeseen halpaan hostelliini jääminen alkoi tuntua nopeasti parhaimmalta ratkaisulta. Ensimmäisten viikkojen vaihtuvuuden jälkeen ennen turisteja palvellut hostelli muuttui minun ja joidenkin enimmäkseen venäjältä lähteneiden ihmisten väliaikaiseksi kodiksi. Viihdyin lopulta hostellissa ja siellä asuneiden ihmisten kanssa niin hyvin, etten heidän lisäkseen tutustunut opiskelukavereihini tai muihin vaihto-opiskelijoihin ollenkaan.

Opiskelu

Opiskelin TSU:lla (Tbilisi State University), mutta kaikki kurssini olivat sen kansainväliseltä taloustieteen laitokselta (ISET), jolla oli oma muusta yliopistosta erillinen sijaintinsa ja järjestelmänsä. ISET oli moderni täysin englanninkielinen laitos, jossa opetus tuntui laadukkaalta, viestintä oli selkeää ja kurssien hallinnoimisessa käytettiin Moodlea. TSU:n muilta laitoksilta kuulin tarinoita vanhoista rakennuksista, sähköpostiin ja henkilökohtaisesti kaiken kysymiseen perustuvasta viestinnästä ja heikkolaatuisemmasta opetuksesta. ISET:illä kaikki kuitenkin toimi enkä tuntenut yliopistolla juuri eroa suomessa opiskeluuni. Opettajien ja opiskelijoiden väliset suhteetkin olivat rennot ja mutkattomat.

Selkein ero suomalaiseen järjestelmään oli se, että luentoja oli myös iltaisin ja lauantaisin. Näin on erityisesti maisterikursseilla, sillä paikalliset opiskelijat tekevät kursseja töiden ohessa. Lisäksi arkipyhien luennot siirtyivät sunnuntaille, jolloin oli myös tenttejä.

Välikokeiden aikaan erot suomalaiseen yliopistoon paljastuivat todella. Ensinnäkin kokeet pidettiin keskitetysti yhdessä TSU:n rakennuksessa ISET:in ulkopuolella ja rakennus itsessään oli kaikessa neuvostomaisuudessaan nähtävyys. Toisekseen välikokeet olivat opetuksen tasoon nähden todella helppoja ja saattoivat vastata suoraan etukäteen annettuja esimerkkitehtäviä. En ollut saanut vaihtoni alussa juurikaan opiskeltua, mutta pääsin tenteistä hyvin läpi. Taloustieteen kursseilla töitä joutuu kuitenkin tekemään jonkun verran ja kuulopuheiden mukaan määrä on enemmän kuin muilla TSU:n laitoksilla. Erilaista tenteissä oli myös se, että edes ne eivät alkaneet ajallaan, vaikka opiskelijoita oli kehotettu olemaan paikalla etukäteen.

Kurssit kestävät siis kokonaisen lukukauden ja niissä on sekä väli- että loppukokeet. Kullakin kurssilla on noin kaksi luentoa (1+1 h) viikoittain eikä pakollisia kotitehtäviä juuri annettu. Syyslukukauden virallinen opetus päättyi jouluaattolauantaina ja seuraavalla viikolla olisi ollut vielä esimerkiksi kertaustunteja. Uudenvuoden jälkeen oli hieman lomaa, sillä silloin vietetään paikallista joulua, ja loppukokeet olivat tammikuun puolivälissä. Viimeisiä luentoja väliin jättämällä olisi ollut mahdollista matkustaa Suomeen jouluksi ja pitää lomaa loppukokeisiin saakka.

Hieman yllättävää oli se, että ISET:illä olin ainut ulkomaalainen opiskelija suurimmalla osalla kursseista (3/5), vaikka laitos on täysin englanninkielinen.

Arkielämä

Vaikka hinnat Georgiassa nousivat jatkuvasti ja asuin sekä hostellissa että sittemmin päivävuokralla, 700 € kuukausibudjetti riitti elämiseen helposti. Rahaa jäi jopa säästöön sen verran, että pystyin jäämään Georgiaan kahdeksi ylimääräiseksi kuukaudeksi. En laittanut ruokaa ollenkaan, vaan ostin usein lounaaksi jotain paikallisesta leipomosta (juusto-, papu-, tai pinaattipiirakan) ja iltaruoaksi marketin tai leipomon kylmätiskiltä jotakin valmista ruokaa. Kävin satunnaisesti myös kahviloissa ja ravintoloissa, ostin joitakin tarvitsemiani asioita ja kerran matkustin vuoristoon. Normaalilla suomalaisella opiskelijabudjetilla Georgiassa olisi voinut matkustaa ja nauttia huolettomasti, sillä nousseetkin hinnat olivat keskimäärin Suomea halvempia.

Kasvikset olivat erityisen halpoja ja hyviä, kasvimaidot ja jotkut muut erikoistuotteet taas Suomeakin kalliimpia. Ilman lihaa oli helppo pärjätä, mutta vegaanisuuteen pyrkimisestä luovuin jo ensimmäisten viikkojen aikana. Papuja käytettiin paljon ja falafelia sai halvalla, mutta muita vegaanista proteiininlähteitä ei ollut kaikkialla helposti tarjolla. Kalliit kasvijuomat olivat ainoita tarjolla olleita vegaanisia maidonkorvikkeita ennen kuin satuin löytämään Europroductista edullisemmin suomalaista kauramaitoa ja kaurakermoja.

Käteistä kannatti pitää mukana koko ajan, sillä katukaupassa se oli ehdoton, eikä kaikissa kivijalkaliikkeissäkään ollut korttikonetta. Yksi matka julkisessa liikenteessä maksoi yhden larin (0,36 €) lukuun ottamatta kalliimpia köysiratoja, ja matkat pystyi maksamaan kätevästi pankkikortilla. Tbilisi on kuitenkin niin pieni, että kävellenkin pääsi lähes kaikkialle. Liikenne ja varsinkin isojen teiden ylittäminen olivat Georgiassa kaikkein pelottavimpia asioita, mutta muutamissa päivissä autojen eteen ja väliin menemiseenkin tottui. Marshrutkat olivat erittäin halpoja ja mielenkiintoisia vaihtoehtoja paikkakuntien välillä matkustamiseen ja junaliputkin olivat edullisia.

Pärjäsin englannillani hyvin, mutta en saanut kaikissa tilanteissa asiaani hoidettua, sillä varsinkaan vanhemmat ihmiset eivät juuri kieltä osaa. Lisäksi myös englannin kieltä osanneet puhuivat minulle systemaattisesti venäjää ja jatkoivat sitä, vaikka itse käytin englantia. En osannut venäjää, mutta toisinaan sanoin venäjäksi, etten ihan oikeasti osaa venäjää. Usein en kuitenkaan jaksanut. Elämä venäläisoletettuna venäläisten kanssa venäläisten miehittämässä maassa oli kaiken kaikkiaan avartava kokemus. Georgiaksi opettelin pienimmät numerot ja normaaleja kohteliaisuusfraaseja. Sillä ja elekielellä pärjäsi esimerkiksi yksinkertaisimmissa kaupankäyntitilanteissa.

Huomioitavaa

Jos mitenkään on mahdollista, suosittelen valitsemaan Georgian vaihtokohteeksi mieluummin keväällä kuin syksyllä. Syksyn vaihdosta pääosa on lumetonta ja harmaata talvikautta, mutta keväällä Georgia on vehreydessään ja vihreydessään paljon kauniimpi ja miellyttävämpi matkustaa.

Toinen varauduttava asia on hinnoista neuvotteleminen ja niiden epäsäännöllisyys sekä mahdollinen nopea nousu. Viimeisinä kuukausina hinnat olivat usein kassalla erisuuruiset kuin hyllyn reunassa, ja myyjät eivät suostuneet keskustelemaan asiasta. Monissa perinteisissä katukaupoissa hintoja ei ole edes nähtävillä. Lisäksi venäläisiltä, venäläisoletetetuilta ja turisteilta yritetään joka paikassa ottaa aina vähän extraa.

Paluu Suomeen

Jäin vaihdon päättymisen jälkeen vielä kahdeksi kuukaudeksi Georgiaan ja muutin Tbilisistä Batumiin. Puolen vuoden poissaolon jälkeen paluu Suomeen tuntui jo hyvältä, vaikka ystävien jättäminen oli haikeaa. Parin viikon Suomessa olon jälkeen aloin kuitenkin jo ikävöidä takaisin Georgiaan, jossa kevät on jo paljon Suomea pidemmällä. Nyt tuntuu, että haluaisin nähdä vielä Georgiaa – ja etenkin sen maaseutua – myös kasvukaudella.

Posted on

Vaihtokertomus, Wageningenin yliopisto, syksy 2022

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Saavuin Alankomaihin muutamaa päivää ennen vaihtoyliopistoni Wageningen University & Research (WUR) järjestämää viikon mittaista orientaatioviikkoa. Matkustin Alankomaihin Ruotsista asti junalla, jota suosittelen lämpimästi! Matkustaminen kohteeseen oli helppoa, sillä junailu on tehty helpoksi ja suhteellisen edulliseksi Alankomaissa. Oli siis helppoa päästä Wageningeniinkin, joka on pienempi kaupunki.

Suosittelen lämpimästi osallistumaan kyseiselle orientaatioviikolle, jos vain mahdollista, sillä tämä viikko oli vauhdikas ja todella hauska tapa tutustua paikalliseen opiskelijakulttuuriin, kampukseen, Wageningeniin ja tietysti niin hollantilaisiin kuin kansainvälisiin opiskelijoihin. Orientaatioviikolla tuutoriryhmiin oli laitettu sekaisin sekä vaihtareita ja hollantilaisia. Oli toisaalta mukava tutustua ns. paikallisiin ja heidän englantinsa olikin erinomaista, joten tutustuminen oli helppoa. Toisaalta kuitenkin välillä tuli ulkopuolinen olo muiden puhuessa hollantia. Orientaatioviikon hulinassa en ehtinyt edes miettiä kulttuurishokkiakaan, jonka ei toki muutenkaan pitäisi vaivata Alankomaiden kulttuurin ollessa niin samankaltainen Suomen kulttuuriin verrattuna. Toki koti-ikävä pääsi silti yllättämään aina välillä.

Ensimmäiset viikot orientaatioviikon jälkeen olivat aikamoinen yllätysshokki opiskelujen alkaessa, sillä työmäärä ja vaativuustaso pääsivät todellakin yllättämään, vaikka olin etukäteen kuullut, että Alankomaissa on korkea opiskelutaso. Esimerkiksi yhden kurssin ensimmäisellä luennolla luennoitsija kertoi, että jos luennoille osallistuu aktiivisesti ja lukee kaikki artikkelit (joita oli paljon), on noin 60 % mahdollisuus pelkästään päästä läpi kurssista. Lisäksi sain kuulla, että arviointiasteikon parasta arvosanaa 10 ei lähtökohtaisesti anneta lähes koskaan ja yllättävän monilla kursseilla puolet osallistujista ei päässyt läpi tenteistä. Tällaiset puheet onnistuivat stressaamaan itseäni turhankin paljon syksyn aikana, mutta loppujen lopuksi suoriuduin todella hyvin arvosanoin, joten olisin pärjännyt paljon vähemmälläkin stressaamisella. Kannattaa siis varautua tällaisiin pelottelupuheisiin, mutta muistaa, ettei anna niille liikaa painoa. 😊

Kurssit olivat erittäin mielenkiintoisia ja laadukkaiden kurssien perusteella valitsinkin vaihtokohteen. Opiskelutavat olivat aika samanlaisia kuin Helsingissä, eli kandikurssien selkärankana olivat luennot, joiden lisäksi piti lukea artikkeleita ja tehdä ryhmätyötä ja/tai kirjoittaa luentopäiväkirjaa. Tehtävää siis riitti kursseilla. Tentit olivat vaikeudeltaan samaa luokkaa kuin HY:llä, mutta ne olivat toki lähitenttejä, eikä kurssimateriaaleja saanut olla mukana, joka toki vaikeutti tenttejä. Opetuskulttuuri oli siis kokonaisuudessaan vaativaa, muttei silti liian totista. Lukukausi oli myös samankaltainen kuin HY:llä: syksyllä oli kaksi 8-viikkoista periodia, joista ensimmäinen alkoi syyskuun alussa. Periodin lopussa oli aina ensin yksi lukuviikko ilman luentoja ja tämän jälkeen tenttiviikko. Joulun alla syyslukukausi kesti viikon pidempään kuin HY:llä. Itse olin vain syyslukukauden WUR:issa, mutta keväällä siellä olisi ollut ensin lyhyempi 3.-periodi ja taas kaksi normaalia periodia.

Arkipäivät olivat siis pitkälti opiskeluntäyteisiä ja luentoja oli lähes joka päivä. WUR:issa opiskellaan lähtökohtaisesti samanaikaisesti vain kahta kurssia, joka mielestäni helpotti opiskelun rytmittämistä. Kampus ja sen monipuoliset ja viihtyisät opiskelutilat kannustivat myös opiskeluun. Hollantilaisten opiskelijoiden arkea oli hurjaa seurata, sillä he opiskelivat vain arkipäivinä noin klo. 17 asti, jonka jälkeen alkoivat harrastukset ja/tai opiskelijatapahtumat ja myöhemmin illalla bileet, joita riittikin joka illalle. Paikalliset eivät myöskään opiskelleet juurikaan viikonloppuisin, mitä jaksoimme ihmetellä vaihtareiden kesken.

WUR:in Forum-rakennus ja sen viihtyisät tilat.

Arjen isona osana asuminen Alankomaissa voi tuottaa harmaita hiuksia, sillä asuntokriisi on koko maassa surullisen tunnettu. Itse etsin asuntoa heti touko-kesäkuussa tulevalle syksylle ja hieman kauempaakin kampuksesta, ja olin valmis maksamaan vuokraa jo heinäkuulta, vaikka muutin vasta elokuun lopulla. Nämä seikat auttoivat varmasti asunnon saamisessa, ja sain vuokrattua huoneen yksityisen vuokraajan kodista Edestä, joka oli reilun 5 kilometrin päässä WUR:ista. Vuokrataso oli yllättävänkin korkea, sillä huone isossa solussa kampuksella voi hyvinkin maksaa 500 euroa/kk. Oma huoneeni maksoi 350€/kk. Asunnonhaussa kannattaa hyödyntää erityisesti Facebook-ryhmiä ja Kamernet.nl -sivustoa.

Alankomaat on tunnettu pyöräilykulttuuristaan ja sanoisinkin, että pyörä on ehdoton kulkupeli arjessa. Minun tulikin pyöräiltyä ostamallani yksivaihteisella mummokonkelilla lähes joka päivä edestakaisin kampukselle ja välillä lisäksi illalla kampuksen lähellä asuvien ystävien luo, joten kilometrejä kertyi paljon syksylle. Pyöräily oli kuitenkin yllättävänkin mukavaa, koska Wageningenissa ei satanut läheskään niin paljoa kuin paikalliset pelottelivat ja koska maanpinta on niin tasaista, että tuntuu kuin pyöräilisi sähköpyörällä. Kannattaa varautua siihen, että käytetytkin pyörän maksavat huomattavasti enemmän kuin Suomessa, sillä minunkin konkelini maksoi 120€.

Arkisessa elämässä tuli ikävä Suomen halpaa ja hyvää opiskelijalounasta, sillä WUR:issa lounas maksoi helposti 5-7€, joten kokkailut piti itse hoitaa, että rahaa jäi muuhunkin. Varsinkin me suomalaiset yllätyimme siitä, että paikalliset syövät lounaaksi yleensä vain leipää, jolla ei itse ajattelisi pärjäävän päivälliseen asti.

Tärkeä osa omaa arkea oli paikallinen ESN-järjestö (Erasmus Student Network), joka järjesti aktiivisesti useita tapahtumia joka viikko, muun muassa päiväreissuja hollantilaisiin kaupunkeihin, bileitä ja rennompia hengailuiltoja. Lisäksi he järjestivät myös useamman päivän pituisia matkoja joko Alankomaissa tai esimerkiksi Prahaan. Itsekin osallistuin tälle Prahan reissulla ja sen perusteella voin lämpimästi suositella tällaisia ESN-järjestöjen järjestämiä matkoja!

Vaikka opiskelut tuntuivat välillä puuduttavilta, sain nopeasti ympärilleni ihanan kaveriporukan, jonka kanssa sitten reissasimme lähes joka viikonloppu. Alkusyksystä tutkimme hollantilaisia kaupunkeja (omia suosikkejani olivat Den Haag ja Groningen) ja loppusyksystä lähdimme Pariisiin ja Luxemburgiinkin! Suosittelen siis lämpimästi erityisesti junamatkailua Alankomaissa opiskellessa.

Paluu Suomeen sujui yhtä hyvin kuin kaikki muukin. Lensin suoraa Amsterdamista Helsinkiin, että ehdin jouluksi kotiin. Sain WUR:ilta hyvät ohjeet vaihdon päättyessä, joten tarvittavat dokumentit oli helppo saada tammikuussa, kun viimeisetkin tenttitulokset julkaistiin.

Posted on

Vaihtokertomus, George Mason University, syksy 2022

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Saapuminen ja ensimmäiset viikot

Ennen Yhdysvaltoihin lähtöä minun täytyi tehdä melko paljon muuttoon liittyviä paperitöitä. Kaikkein keskeisimpänä oli tietysti viisumin hankkiminen, joka kaikesta stressaavuudesta ja byrokratiastaan huolimatta sujui melko mutkattomasti. Vaihtoyliopistolle tuli tämän lisäksi hankkia erinäisiä todistuksia esimerkiksi varallisuudesta ja kielitaidosta, sekä joitakin uusia rokotuksia tuli ottaa. Kaiken kaikkiaan matkaa edeltävät viikot olivat stressaavia hankitavien dokumenttien paljouden ja aikataulun kireyden vuoksi, mutta sain kuin sainkin viisumiasiani kuntoon kokonaiset kaksi viikkoa ennen lähtöä, joka ei tosiaankaan ollut varmaa Yhdysvaltojen konsulaatin huiman viisumijonon vuoksi.

Lähtöä edeltäneestä kiireestä huolimatta itse saapuminen kohteeseen sujui mukavasti. Ensimmäisenä kohtana listallani minulla oli paikallisen puhelinliittymän hankkiminen, mutta kävi ilmi, että tarvitsin liittymän lisäksi myös uuden puhelimen, sillä oma puhelimeni oli Eurooppalainen malli, eikä siten yhteensopiva Yhdysvaltojen liittymän kanssa. Jouduin ostamaan myös adaptereita sähkölaitteideni johdoille, sillä niissä oli tietysti kaikissa suomalaisiin pistorasioihin tarkoitetut päät. Suosittelenkin siis Yhdysvaltoihin lähtiessä tarkistamaan etukäteen oman puhelimen sopivuuden netistä, ja kyselemään josko tutuilta löytyisi adaptereita, joita voisi ottaa lainaan, sillä siinä säästää melko suuren kuluerän heti vaihtomaahan saapuessa.

Olin lähtenyt matkaan hyvin kevyin varustein, niin että mukanani oli vain yksi matkalaukku ja reppu. Vaihtoyliopistolle päästyäni minua odotti siis ensimmäisenä tarpeellisuuksien kuten pyyhkeiden, tyynyjen ja lakanoiden hankinta. Onnekseni yliopistolta oli hyvät bussiyhteydet lähimpään Walmart-supermarkettiin, josta löytyi kaikki tarpeellinen ensihätään. Sainkin siis keskittyä uuden asunnon sisustamisen sijasta ensimmäiset viikkoni kampuksella ja kaupungilla kiertelyyn, sekä kansainvälisten opiskelijoiden orientaatioviikon tapahtumiin.

Asuminen

Olin saanut huoneen yliopistoni asuntolasta, joka osoittautui parhaaksi majoittautumisvaihtoehdoksi sekä sijaintinsa että hintatasonsa puolesta. Kaupunki, jossa yliopistoni sijaitsi, oli pienehkö, miltei opiskelijakaupunki, mutta se sijaitsi aivan Washington DC:n laitamilla, joka tarkoitti, että asuntojen vuokrat alueella olisivat olleet melko hintavia yksin. Oman asuntolahuoneeni hintaa ajoi alas myös se, että jaoin huoneen kahden muun paikallisen opiskelijan kanssa. Tämä oli suuri totuttelu alkuun, mutta loppujen lopuksi yhteiselo kämppisten kanssa sujui mukavasti, ja meistä tuli läheisiä ystäviä.

Arki kohteessa

Yhdysvalloissa yliopistokulttuuriin kuuluu keskeisenä osana kerho- ja harrastustoiminta. Kampuksella toimikin hyvin monia erilaisia kerhoja ja urheilujoukkueita, eli kaikkiin makuihin löytyi toimintaa koulupäivien ulkopuolelle. Itse liityin yliopiston miekkailuseuraan sekä soutujoukkueeseen, sekä kävin pelaamassa lautapelejä lautapelikerhossa. Tähän sai hyvin kulumaan niin arki-illat kuin viikonloputkin, sillä treenien lisäksi joukkueen kanssa oli mahdollisuus lähteä kisamatkoille lähialueelle. Kävin itse osallistumassa yhteen miekkailuturnaukseen Marylandin yliopistolla, muutaman tunnin ajomatkan päässä vaihtoyliopistostani.

Vain vaihto-opiskelijoille suunnattua toimintaa ei yliopistolla järjestetty laisinkaan, mutta kansainvälisille opiskelijoille yleisemmin tapahtumia onneksi löytyi, vaikkakin Yhdysvalloissa paikallisiinkin tutustuminenkin oli helppoa, eikä siten pelkkiä vaihtariporukoita oikein päässyt syntymään.

Opetus ja kokeet

Itse opiskelussa oli keskiössä vielä Suomea enemmän esseiden kirjoittaminen. Kaikilla kursseillani kirjoitettiin useampia esseitä, yhdellä jopa muutaman viikon välein, mutta opetus ei muuten ollut vaikeustasoltaan suomesta eroavaa. Eräänä erikoisuutena, johon itse olen Helsingin yliopistossa opiskellessani törmännyt harvemmilla kursseilla, oli monivalintakokeiden yleisyys. Tämä aiheutti minussa esseevastauksiin tottuneena hämmennystä, mutta ei suurempia ongelmia

Luentoja oli tyypillisesti kaksi viikossa, ja niiden pituudet vaihtelivat puolestatoista tunnista kolmeen ja puoleen tuntiin. Yhdellä kursseistani, jolla opimme teatteriproduktioiden tuottamisesta, meillä oli myös käytännönläheisempää opetusta luokkahuonetyöskentelyn lisäksi, eli teimme kaikki viikossa yhden muutaman tunnin työvuoron koulun puvustamossa tai lavastamossa.

Lukukausi ja lomat

Lukukausi alkoi elokuun lopulla ja jatkui joulukuun alkupuolelle asti. Kursseissa pidettiin lukukauden puolessa välissä midterm-kokeet, jotka olivat puolet kurssin loppuarvosanasta, ja toisen puolen määrittivät loppukokeet lukukauden lopussa. Midtermit eivät kaikilla kursseilla olleet koeviikkomaisesti samaan aikaan, vaan niitä oli muutaman viikon aikavälillä sen mukaan, miten kurssien opettajat olivat niitä päättäneet pitää. Samaten loppukokeet levittäytyivät lukukauden kahden viimeisen viikon ajalle, riippuen kurssin omasta aikataulusta.

Syksylle ei osunut kiitospäivän lisäksi pidempiä lomia, joita kevätlukukaudella taasen olisi ollut. Kiitospäivän aikaan ehti kuitenkin hyvin matkustella, ja monet vaihto-opiskelija ystäväni lähtivätkin silloin reissuun. Itse suuntasin New Yorkiin, sillä olin halunnut nähdä sen kuuluisan kiitospäivän paraatin.

Yllätyksiä ja huomioita

Yhdysvallat oli vaihtokohteena hyvin mielenkiintoinen paikka, erityisesti sen koon ja vaihtelevaisuuden takia, mutta makumatkaksi reissua on vaikea sanoa. Yhdysvalloissa suurin osa ruoasta on hyvin prosessoitua ja lisättyä sokeria löytyy jopa ruuista, joista sitä ei odottaisi löytyvän. Onkin siis hyvä varautua siihen, että jos tahtoo syödä terveellisempää ruokaa, on se huomattavasti hintavampaa kuin enemmän prosessoitu ruoka. Myös yliopiston ruokaloissa pitsa ja hampurilaiset olivat jokapäiväinen näky, eli leffoissa nähtävät ruokailutottumukset olivat paikallisille todellakin arkipäivää.

Tämä oli tietysti minulle yllättävää, muttei lainkaan suurin kulttuurishokki. Suurinta totuttelua nimittäin minulle vaati Yhdysvaltojen smalltalk-kulttuuri, jossa standardina on kysellä kuulumisia jokaiselta asiakaspalvelijalta, jonka kanssa asioit, oli sitten kyseessä kahvila tai ruokakauppa. Onneksi tälle small talkille oli tietty käsikirjoitus, jota siinä piti toistuvasti noudattaa, eli muutaman viikon kohdemaassa asuttuani sain siitä jo hyvin kiinni.

Paluu suomeen

Vaikka vaihtoyliopiston kanssa oli ollut joitakin ongelmia ennen lähtöä, oli kotiinpaluu yliopiston kannalta sujuvaa. Yliopistoni lähetti automaattisesti opintotodistukseni suoraan Helsingin yliopistolle, eli minun ei tarvinnut itse huolehtia todistusten pyytämisestä tai toimittamisesta.  Sain siis keskittyä itse toipumaan kulttuurishokista, joka taas suomeen palattuani iski minuun. Paikalliset tavat ja smalltalk-kulttuuri olivat jääneet päälle, ja meni muutamia viikkoja tottua taas oman lähikaupan tuotevalikoimaan ja Helsingin joukkoliikenteeseen. Suurimpana yllätyksenä iski se, että olin muutamassa kuukaudessa tottunut dollareihin niin paljon, että ensimmäisinä viikkoina suomessa eurot hämmensivät minua.

Vaihto oli kuitenkin ehdottomasti yksi elämäni parhaimpia kokemuksia, ja suosittelenkin lämpimästi kaikkia Yhdysvaltoihin vaihtoon lähtemisestä kiinnostuneita hakemaan sinne. Kaikessa koossaan se on vaihtokohteena erittäin monipuolinen, ja tarjoa paljon sekä kaupunkimatkailusta kiinnostuneille kuin luontoa rakastavillekin.

Posted on

Vaihtokertomus, the University of Edinburgh, syksy 2022

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Hei kaikille vaihtoon lähtemistä pohdiskeleville! Olen kolmannen vuoden valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija, joka teki reilu vuosi sitten yhden elämänsä parhaista päätöksistä ja hyppäsi tuntemattomaan, nimittäin kolmeksi ja puoleksi kuukaudeksi vaihtoon Skotlannin pääkaupunkiin Edinburghiin. Lopputuloksena oli seikkailu täynnä taianomaisia – ja vähän tavallisempiakin – hetkiä!

Sinä päivänä

Pölähdin Skotlannin maaperälle sattumalta historiallisella hetkellä. Syyskuun 8. päivän ensimmäisinä tunteina astuin Edinburghin myöhäiskesän yöhön, ja samana iltapäivänä korviini kantautui tieto kuningatar Elisabet II:n kuolemasta. Vaihtoni alkoi hämmentyneen dramaattisissa tunnelmissa keskellä haikeaa hiljaisuutta ja massiivisia tiesulkuja. Orientaatioviikon ensimmäisenä päivänä päädyin ex tempore kymmenien tuhansien ihmisten kanssa jonottamaan St Gilesin katedraaliin, jonne kuningattaren arkku tuotiin Balmoralin linnasta. Viiden tunnin odotukseni oli verrattain lyhyt, sillä jotkut seisoivat jonossa yön yli. Totesin pian, että tämän peribrittiläisempää asiaa tulen tuskin koskaan elämässäni tekemään.

Ihmisiä jonottamassa St Gilesin katedraaliin kunnioittamaan edesmenneen kuningatar Elisabet II:n muistoa illan pimennyttyä 12. syyskuuta 2022.
Ihmisiä jonottamassa St Gilesin katedraaliin kunnioittamaan edesmenneen kuningatar Elisabet II:n muistoa illan pimennyttyä 12. syyskuuta 2022.

 

Alku aina hankalaa…

…niin myös ainakin omassa vaihdossani. Monilta vaikeuksilta voi kuitenkin välttyä huolellisella ja ajoissa hoidetulla valmistautumisella. Omalla kohdallani esimerkiksi asunnon metsästyksestä kehkeytyi vähän liiankin jännittävä prosessi. Edinburghissa oli pulaa asunnoista, eikä EU:n alueelta tuleville vaihto-opiskelijoille taattu Edinburghin yliopiston asuntoloista asuntoa, mutta sitä kehotettiin silti kaiken varalta hakemaan. Asuntohakemuksen pystyi jättämään vasta, kun oli saanut vaihtopaikan yliopistolta, ja hakemusta täyttäessäni kävikin ilmi, että yliopistolla oli vaihtosyksynäni poikkeuksellisen hyvä asuntotilanne. Viikkoa ennen lähtöäni Edinburghiin sain kuitenkin tietää, ettei yliopistolla ollutkaan tarjota minulle asuntoa, vaikka vielä heinäkuun lopussa minulle oli kerrottu asunnon saamisen olevan erittäin todennäköistä. Huonoja uutisia seurasi vuorokauden ajan paniikinomaista vuokrailmoituksiin vastailemista ja yliopiston asuntoloiden nettisivujen chat-palveluun valittamista, minkä jälkeen sain yllättäen yliopistolta asuntotarjouksen. Myöhemmin kävi ilmi, että ne vaihtarit, jotka olivat jättäneet hakemuksensa aiemmin (tai joissain tapauksissa soittaneet yliopiston työntekijöille kolme kertaa päivässä), olivat saaneet asunnon. Mitä tästä opin? Hakemus vaihtokohteeseen kannattaa jättää niin pian kuin mahdollista! Ensimmäiset kolme yötä asunnossani nukuin ilman tyynyä ja peittoa, sillä etukäteen tilaamani tavarat olivat eksyneet matkan varrella. Onneksi syyskuun puolivälissä oli vielä lämmin kesäsää ja sain korvaavan tilauksen maksutta. Soluasuntoni osoittautui viihtyisäksi ja kolme kämppistäni todella mukaviksi. Huoneeni pienuus ei haitannut, sillä suurimman osan valveillaoloajastani vietin kampuksella, tapahtumissa sekä Edinburghia ja Skotlantia kierrellen.

Asunnon löytämisen lisäksi erityistä päänvaivaa monille vaihtareille aiheutti kurssi-ilmoittautuminen. Edinburghin yliopistolla on pitkä lista aloista, joiden kurssit ovat erittäin suosittuja, joten jos haaveilee niille pääsystä, kannattaa takataskussa olla runsaasti varavaihtoehtoja. Kurssivalinnoissa etusijalla ovat tutkinto-opiskelijat ja heidän jälkeensä alakohtaisella vaihtosopimuksella tulevat vaihtarit. Koska oma sopimukseni oli yliopistonlaajuinen ja minua kiinnostaneet kurssit lukeutuivat erittäin suosittuihin, jouduin päivystämään kesällä sähköpostin ääressä odottaessani kyseisten kurssien ilmoittautumisen aukeamista kaikille vaihtareille. Ilmoittautumisessa piti olla vikkelä, sillä nopeat söivät hitaat. Jäljellä olleet kurssipaikat täytettiin ilmoittautumisjärjestyksessä, ja jos kurssivalintoihinsa halusi tehdä muutoksia, oli joka kerta täytettävä sama lomake uudelleen ja toivottava, että joku muu oli juuri hetkeä aiemmin perunut ilmoittautumisensa havitellulle kurssille. Mitään jonotuslistaa ei siis ollut käytössä. Kannattaa myös huomioida, että kolmannen ja neljännen vuoden kursseille osallistuvilta edellytetään C1-tason englannin kielen taitoa. Todistukseksi kielitaidosta kelpasivat ainoastaan kansainvälisesti hyväksyttyjen kielikokeiden tulokset, joten suoritin keväällä ennen vaihtoani IELTS-kokeen. Mahdollisten kielikokeiden aiheuttamiin lisäkustannuksiin kannattaa siis varautua etukäteen.

Lähtöorientaatiossa oli puhuttu siitä, millaisia sopeutumisen vaiheita vaihtoon tyypillisesti liittyy, ja olinkin pohtinut etukäteen paljon sitä, millainen sopeutumisen kehityskaari omalla kohdallani olisi. Vaihtoni ei startannut tavanomaisella alkuhuumalla vaan pikemminkin jonkinlaisella jännityksen ja ahdistuksen sekavalla yhdistelmällä. Asiaan vaikuttivat paitsi stressaavat lähtövalmistelut, alkubyrokratia ja täysin tuntemattomassa paikassa oleminen ilman tuttuja tukiverkkoja myös se, että vaihtoon lähtiessäni muutin ensimmäistä kertaa pois kotoa. Minulle vaihdon ensimmäiset päivät olivatkin ne kaikista haastavimmat.

Korkealta otettu maisemakuva. Pilvistä taivasta vasten etäinen kaupunki ja vehreitä kukkuloita.
Urbaanin legendan – joita Edinburghissa muuten riittää – mukaan opiskelijoiden on kiivettävä sammuneen tulivuoren Arthur’s Seatin huipulle ennen lukuvuoden alkua, mikäli mielivät läpäistä kurssinsa. Kannattaa myös huomata, että kukkulalle on kiivettävä pariton määrä kertoja. Itse mokasin tämän kapuamalla ylös kahdesti, mutta läpi pääsin silti!

 

Opiskelusta

Alkukankeuksien jälkeen haltioituneisuus vaihdossa olemisesta otti minut toden teolla valtaansa. Siitä eteenpäin vuorottelivatkin innostus uuteen arkeen, kulttuuriin ja ihmisiin tutustumisesta, ajoittainen turhautuminen asioihin, jotka mielestäni toimivat Suomessa paremmin, sekä jatkuva epäuskoisuus ja onnen tunne siitä, että elämäni Edinburghissa oli totisinta totta.

Innostustani vaihto-opintoihini lisäsi se, että koronafuksina ensimmäiset kaksi vuotta opinnoistani olivat kuluneet etänä ja vaihdossa sain ensimmäistä kertaa viettää normaalia opiskelijaelämää kampuksella. Vaikken päässyt yhdellekään minua eniten kiinnostaneista kursseista siitäkään huolimatta, että täytin ilmoittautumislomakkeen toistakymmentä kertaa, olin loppujen lopuksi erittäin tyytyväinen kursseihini. Näin jälkikäteen ajatellen kurssivalintoja ei olisi kannattanut stressata niin paljon, sillä Edinburghin yliopistolla oli mielestäni laaja ja mielenkiintoinen kurssitarjonta vaihtareille. Kurssien laajuus Edinburghissa vastasi tyypillisesti kymmentä opintopistettä, joten suoritin yhteensä kolme kurssia politiikan tutkimuksesta, maailmanpolitiikasta ja sukupuolentutkimuksesta. Omien kurssieni parhaita puolia olivat paitsi erittäin kiinnostavat ja kriittiseen ajatteluun kannustavat sisällöt myös omistautuvat opettajat ja motivoituneet kanssaopiskelijat sekä silmiä avaavat keskustelut. Siinä missä Helsingissä kandivaiheen opintoni koostuivat pääasiassa massaluennoista, Edinburghissa luentojen lisäksi järjestettiin tutoriaaleja eli pienryhmäopetusta, jossa keskusteltiin luennoista ja kurssikirjallisuudesta. Minulle tutoriaalit olivat sekä kaikkein haastavin että antoisin osa vaihto-opintojani, sillä ne edellyttivät huolellista valmistautumista ja akateemista argumentointia vieraalla kielellä mutta toisaalta syvensivät oppimistani ja tutustuttivat kurssikavereihin.

Toinen keskeinen ero yhteiskuntatieteiden opetuksessa oli Edinburghin yliopiston aktiivinen office hours -kulttuuri: opettajat tarjosivat opiskelijoille viikoittain mahdollisuuksia tavata kasvotusten ja keskustella mistä tahansa kursseihin liittyvästä tai pyytää vaikkapa apua esseeaiheen rajaamiseen. Myös arviointi- ja palautekulttuuri oli hyvin erilainen. Kurssitehtävät palautettiin anonyymisti, eli opettajat eivät ainakaan teoriassa tienneet, mikä palautus oli kenenkin. Lisäksi jokaisen arvioitavan kirjallisen kurssitehtävän alkuun tuli liittää palautelomake, johon opettajat sitten hyvin yksityiskohtaisesti kommentoivat suorituksen vahvuuksia ja kehityskohteita sekä antoivat parannusehdotuksia. Arvostin tätä erittäin paljon, sillä Helsingin yliopistossa olin tottunut saamaan arvosanojen lisäksi enimmäkseen niukkasanaista ja melko ympäripyöreää palautetta, jos sitäkään. Työmäärältään vaihtokurssini vastasivat mielestäni melko pitkälti kurssejani Helsingissä.

Syksyllä vaihtoon lähtevän kannattaa ottaa huomioon, että syyslukukausi Edinburghin yliopistossa on todella lyhyt: orientaatioviikko järjestettiin syyskuun puolessavälissä, kaksi viikkoa myöhemmin kuin Helsingissä, ja viimeiset kurssisuoritukseni sain pakettiin jo joulukuun ensimmäisinä päivinä. Lomaa ei välissä ollut, joten opiskelurupeama oli hyvin tiivis. Virallisia tenttiviikkoja oli kaksi, mutta kaikki omat kurssitehtäväni olivat erilaisia esseitä ja muita samankaltaisia tekstejä, joiden palautuspäivät olivat jo ennen tenttiviikkojen alkua. Tyypillisesti kurssien puolivälissä piti palauttaa lyhyempi kurssitehtävä ja kurssin lopussa pidempi. Vaikka tutkinto-opiskelijana Edinburghin yliopiston tiivis opiskelurytmi olisi todennäköisesti tuntunut raskaalta, vaihtarina iloitsin siitä, että opintojen päättymisen jälkeen minulla oli vielä kaksi ja puoli viikkoa aikaa ottaa rennosti, nähdä kavereita sekä seikkailla ympäri Edinburghia ja Skotlantia ennen paluutani Suomeen joulunviettoon.

 

Korkeakattoinen rakennus sisältä. Katossa kattokruunu, edessä nöyttämö ja yleisöä istumassa.
Edinburghin yliopisto on perustettu vuonna 1583, joten monet sekä rakennuksista että perinteistä ovat vanhoja. Kuvassa käynnissä uusien opiskelijoiden tervetuliaisseremonia säkkipillimusiikin säestyksellä McEwan Hallissa.

 

Arjen ihanuuksia ja ikävyyksiä

Skotlannissa on sanonta, jonka mukaan yhden päivän aikana voi kokea neljä vuodenaikaa. Fraasissa on perää, sillä Skotlannin sää voi olla hyvinkin vaihtelevaa. Stereotypiat surkeasta säästä ovat kuitenkin mielestäni liioiteltuja, ja juuri sää yllättikin minut erittäin positiivisesti. Vaikka vaihtoni ajoittui pitkälti pimeään ja kylmään vuodenaikaan, sää oli suurimman osan ajasta todella hyvä! Toki on syytä varustautua myös tuuleen ja sateeseen, sillä niitä Edinburghissa asuva saa taatusti ajoittain niskaansa.

Yksi parhaista eduista nuorena Skotlannissa asuvana on Young Scot Card. Se on henkilöllisyystodistuksenakin usein kelpaava kortti, jolla alle 26-vuotiaat saavat alennuksia esimerkiksi julkisesta liikenteestä ja kulttuuripalveluista, kuten museokäynneistä. (Valtaosa ainakin Edinburghin museoista on tosin kaikille ilmaisia, joten niissä voi kierrellä huoletta sydämensä kyllyydestä.) Alle 22-vuotiaat saavat lisäksi matkustaa ilmaiseksi busseilla kaikkialla Skotlannissa. Edinburgh on sen verran tiivis kaupunki, että kävellen ja pyöräillen pääsee helposti paikasta toiseen, mutta itse kuljin busseilla melko usein, sillä asuntolani sijaitsi yli puolen tunnin kävelymatkan päässä kampukseltani. Young Scot -korttini saapumiseen kului tosin kuukauden päivät, ja Edinburghin bussiaikataulut olivat pelkkä vitsi: oli sääntö eikä poikkeus, että bussit tulivat 10–15 minuuttia myöhässä – paitsi viikonloppuaamuisin, jolloin ne saapuivat reippaasti etuajassa. Bussinkuljettajat ja muut kaupunkilaiset olivat kuitenkin todella ystävällisiä, mikä teki aamuruuhkassa jumittamisesta jos ei nyt mukavaa niin ainakin siedettävää.

HSL:n lisäksi vaihdon aikana tuli ikävä UniCafeta. Kampuksilla oli kyllä yliopiston omistamia kahviloita ja joitain ruokaloitakin, mutta opiskelijahintaista lounasta ei tunnettu. Niinpä päädyin monien muiden tavoin tekemään itselleni lounaseväät kampukselle. Opiskelijoille ei ollut myöskään omaa terveydenhuoltoa, vaan se hoitui julkisissa terveyskeskuksissa. Terveyskeskukseen rekisteröityminen osoittautui kärsivällisyyttä vaativaksi toimenpiteeksi, sillä lähimpään terveyskeskukseeni otettiin uusia asiakkaita enintään 30 viikossa ja rekisteröityminen onnistui ainoastaan paikan päällä. Jos halusi varmistaa itselleen paikan, piti viikon alussa mennä jonottamaan puolitoista tuntia ennen terveyskeskuksen aukeamista. Rekisteröitymistä kannattaa kuitenkin harkita, vaikka vaihto kestäisikin vain yhden lukukauden, sillä se varmasti helpottaa hoidon saamista tarpeen tullen. Omassa vaihdossani kurjinta oli se, että sairastuin peräti kolme kertaa, mutta lääkärissä minun ei kuitenkaan lopulta tarvinnut käydä. Tarvittaessa olisin myös pärjännyt eurooppalaisen sairaanhoitokortin – joka kelpaa Britanniassa edelleen brexitistä huolimatta – ja kattavan matkavakuutuksen turvin.

Koin oloni koko vaihtoni ajan Edinburghissa ja muuallakin Skotlannissa todella turvalliseksi. Hieman huolta aiheutti ainoastaan digitaalinen turvallisuus, sillä netissä ja sosiaalisessa mediassa liikkui jatkuvasti monenlaisia huijauksia. Erityisen tarkkana on syytä olla, jos etsii asuntoa yksityisiltä markkinoilta. Asuntohuijausten lisäksi kannattaa varoa etenkin sosiaalisessa mediassa liikkuvia, vaihtareihin ja muihin kansainvälisiin opiskelijoihin usein kohdistettuja huijausyrityksiä, kuten huijaustarkoituksessa perustettuja sosiaalisen median ryhmiä ja epäaitojen tapahtumalippujen myyntiä.

Edinburghin kaupunki ja yliopisto ovat molemmat todella kansainvälisiä, noin 45 prosenttia yliopiston opiskelijoista tulee Britannian ulkopuolelta. Kansainvälisyyden aistiikin helposti esimerkiksi kaupungin kulttuuri-, ravintola- ja myymälätarjonnassa. Voimakkaan inflaation vuoksi hinnat olivat vaihtoni ajan Skotlannissa korkealla, etenkin asuntojen vuokrataso. Myös brexit vaikutti vaihtooni siinä määrin, ettei Britanniaan lähteneiden vaihtoapurahaa voitu inflaation myötä korottaa toisin kuin muihin Erasmus+-vaihtoihin lähteneiden. Vaihdon kustannuksiin pystyy onneksi itse vaikuttamaan sillä, millaisiin hankintoihin rahojaan käyttää. Suosittelen kuitenkin mahdollisuuksien mukaan säästämään vaihtoa varten ja panostamaan erityisesti aineettomiin elämyksiin!

Kuva mukista jossa lämmintä juotavaa ja lautasesta, jolla on pieni kakkupala.
Edinburghin kahvilatarjonnan ihanuuksilla herkuttelu on mahtava tapa tavata ystäviä kylmenevinä syysiltoina!

 

On the bonnie, bonnie banks…

Koska Edinburghin yliopistossa ei ole vanhempien opiskelijoiden uusille järjestämää tuutorointia, suosittelen vahvasti lähtemään mukaan mahdollisimman monen opiskelijajärjestön toimintaan. Toisin kuin Helsingissä Edinburghissa valtaosa järjestöistä on keskittynyt jonkin tietyn harrastuksen tai kiinnostuksen kohteen, ei opiskeltavan alan, ympärille. Parhaiten järjestöihin pääsee tutustumaan orientaatioviikon tapahtumissa. Olen ikuisesti kiitollinen paikalliselle ESN-järjestölle, jonka kautta tutustuin suurimpaan osaan vaihtokavereistani, vihkiydyin skottiperinteiden saloihin sekä näin ja opin ympäri Skotlantia (ja Pohjois-Englantia) tehdyillä reissuilla enemmän kuin olisin koskaan omatoimimatkoilla kyennyt. ESN järjesti suhteellisen edullisia päivä- ja viikonloppuretkiä yhteistyössä paikallisen yrityksen kanssa, jonka osaavat oppaat ja huolella valmistellut matkasuunnitelmat takasivat unohtumattoman reissun toisensa perään. Halusin vaihtoni aikana sukeltaa mahdollisimman syvälle skottikulttuuriin, joten liityin myös perinteisiin skotlantilaisiin tansseihin erikoistuneeseen järjestöön. Kävin viikoittain ceilidh ja country -tunnilla, ja yllätyksekseni skotlantilainen kansantanssi osoittautui nopeasti tutuksi: monet lukion vanhojen tansseissa esitettävistä tansseista ovat muunnelmia ceilidh- ja country-tansseista! Juhlapäivinä järjestettävät ceilidh’t luovat käsinkosketeltavan yhteisöllisyyden tunteen ja saavat taatusti hyräilemään Auld Lang Syne -kansanlaulua jo ennen sanojen oppimista.

Kuten opiskelijajärjestöjen tarjonnasta Edinburghista ja Skotlannista löytyy taatusti jokaiselle jotakin: herkkusuille toinen toistaan ihastuttavampia itsenäisiä kahviloita, joissa maistella perinteisiä skottileivonnaisia, fyysistä haastetta kaipaaville Seven Hills of Edinburgh -haaste, jossa valloitetaan kaikki kaupungin kukkulat (yhdessä päivässä), kulttuuri- ja historiaintoilijoille lukuisia museoita ja mahtavia linnoja, joissa vaellella tuntikausia putkeen, tanssilattialle hinkuville vilkas yöelämä sekä reissaajille tietenkin henkeäsalpaavat Ylämaat, Skotlannin suurimmat kaupungit ja tarvittaessa myös muu Britannia hyvien kulkuyhteyksien päässä.

Vaikka historian havinaa huokuva Edinburgh on lumoavan kaunis kaupunki, jossa itsessään riittää nähtävää, tehtävää ja koettavaa koko vaihdon ajaksi, kannattaa ehdottomasti uskaltautua seikkailemaan myös pääkaupungin ulkopuolelle. Valtaosan vaihtoni ikimuistoisimmista hetkistä koinkin Skotlannin käsittämättömän upeassa luonnossa. Kaikkein pysäyttävimmän hetken koin paikassa, jossa kenenkään Skotlannissa vierailevan ei pitäisi jättää käymättä. Isle of Skye on suuri saari Luoteis-Skotlannissa, ja kavutessani kirpeän raikkaassa aamu-usvassa pilvien tasalle The Old Man of Storr -nimellä tunnetun jyrkkärinteisen kalliokukkulan juurelle katosivat viimeisetkin ihmetyksen rippeeni sen suhteen, miksi lukemattomat eri alojen taiteilijat ovat saaneet inspiraationsa juuri Skotlannista. Maisema ja tunnelma olivat kuin toisesta maailmasta, mahdottomia vangita valokuviin.

Korkealta otettu maisemakuva. Vihreitä rinteitä ja merta himmeässä valossa.
Näkymä The Old Man of Storr -kukkulan juurelta Isle of Skye -saarella.

 

A wee piece of advice

Lähtövalmistelujen, alkubyrokratian ja vieraan paikan aiheuttamasta ahdistuksesta huolimatta kaikkein eniten stressasin sitä, saisinko vaihdon aikana kavereita ja löytäisinkö uudesta yhteisöstä paikkani. Kun oivalsin, ettei minun tarvitse yrittää saada vaihdosta elinikäisiä sydänystäviä, sosiaaliset paineet helpottivat ja ihmisiin oli helpompi tutustua. Vaihtareille tyypillisesti paikallisiin opiskelijoihin tutustuminen oli kaikkein vaikeinta, mutta tapasin lukuisia mukavia ihmisiä ympäri maailmaa, joiden ansiosta pääsin perehtymään moniin muihinkin kuin skotlantilaiseen kulttuuriin. Myöhemmin selviää, jäävätkö jotkut heistä elämääni pysyvämminkin. Tärkeintä minulle oli kuitenkin se, että sain jakaa ikimuistoisen elämänvaiheen ihanien ihmisten kanssa!

Vaihdossa oleminen tuntui minusta loppuun saakka ja vielä jälkikäteenkin hyvin hämmentävältä, sillä yhdessä hetkessä elin paikallisen asukkaan arkea ja toisessa kirmasin turistina ympäri maita ja mantuja. Juuri tämä olikin mielestäni yksi vaihtoon lähtemisen parhaista puolista: pääsin paljon syvemmälle paikalliseen kulttuuriin kuin turistilomalla olisi ollut mahdollista, mutta toisaalta pystyin ottamaan rennosti ja nauttimaan vapaa-ajan elämyksistä samalla, kun tutkinto-opiskelijat hikoilivat opintojensa kimpussa. Vaihtoni päättyessä olinkin muutamassa kuukaudessa nähnyt enemmän Skotlantia kuin skotlantilainen kämppikseni koko elämänsä aikana.

Vaihtoon kannattaa mielestäni suhtautua jalat maassa pitävällä mutta luottavaisella asenteella: varmaa on, ettei kaikki mene suunnitelmien mukaan, mutta se ei tarkoita, että eteen tulevat haasteet olisivat ylitsepääsemättömiä. Vaihto on todennäköisesti helpoin ja edullisin tapa kokeilla ulkomailla elämistä. Se on myös ainutlaatuinen tilaisuus oppia itsestä, toisista ja maailmasta sekä kasvaa ihmisenä – hyvin kliseistä mutta totta. Minulle vaihto oli yksi tähänastisen elämäni parhaista kokemuksista, ja uskon, että se on sitä monille muillekin. Jos tämä kertomus ei vielä vakuuttanut, suosittelen lukemaan muiden Edinburghissa vaihdossa olleiden tarinoita Edinburghin yliopiston ylläpitämästä blogista. Hyppää sinäkin tuntemattomaan ja nauti vaihdostasi, Edinburghissa tai jossain muualla!

Slàinte mhath!

Ihmisen siluetti sinistä järveä ja taivasta vasten
Legendaarisen Loch Nessin rannalla. Hirviö jäi tällä kertaa bongaamatta.

P.S. Vaikka vahvasta skottiaksentista tuskin saa selvää vielä vaihdon päättyessäkään, siihen ei voi olla ihastumatta. Ehkä se on se tutun kuuloinen R-kirjain…

P.P.S. Kotiinpaluun koitettua iskee todennäköisesti piinaava Skotlannin-ikävä, jonka lievittämiseksi voi vaikkapa katsoa Outlander – Matkantekijä -sarjaa.

P.P.P.S. Vaihdon ei tarvitse olla kerran elämässä -kokemus. Omani ylitti odotukseni siinä määrin, että aion suunnata uuteen vaihtoseikkailuun syksyllä 2024!

Viidestä korkeasta pylväästä muodostuva monumentti sinistä taivasta vasten. Keskimmäisten pylväiden välissä suhteessa pienetä näyttävä ihminen levittää käsivartensa.
Keskeneräiseksi jäänyt Skotlannin kansallismonumentti Calton Hill -kukkulalla ja viimeinen kokonainen päiväni Edinburghissa.
Posted on

Vaihtokertomus, Kööpenhaminan yliopisto, syksy 2022

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Valitsin Kööpenhaminan vaihtokohteekseni hetken mielijohteessa. Olin vaihdossa syyslukukauden, joka kestää virallisesti syyskuun alusta tammikuun loppuun.

Vaihdon alku

Suosittelen osallistumaan kaikkiin mahdollisiin opiskelijatapahtumiin ainakin parin ensimmäisen viikon aikana. Kannattaa olla aktiivinen Facebookissa, sillä kaikki käyttää sitä Tanskassa ja siellä ilmoitetaan kaikista mahdollisista tapahtumista. Vaihdon ensimmäiset viikot olivat minulle kaikessa sosiaalisuudessaan melko rankat, sillä en ole tottunut olemaan jatkuvasti isossa porukassa tuntemattomia ihmisiä. Orientaatioviikolle kannattaa osallistua, sillä itse tutustuin siellä suurimpaan osaan vaihtarikavereistani. Vaihdossa tutustui myös hyvin erityyppisiin ihmisiin, kuin mitä kaveripiiriini kuuluu Helsingissä. Suurin osa tapaamistani vaihtareista oli kandidaattivaiheen opiskelijoita, jotka olivat menneet yliopistoon suoraan lukiosta, joten välillä kaipasin oman ikäistä seuraa.

Koin, että ensimmäisen kuukauden jälkeen oli todella hankala tutustua uusiin ihmisiin, sillä erityisesti vaihto-oppilaat olivat jo aika lailla ryhmäytyneet. Jos sellaista on tarjolla, niin ilmoittaudu mukaan ”tuutoroitavaksi”. Itse unohdin ilmoittautua vaihtareille tarjottavaan tuutorointiin ja tästä syystä tuntui, että jäin ilman tukiverkkoa ja moniin arjen ongelmiin piti itse etsiä ratkaisut. Vaihtarikavereilta toki sai tukea, mutta moni oli erityisesti syksyn alussa yhtä tietämättömiä käytännön asioissa kuin minä.

Jos olet vain yhden lukukauden kannattaa harkita, tarvitsetko CPR-numeroa (tanskalainen henkilötunnus) vai et. Yli kuusi kuukautta Tanskassa asuville sen hakeminen on pakollista. Itse päätin hakea CPR-numeroa, sillä sen avulla saa ilmaisen terveydenhuollon. Syksyllä palvelu oli kuitenkin ruuhkautunut, joten sain omani vasta lokakuun loppupuolella. Jälkikäteen mietittynä yhden lukukauden opiskelijana CPR ei ollut paperityön ja maahanmuuttovirastossa käyntien väärti, sillä minulla oli myös koko vaihdon ajan voimassa oleva matkavakuutus, joka olisi kattanut sairaalakulut. CPR:n hakeminen kirjasi minut pois Suomen väestörekisteristä, joten minun piti käydä maahanmuuttovirastossa Helsingissä ilmoittautumassa, kun palasin Suomeen.

Arki kohteessa: ruoka, liikkuminen ja hintataso

Tanska on kaiken kaikkiaan kallis maa. Edullisempia ruokapaikkojakin löytyy, jos jaksaa etsiä. Suosittelen esimerkiksi käymään edullisella lounaalla/päivällisellä Folkhuset Absolonissa tai viinillä Pompette tai Minas Kaffebarissa NØrrebrossa.  Käytännössä en syönyt kovin usein ulkona vaan tein pääasiassa ruuat itse. Opiskelijalounas kampuksella oli noin 5 euron luokkaa. Kööpenhaminassa on ihania kahviloita ja ravintoloita, joissa kannattaa kuitenkin käydä aina välillä, vaikka hinnat ovatkin korkeita. Erityisesti kannattaa syödä leivoksia ja pullaa!

Oman kokemukseni mukaan Rema 1000 on halvin ruokakauppa ja Irma on kallein. Olin vähän yllättynyt, että kaikki ruokakaupat, erityisesti pienemmät eivät myy perus vegaanituotteita esimerkiksi tofua tai kauramaitoa.

Julkisilla liikkuminen on kallista, mutta itse käytin niitä silti, sillä asuin vähän kauempana keskustasta. Kuukausilipun tai opiskelijakuukausilipun ostaminen oli todella hankalaa, se vaati käytännössä tanskankielentaitoja ja CPR-numeron. Yksittäisiä matkoja kannattaa maksaa Rejsekort:illa, joita voi ostaa ja joihin voi ladata arvoa jokaiselta metroasemalta. Ei kannata maksaa lippuja mobiilisovelluksella, sillä siellä liput ovat kalliimmat, etkä saa alennusta matkustamisesta ei-ruuhka-aikoina. Itse opin tämän kantapään kautta, sillä syyskuun aikana minulla meni noin 100 euroa pelkkiin mobiilimetrolippuihin.

Suosittelen ehdottomasti hankkimaan pyörän. Minulle pyöräily osoittautui yhdeksi ihanimmista asioista Kööpenhaminassa. Vuokrasin Swapfiets-pyörän opiskelijakuukausihintaan (noin 25e) ja se toimi hyvin. Pyörätiet ovat leveät ja toimivat, eikä tarvitse pelätä autoilijoita eikä jalankulkijoita. Liikennesäännöt ja käsimerkit kannattaa osata, sillä pyöräillessä ruuhka-aikoina, aamuisin ja iltapäivisin, ei ole aikaa jahkailuun.

Suomeen verrattuna käytetyt vaatteet olivat tosi kalliita.  Jos haluaa löytää edullisempia kirpputoreja, kuin keskustan vintage-liikkeet, kannattaa lähteä kauemmas keskustasta. Esim. Kirppu nimiseltä itsepalvelukirpputoriketjulta löysin edullisia ja kivoja vaatteita.

Vaihtoyliopiston kurssit, opetuskulttuuri ja kokeet

Alun perin ilmoittauduin oman pääaineeni kahdelle kurssille, mutta jostain syystä minut laitettiin kursseille, jotka eivät mitenkään liittyneet tutkintooni tai valinnaisiin opintoihini. Päätin kuitenkin olla valittamatta ja mennä näille kursseille, sillä ne vaikuttivat kiinnostaville.

Kurssit kestivät koko lukukauden (molemmista kursseista sai 15opintopistettä), ja olin yllättynyt miten vähän niissä oli tehtävää verrattuna Helsingin yliopiston kurssivaatimuksiin. Luentoja oli kaksi kertaa viikossa, mutta niissä ei ollut läsnäolopakkoa. Luento kesti noin 3 tuntia, mikä tuntui todella pitkälle, vaikka joka tunti pidettiin pieni tauko.

Kurssi suoritettiin palauttamalla tenttiviikolla essee, jonka pituus oli kurssista riippuen 15–21 sivua. Olin yllättynyt, miten paljon lähdemateriaalia esseissä piti käyttää. Toisen kurssini essee, jonka piti olla 21–25 sivua, piti sisältää lähdemateriaalia vähintään 1200 normaalisivun verran. Esseet tarkistivat arviointiryhmä, ja esseesuorituksessa oli jyrkemmät säännöt kuin mihin olen tottunut Helsingin yliopistossa: palautuspäivämäärissä, sivumäärissä ja lähdemateriaalin sivumäärissä ei ollut joustonvaraa.

Läsnäolopakkoa ei luennoilla ollut, esseen aiheen sai valita vapaasti, eikä sen tarvinnut käsitellä luentojen aihetta, joten luennoilla oli yleensä todella vähän ihmisiä. Opetus oli peruslaadukasta, mutta itse koin tehokkaammaksi käyttää luentojen ajat esseiden kirjoittamiseen ja lähdemateriaalin lukemiseen. Luennoilla oli jonkun verran ryhmäkeskustelua, mutta en kokenut opetustyylin eroavan erityisesti humanistisesta opetuksesta Helsingissä.

Muilta vaihtareilta tosin kuulin, että minulla oli käynyt tuuri: monilla muilla oli kursseilla läsnäolopakko, ne sisälsivät paljon pakollisia tehtäviä ja tentit kaksi kertaa lukukaudessa.  Tanskassa on myös tavallista suulliset tentit.

Kurssit arvioidaan asteikolla F-A tai 3-12. Koska Helsingin yliopisto käyttää eri arviointiasteikkoa kurssit arvioidaan Sisuun ”hyväksytty/hylätty”. Tämä tuli minulle yllätyksenä vaihdon jälkeen ja jäi harmittamaan, sillä sain kursseista todella hyvät arvosanat ja olin toivonut, että ne nostaisivat keskiarvoani.  Jos olisin tiennyt tämän vaihtoni aikana, olisin suhtautunut esseesuorituksiin rennommin.

Kööpenhaminan yliopistossa on paljon mielenkiintoisia kursseja tarjolla, joten jälkikäteen mietittynä olisi pitänyt vaatia pääsyä omaan alaan liittyville kursseille, niin olisin saanut enemmän irti opinnoistani vaihdossa.

Asuminen

Asuin kämppisten kanssa jaetussa opiskelija-asunnossa, jonka vuokrasin Kööpenhaminan yliopiston suositteleman Housing Foundation Copenhagenin kautta. Olin kuullut ristiriitaisia lausuntoja Housing Foundationista, mutta minun vuokrausprosessini meni suht sujuvasti. Asunnon valitseminen saatavilla olevista huoneista oli stressaavaa, sillä kaikki muutkin vaihto-oppilaat olivat samaan aikaan sähköisessä järjestelmässä varaamassa huoneita. Järjestelmä ehdottaa hakijalle kaikista edullisinta tarjolla olevaa huonetta ja minä päätin lopulta vuokrata kyseisen huoneen, sillä edulliset ja paremmilla sijainnilla olevat huoneet vuokrattiin heti ja varaamistilanne oli hektinen.

Asuntola oli nimeltään Signalhuset Kollegiet, joka sijaitsee Ørestadissa, lähellä lentokenttää. Signalhuset sijaitsee todella lähellä omaa, humanististen aineiden, kampustani (South Campus) ja oli arkkitehtuuriltaan kiinnostavan moderni.  Ørestad sijaitsee lähellä suurta luonnonsuojelualuetta, joten se on ideaali paikka myös jokapäiväiseen lenkkeilyyn ja luonnossa pyöräilyyn. Keskustaankin pyöräilee noin 20 minuutissa. Alueen hieno arkkitehtuuri, hyvät palvelut Fields-tavaratalossa, pyöräilyetäisyys kampukselle sekä luonnonläheisyys tekivät alueesta itselle mieluisan asuinpaikan. Huone kimppakämpässä oli siisti ja yksinkertaisesti kalustettu. Kuukausivuokra oli suurin piirtein 500 euron luokkaa. Vuokran lisäksi piti maksaa kerran lukukaudessa noin 880 euron ”service, administration and handling fee” mikä oli mielestäni turhaa rahastusta. Jaetussa keittiössä oli kaikki tarvittavat astiat ja ruoanlaittovälineet.

Housing Foundationin kautta vuokratessa, ei voi itse valita kämppiksiä, joten on arpapeliä ketä kanssasi tulee asumaan. Oma kämppiskokemukseni oli huono, sillä yksi kämppiksistäni (meitä oli yhteensä neljä) oli todella sotkuinen, piti lemmikkejä talon sääntöjen vastaisesti ja suhtautui vihamielisesti meidän muiden kämppisten kehotuksiin siivota ja ehdotuksiin siivouslistoista. Asunnon sotkuisuus, kaoottisuus ja huono ilmapiiri vaikuttivat yleisesti vaihtokokemukseeni negatiivisesti. Se sai minut liikkumaan paljon ulkona ja välttelemään asunnossa olemista. Minulle paluu omaan kotiin Helsingissä oli helpotus rauhattoman ja kaoottisen kämppisasumisen jälkeen.

Kannattaa olla tarkkana, milloin lukukausi loppuu virallisesti ja milloin se käytännössä loppuu, ja sopia asumiskuvioista tämän mukaan. Erityisesti jos päättää vuokrata Housing Foundationilta kannattaa huomioida, että vuokraamisajan lyhentäminen on aika hankalaa, se maksaa ja siinä on lukuvuosittain tietyt määräajat, mihin mennessä lyhentäminen pitää tehdä. Käytännössä opetus kursseillani loppui jo joulukuun alkupuolella ja koska kurssini suoritettiin vain lähettämällä essee tammikuun alussa, päätin tulla jo ennen joulua kotiin Suomeen. Lyhensin vuokrasopimusta kuukaudella ja sain tammikuun vuokrasta vain puolet takaisin. Housing Foundationilla on muitakin outoja sääntöjä, jotka vaikuttavat rahastukselta. Esimerkiksi vuokrasopimuksen viimeinen päivä on kuun viimeinen päivä, mutta asunnosta tulee muuttaa pois viikko sitä ennen. Jälkikäteen mietittynä olisi ehkä kannattanut nähdä enemmän vaivaa ja vuokrata yksityiseltä.

Kaiken kaikkiaan Kööpenhamina on kaunis ja turvallinen vaikkakin kallis skandinaavinen kaupunki. Ihmiset ovat mukavia ja hymyileväisiä. Sotkuisesta, ongelmakämppiksestä huolimatta vaihtokokemukseni oli levollinen. Oli ihanaa, kun kursseilla ei ollut painostavia deadlineja enkä käynyt töissä opintojen ohessa, jolloin oli paljon aikaa tutustua kaupunkiin, urheilla, tavata ihmisiä ja pyöräillä. Kööpenhaminasta on melko edullista matkustaa muualle Eurooppaan, mutta itse en käynyt kuin junalla Malmössa ja Lundissa, minne pääsee noin puolessa tunnissa junalla. Suosittelen käymään taidemuseoissa Kööpenhaminan keskustassa, esimerkiksi Glyptoteketissä myös Kööpenhaminan ulkopuolella Arkenissa ja Louisiannassa.