Suoritin opiskelijavaihtoni Islannin maatalousyliopistossa Hvanneyrissä. Hvanneyri on pieni n. 300 asukkaan kylä Länsi-Islannissa, noin 80 kilometriä Reykjavikistä pohjoiseen. Kohteeseen haku oli helppo prosessi ja saatiin etukäteen siitä hyvin informaatioita. Yleisesti toiseen pohjoismaahan vaihtoon lähtö on muutenkin helppoa eikä turhaa byrokratiaa ole, joten ennen lähtöä viralliset asiat oli helppoa järjestää. Kohde on todella syrjäinen ja esimerkiksi lähimmät ruokakaupat sijaitsevat 15 kilometrin päässä eikä julkista liikennettä juurikaan ole. Saatiin alussa melko vähän informaatiota siitä, miten liikkuminen ja käytännön asiat tulisivat kohteessa toimimaan, joten ennen lähtöä jännitti kovasti järjestyykö kaikki paikan päällä.
Saapuminen ja ensimmäiset viikot
Saapumispäivän iltana, päivä ennen opintojen alkua, vaihto-opiskelijoille oli järjestetty bussikyyti Reykjavikistä Hvanneyriin. Lensin itse aamulla Reykjavikiin, joten ehdin käydä turisti kierroksella tutustumassa kaupunkiin ennen muiden vaihtareiden tapaamista ja kohteeseen siirtymistä. Päivän aikana kävin myös ensimmäisillä ruokaostoksilla, koska Hvanneyrissä kaupassakäynti ei ollut mahdollista. Bussimatka Reykjavikistä Hvanneyriin kesti reilun tunnin, jonka aikana mukana ollut vaihtokoordinaattori kertoi meille käytännön asioita ja päästiin jo vähän tutustumaan toisiimme. Hvanneyriin saavuttuamme saimme ensimmäiseksi avaimet asuntoihimme. Vietettiin ensimmäistä iltaa lähinnä kämppisten kanssa tutustuen, tavaroita purkaen, arkea suunnitellen ja korttia pelaillen.
Seuraavana aamuna meillä oli orientaatiopäivä, jossa käytiin läpi käytännön asioita opinnoista ja elämästä Hvanneyrissä. Päivään kuului siis erilaisia luentoja, paljon eri tyyppien esittäytymisiä, ilmainen lounas yliopiston ruokalassa sekä Hvanneyri-kierros, jonka meille piti paikallisen maatalousmuseon opas. Illalla kokoonnuttiin kaikki yhteen ja tutustuttiin sekä päästiin vaihtokoordinaattorin kyyditseminä käymään lähikylässä, Borgarnesissa, ruokakaupassa.
Ensimmäiset viikot olivat tekemistä ja tapahtumia täynnä. Koska kampuksella asuu suhteellisen vähän paikallisia opiskelijoita, on suurin osa vaihtareiden ohjelmasta järjestettävä itse. Meillä oli kuitenkin todella aktiivinen porukka, joten tylsää ei päässyt tulemaan koskaan. Ensimmäisten viikkojen aikana yritettiin ottaa kaikki ilo irti ihanasta säästä, joten retkeiltiin ja pelailtiin ulkona niin paljon kuin mahdollista. Muutamia koko yliopiston laajuisia tapahtumia kuten fuksisuunnistus ja legendaarinen mutajalkapalloturnaus syksyllä on kuitenkin.
Julkisen liikenteen ja ruokakauppojen puutteesta etukäteen jännittäminen osoittautui aika pian turhaksi. Eräs yliopiston professori nimittäin vuokrasi meille autoa 300 eurolla kuukaudessa, joka jaettuna n. 20 kansainväliselle opiskelijalle oli suhteellisen vähän. Auto varmisti sen, että päästiin lukukauden aikana saumattomasti Borgarnesiin ruokakauppaan ja uimaan sekä erilaisille retkille ja Reykjavikiin. Autoasiaa ei kannata Hvanneyriin lähtiessä turhaan stressailla, sillä lähes kaikilla paikallisilla on auto ja kyydit kyllä järjestyvät aina.
Asuminen
Hvanneyrissa kaikki kansainväliset opiskelijat asuvat kampuksella. Kampuksella on asuntoloita, joissa jokaisessa asunnossa on 2-3 huonetta, keittiö, oleskelutilaa ja yksi vessa + kylpyhuone. Huoneen vuokra on n. 560 euroa. Kansainväliset opiskelijat asuvat lähtökohtaisesti aina keskenään. Asuin itse kahden saksalaisen vaihto-opiskelijan kanssa 3 huoneen asunnossa. Asunnon saa automaattisesti vaihtokohteeseen hyväksymisen mukana. Kämppiksiä ei saa itse valita vaan asuntovastaava jakaa opiskelijat jollain salaiseksi kuvailemallaan menetelmällä kämppiksiksi.
Opinnot ja yliopisto
Yliopistossa lukukausi alkaa elokuussa ja päättyy joulukuussa. Lukukausi on jaettu kahteen lyhyt jaksoon, joiden välissä on ns. tenttiviikko, jolla voi olla tenttejä, esitelmiä tai vapaata riippuen kurssista. Kursseja oli tarjolla vaihto-opiskelijoille ekologiasta, Islannin luonnosta sekä satunnaisia tiiviskursseja metsätieteistä tai vaikkapa maisema-arkkitehtuurista. Opetuskulttuuri oli melko rentoa eikä esimerkiksi pakollista läsnäoloa ollut juurikaan. Myöskin tentit oli jaoteltu pitkin kursseja ja ne suoritettiin etänä. Professorit olivat kaikki todella rentoja, joustavia ja helposti lähestyttäviä asiassa kuin asiassa.
Opiskelijoilla on pääsy yliopistolle kellon ympäri avaimella. Rakennuksessa on pieni kuntosali ja kirjasto, joiden ympärivuorokautisesta käytöstä otettiin kaikki ilo irti. Tämän lisäksi koululla on myös piano, pingis- ja biljardipöytä. Ylimmässä kerroksessa on opiskelijoille tarkoitettuja sohvia ja nojatuoleja, joita siirreltiin viikoittain luokkiin ja katsottiin yhdessä elokuvia. Pidettiin yliopistolla paljon myös yhteisiä illallisia, joihin kaikki toi jotain kotona kokattua.
Arki Islannissa
Hvanneyrin lisäksi merkittävä paikka vaihdossa oli Borgarnes. Se on noin 15 km Hvanneyristä ja siellä sijaitsee lähimmät palvelut. Käytiin Borgarnesissa viikoittain ruokakaupassa ja uimassa. Uiminen on islantilaisille iso juttu ja siksi monesta paikkaa löytyy vähintään yksittäisiä altaita. Borgarnesista löytyy useita altaita ja sauna. Tämän lisäksi Borgarnesissa on kaksi ruokakauppaa, bensa-asema, kahvila/leipomo, jäätelökioski, Islannin ensimmäisiä asuttajia koskeva museo ja paljon muuta.
Meidän arki rakentui opiskelun lisäksi paljon luonnon ja retkeilyn ympärille. Hvanneyrin luonto, niin kuin koko Islannin luonto, on upea. Hvanneyrin lähellä on paljon vuoria, joita käytiin syksyllä valloittamassa paljon. Tämän lisäksi lähellä asuntoja on luontopolkuja, pieni kota sekä upea niemimaa, jolle tehdä päiväretkiä. Lisäksi automatkan päässä on Skorradalur, jossa on upea metsä ja laakso, jossa käydä retkeilemässä. Mulle ehdottomasti antoisinta Islannissa oli luonto ja suosittelen siihen tutustumista vaihdon aikana niin paljon kuin vain mahdollista. Länsi-Islanti ja lähialueet ovat muutenkin täynnä upeita kohteita, joita kannattaa käydä tutkimassa.
Vaihdon aikana reissattiin paljon ympäri Islantia. Käytiin toistuvasti erilaisilla päiväretkillä Länsi-Islannissa, tehtiin lukukauden alussa reissu Pohjois-Islantiin, käytiin kaksi kertaa Länsivuonoilla, ekskursiolla Etelä-Islannissa ja syksyllä reissu Itä-Islannissa. Julkisen liikenteen vähyyden ja isohkon reissuporukan takia tehtiin reissut lähtökohtaisesti vuokra-autoilla. Autojen vuokraaminen on todella tyypillinen tapa reissata Islannissa ja isolla porukalla myös suhteellisen edullinen. Majoituksetkaan eivät isolla porukalla ole mahdottoman hintavia, varsinkaan syyskuun jälkeen, kun suurin turismipiikki alkaa taittumaan. Oma henkilökohtainen suosikki reissukohde oli ehdottomasti Länsivuonot ja siksi eksyttiinkin sinne kahteen eri otteeseen.
Koska vaihtoporukka on pieni (20-30 opiskelijaa), tulee porukka nopeasti tutuksi ja tiiviiksi. Parasta Hvanneyrissä olikin ehdottomasti yhteisöllisyys. Porukasta tulee pieni perhe, johon voi aina nojata ja turvautua. Parasta on, että seuraa löytyy aina ihan mihin vain ja jos tylsyys pääsee iskemään voi vaan tallustella naapurin luo samaan tai viereiseen taloon. Koska Hvanneyri on niin syrjäinen paikka, vaihtokokemuksessa korostuu erityisesti ihmissuhteet ja porukan oma aktiivisuus. Kannattaakin alusta asti olla avoin ja tutustua kaikkiin ja keksiä tekemistä.
Mikä yllätti vaihdossa
Vaihdossa minut yllätti ehkä se, miten paljon päästiin ja ehdittiin oikeasti nähdä ja tehdä. En todellakaan odottanut, että päästäisiin kiertämään koko saari. Myös se miten tiivis porukasta oikeasti tuli oli ihana yllätys. Jos suunnittelet vaihtoa Hvanneyriin kannattaa miettiä muutamia asioita etukäteen. On tärkeää tiedostaa kuinka syrjäisestä paikasta on oikeasti kyse. Vaikka lukukausi Hvanneyrissä oli minulle elämäni parhaita kokemuksia, ei se missään nimessä ole kaikille sopiva vaihtokohde. Jos sydämesi sykkii kaupungeille ja ihmisvilinälle etkä viihdy maaseudun rauhassa pitkään, on Hvanneyri tuskin sinua varten. Jos taas nautit hitaasta elämästä, luonnosta ja tiiviistä yhteisöstä, suosittelen Hvanneyria sydämeni pohjasta.
Kotiinpaluu
Kotiinpaluu oli odotettua raskaampi kokemus. Heippojen sanominen läheiseksi muodostuneelle porukalle oli kamalaa ja Suomeen päästyä mieli oli Islannissa vielä pitkään. Takaisin sopeutuminen vei aikaa ja takaisin kaipuu tuskin loppuu kokonaan koskaan, vaikkei se onneksi ole enää jatkuvaa. Kandikevään alku sai onneksi kuitenkin orientoitumaan takaisin Suomen rytmiin.
Student at the Faculty of Agriculture and Forestry
Why National University of Singapore?
I chose Singapore as my exchange destination since I wanted to go somewhere tropical to learn more about nature in the tropics. Southeast Asia is one of the biodiversity hot spots, and the area has also remarkable carbon stocks. As a student interested in conserving biodiversity and carbon stocks, I felt understanding the Southeast Asian ecosystems and societies would be beneficial.
I also considered other countries in Southeast Asia as an exchange destination. Finally, I chose Singapore, mainly because English is one of the official languages. I thought getting to know local culture is easier if you share the same language.
National University of Singapore (NUS) offered a diverse selection of courses aligned with my academic interests. There’s no faculty of agriculture and forestry in NUS, but I was able to apply for courses from other faculties. I only did elective studies during my exchange, which allowed me to explore a range of topics that interested me, with the only requirement being that the courses were at the undergraduate level.
Arriving to Singapore and my experience of the first weeks
The semester started in the second week of August. Since there was some bureaucracy to handle before the semester start, I arrived in Singapore already on the first of August. This was also recommended by NUS. However, some exchange students arrived later, some even after the courses had already started, and they were just required to complete some additional paperwork for it.
The campus area was such a nice place to live.
The first thing I did after arriving, was to check in to my accommodation. I chose an accommodation on campus, since it was a lot cheaper than private rentals elsewhere. I had a small private room and a shared kitchen and bathroom with three roommates. All my roommates were also female students, as this was the rule of NUS residences.
The residence where I stayed, was in a good condition, and its location was convenient. It had gym, food stall and study areas close by, and the lecture halls were not too far either. My only complaint was that the kitchen area was poorly equipped, with only a fridge and a microwave available. This is because Singaporeans often prefer to eat out or purchase food from stalls rather than cooking at home.
I had applied for student visa beforehand, and already gotten the temporary visa to stay in Singapore until they could grant me the proper visa on-site. The proper student visa I got after few weeks of arriving required me to fill some paperwork, verify my identity, and provide proof of my covid-19 vaccination status. After all the visa process was easy, since we were given good instructions, and all of the on-site activities were held on campus.
Gardens of the Bay is a popular tourist attraction in Singapore – and for a reason!
During my first weeks, I explored the campus area, acclimated to the tropical heat, and visited various tourist attractions. Singapore is a popular tourist destination, and there is a lot to see and do. Especially the gardens and the parks of Singapore are something to see!
The climate of Singapore is tropical, which means it’s hot and humid. Despite coming from the Finnish summer, the heat felt intense, like a sauna. I had a room with no air conditioning, so at first it felt hard but because I was in the same temperature the whole time, I got used to the heat quickly. After a few weeks, I began to appreciate the weather. The temperature typically rages from 27 to 32 degrees, even at night or rainy day. After getting used to the heat, the air conditioning can feel cold, and I always wore long sleeved shirt in the classroom!
Studying at NUS
The Autumn semester runs from August to December with two one-week vacations in September and November. These breaks are a great opportunity for exchangers to travel to neighboring countries, Malaysia and Indonesia!
My courses started at the second week of August. Prior to the start of classes, we had some orientation events. There was a tour on the campus, tour around the accommodations and a welcome party for exchange students.
In the Comparative Botany class, we did a lot of examining plants on the microscope! This is a close-up of a Malayan Cherry (Muntigia calabura) flower.
I enrolled in four courses: General Biology, Riparian, Coastal and Aquatic ecosystems, Southeast Asian Culture and History, and Comparative Botany. They all lasted the whole semester, until December. All of them equaled seven Finnish study credits. All the courses were engaging, and most of them included hands-on activities, so we spent a lot of time in the laboratory as well. However, the workload was more demanding compared to Finland, with daily homework assignments. My courses did not have a final exam. Instead, most of them had smaller exams trough the semester, and rapports, essays and presentations for evaluation.
The study culture in Singapore is different than in Finland. The students strive for A’s, and since the evaluation is based on a curve, they must do better than their peers. What shocked me, was that it was common to see students studying in the middle of the night on the study areas. It was also common to see people taking a nap in the library after an all-nighter.
There really isn’t any party culture among the local students. They have limited free time since they study so much. However, many students do engage in club activities, with a wide variety of options available including sports clubs like karate and bouldering, as well as clubs focusing on arts, culture, and technology.
Everyday living in Singapore
I loved spending time in Singapore’s many beautiful nature parks.
I spent my free time mostly using the sport facilities in the campus or exploring the nature parks of Singapore. Singapore is a small country, but a big city, so there was a lot to see and even many nature attractions! There are also some beaches where I often went to relax after classes. Since I had no cooking appliances, I ate at food stalls and restaurants, enjoying the wide array of dining options available. I never got bored in Singapore.
Getting around Singapore is easy and cheap but can take some time. It took about 45 minutes to reach the city center from the campus via public transport. Public transport fees could be paid with a credit card, eliminating the need to download apps or purchase a travel card. The fare was usually around one dollar. Taxis were also reasonably priced. I usually used a taxi application called Grab, which was convenient since you see the price beforehand. However, all taxis seemed safe, and I never heard of any instances of scams involving taxis.
One of best qualities of Singapore is that it’s super safe. I never felt uneasy even walking alone at night. The crime level is low, with random violent crime almost inexistent. One thing to keep an eye out for, is the wildlife though. Singapore has crocodiles, snakes and jelly fish, and mosquitoes can spread dengue fever.
Healthcare in Singapore seemed to work great. I used the students’ clinic at the campus few times and got great service. There was no need to book an appointment, one could simply walk in and receive treatment in less than an hour. They also sold the prescribed medicine at the clinic, which was convenient. The basic appointment fee was 20 dollars, with additional charges for tests such as blood tests.
Things that surprised me
I was a bit surprised I didn’t get any big cultural shocks in Singapore. Singapore is a cultural melting pot, there is a lot more diversity than in Finland, and a lot of different customs and traditions. I was mainly surprised about the ambitious student culture, although I had prepared for it beforehand.
What surprised me the most, was how young the local students were. Singaporeans don’t take gap years like Finns often do and graduate high school year earlier, so most of my classmates were ages 18–21. However, it didn’t bother me and I made good friends despite the age-difference.
Some things to consider about exchange in Singapore
One thing that everyone should consider when in Singapore is the local laws. There are some strict laws and rules that might seem odd for foreigners, like the ban of eating bubble gum in public. If you break the rules, police can fine you and the fines are usually high. If you want to bring any medicine into the country, check beforehand if you are allowed to or if you need a permit. Singapore has strict anti-drug laws with severe punishments.
Another thing to consider is that Singapore is one of the most expensive cities to live in. Luckily, I got a room from the campus, so the rent was around 400€ a month, otherwise the rent could have been closer to 1000€. The groceries are more expensive than in Finland, although fruits especially from fruit stores were a lot cheaper. Since cooking at home is not very common and most accommodations don’t have a proper kitchen, buying food from food stalls and restaurants every day can get expensive. Fortunately, you can get a meal for 4 dollars. All in all, living expenses are higher in Singapore compared to Finland.
Returning to Finland
I returned to Finland in December. The biggest shock was the weather. I got so used to the heat and humidity, that I was freezing already at the airport. It was also difficult to get used to the short amount of daylight, since in Singapore the day length is always 12 hours.
The reverse culture shock is a real thing but after a while the old life in Finland starts to feel familiar again. There is a lot I miss about Singapore, the food, the places, the people, but the nature I miss the most.
Looking back on my exchange, I am so happy I did it. I got a lot of friends and unforgettable memories. I learned a lot, not only in an academic sense but also about the surrounding world and myself as well.
Opiskelen Viikissä maatalousekonomiaa ja päätin jo hyvin opintojen alussa lähteä jossain vaiheessa opintoja suorittamaan myös vaihdon. Harkitsin kandivaiheessa lähtöä, mutta lopulta en saanut kandivaiheeseen vaihtoa mahtumaan, joten valitsin vaihtoajaksi heti ensimmäisen maisterisyksyn, neljännen vuoden alussa. Aloitin vaihtopaikan valinnan selailemalla maatalousvaltaisten maiden yliopistojen ohjelmia ja kurssivalikoimia sekä ainejärjestötoimintoja ja muuta oheista joka koulussa odottaisi. Ruotsi oli lopulta hyvin selkeä valinta ja päätökseen vaikutti kurssien lisäksi myös aktiivisen oloinen ainejärjestö Ultuna studentkår sekä yliopistolla järjestettävät erilaiset maatalousaiheiset seminaarit ja konferenssit, joihin pääsin myös opiskelijana osallistumaan. Lisäksi Ruotsin kulttuuri, luonto sekä talous kiinnosti hyvin paljon.
Lähtövalmistelut Ruotsiin on varmasti aika lailla kevyemmät verrattuna moneen muuhun maahan. Oikeastaan vaikeinta oli saada kurssivalinnat tehtyä, sillä minun tuli valita maisterikursseja, mutta osaan maisterikursseista oli alkuvaatimuksina muita maisterikursseja tai opintokokonaisuuksien suorituksia, joita luonnollisesti vasta aloittaessa maisterivaihetta ei minulla ollut. Kurssien selvittelyssä SLU:n oma vaihtotiimi oli suurena apuna, ja lopulta pienellä sumplimisella sain kaksi englanninkielistä maisteritason kurssia valittua: International forest policy and trade 15 op sekä Sustainable agri-food value chains and bioeconomy 15 op.
Ultunan kampuksen päärakennus.
Ennen lähtöä koin tarpeelliseksi ottaa selvää mihin on menossa ja kenen kanssa. Liityin siis moniin eri yliopiston ja vapaa-ajan Facebook-ryhmiin. Ruotsissa käytettiin ehkä jopa Suomea enemmän Facebookia kaikessa viestinnässä, joten Facebookin erilaiset opiskelijoiden ryhmät ja harrasteryhmät tulivat tutuksi. Urheilutapahtumat, fuksiviikkkojen tapahtumat ja ainejärjestötapahtumat tiedotettiin pitkälti Facebookin suljetuissa ryhmissä, joten näistä oli hyvä ottaa selvää jo etukäteen. Hyvin paljon tietoa oli siis jo etukäteen saatavilla kaikesta mahdollisesta, tämä teki etukäteisvalmisteluista helpompaa.
Asuminen
Hain vaihtoon alkuvuodesta 2023 ja sain varmistuksen paikasta kevään aikana, tämän jälkeen lähetin vaihtohakemuksen myös Ruotsin päähän SLU:lle, josta varmistus vaihtopaikan hyväksymisestä tuli varsin nopeasti. Vaihtopaikan vastaanottamisen yhteydessä sain kyselyn asunnon tarpeesta, jonka täytin. Sain tarjouksen täysin kalustetusta yksiöstä n. 1,5 km päästä kampukselta, vuokra oli noin 470 €/kk, joka sisälsi netin, sähköt, veden ja pyykkituvan vapaan käytön. Olin oikein tyytyväinen asuntoon ja sen sijaintiin vehreällä seudulla, otin autoni mukaan Ruotsiin, joten tämänkin kannalta oli hyvä ratkaisu, että asuin hieman keskustan ulkopuolella.
Asuntoni Lilla Sunnerstan alueella.
SLU olisi tarjonnut asumismahdollisuuksia vaihtarille myös aivan Uppsalan keskustasta, mutta koska kampus ja monet vapaa-ajan tapahtumat tapahtuivat kampuksella, koen että oli hyvä ratkaisu asua Ultunan alueella. Uppsalassa on kattava bussiverkko ja pyöräily on hyvin suosittua, joten keskusta olisi ollut varmasti myös mainio valinta ja liikkuminen helppoa. Etenkin suuri osa vaihtareista asui keskustan alueella. Alivuokrasin vaihtoni ajaksi Helsingin asuntoni, joka osoittautui äärimmäisen hyväksi ratkaisuksi.
Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat
Saavuin Ruotsiin noin viikko ennen opetuksen alkua. Asunto oli juuri sellainen kuin piti ja yliopistolla asiat alkoi sujua hyvin järjestelmällisesti. Hankin heti ensimmäisinä päivinä myös pyörän, jolla oli mukava liikkua kaupungissa. Uppsalaan oli hyvin helppo sopeutua, keli oli mitä mainioin ja aurinkoa riitti. Fukseille on syksyn alussa kolme yhtämittaista fuksiviikkoa täynnä mitä erilaisempaa ja erikoisempaa tutustumisohjelmaa. Osallistuin itse mukaan maisterifuksien tutustumisohjelmaan, johon myös vaihtarit pääsääntöisesti kuuluivat. Meille ohjelmaa oli ensimmäisen puolentoistaviikon ajan lähes päivittäin, ellei jopa useita kertoja päivässä.
Alkuaika täyttyi niin vahvasti ainejärjestön puolesta, että osakuntaan liittyminen jäi myöhäiselle syksylle. Ainejärjestöön liittyminen oli erittäin hyvä juttu ja tapahtumissa otettiin hyvin lämpimästi myös vaihtarit vastaan. Ainejärjestöjen lisäksi Uppsalassa osakunnat on merkittävä opiskelijoiden kokoontuoja ja ymmärtääkseni koko Ruotsin suurin osakuntaelämä on juuri Uppsalassa. Liityinkin myöhemmin syksyllä Gotlands nationiin. Vaihtarina on mahdollista liittyä mihin tahansa osakuntaan, ja jäsenyys ei sido käymään vain yhden osakunnan tapahtumissa, tärkeintä on saada osakuntajäsenyys, eli nationskort ja tätä kautta mahdollisuus käydä kaikkien osakuntien tapahtumissa. Osakunnat järjestävät myös fukseille ohjelmaa ja erilaiset tervetuliaisviikot kestävät Uppsalassa elokuun lopusta jopa syyskuun loppuun asti.
Uppsalan kaupungin läpi virtaava Fyris-joki ja keskustan katukuvaa.
Arki kohteessa ja opiskelu
Arki alkoi hyvin nopeasti parin ensimmäisen saapumisviikon jälkeen, kun kurssinikin alkoi ja opetusta oli joka päivä klo: 9–12. Kävin vaihdossa siis kaksi 15 op kurssia, yhden per periodi, tämä on yleisin tapa SLU:ssa ja ilmeisesti Ruotsissa yleisestikin laajemmat kurssit ovat paljon käytössä. Kurssini sijoittuivat lähes samaan aikatauluun kuin Suomessa ollaan totuttu, luennot alkoi elo/syyskuun vaihteessa ja ensimmäinen periodi kesti lokakuun loppupuolelle. Toinen periodi alkoi heti ensimmäisen jälkeen, ilman erityistä väliviikkoa, tämä hankaloittaa toki aikataulutusta, sillä välillä tentit ja seuraavan kurssin ensimmäiset luennot saattavat mennä päällekkäin. Toisen periodin joululoma oli lähinnä luentotauko joulun pyhien yli, tämän jälkeen luennot jatkui heti uuden vuoden alussa ja kesti tammikuun puoliväliin, jolloin alkaa kolmas periodi. Joululomalle oli siis paljon tekemistä ja palautettavia tehtäviä. Ymmärsin että on hyvin tavallista, että koko joulun pyhät vietetään opiskellen. Ja toisin kuin Suomessa, erityistä pitkää joululomaa ei myöskään pidetä.
Kursseilla opetus oli pääasiassa keskustelevaa luento-opetusta, pienellä kurssilla n. 20 hlö keskustelua oikeasti syntyi ja jokaiseen kurssilaiseen pystyi tutustumaan kunnolla. Kurssilla oli useita esitelmiä ja ymmärtääkseni Ruotsissa esitelmät ja keskusteleva opetus on hyvin tavallista muutenkin jo heti peruskoulusta lähtien. Tämä oli tietysti luentokursseihin tottuneelle alkuun hieman kulttuurishokki, kun jokaiselle luennolle täytyi oikeasti valmistautua ja olla hyvin hereillä. Ryhmätöitä oli myös paljon ja niiden tekeminen paikoin hyvin aikaa vievää.
Ultunan kampus.
Koska opiskelin maisterikursseja, täytyi muutenkin panostaa opiskeluun ja kursseilla menestymiseen, sanoisin että työmäärä ja odotus kuinka paljon opiskelijat käyttävät aikaa kursseihin ja luentoihin valmistautumiseen. Työmäärä ei ollut ylitsepääsemätön, mutta selkeästi suurempi kuin Helsingissä kandikursseilla olin entuudestaan tottunut. Koen myös, että ruotsalaisilla työmoraali opiskelua kohtaan on jonkin verran suurempi kuin Suomessa. Vapaaehtoisia tehtäviä suoritettiin laajasti ja ylimääräisiin tekstimateriaaleihin perehdyttiin kunnolla. Tämä oli toki todella tsemppaavaa ja mukavaa, että opiskelijakavereista sai tukea ja pystyi yhdessä tekemään tehtäviä ja jakamaan työmäärän kuormituksen. Kursseilla opetus oli hyvin inspiroivaa ja työelämälähtöisempää kuin mihin olin aikaisemmin tottunut. Luennoilla käytetiin materiaalina paljon yritysten raportteja ja vierailijoita eri yrityksistä oli myös useita molemmilla kursseilla. Sanoisin että yleisesti opiskelijat ovat läheisemmin työelämässä mukana kuin mihin Suomessa on totuttu.
Vapaa-aika
Tapasin alkusyksystä paljon ulkoilusta innostuneita ihmisiä, ja syksyllä suosikiharrasteita olikin erilainen ulkoilu, uinti, vaellus, marjojen ja sienien kerääminen. Oli hyvä valinta ottaa auto mukaan, jotta luontokohteisiin pääsi helpommin vierailemaan. Erilaiset linnat ja kartanot olivat myös hyvin kiinnostavia vierailukohteita. Vaihdon aikana tehtiin vaihtariporukalla myös viikonloppureissu Gotlannin saarelle, Göteborgiin sekä pohjoiseen, Kiirunaan ja Narvikiin. Opiskelujen ohessa ehti myös hyvin vierailla muissa lähikaupungeissa, Uppsala on sijaintinsa puolesta hyvä kohde koska ympärillä on paljon hyviä vierailukohteita. Suosittelisin etenkin Örebrota, Falunia ja lähialueen pikkukuntia. Toki Tukholma on myös alle tunnin junamatkan päässä.
Kouluruokailu
Aloittaessani opintoni SLU:ssa minulla ei ollut erityisiä odotuksia tai pelkoja. Opiskelu osoittautui lopulta hyvin samankaltaiseksi kuin Suomessa, ja opiskelijat toimivat samalla tavoin. Ruotsalaisten kanssa oli helppo tulla toimeen, ja tuttavia löytyi joka puolelta. Yksi Ruotsin erityispiirre kuitenkin oli kouluruokalan puute, minkä huomasin unohtaessani tehdä lounaseväät mukaan lähes joka viikko.
Ainejärjestön tilat sekä oikealla koulun kampusruokala.
Onneksi kampuksella oli kuitenkin lounasravintola ja kioski, joista sai kahvia ja lounassalaatteja sekä muita ruokia. Pääsääntöisesti kuitenkin kaikki opiskelijat kokkailevat kotona ruokia, jotka otetaan kampukselle mukaan. Kampuksella on valtava määrä mikroja ruuan lämmitystä varten, lisäksi myös pikkukeittiöitä, joissa valmistella ruokia ja isot jääkaappitilat ruokien säilytystä varten.
Kahvi oli Ruotsissa suuri juttu, ja vaikka tilastojen mukaan Suomessa juodaan enemmän kahvia, yliopistolla tämä ei näkynyt. Aamupäivän luennolla oli kaksi kahvitaukoa, ja jokaisella tauolla porukka kävi ostamassa kahvit – usein omat kahvitermarit mukanaan. Myös lounaan yhteydessä ja iltapäivällä pidettiin kahvitauot, ja tuntuu, etten ole ikinä juonut niin paljon kahvia kuin tuona syksynä. Huvittavinta oli, että jopa ainejärjestön sitsien lipunmyynnin jonossa oli kahvitarjoilu.
Turvallisuus
Olin Ruotsissa juuri pahimpaan jengisodan aikaan, joka alkoi alkusyksystä 2023 ja jatkui pitkälle loppuvuoteen. Uppsala on kuin onkin ollut yksi jengitaisteluiden pääpaikoista, ja monella jengipomolla hyvin vahvat suhteet Uppsalaan, jonka vuoksi myös tässä kaupungissa tapahtui useita kymmeniä jengitaisteluita, joissa myös sivullisia loukkaantui tai sai surmansa. En ollut osannut ajatella asiaa tai valmistautua tilanteeseen etukäteen, jälkikäteen sanottuna, olisi kannattanut tutustua tarkemmin ja seurata paikallisia uutisia vielä enemmän, jotta olisi osannut varautua siihen millaista kaupungissa voi olla vastassa. Aloitin uutisten lukemisen vasta perille päästyäni ja seurasinkin alussa hyvin tarkkaan kaikista medioista paikallisia tapahtumia. Jengiväkivallanteot olivat karmeita, ja niitä tapahtui joka puolella. Silmiä ei pystynyt sulkemaan jatkuvilta pommituksilta ja rikoksilta, poliisi oli näkyvillä kaikkialla. Pikkuhiljaa tilanteeseen kuitenkin tottui, ja jouluun mennessä tilanne oli myös yleisesti huomattavasti rauhoittunut. Vaikka jengiytyminen jokseenkin näkyy Ruotsalaisessa yhteiskunnassa, sitä ei lopulta arkielämässä ota huomioon eikä se tavallista arkea elävien ihmisten kohdalle osu kuin äärimmäisen huonolla tuurilla. Toki hyvä varovaisuus kannattaa aina, ja opiskelijakuplassa eläminen on jokseenkin aika turvallista. Koen että koulun henkilökunta oli ymmärtäväistä ja kanssaopiskelijat myöskin hyvin huolehtivaisia yhteiskunnan tapahtumiin liittyen.
Paluu Suomeen
Palasin Suomeen jouluksi, jonka jälkeen palasin vielä Ruotsiin tammikuussa ja periodin loppuessa tammikuun puolivälissä palasin lopullisesti takaisin Suomeen. Haikea olo vaihdon loppumisesta alkoi jo marraskuussa, mutta lopullisesti se tavoitti ennen joulua, kun vietettiin useita viimeisiä yhteisiä retkiä muiden vaihtarien kanssa. Suomeen paluu oli tavallaan hyvin odotettua ja odotin innolla Suomen läheisten ja ystävien tapaamista, mutta samalla haikeaa ja vaikeaa erota lopullisesti vaihtoajan elämästä, josta sai rakennettua itselleen niin mieleisen arjen. Etenkin paluu Suomen luentokursseille tuntui alussa vaikealta, siihenkin tottuu lopulta hyvin nopeasti takaisin. Vaihto oli kaiken kaikkiaan uskomaton kokemus ja tulen varmasti muistelemaan kyseistä ajanjaksoa koko loppuelämäni. Vaihto on myös ammatillisen kehittymisen kannalta merkittävää ja oman kokemukseni pohjalta suosittelen lämpimästi vaihtoon hakemista.
Opiskelin kevätlukukauden, tai kuten kohdeyliopistossa sanotaan, kesälukukauden Bolzanon yliopistossa Etelä-Tirolin autonomisessa osassa Pohjois-Italiassa. Bolzanon kaupunkia ympäröivät Alpit, ja itseasiassa kaupungin sanotaan olevan portti Dolomiiteille. Sanomattakin on varmasti selvää, että vuoret ja niiden mahdollistamat aktiviteetit olivat yksi pääsyistä, miksi hain vaihtoon juuri Bolzanon yliopistoon. Toki myös kiinnostava kurssivalikoima ja mahdollisuus päästä hiomaan italian kielitaitoja olivat yhtä painavia syitä valita juuri Bolzano.
Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat
Saavuin aurinkoiseen Etelä-Tiroliin helmikuun lopussa. Ensimmäinen majapaikkani sijaitsi Bressanonessa Bolzanon sijaan, mutta tästä lisää kohdassa ”asuminen”. Saavuin alueelle muutaman päivän ennen suurinta osaa muista vaihto-opiskelijoista, joten ensimmäiset päivät menivät yksin kaupunkiin tutustuen. Bolzanoa ja myös Bressanonea ympäröivät vuoret houkuttelivat ja päätin lähteä tutustumaan Dolomiittien laskettelurinteisiin yksin laskuseuran puutteessa.
Ensimmäisten yksinvietettyjen päivien jälkeen muita vaihto-opiskelijoita alkoi saapua kaupunkiin ja ryhmächatit aktivoituivat. Seuraa ja tekemistä löytyi helposti laskettelun, vaelluksen tai kiipeilyn merkeissä. Vaihto-opiskelijoille tarkoitetulla orientoivalla viikolla pääsimme tutustumaan Bolzanon yöelämään ja paremmin muihin vaihtareihin.
Ensimmäisellä orientoivalla viikolla opetukseen osallistuminen ei ollut pakollista, ja tiedekuntakohtaiset infotkin sijoittuivat ensimmäisen viikon loppupuolelle. Osa vaihtareista kävi jo ensimmäisellä viikolla luennoilla, osa ei. Itse en käynyt, sillä epäselvän ohjeistuksen lisäksi tiedekuntani nettisivut olivat kaatuneet, eikä kukaan osannut edes sanoa olisiko minulla ollut ensimmäisiä luentoja vai ei (myöhemmin selvisi, että pari luentoa oli ollut). Mutta tämmöiset epäselvät tilanteet varmasti kuuluvat vaihtokokemukseen Italiassa.
Seuraavat ensimmäiset viikot seurasivat aika lailla samaa, ihanaa kaavaa: luentoja, laskettelua, Aperol Sprizejä, ja satunnaisia opiskelijatapahtumia.
Arki Bolzanossa
Hyppytunnin viettoa Talvera -puistossa.
Arkeani Bolzanossa rytmittivät luennot, joita saattoi olla milloin vain aamukahdeksan ja iltakahdeksan välillä maanantaista perjantaihin. Lukujärjestys muuttui melkein joka viikko, joten jokainen viikko Bolzanossa näytti erilaiselta. Tavallinen päivä Bolzanossa alkoi usein espressolla ja cornettolla yliopiston kahvilassa, jonka jälkeen jatkoimme luennoille. Ensimmäisten luentojen jälkeen oli kahden tunnin ruokatauko, jolloin ehti rauhassa syödä, sosialisoida ja juoda jälleen espressot. Ruokatauolla söin lähes aina koulun ruokalassa, jossa oli ihan ok ruokaa hintaan nähden. Yliopistoruokailu ei ollut Suomen tasolla, mutta odotin jostain syystä pahempaa. Pastalounas kustansi 2,98 € ja tilauksesta valmistettu pizza 3,80 € (ruokalassa oli pizzauuni).
Laskettelua vapaapäivänä.
Useimmiten luennot loppuivat joko neljältä tai kuudelta, jonka jälkeen menimme joko urheilemaan (ks. kiipeilemään) tai istumaan iltaa johonkin paikalliseen baariin.
Arki Bolzanossa oli mukavan aktiivista, sillä suurin osa muistakin vaihtareista on valinnut kaupungin sen tarjoamien aktiviteettien takia. Vapaapäivät, joita minulla oli arkenakin yllättävän paljon varsinkin lukukauden alussa, käytimme tehokkaasti lasketellen tai vaeltaen.
Vaihtoyliopiston kurssit, tentit ja opetuskulttuuri
Bolzanon yliopisto on erittäin joustava kurssivalintojen suhteen. Kursseja pystyi tekemään kaikista tiedekunnista, kunhan vain varmisti asian luennoivalta professorilta. En kuullut tilanteesta, jossa professori olisi kieltänyt kurssille osallistumisen. Itse vaihdoin tiedekuntaa kokonaan kurssivalintoja tehdessäni, sillä virallisesti olin hakenut vaihtoon taloustieteiden tiedekuntaan, mutta valitsin kaikki kurssit maatalous-, ympäristö- ja ruokatieteiden tiedekunnasta. Olisin voinut tehdä kursseja molemmissa tiedekunnissa vaihtamatta virallisesti tiedekuntaani, mutta käytännön syistä vaihdoin tiedekuntaa myös paperilla. Tämä kertoo Bolzanon yliopiston joustavuudesta vaihto-oppilaiden kurssivalintoja kohtaan.
Aiemmin mainitun jatkuvasti vaihtuvan lukujärjestyksen huono puoli oli opintojen vaikea suunnittelu, mikäli haluaa ottaa useamman eri koulutusohjelmasta, sillä kurssit menevät päällekkäin eri tavoin eri viikoilla. Tämä johtuu siitä, että opintopolut koulutusohjelmissa ovat määrätty tarkasti jo etukäteen, ja esimerkiksi koulutusohjelmassa, jota seurasin Bolzanossa, ei ollut yhtäkään vapaavalintaista kurssia koko kevätlukukaudella. Koko vuosikurssi teki siis täsmälleen samat kurssit, mikä oli varmaan suurin ero verrattuna omiin opintoihini Helsingin yliopistossa. Vuosikurssin opiskelijat olivatkin kuin yksi iso kaveriporukka, joka otti myös vaihtarit lämpimästi vastaan ja sainkin kurssilaisistani monta läheistä ystävää. Bolzanoon suuntaaville suosittelenkin ehdottomasti yhden koulutusohjelman aikataulun seuraamista. Se teki opiskelusta helpompaa aikataulutusten suhteen ja antoisampaa luokan yhteishengen takia.
Ekskursiolla Stelvion kansallispuistossa.
Seurasin yliopistossa Environmental Management of Mountain Areas -maisteriohjelman kursseja. Näillä kursseilla, kuten muillakin tiedekuntani koulutusohjelmilla oli lukukauden lopuksi paljon hyödyllisiä ja hauskoja ekskursioita Alpeille. Pidin muutenkin kurssien sisällöistä ja suurimmasta osasta professoreistani. Iso miinus Italian yliopistokulttuurille tulee aikatauluttamisesta: Ensin oli kolme kuukautta luentoja, joiden lisäksi ei ollut mitään kursseihin liittyviä hommia. Sitten yhden kuukauden sisään oli lähes kaikki ekskursiot, esitelmät, raportit ja tentit tehtävänä, joihin ei annettu ohjeistusta yhtään aikaisemmin. Puolensa tietysti kummallakin, mutta itse olisin suosinut hieman tasaisemmin kuormittavaa lukukautta.
Kahdeksasta kurssistani kuudessa oli kirjallinen tai suullinen tentti, joka testasi lähinnä luentomateriaalien ulkoa muistamista. Kahdella muulla kurssilla lopputyönä oli kirjallinen raportti, joka tehtiin ryhmissä. Näiden lisäksi melkein jokaisella kurssilla oli parityönä tehtävä esitelmä. Helpolla Bolzanon yliopistossa ei siis noppia kertynyt, mutta tenttien ja raporttien arviointi oli melko lepsua.
Asuminen
Bolzanon yliopisto tarjoaa isolle osalle vaihto-opiskelijoista mahdollisuutta saada huoneen jostakin yliopiston opiskelija-asuntolasta. Tähän riittää yhden lomakkeen täyttö mahdollisimman nopeasti ja ilman virheitä heti sen avauduttua. Omalla kohdalla tämä ei onnistunut, joten jouduin tukeutumaan yksityisiin vuokramarkkinoihin. Huone opiskelija-asuntolassa olisi kustantanut vajaat 300 euroa kuussa, markkinoilta yksityisiä huoneita löytyi 450–600 eurolla. Asumistilanne vaikutti ahdistavalta, kun yritin Suomesta käsin etsiä huonetta. Löysin kuitenkin tilapäisen majoituksen läheisestä kaupungista. Bolzanoon saavuttuani löysinkin melkein heti vapaan huoneen, jota pääsin katsomaan ennen vuokrauspäätöstäni. Vierailin myös yliopiston opiskelija-asuntoloissa, ja Bolzanoon suuntaaville minulla onkin suositus: Täytä se opiskelija-asuntola lomake nopeasti ja virheettömästi! Asuntolat olivat erittäin kivoja, ja hinta-laatu-suhteeltaan erinomaisia. Vaikka kyllä yksityiseltäkin löysin loppujen lopuksi erittäin viihtyisän vaihtoehdon.
Lukukauden kesto ja lomat
Lukukausi alkoi helmi-maaliskuun vaihteessa, jolloin alkoi myös vaihto-opiskelijoiden orientoiva viikko. Lukukausi päättyi 1.6., jonka jälkeen oli tenttiperiodi, jolloin oli tenttejä, esitelmiä, ekskursioita ja muita palautuksia. Virallisesti lukukausi päättyi 8.7.
Lukukauden pisin loma oli pääsiäisloma, joka oli saman pituinen kuin Suomessa. Lisäksi oli muutamia pitkiä viikonloppuja muiden kansallisten ja uskonnollisten juhlapyhien vuoksi. Joskus myös luennot ajoittuivat niin, että oli perjantaista maanantaihin vapaata. Muita lomia ei lukukauden aikana ollut, eikä niitä kaivannutkaan, sillä kevätlukukausi on aika lyhyt.
Vaihdon tarjoamat yllätykset
Suurin yllätys vaihdon aikana oli varmaankin se, miten ihana alue Bolzano oli! Olin ajatellut alueen varmaan olevan hieno, mutta en aikeisemmin ole ollut näin pohjoisessa Italiassa tai Alpeilla ylipäätään. Kevään tultua vihreät kukkulat ympäröivät kaupunkia Dolomiittien siintäessä horisontissa. Kaupunkia halkoo Talvera-joki ja jokea ympäröivä kilometrien pituinen puisto. Myös kaupunki itsessään oli kaunis ja erittäin siisti.
Erittäin positiivinen yllätys vaihdon aikana oli julkinen liikenne. Se toimi alueella erittäin kattavasti ja aika täsmällisesti, muutamia lakkoja lukuun ottamatta. Kaikkialle, mihin piti päästä, oli se sitten vaeltamaan, laskettelemaan tai tutustumaan muihin kaupunkeihin pääsi helposti ja edullisesti junalla tai bussilla. Erityisen edullista oli matkata Etelä-Tirolin alueella, opiskelijalle tarkoitetulla matkakortilla. Matkakortin hinta oli 150 €/vuosi, ja vaikka käytin sitä vain neljä kuukautta, oli hinta mielestäni erittäin kohtuullinen siihen nähden, että se kattoi tosiaan koko Etelä-Tirolin bussit ja junat.
Myös Bolzanon sää yllätti minut aurinkoisuudellaan. Olen aina ajatellut Pohjois-Italian olevan harmaa ja kylmä verrattuna etelään, mutta en olisi voinut olla enempää väärässä. Bolzanossa paistoi aurinko melkein jokaisena päivänä, ja t-paitakelit alkoivat heti lukukauden alussa. Kesäkuuhun tultaessa sää alkoi olemaan jo turhankin lämmin, mutta vuoret tarjosivat aina paikan viilentyä.
Yllätyksiä olisi vaikka kuinka paljon lisää, sillä rehellisesti odotukseni eivät olleet mitenkään erityisen korkealla vaihdon suhteen. Ajattelin mennä vaihtoon rennosti ja katsoa mitä se tuo tullessaan stressaamatta asiasta sen enempää, ja taktiikka kannatti. Tapasin paljon uusia upeita ihmisiä, ja vuoret tarjosivat jatkuvasti uusia elämyksiä.
Näkymä yliopiston terassilta illalla.Castello Mareccio ja sitä ympäröivä viinitarha kaupungin keskustassa.
Vapaa-aika ja opiskelijatapahtumat
Pääsin tutustumaan Dolomiittien via ferrata tarjontaan. Via ferratat ovat vaeltamisen ja helpohkon kiipeilyn yhdistelmiä.
Lukijalle on saattanut tulla tässä kohtaa selväksi, millaista vapaa-aika Bolzanossa on. Itselle siihen sisältyi paljon vuorilla olemista. Parhaiten Bolzano sopiikin henkilöille, jotka ovat kiinnostuneet vaeltamisesta, laskettelusta, kiipeilystä tai muusta vuoriin liittyvästä tekemisestä. Tällä en tarkoita, ettei kohteeseen voisi lähteä ilman, että näitä harrastaa. Itse en ollut edes nähnyt vuoria aikaisemmin elämässä, saatikka sitten lasketellut tai vaeltanut niitä.
Seikkailut vuorilla peittosivat yöelämän 100–0.
Opiskelijatapahtumia tai vaihtareille suunnattuja tapahtumia oli aika vähän lukukauden aikana, ainakin verrattuna Suomen opiskelijaelämään. Orientoivan viikon jälkeen Erasmus-opiskelijoille oli vain muutamia tapahtumia ja kaksi päiväretkeä muualle Italiaan. Vaihto-oppilaita oli kuitenkin suhteellisen vähän, noin 80, että niissä muutamissa tapahtumissa, mitä meillä oli, ehti tutustumaan suureen osaan ihmisistä ja löytämään omat kaverit. Oma aktiivisuus oli tärkeää, niin ystäväsuhteiden luonnissa kuin tekemisien järjestämisessä.
Kaupungissa oli välillä upeita juhlia erikoisissa paikoissa, kuten museossa tai vanhoissa linnoissa, mutta muuten Bolzanon yöelämä ei täysin vakuuttanut. Kivat illanvietot ystävien kanssa paikallisissa baareissa kuuluivat tietysti lukukauteen, mutta kaupungin yökerhotarjonta ei ollut kummoinen. Tämä toisaalta mahdollisti energian vuoristosta nauttimiseen. Ja luennoille tietysti.
Vinkit Bolzanoon lähtijöille
Olenkin aikaisemmissa kappaleissa jo maininnut joitain vinkkejä, mutta tässä vielä kootusti:
Lähde Bolzanoon vaihtoon, mikäli olet kiinnostunut vuorien mahdollistamista aktiviteeteista, ja olet kiinnostunut näkemään pienemmän kaupungin yliopistoelämää.
Älä lähde vaihtoon Bolzanoon, mikäli odotat vaihdolta kreisiä yöelämää.
Seuraa vain yhden koulutusohjelman kursseja, mikäli haluat päästä mahdollisimman monille luennoille ja tutustua myös paikallisiin.
Täytä asuntolahakemus nopeasti ja virheettömästi.
Klassikko: Lähde avoimin mielin ja kokeile rohkeasti uusia asioita (ks. urheilulajeja).
Liity paikan päällä alppikerhon jäseneksi, jotta saat kaikki vuoristolajit kattavan vakuutuksen.
Paluu Suomeen
Bolzanossa vietetyt neljä kuukautta olivat eittämättä elämäni parhaita ja paluu Suomeen pelotti etukäteen. Hyvästit ystäville ja Bolzano-elämälle tuntuivat pahalta, mutta kun olin fyysisesti Suomessa ja läheisten ihmisten seurassa, kotiinpaluu tuntuikin ihanalta. Tässä viimeinen vinkki varsinkin, jos saavut kotiin päiväsaikaan: Järjestä jotain tekemistä heti paluupäiväksi, varsinkin jos kotiinpaluu vähän kauhistuttaa.
Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija
Alku
Juuri mikään vaihtoni alkamisessa ei mennyt niin kuin suunnittelin. Georgia valikoitui vaihtokohteekseni siksi, että se oli mahdollisimman kaukana, mutta kuitenkin niin lähellä, että olisin voinut matkustaa sinne maita pitkin. Lentämisen välttämisen lisäksi toinen merkittävä valintakriteeri oli Georgian matala hintataso, koska vaihtokohdetta valitessani en vielä tiennyt saavani Erasmus-rahaa (700 €/kk), enkä ollut enää oikeutettu opintotukiinkaan.
Venäjän keväällä 2022 aloittanut hyökkäyssota tuhosi ensimmäisen matkasuunnitelmani, joka oli junalla Georgiaan matkustaminen. Itäisen Euroopan kautta kulkevan bussimatkan esti taas sairastumiseni koronaan vain muutama päivä ennen laivan lähtöä Helsingistä. En ehtinyt syyskuun alussa alkaville maisterikursseille, joten päätin suosiolla sisällyttää vaihtooni vain syyskuun lopussa alkavia kandikursseja. Tämä oli taas yksi muutos suunnitelmiini, vaikka myöhemmin selvisi, ettei myöhässä aloittaminen olisi ollut ongelma, vaikka sähköposteissa nimenomaan painotettiin, että Georgiassa tulisi olla kurssien alkaessa. Viimeinen naula alkuperäisten ajatusteni arkkuun oli mobilisaatio, jonka Putin määräsi ensimmäisenä päivänäni Georgiassa. Päädyin siis lopulta lentäen maahan, jossa jo sodan jälkeen noussut hintataso räjähti käsiin heti maahan saavuttuani.
Lisäksi epävarmuutta oli myös itse vaihtopaikan olemassaolosta. En saanut sähköpostilla varmistusta dokumenttieni hyväksymisestä edes sitä erikseen kysyessäni ja tunsin vaihtopaikkani varmistuneen vasta, kun näin oman nimeni orientaatiotilaisuudessa kiertäneessä listassa.
Asuminen
Olin etäisesti ajatellut, etten haluaisi asua halvassa, mutta hyvin kaukana keskustassa sijaitsevassa yliopiston asuntolassa, mutta lopulta vain unohdin asuntolailmoittautumisen deadlinen. Asunnon löytyminen oli yksi suurimmista huolenaiheistani Suomessa, mutta päätin jättää majoituksen etsimisen vasta Georgiaan, jossa voisin tehdä sitä mahdollisesti opiskelutovereideni kanssa. Varasin hostellin ensimmäisiksi viikoiksi ja varauduin henkisesti asumaan siellä pysyvästi. Airbnb-majoitus vaikutti helpoimmalta ja turvallisimmalta vuokrakohteelta yksin kielitaidottomana asuntoa etsivälle, mutta niiden hinnat olivat turkulaisten yksiöiden luokkaa. Lopulta yritin hieman etsiä asuntoa muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa, mutta vuokramarkkinat olivat äärimmäisen kuumentuneet venäläisvirran vuoksi ja liikkeellä oli myös huijauksia. Kysyin mahdollisesti vapautuvia paikkoja yliopiston asuntolasta, mutta tämä oli ainoa asia, jota Georgiassa ei voinut tehdä myöhässä.
Hyvällä sijainnilla olleeseen halpaan hostelliini jääminen alkoi tuntua nopeasti parhaimmalta ratkaisulta. Ensimmäisten viikkojen vaihtuvuuden jälkeen ennen turisteja palvellut hostelli muuttui minun ja joidenkin enimmäkseen venäjältä lähteneiden ihmisten väliaikaiseksi kodiksi. Viihdyin lopulta hostellissa ja siellä asuneiden ihmisten kanssa niin hyvin, etten heidän lisäkseen tutustunut opiskelukavereihini tai muihin vaihto-opiskelijoihin ollenkaan.
Opiskelu
Opiskelin TSU:lla (Tbilisi State University), mutta kaikki kurssini olivat sen kansainväliseltä taloustieteen laitokselta (ISET), jolla oli oma muusta yliopistosta erillinen sijaintinsa ja järjestelmänsä. ISET oli moderni täysin englanninkielinen laitos, jossa opetus tuntui laadukkaalta, viestintä oli selkeää ja kurssien hallinnoimisessa käytettiin Moodlea. TSU:n muilta laitoksilta kuulin tarinoita vanhoista rakennuksista, sähköpostiin ja henkilökohtaisesti kaiken kysymiseen perustuvasta viestinnästä ja heikkolaatuisemmasta opetuksesta. ISET:illä kaikki kuitenkin toimi enkä tuntenut yliopistolla juuri eroa suomessa opiskeluuni. Opettajien ja opiskelijoiden väliset suhteetkin olivat rennot ja mutkattomat.
Selkein ero suomalaiseen järjestelmään oli se, että luentoja oli myös iltaisin ja lauantaisin. Näin on erityisesti maisterikursseilla, sillä paikalliset opiskelijat tekevät kursseja töiden ohessa. Lisäksi arkipyhien luennot siirtyivät sunnuntaille, jolloin oli myös tenttejä.
Välikokeiden aikaan erot suomalaiseen yliopistoon paljastuivat todella. Ensinnäkin kokeet pidettiin keskitetysti yhdessä TSU:n rakennuksessa ISET:in ulkopuolella ja rakennus itsessään oli kaikessa neuvostomaisuudessaan nähtävyys. Toisekseen välikokeet olivat opetuksen tasoon nähden todella helppoja ja saattoivat vastata suoraan etukäteen annettuja esimerkkitehtäviä. En ollut saanut vaihtoni alussa juurikaan opiskeltua, mutta pääsin tenteistä hyvin läpi. Taloustieteen kursseilla töitä joutuu kuitenkin tekemään jonkun verran ja kuulopuheiden mukaan määrä on enemmän kuin muilla TSU:n laitoksilla. Erilaista tenteissä oli myös se, että edes ne eivät alkaneet ajallaan, vaikka opiskelijoita oli kehotettu olemaan paikalla etukäteen.
Kurssit kestävät siis kokonaisen lukukauden ja niissä on sekä väli- että loppukokeet. Kullakin kurssilla on noin kaksi luentoa (1+1 h) viikoittain eikä pakollisia kotitehtäviä juuri annettu. Syyslukukauden virallinen opetus päättyi jouluaattolauantaina ja seuraavalla viikolla olisi ollut vielä esimerkiksi kertaustunteja. Uudenvuoden jälkeen oli hieman lomaa, sillä silloin vietetään paikallista joulua, ja loppukokeet olivat tammikuun puolivälissä. Viimeisiä luentoja väliin jättämällä olisi ollut mahdollista matkustaa Suomeen jouluksi ja pitää lomaa loppukokeisiin saakka.
Hieman yllättävää oli se, että ISET:illä olin ainut ulkomaalainen opiskelija suurimmalla osalla kursseista (3/5), vaikka laitos on täysin englanninkielinen.
Arkielämä
Vaikka hinnat Georgiassa nousivat jatkuvasti ja asuin sekä hostellissa että sittemmin päivävuokralla, 700 € kuukausibudjetti riitti elämiseen helposti. Rahaa jäi jopa säästöön sen verran, että pystyin jäämään Georgiaan kahdeksi ylimääräiseksi kuukaudeksi. En laittanut ruokaa ollenkaan, vaan ostin usein lounaaksi jotain paikallisesta leipomosta (juusto-, papu-, tai pinaattipiirakan) ja iltaruoaksi marketin tai leipomon kylmätiskiltä jotakin valmista ruokaa. Kävin satunnaisesti myös kahviloissa ja ravintoloissa, ostin joitakin tarvitsemiani asioita ja kerran matkustin vuoristoon. Normaalilla suomalaisella opiskelijabudjetilla Georgiassa olisi voinut matkustaa ja nauttia huolettomasti, sillä nousseetkin hinnat olivat keskimäärin Suomea halvempia.
Kasvikset olivat erityisen halpoja ja hyviä, kasvimaidot ja jotkut muut erikoistuotteet taas Suomeakin kalliimpia. Ilman lihaa oli helppo pärjätä, mutta vegaanisuuteen pyrkimisestä luovuin jo ensimmäisten viikkojen aikana. Papuja käytettiin paljon ja falafelia sai halvalla, mutta muita vegaanista proteiininlähteitä ei ollut kaikkialla helposti tarjolla. Kalliit kasvijuomat olivat ainoita tarjolla olleita vegaanisia maidonkorvikkeita ennen kuin satuin löytämään Europroductista edullisemmin suomalaista kauramaitoa ja kaurakermoja.
Käteistä kannatti pitää mukana koko ajan, sillä katukaupassa se oli ehdoton, eikä kaikissa kivijalkaliikkeissäkään ollut korttikonetta. Yksi matka julkisessa liikenteessä maksoi yhden larin (0,36 €) lukuun ottamatta kalliimpia köysiratoja, ja matkat pystyi maksamaan kätevästi pankkikortilla. Tbilisi on kuitenkin niin pieni, että kävellenkin pääsi lähes kaikkialle. Liikenne ja varsinkin isojen teiden ylittäminen olivat Georgiassa kaikkein pelottavimpia asioita, mutta muutamissa päivissä autojen eteen ja väliin menemiseenkin tottui. Marshrutkat olivat erittäin halpoja ja mielenkiintoisia vaihtoehtoja paikkakuntien välillä matkustamiseen ja junaliputkin olivat edullisia.
Pärjäsin englannillani hyvin, mutta en saanut kaikissa tilanteissa asiaani hoidettua, sillä varsinkaan vanhemmat ihmiset eivät juuri kieltä osaa. Lisäksi myös englannin kieltä osanneet puhuivat minulle systemaattisesti venäjää ja jatkoivat sitä, vaikka itse käytin englantia. En osannut venäjää, mutta toisinaan sanoin venäjäksi, etten ihan oikeasti osaa venäjää. Usein en kuitenkaan jaksanut. Elämä venäläisoletettuna venäläisten kanssa venäläisten miehittämässä maassa oli kaiken kaikkiaan avartava kokemus. Georgiaksi opettelin pienimmät numerot ja normaaleja kohteliaisuusfraaseja. Sillä ja elekielellä pärjäsi esimerkiksi yksinkertaisimmissa kaupankäyntitilanteissa.
Huomioitavaa
Jos mitenkään on mahdollista, suosittelen valitsemaan Georgian vaihtokohteeksi mieluummin keväällä kuin syksyllä. Syksyn vaihdosta pääosa on lumetonta ja harmaata talvikautta, mutta keväällä Georgia on vehreydessään ja vihreydessään paljon kauniimpi ja miellyttävämpi matkustaa.
Toinen varauduttava asia on hinnoista neuvotteleminen ja niiden epäsäännöllisyys sekä mahdollinen nopea nousu. Viimeisinä kuukausina hinnat olivat usein kassalla erisuuruiset kuin hyllyn reunassa, ja myyjät eivät suostuneet keskustelemaan asiasta. Monissa perinteisissä katukaupoissa hintoja ei ole edes nähtävillä. Lisäksi venäläisiltä, venäläisoletetetuilta ja turisteilta yritetään joka paikassa ottaa aina vähän extraa.
Paluu Suomeen
Jäin vaihdon päättymisen jälkeen vielä kahdeksi kuukaudeksi Georgiaan ja muutin Tbilisistä Batumiin. Puolen vuoden poissaolon jälkeen paluu Suomeen tuntui jo hyvältä, vaikka ystävien jättäminen oli haikeaa. Parin viikon Suomessa olon jälkeen aloin kuitenkin jo ikävöidä takaisin Georgiaan, jossa kevät on jo paljon Suomea pidemmällä. Nyt tuntuu, että haluaisin nähdä vielä Georgiaa – ja etenkin sen maaseutua – myös kasvukaudella.
Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija
Saavuin Alankomaihin muutamaa päivää ennen vaihtoyliopistoni Wageningen University & Research (WUR) järjestämää viikon mittaista orientaatioviikkoa. Matkustin Alankomaihin Ruotsista asti junalla, jota suosittelen lämpimästi! Matkustaminen kohteeseen oli helppoa, sillä junailu on tehty helpoksi ja suhteellisen edulliseksi Alankomaissa. Oli siis helppoa päästä Wageningeniinkin, joka on pienempi kaupunki.
Suosittelen lämpimästi osallistumaan kyseiselle orientaatioviikolle, jos vain mahdollista, sillä tämä viikko oli vauhdikas ja todella hauska tapa tutustua paikalliseen opiskelijakulttuuriin, kampukseen, Wageningeniin ja tietysti niin hollantilaisiin kuin kansainvälisiin opiskelijoihin. Orientaatioviikolla tuutoriryhmiin oli laitettu sekaisin sekä vaihtareita ja hollantilaisia. Oli toisaalta mukava tutustua ns. paikallisiin ja heidän englantinsa olikin erinomaista, joten tutustuminen oli helppoa. Toisaalta kuitenkin välillä tuli ulkopuolinen olo muiden puhuessa hollantia. Orientaatioviikon hulinassa en ehtinyt edes miettiä kulttuurishokkiakaan, jonka ei toki muutenkaan pitäisi vaivata Alankomaiden kulttuurin ollessa niin samankaltainen Suomen kulttuuriin verrattuna. Toki koti-ikävä pääsi silti yllättämään aina välillä.
Ensimmäiset viikot orientaatioviikon jälkeen olivat aikamoinen yllätysshokki opiskelujen alkaessa, sillä työmäärä ja vaativuustaso pääsivät todellakin yllättämään, vaikka olin etukäteen kuullut, että Alankomaissa on korkea opiskelutaso. Esimerkiksi yhden kurssin ensimmäisellä luennolla luennoitsija kertoi, että jos luennoille osallistuu aktiivisesti ja lukee kaikki artikkelit (joita oli paljon), on noin 60 % mahdollisuus pelkästään päästä läpi kurssista. Lisäksi sain kuulla, että arviointiasteikon parasta arvosanaa 10 ei lähtökohtaisesti anneta lähes koskaan ja yllättävän monilla kursseilla puolet osallistujista ei päässyt läpi tenteistä. Tällaiset puheet onnistuivat stressaamaan itseäni turhankin paljon syksyn aikana, mutta loppujen lopuksi suoriuduin todella hyvin arvosanoin, joten olisin pärjännyt paljon vähemmälläkin stressaamisella. Kannattaa siis varautua tällaisiin pelottelupuheisiin, mutta muistaa, ettei anna niille liikaa painoa. 😊
Kurssit olivat erittäin mielenkiintoisia ja laadukkaiden kurssien perusteella valitsinkin vaihtokohteen. Opiskelutavat olivat aika samanlaisia kuin Helsingissä, eli kandikurssien selkärankana olivat luennot, joiden lisäksi piti lukea artikkeleita ja tehdä ryhmätyötä ja/tai kirjoittaa luentopäiväkirjaa. Tehtävää siis riitti kursseilla. Tentit olivat vaikeudeltaan samaa luokkaa kuin HY:llä, mutta ne olivat toki lähitenttejä, eikä kurssimateriaaleja saanut olla mukana, joka toki vaikeutti tenttejä. Opetuskulttuuri oli siis kokonaisuudessaan vaativaa, muttei silti liian totista. Lukukausi oli myös samankaltainen kuin HY:llä: syksyllä oli kaksi 8-viikkoista periodia, joista ensimmäinen alkoi syyskuun alussa. Periodin lopussa oli aina ensin yksi lukuviikko ilman luentoja ja tämän jälkeen tenttiviikko. Joulun alla syyslukukausi kesti viikon pidempään kuin HY:llä. Itse olin vain syyslukukauden WUR:issa, mutta keväällä siellä olisi ollut ensin lyhyempi 3.-periodi ja taas kaksi normaalia periodia.
Arkipäivät olivat siis pitkälti opiskeluntäyteisiä ja luentoja oli lähes joka päivä. WUR:issa opiskellaan lähtökohtaisesti samanaikaisesti vain kahta kurssia, joka mielestäni helpotti opiskelun rytmittämistä. Kampus ja sen monipuoliset ja viihtyisät opiskelutilat kannustivat myös opiskeluun. Hollantilaisten opiskelijoiden arkea oli hurjaa seurata, sillä he opiskelivat vain arkipäivinä noin klo. 17 asti, jonka jälkeen alkoivat harrastukset ja/tai opiskelijatapahtumat ja myöhemmin illalla bileet, joita riittikin joka illalle. Paikalliset eivät myöskään opiskelleet juurikaan viikonloppuisin, mitä jaksoimme ihmetellä vaihtareiden kesken.
WUR:in Forum-rakennus ja sen viihtyisät tilat.
Arjen isona osana asuminen Alankomaissa voi tuottaa harmaita hiuksia, sillä asuntokriisi on koko maassa surullisen tunnettu. Itse etsin asuntoa heti touko-kesäkuussa tulevalle syksylle ja hieman kauempaakin kampuksesta, ja olin valmis maksamaan vuokraa jo heinäkuulta, vaikka muutin vasta elokuun lopulla. Nämä seikat auttoivat varmasti asunnon saamisessa, ja sain vuokrattua huoneen yksityisen vuokraajan kodista Edestä, joka oli reilun 5 kilometrin päässä WUR:ista. Vuokrataso oli yllättävänkin korkea, sillä huone isossa solussa kampuksella voi hyvinkin maksaa 500 euroa/kk. Oma huoneeni maksoi 350€/kk. Asunnonhaussa kannattaa hyödyntää erityisesti Facebook-ryhmiä ja Kamernet.nl -sivustoa.
Alankomaat on tunnettu pyöräilykulttuuristaan ja sanoisinkin, että pyörä on ehdoton kulkupeli arjessa. Minun tulikin pyöräiltyä ostamallani yksivaihteisella mummokonkelilla lähes joka päivä edestakaisin kampukselle ja välillä lisäksi illalla kampuksen lähellä asuvien ystävien luo, joten kilometrejä kertyi paljon syksylle. Pyöräily oli kuitenkin yllättävänkin mukavaa, koska Wageningenissa ei satanut läheskään niin paljoa kuin paikalliset pelottelivat ja koska maanpinta on niin tasaista, että tuntuu kuin pyöräilisi sähköpyörällä. Kannattaa varautua siihen, että käytetytkin pyörän maksavat huomattavasti enemmän kuin Suomessa, sillä minunkin konkelini maksoi 120€.
Arkisessa elämässä tuli ikävä Suomen halpaa ja hyvää opiskelijalounasta, sillä WUR:issa lounas maksoi helposti 5-7€, joten kokkailut piti itse hoitaa, että rahaa jäi muuhunkin. Varsinkin me suomalaiset yllätyimme siitä, että paikalliset syövät lounaaksi yleensä vain leipää, jolla ei itse ajattelisi pärjäävän päivälliseen asti.
Tärkeä osa omaa arkea oli paikallinen ESN-järjestö (Erasmus Student Network), joka järjesti aktiivisesti useita tapahtumia joka viikko, muun muassa päiväreissuja hollantilaisiin kaupunkeihin, bileitä ja rennompia hengailuiltoja. Lisäksi he järjestivät myös useamman päivän pituisia matkoja joko Alankomaissa tai esimerkiksi Prahaan. Itsekin osallistuin tälle Prahan reissulla ja sen perusteella voin lämpimästi suositella tällaisia ESN-järjestöjen järjestämiä matkoja!
Vaikka opiskelut tuntuivat välillä puuduttavilta, sain nopeasti ympärilleni ihanan kaveriporukan, jonka kanssa sitten reissasimme lähes joka viikonloppu. Alkusyksystä tutkimme hollantilaisia kaupunkeja (omia suosikkejani olivat Den Haag ja Groningen) ja loppusyksystä lähdimme Pariisiin ja Luxemburgiinkin! Suosittelen siis lämpimästi erityisesti junamatkailua Alankomaissa opiskellessa.
Paluu Suomeen sujui yhtä hyvin kuin kaikki muukin. Lensin suoraa Amsterdamista Helsinkiin, että ehdin jouluksi kotiin. Sain WUR:ilta hyvät ohjeet vaihdon päättyessä, joten tarvittavat dokumentit oli helppo saada tammikuussa, kun viimeisetkin tenttitulokset julkaistiin.
Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija
Lähdin vaihtoon ennen COVID19-pandemiaa syksyllä 2019, olin kuitenkin vielä vaihdossa, kun pandemia alkoi. Koin siis koronapandemian Soulissa ihan alkumetreillä ja näin miten eloisa ja sykkivä kaupunki hiljeni täysin. Ymmärtääkseni tällä hetkellä Soul on palautumassa hiljalleen takaisin, ainakin korealaisten ystävien mielestä. En osaa siksi antaa neuvoja selviytymiseen koronapandemian kanssa Etelä-Koreassa. Mutta toivottavasti vaihtokertomukseni auttaa muilta osin.
Ennen lähtöä
Vaihtoon valmistautuminen oli koko vaihtoajan stressaavin hetki. Stressi kaikkien tärkeiden dokumenttien saamisesta ja asuinpaikan löytämisestä oli vaikein asia vaihdossani. Olin kuitenkin erittäin innoissani, joten sen voimin jaksoin tämän vaiheen yli.
Ennen vaihtoani hain tarvittavat rokotteet, joita minulla ei vielä ollut. YTHS:n kautta minua neuvottiin mitkä rokotteet tarvitsen ja sain otettua tarvittavat rokotteet. Olin kuitenkin liian myöhään asialla hepatiitti rokotteen kanssa, ja ehdin kolmesta hepatiittirokotteesta ottamaan vain ensimmäisen ennen vaihtoa, vaihdon aikana olisin voinut ottaa loput. Unohdin kuitenkin, ja kävin vaihdon jälkeen ottamassa loput. Lisäksi varmistin ennen vaihtoa, että minulla on tarpeeksi reseptilääkettäni koko vaihdon ajaksi ja tulostin reseptin todistamaan, että tarvitsen lääkkeeni. Minulta ei kuitenkaan missään kohtaan lentokentillä kyselty lääkkeistäni mitään. Ei edes, kun matkustin Japaniin vaihtoni aikana. Muistaakseni diabetesta sairastavalta ystävältänikään ei ikinä kyselty neulojen tarkoitusta. Kannattaa kuitenkin varautua näyttämään resepti.
Viisumin saaminen sujui mutkattomasti. Soitin suurlähetystöön ja varasin ajan, jolloin toimitan tarvittavat dokumentit. Viisumin saamisessa meni muutama viikko. Koronavirustilanne kuitenkin todennäköisesti vaikuttaa viisumin saamiseen jotenkin, joten kannattaa käydä lukemassa Etelä-Korean suurlähetystön nettisivut huolella. Lentoliput varasin kulkemaan Kiinan kautta, koska sain liput huomattavasti halvemmalla. Ainakin ennen koronapandemiaa Kiinassa sai olla 24 h ilman mitään viisumia. Koronapandemian aikana suosittelen kuitenkin suoria lentoja. Matkavakuutus ja matkatavaravakuutus kannattaa hankkia. Kilpailutin eri vakuutusyhtiöt soittamalla ja pyytämällä tarjousta, päädyin valitsemaan halvimman.
Tärkeimmät sovellukset Etelä-Koreassa mielestäni on Kakaotalk, Papago, Naver tai Kakao Maps. Ne kannattaa ladata, vaikka jo ennen lähtöä, sillä esimerkiksi Naver kartta appi auttaa löytämään omaan majapaikkaan. Google maps on lähes käyttökelvoton Etelä-Koreassa. Kakaotalk on suosituin appi, joilla ihmiset pitävät yhteyttä. Vaihtoni aikana käytin Whatsappia ainoastaan pitääkseni yhteyttä Suomessa oleviin ystäviini ja perheeseeni. Deittailu appien käytössä kannattaa olla varovainen, sillä oman kokemukseni mukaan naisena, deittailu appeissa tuntui liikkuvan korealaisia miehiä, jotka eivät etsineet parisuhdetta millään tasolla, vaan lähinnä etsivät ulkomaisia naisia, saadakseen rehennellä kavereilleen olleensa ulkomaalaisen kanssa. Jos haluat deittailla Etelä-Koreassa, mielestäni paras ja turvallisin tapa, on saada ystävät esittelemään sinut jollekin, tai liittymään yliopiston opiskelija klubeihin ja tutustua siellä ihmisiin.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Heti päästyäsi koneesta kannattaa hankkia T-money card kioskista. Kioskien tiskiltä, kun menee kysymään T-money cardia, saa eteensä pienen valikoiman söpöjä vaihtoehtoja. Kyseinen kortti käy julkisilla matkustamiseen Soulissa. Se lisäksi toimii myös jossain muissa kaupungeissa. T-money cardia pystyy helposti lataamaan metro asemilla olevilla laitteilla tai kioskeissa.
Yonsein yliopistolta tuli hyvin kattavasti infoa mitä on tehtävä Etelä-Koreaan päästyäni, sain myös asuntolalta ohjeet, kuinka pääsen lentokentältä eri vaihtoehdoilla asuntolalle. Kuljin lentokenttäbussilla kävelymatkan päähän asuntolastani. Lentokentällä asioiminen sujui minulla suhteellisen nopeasti ja helposti, koronapandemiasta ei ollut silloin vielä tietoakaan. Asuntolaan päästyäni sain avaimet huoneeseeni, sekä tyynyn ja peiton. Sain myös lapun, jonka avulla minun oli tarkastettava huoneeni kunto, että mikään ei ollut hajalla. Kyseinen lappu palautettiin asuntolan henkilökunnalle. Minulta kysyttiin myös tuberkuloositestiäni, mutta sovin käyväni tekemässä testin ennen sovittua päivämäärää. Myöhemmin osallistuin myös asuntolan info tilaisuuteen, jossa kerrottiin säännöistä ja annettiin ohjeita mm. kuinka käyttää julkisia kulkuneuvoja ja ohjeistettiin kartan avulla kampuksen tärkeimmät rakennukset. Yliopisto järjesti myöhemmin myös oman infotilaisuuden vaihto-oppilaille. Opiskeluiden alussa on erityisen tärkeää hakea ARC, eli Alien Registration Card, joka on siis oleskelulupakortti. Yonsein yliopistolta tuli tarkat ohjeet, kuinka ARC:ia haetaan. Kampuksella oli järjestetty ARC piste, jonka kautta pystyi hoitamaan oleskelulupakortin hakemisen. Jonot olivat pitkät kaikkina päivinä, kun ARC piste oli auki. Lisäksi sai jonottaa muutaman tunnin, mutta tämä tapa oli huomattavasti helpompi kuin mennä itse maahanmuuttovirastoon hoitamaan sitä. Kuukauden kulutta kortin sain hakea maahanmuuttovirastolta, joka onnistui nopeasti. Itse oikean viranomaisen löytäminen virastolta aiheutti kuitenkin päänvaivaa. Taisin jonottaa väärässä jonossa pari kertaa.
Vaihdon alussa olisi hyvä myös hankkia puhelinliittymä helpottamaan elämistä. Itse en kuitenkaan tätä tehnyt. En koko vaihtoni aikana (10kk) hankkinut puhelinliittymää, sillä en kokenut sille tarvetta. Koko kampusalueella, johon siis asuntolanikin kuului, oli ilmainen netti. Kaikissa kahviloissa oli ilmainen netti ja kahviloita oli joka nurkalla. Kaikki käyttivät Kakaotalkia ottaakseen yhteyttä muihin, joten puheluille ja tekstiviesteille ei ollut tarvetta. Ainoastaan pari kertaa vaihtoni aika olin tilanteessa, jolloin olin eksyksissä ja olisin tarvinnut nettiä. Toki liikkuminen ilman liittymää tarkoittaa sitä, että välillä jouduin seisoskelemaan kahviloiden ovella käyttääkseni ilmaista nettiä, saadakseni yhteyden ystäviini. En kuitenkaan kokenut tätä suureksi vaivaksi. Puhelinliittymät ovat myös hieman hintavia Etelä-Koreassa, joten halusin säästää myös rahaa.
Asuminen
Asuin Yonsei yliopiston vaihto-opiskelija asuntolassa SK Global House:ssa. Yliopistolta tuli ohjeet asunnon hakemiseen asuntolasta. Kannattaa olla heti hakuajan alettua hakemassa huonetta. Vaihtoehtoina oli yksityinen huone kylpyhuoneella tai jaettu huone toisen ihmisen kanssa kylpyhuoneella. Vaihtoni oli kaksi lukukautta, joten päädyin valitsemaan yksityisen huoneen, joka osoittautui minulle parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Yksityiset huoneet olivat hyvin suosittuja, joten varmuutta ei ollut oman huoneen saamisesta. Asuntolamme vieressä oli myös toinen asuntola pelkästään naisille, jossa oli halvemmat huoneet, mutta kylpyhuoneet jaettiin kaikkien kanssa asuntolassa. Suosittelen hakemaan SK Global Houseen tai hakemaan asuntoa kampuksen läheltä, sillä opiskelijat, jotka asuivat kauempana, sanoivat jääneensä paitis yhteisistä tapahtumista ja illan vietoista. Asuntolassa asumiseen edellytetään tuberkuloositodistusta, tämän voi tehdä jo Suomessa. Itse kuitenkin päädyin menemään Soulissa terveyskeskukseen hakemaan tuberkuloositodistuksen. Tuberkuloositesti tehtiin röntgenillä ja se maksoi vain muistaakseni n.16 €. Koko prosessi oli mielestäni todella helppo. Vaikka terveyskeskuksessa kukaan ei osannut englantia, enkä minä koreaa, elekielillä ja lapulla, jossa luki tuberkuloositesti, testin hakeminen onnistui helposti. Näin korona aikana suosittelen kuitenkin hakemaan tuberkuloositodistuksen jo ennen vaihtoa. Kannattaa myös varautua asuntolan sääntöihin, sillä esimerkiksi omaan huoneeseen ei saanut tulla vastakkaista sukupuolta oleva henkilö (ainakaan pidemmäksi aikaa) ja alkoholia ei saanut myöskään tuoda asuntolaan. Myöskään kukaan asuntolan ulkopuolinen ei saanut olla yötä asuntolassa ja tarvitsi kulkuluvan päästäkseen edes vierailulle.
Asunnon tai huoneen löytää helposti myös airbnb kautta. Itse juuri matkustellessani majoituin airbnb kautta. Goshiwonit ovat myös halpoja ja suosittuja asumisvaihtoehtoja. Goshiwon on pieni huone asuntolassa, joka saattaa sisältää oman vessan, ei aina. Goshiwoneissa on yleensä myös yhteinen keittiö. Saapuessani maahan en heti päässyt majoittumaan asuntolaan, vaan asuin aluksi viikon goshiwonissa Gangnamin alueella. Löysin kyseisen goshiwonin airbnb sivustolta.
Soulissa oli turvallista liikkua öisinkin. Öisin oli hienoa lähteä ihastelemaan kaupungin valoja.
Opiskelu ja opetus
Kursseille ilmoittautuminen oli hieman hankalaa Yonsein vaikeaselkoisen alustan takia. Kärsivällisyydellä se kuitenkin onnistui. Suurin osa yliopiston kursseista opetetaan koreaksi ja muistaakseni business kursseille ei edes päässyt vaihto-opiskelijat. Ilmoittauduin siis lähinnä vaihto-opiskelijoille suunnatuille kursseille ja otin myös intensiivisen korean kurssin, jota opetettiin joka päivä kolme tuntia. Yksi kursseistani ei ollut suunnattu vaihto-opiskelijoille ja se opetettiin englanniksi, joka osoittautui oikein mukavaksi kurssiksi. Näille kursseille kannattaa hakea, sillä yleisesti ottaen professorit ovat innoissaan saadessaan vaihto-opiskelijoita kursseilleen. Toki muut kanssa opiskelijat saattavat vältellä ryhmätöiden aikaan, kielimuurin tai kulttuurierojen takia. Kannattaa siis varata aikaa kurssi sisältöihin perehtymiseen ja hyväksyä se, että et tule pääsemään kaikille niille kursseille mihin haluaisit. Itse taisin päästä koko lukuvuonna vain kahdelle kurssille, mitä olin suunnitellut ennen vaihtoani. Tämä oli kuitenkin todella hyvä asia, sillä päädyin sellaisille kursseille, joita en edes ollut harkinnut ja ne osoittautuivat mielenkiintoisimmiksi ja hauskimmiksi kursseiksi. Lempikurssini taisi olla Taekwondo, jota suosittelen lämpimästi, vaikka sormet eivät taivu edes polviin asti. Kurssin professori on maailman mukavin ihminen ja kannustava. Vaikka itsekin olen kankea kuin rautakanki, ei se menoa haitannut ja selkeästi huomasin kehittyväni kurssin aikana. Ja mikä parempaa kerätä opintopisteitä samalla, kun hieman kuntoilee.
Luennoilla on hyvä käyttäytyä kunnioittavasti professoreita kohtaan, ja senkin takia puhun nyt juuri professoreista, sillä moni professori vaati itseään kutsuttavan professoriksi. Toki eivät kaikki, varsinkin ne, jotka olivat pidempään opettaneet vaihto-opiskelijoita. Luennoilla oli läsnäolopakko ja itse luennot olivat formaalimpia kuin mihin Suomessa olen tottunut. Opiskelijoita ei kannustettu keskustelemaan tai ottamaan kantaa luentojen aiheesta, paria poikkeusta lukuun ottamatta. Kursseista pääsi suhteellisen helpolla läpi, kunhan aktiivisesti kuunteli luennoilla ja teki kaikki kurssitehtävät. Tentit olivat mielestäni helppoja.
Intensiivisen korean luennot olivat kuitenkin hyvin erilaisia. Ne olivat todella haastavia ja vaativat paljon aikaa. Tentit olivat myös hankalia, mutta niistä pääsi läpi, jos oli jaksanut aktiivisesti tehdä kotitehtävät ja harjoitella puhumista luennoilla. Yksi intensiivisen korean kurssilla olleista kanssa opiskelijoistani ei päässyt kurssia läpi, mikä oli erittäin harmillista, sillä intensiivikursseista saa paljon opintopisteitä. Suosittelen kuitenkin kaikille osallistumaan intensiivisen korean kursseille, vaikka kurssit ovat vaativia. Itse osasin lähinnä esittäytyä ja kysyä hintaa koreaksi vaihtoni alussa. Vaihdon lopussa pystyin jo ymmärtämään arkipäiväisiä keskusteluja ja asioimaan ongelmitta lähes missä tahansa. Koreani 10 kuukauden aikana kehittyi paremmaksi, mitä osaan edes ruotsia tänä päivänä puhua. Palkitsevinta olikin juuri intensiivisen korean luennot, sillä huomasin helposti oman kehitykseni.
Koronapandemia tosiaan alkoi vaihtoni loppupuolella, joten suurin osa vaihdoistani pääsin opiskelemaan livenä. Etänä opiskelu onnistui kuitenkin myös hyvin, mutta siitä katosi hauskuus ja huomattavaa oli myös professorien väsyminen. Luentojen ulkopuolella tykkäsin mennä kampuksen kirjastoon opiskelemaan ja varsinkin kahviloihin. Kahvilakulttuurista tuli ihan sydänasia Soulissa. Oli ihan normaalia, että kahvilat olivat täynnä opiskelijoita tietokoneineen ja he istuivat monta tuntia litkien samaa iced coffeeta. Kuten itsekin usein tein. Soulissa oli myös ns. opiskelukahviloita, joissa on omat pienet eristetyt alueet opiskelua varten. Mielestäni siis Etelä-Koreassa opiskelun parhaita puolia, on mennä kavereiden kanssa kahvilaan juomaan sakura-lattea ja harjoittelemaan korealaisia verbejä.
Kahvilassa, jossa istuin luennolla oli loistavat näkymät.
Yonsein yliopistolla on myös useita opiskelijoiden vetämiä klubeja, joihin kannattaa osallistua. Tämä on mielestäni paras tapa tehdä korealaisia ystäviä. Lukukauden alussa on kampuksella tilaisuus, jossa kaikilla klubeilla on koju, joissa voi ilmoittautua mukaan klubin toimintaan. (Klubit löytää täältä: https://oia.yonsei.ac.kr/campus/lifeStd4.asp) Suosittelen erityisesti English Society Club. Kyseinen klubi järjesti syyslukukaudella musikaalin, sekä ympäri lukuvuoden illanistujaisia, peli-iltoja ym. Klubien paras osa on kuitenkin lukukauden alussa järjestettävä MT, eli member training. MT käytännössä tarkoittaa sitä, että vietetään ilta ja yö syöden, juoden, pelejä pelaten, karaokea laulaen ja ennen kaikkea ystäviä tehden. MT oli juuri se ilta, jolloin tutustuin niihin korealaisiin ystäviini, joiden kanssa olen vieläkin tekemisissä. Älä siis missään nimessä jää pois MT:stä. Moni vaihto-opiskelija katui sitä silloin, kun ei tullut mukaan. Opiskelujen ohessa on muuten aika hankalaa tehdä korealaisia ystäviä, sillä moni on niin kiireinen ja keskittynyt opiskeluihinsa, että kannattaa osallistua mahdollisimman moneen illan istujaiseen tai muuhun tapahtumaan.
Pakkaamisessa kannattaa ottaa mukaan sekä kuumaan, että kylmään säähän sopivia vaatteita. Syyslukukauden aikana lämpötila ehtii vaihtua paahtavan kuumasta pakkasen puolelle, ja kevätlukukaudella myös saa kokea niin pakkasasteita kuin helleilmoja. Koreassa kesä on kuuma, mutta eri lailla kuin Suomessa, sillä kesä on myös hyvin kostea. Joten vaatteet tarrautuvat ihoon ja housujen käyttö on yhtä tuskaa. Talvella kylmin keli minkä koin oli -10C, mutta jälleen kerran kosteuden takia se tuntui kylmemmältä. Onneksi Soulista löytää halvalla vaatteita, jos ei kaikkea pysty pakkaamaan mukaan. Kannattaa kuitenkin huomioida, että vaatteita voi olla vaikeaa löytää, jos olet esimerkiksi L-kokoinen tai isompi, mutta itse onnistuin löytämään paitoja, jotka vastasivat suomen kokoa XL. Housuja yritin kerran etsiä ja siitä ei tullut mitään. Vaihtoani varten pakkasin kesäkeleihin sopivia vaatteita viikon ajaksi ja talvikeleihin sopivia vaateita viikon ajaksi. Tämä tosin tarkoitti sitä, että jouduin hieman ostamaan lisää vaatteita Etelä-Koreassa ja pesukone oli kovassa käytössä. Pakkasin lisäksi siteitä ja tamponeita kuultuani, että Etelä-Koreassa olisi huonot siteet ja tamponit, mutta olisin pärjännyt hyvin korealaisilla siteillä ja tamponeillakin, valikoima oli vaan pienempi, mihin olen Suomessa tottunut. Myös villasukat tulivat hyvään käyttöön. Lisäksi deodorantti valikoimat ovat hyvin pienet Etelä-Koreassa, joten jos tykkäät käyttää tiettyä deodoranttia tai antiperspiranttia, pakkaa mukaan tarpeeksi vaihdon ajaksi. Muuten kaikenlaista kosmetiikkaa ja hygieniatuotteita löytyy hyvin Etelä-Koreasta. Lisäksi jos sinulla on isot jalat, pakkaa myös vaeltamiseen sopivat kengät. Kenkien löytämien saattaa olla hankalaa isompijalkaisena. Itse pärjäsin lenkkareilla pitkälle, mutta välillä kaipailin parempia kenkiä. Korealaisten suosikki ajanviete on vaeltaminen. Soulissa on useita vuoria, johon pääsee julkisilla hyvin helposti vaeltamaan, toisille vaeltaa muutamassa tunnissa tosille saattaa mennä koko päivä.
Tältä vuorelta oli hienoimmat näkymät. Tämä on Seoraksan vuori, joka sijaitsee Sokcho kaupungissa.
Hintataso on mielestäni lähes samaan luokkaa kuin meillä Suomessa. Tietyt asiat vähän kalliimpia kuten hedelmät ja tietyt halvempia kuten ravintoloissa syöminen. Paras paikka ostaa halpoja vihanneksia ja hedelmiä, on torit. Ei kannata pelätä hedelmien ostamista kadun varsilla olevista kojuista, ne ovat usein paljon halvempia kuin marketin hedelmät ja yhtä hyviä. Asuntolan alakerrassa sijaitseva pieni kauppa oli aika kallis, tosin sen valikoima pyrki vähän paremmin vastaamaan vaihto-opiskelijoiden kysyntään. Löysin myös Fazerin sinisen suklaa patukan yhdestä lähikioskista. Onneksi syöminen ulkona ei ole kovin kallista, ja parhaimmat muistot vaihtoni ajalta ovatkin jääneet hetkistä BBQ:n äärellä tai kanankoipiravintolan persikkajäähileestä, joka pelasti makuhermoni tuliselta kanankoivelta. Suosittelenkin aina lähtemään mukaan ihmisten joukkoon ravintoloihin, varsinkin kaikkiin sellaisiin minkä ruokia et ole koskaan maistanut. Etelä-Korean parhaimpia puolia on mielestäni ehdottomasti ruoka, josta löytää varmasti jokaisen makuun sopivaa. Yksi lempi ruoistani oli Seolleongtang. Keitto, jonka maku tuli härän luusta. Se lämmitti ihanasti talvella. Asuntolani lähellä oli myös ihana perinteinen ravintola, josta sai muutaman euron hintaan kimchi stew, bibimbap, gimbap, japchae yms.
Katuruoka oli niin herkullista ja laadukasta. Aina kun ehdin, kävin herkuttelemassa.Perinteinen korealainen BBQ oli rankan luentotäytteisen päivän pelastus.
Vaihtoni oli yksi tähän hetkisen elämäni parhaimpia asioita, mutta se vaati minulta aktiivista osallistumista kaikkeen mahdolliseen ja oma-aloitteisuutta tehdä asioita. Opiskelu on kuitenkin aikaa vievää, joten on todella helppo homehtua asuntolan huoneeseen ja huomata, että ei koko vaihdon aikana ”ehtinyt” tekemään mitään mieleenpainuvaa. Niinpä kannattaa heti vaihdon alussa suunnitella ja varata mahdolliset matkat Jeju saarelle tai muihin kaupunkeihin, sekä esimerkiksi pienelle matkalle Japaniin. Etäopiskelusta oli sen verran hyötyä minulle matkustamisen kannalta, että ehdin käydä nauttimassa aurinko rannoista Japanin meren äärellä ja istuin kahvilassa seuraten luentojani. Etelä-Korea on kaunis, kulttuuririkas maa, jonka ruoka elämykset ovat sanoin kuvaamattomia ja lukuisat aktiviteetit luovat mahdollisuuksia kokea mitä mielenkiintoisimpia asioita.
Tämä oli lempi jjimjilbangini, eli korelainen sauna.
maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija
Vietin syksyn 2019 opiskellen Prahassa taloustieteiden opintoja osana Helsingin Yliopiston ympäristö- ja elintarviketalouden opintojani. Vaihtokertomukseni kuvaa vaihtoa Prahassa ennen koronapandemian alkua, joten keskityn siksi kertomaan tarinassani ennen kaikkea yleisesti elämästä Prahassa!
Kuvateksti: Karlín on täynnä ihania kahviloita!
Ennen lähtöä
Lähtövalmistelut Suomen päässä liittyivät pääasiassa Helsingin asuntoni alivuokraamiseen ja opintotukiasioiden selvittämiseen. Sain yliopistolta hyväksymiskirjeen hyvissä ajoin kesän aikana, joten pystyin kesän aikana alkaa valmistautumaan lähtöön ja tekemään esimerkiksi OLS-kielitestin Suomesta käsin. Luin ennen vaihtoon lähtöä vaihtokertomuksia ja kyselin myös asumiseen liittyviä kysymyksiä aiempien vuosikurssien opiskelijoilta, joiden tiesin olleen Prahassa vaihdossa.
Päätin osallistua ennen virallisen lukukauden alkua viikon kestävälle Tšekin
kielikurssille, joka osoittautui todella hyväksi ideaksi! Tutustuin tuon viikon aikana eri maiden vaihto-opiskelijoihin ja virallisen lukukauden aloitus tuntui hieman helpommalta, koska koululla olikin monta tuttua kasvoa vastassa, kun osallistuimme ensimmäisen päivän infotilaisuuksiin
Kuvateksti: Yksi lempipuistoistani Prahassa oli Stromovkan puisto. Kävin täällä usein viikonloppuisin kävelemässä!
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Tšekin tasavalta oli vuoteen 1989 saakka kommunistisen hallinnon alla. Ollessani Prahassa vuonna 2019 juhlimme 17.11. Samettivallankumouksen 30-vuotisjuhlapäivää, jolloin kommunismin ajan päättymisestä tuli kuluneeksi 30 vuotta. Kommunistista historiaa oli välillä helppo havaita maan tavoissa hoitaa asioita. Esimerkiksi koululla tehtävät järjestelyt tuntuivat välillä jopa sotilaallisen byrokraattisilta. Me taloustieteen opiskelijat saimme koululta siniset Study Book-vihkoset, joihin meidän oli kerättävä kursseista kaikki suoritukset ja opettajien allekirjoitukset, vaikka kurssisuoritukset olivat nähtävissä myös sähköisesti. Tämä allekirjoitusten metsästys aiheutti erityisesti vaihtoajan lopussa vaikeuksia, koska opettajat antoivat yksittäisiä tapaamisaikoja, jolloin he olivat tavoitettavissa yliopistolla, vaikka monilla oli jo kiire lentää takaisin kotimaahansa. Uskallan epäillä, että näihin käytäntöihin on voinut tulla muutoksia nyt koronan myötä, kun läsnäolon määrä on vähentynyt koululla.
Asuminen
Asunnon löytäminen ainakin vuonna 2019 oli Prahassa haastavaa. Olin jo kuullut etukäteen, että Prahan kaltaisessa suuressa kaupungissa kysyntä asunnoille oli kovaa ja asunnoista saatettiin myös pyytää paljon keskivertovuokria enemmän, erityisesti ulkomaalaisilta. Yliopisto ei pystynyt tarjoamaan majoitusta kuin hyvin harvalle vaihtoon tulijalle, jonka vuoksi asunto oli löydettävä omin avuin. Käytin ennen vaihtoon lähtöä hieman aikaa tutkien Prahan omia asunnonvuokrauskanavia, mutta epämääräiset ilmoitukset ja riski huijatuksi tulemisesta johti siihen, että päätimme toisen vaihtoon lähtevän opiskelukaverini kanssa vuokrata pari viikkoa ennen opintojen alkua Prahasta muutamaksi viikoksi Airbnb-asunnon, ja lähteä etsimään asuntoa Prahasta käsin.
Löysin lopulta itselleni huoneen Student Flat Room.com-sivuston kautta ja opiskelukaverini löysi Facebookin kautta itselleen sopivan huoneen. Asuin Prahassa Smíchov-nimisellä alueella, joka tunnetaan myös Praha 5-asuinalueena. Viihdyin alueella hyvin ja koin sijainnin itselleni sopivaksi. Yliopisto sijaitsi melko kaukana keskustasta ja kulkeminen koululle oli ajoittain melko tuskallista täyteen ahdettujen bussien vuoksi. Matka koululle kesti metro+bussi yhdistelmällä vajaan tunnin, mutta tein matkan kuitenkin mielelläni, koska halusin ennemmin asua keskustan alueella kampusalueen sijaan.
Kuvateksti: Päädyin lopulta asumaan Smíchoviin, josta pidin kovasti.
Opiskelu ja opetus
Keskityin vaihtokursseja valitessani erityisesti taloustieteeseen painottaviin kursseihin. Pyrin myös valitsemaan kotiyliopistoni tarjonnasta eroavia kursseja. Valitsemani kurssit keskittyivät business & managementtiin, mutta joukkoon mahtui myös esimerkiksi Economics of Brewing-kurssi, jossa tutustuimme oluen markkinoihin ympäri maailmaa!
Vuonna 2019 meillä oli myös vaihtoehtona suorittaa kursseja joko tavallisina koko lukukauden kestävinä kursseja tai vastaavasti viikon mittaisina intensiivikursseina, jolloin päivän luento saattoi kestää 4-5 tuntia, mutta kurssista järjestettiin koe jo saman viikon perjantaina. Yhdistelin näitä intensiivikursseja ja lukukauden mittaisia kursseja keskenään ja suoritinkin syyslukukauden aikana kahdeksan kurssia, mikä oli todella paljon verrattuna Suomessa suorittamiini kursseihin lukukautta kohden!
Kuvateksti: Olutkurssilla perehdyimme eri maiden oluisiin ja oluen kulutukseen.
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille
Joukkoliikenne oli Prahassa erittäin edullista, erityisesti opiskelijalle. Yliopiston myöntämän kansainvälisen opiskelijakortin avulla sain hankittua itselleni kausilipun koko Prahan joukkoliikenteeseen ja pärjäsin tällä lipulla koko opiskeluajan. Opiskelija-alennus myönnettiin muistaakseni ainoastaan korkeintaan 25-vuotiaille opiskelijoille.
Kuvateksti: Suosin Prahassa liikkuessa erityisesti ratikkaa.
Suosittelen myös Prahassa ollessa hyödyntämään hyviä juna- ja bussiyhteyksiä, joiden avulla viikonloppureissujen tekeminen ympäri Eurooppaa esimerkiksi Budapestiin ja Krakovaan onnistui minulta vaivattomasti. Lippujen hinnat ovat opiskelijoille edulliset ja kohdevaihtoehtoja on loputtomasti.
Tšekki on täynnä erilaisia luonnonpuistoja, joista itse kävin Hruboskalskon sekä Bohemian Switzerlandin luonnonpuistoissa. Järjestimme päiväretket yhdessä isomman vaihtoporukan kanssa, jolloin matkajärjestelyt pystyttiin jakamaan useamman ihmisen kesken!
Kuvateksti: Teimme ystäväni kanssa Krakovassa pyöräretken Zakrówek-järvelle.
Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija
Ennen lähtöä
Olin opiskelijavaihdossa Budapestissä kevätlukukauden 2020. Budapestissä minua veti puoleensa kaupungin kulttuuri, edullinen hintataso ja erinomainen sijainti Euroopan keskellä. Budapestissä on paljon upeita rakennuksia, mutta myös rosoisuutta, joka tekee kaupungista kiinnostavan. Lisäksi tiesin Budapestin olevan suosittu vaihtarikaupunki, jossa ei varmasti iskisi tekemisen puute.
Saatuani hyväksymispäätöksen Helsingin yliopistosta hain vielä virallisesti Szent István yliopistoon. Hakuprosessi oli mielestäni kevyempi kuin Helsingin päässä ja sain nopeasti tiedon hyväksymisestä. Matkajärjestelyt Budapestiin olivat helpot. Lukukausi Szent István yliopistossa alkoi vasta helmikuussa, joten pääsin lentämään kohteeseen hyvissä ajoin ja etsimään asunnon itselleni ennen opintojen alkua.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Alkubyrokratia Budapestissä ei ollut mielestäni kovin haastava. Kohteeseen saavuttuani hankin heti opiskelijahintaisen matkakortin, joka maksoi noin kympin. Toisin kuin monessa muussa vaihtokohteessa, minun ei tarvinnut todistaa opiskelijastatustani tiskillä, vaan opiskelijahintaisen matkalipun sai ostettua kätevästi metroaseman lippuautomaatista.
Yliopistolla lukukauden ensimmäinen viikko oli varattu orientaatiolle ja ryhmäytykselle. Saimme selkeät ohjeet siitä, miten meidän tuli valita kurssit ja kehen meidän tulisi olla yhteydessä, jos ongelmia ilmenee. Kurssien valinta tapahtui netissä meidän Weboodia/Sisua vastaavasta Neptun-järjestelmästä, joka oli hieman vanhanaikainen, mutta hoiti hommansa. Kurssivalinnat kannattaa tehdä heti kun pystyy, sillä paikat täyttyvät nopeasti. Professoreihin sai yleisesti ottaen helposti yhteyden sähköpostilla.
Muuta alkubyrokratiaa ei kohteessa ollut. Käytin Budapestissä omaa suomalaista kännykkäliittymääni ja maksoin pääasiassa kaikki ostokseni kortilla. Muutaman kerran vaihdoin valuuttaa paikallisessa rahanvaihtopisteessä varmuuden vuoksi. En myöskään avannut unkarilaista pankkitiliä. Pidin itseni kirjoilla Suomessa vaihtoni aikana.
Asuminen
Szent István yliopisto ei tarjonnut Budapestin kampuksella opiskeleville vaihtareille opiskelija-asuntolapaikkoja, joten asunto piti hankkia yksityisiltä markkinoilta. Tämä ei kuitenkaan ollut ongelma, sillä vuokra-asuntoja oli runsaasti tarjolla myös lyhyeksi ajaksi.
Valtaosa vaihtareista haluaa asua Pestin puolella, koska suurin osa kaupoista, ravintoloista ja yöelämästä on sijoittunut sinne. Vaihtoni aikana tutustuin muutamaan paikalliseen unkarilaiseen ja he näyttivät suosivan rauhallisempaa ja kukkulaista Budan puolta, joten asunnon sijainti kannattaa valita omien mieltymysten mukaan.
Jos yliopisto ei tarjoa opiskelija-asuntolapaikkaa, kannattaa asunnon etsintä aloittaa viimeistään muutamaa viikkoa ennen kohteeseen lähtöä. Koin erilaiset Facebook-ryhmät hyväksi kanavaksi asunnonhaussa: erityisesti ERASMUS BUDAPEST -ryhmässä ilmoitettiin paljon vaihtareille sopivista asunnoista ja huoneista. Parhaista kämpistä on runsaasti kysyntää, joten ryhmiä kannattaa tsekkailla lähdön alla useamman kerran päivässä. Jos kimppakämppäasuminen ei ahdista, suosittelen ehdottomasti vuokraamaan huoneen asunnosta muiden vaihtareiden kanssa. Parhaassa tapauksessa saat kämppiksistäsi hyviä ystäviä.
Sovin asuntonäytöt potentiaalisten vuokranantajien kanssa heti maahan saavuttuani. Nämä ensimmäiset päivät asuin Airbnb-asunnossa alueella, josta olin suunnitellut hankkivani asunnon. Olin onnekas ja jo toinen asunto vastasi toiveitani. En suosittele maksamaan vuokraa tai vuokratakuuta, ennen kuin olet nähnyt asunnon, sillä valitettavasti Budapestin vuokra-asuntomarkkinoilla esiintyy jonkin verran huijauksia.
Mielestäni parhaat alueet vaihtarin asunnolle ovat V, VI ja VII. Näiltä alueilta pääsee keskustaan hyvin nopeasti ja kaikki palvelut ja ruokapaikat ovat lähellä. Jos uskot, että tulet liikkumaan usein myös yöaikaan, kannattaa asunto valita ratikkalinja 4/6 lähistöltä, sillä kuten Suomessa, Budapestissakaan metrot eivät liiku yöaikaan ja yöbussien määrä on rajallinen.
Huoneen jaetusta asunnosta saa noin 300-350 e/kk. Itse asuin kaverini kanssa noin 60 m2 kaksiossa ja maksoimme siitä yhteensä 600 e/kk + sähkö, vesi ja ”common cost”. Kannattaa aina selvittää tarkkaan, mitä vuokraan kuuluu ja arviot sähköstä ja vedestä, jottei vuokran määrän kanssa tule yllätyksiä. Yleisesti ottaen Budapestissä on kuitenkin paljon edullisempaa asua kuin Helsingissä.
Opiskelu ja opetus
Vaihtoni aikana opiskelin noin puolet ajasta lähiopetuksessa, kunnes yliopistot menivät kiinni ja opetus siirtyi E-learning nettialustalle. Opiskelu Budapestissä oli mielenkiintoista, sillä maan ruokakulttuuri näkyi vahvasti myös opetuksessa. Yliopistoni tarjosi muun muassa useampaa viiniaiheista kurssia. Valitettavasti en itse pystynyt osallistumaan näille lukujärjestyksen päällekkäisyyksien vuoksi.
Kaikki valitsemani kurssit olivat luentomuotoisia ja ne kestivät koko lukukauden. Yhdellä kurssilla oli yleensä 10-20 opiskelijaa, joten vuorovaikutus professorien kanssa oli tiiviimpää, mihin Suomessa olin tottunut. Oppilaiden läsnäolo merkittiin ylös jokaisen tunnin aluksi, ja kursseilla oli noin 80% läsnäolopakko. Itse kurssit koin tasoltaan melko helpoiksi. Jos tunneilla oli hereillä, ei kotona tarvinnut juurikaan opiskella.
Lukukauden lopussa oli muutaman viikon pituinen tenttijakso, jolloin Neptun-järjestelmästä pääsi varaamaan itselleen sopivan tenttimisajankohdan kullekin kurssille. Lopputentit toteutettiin koronatilanteen takia nettialustalla ja ne koostuivat monivalintakysymyksistä. Yleensä tentit olivat kestoltaan lyhyitä, noin tunnin tai puolentoista tunnin mittaisia. Kurssien arvosanat tulivat näkyviin Neptun-järjestelmään pian tenttien jälkeen.
Kurssien arvostelu erosi hieman Suomen järjestelmästä. Asteikko oli sama (1-5), mutta ykkönen oli hylätty (<40%), eikä oikeuttanut vielä kurssin läpipääsyyn. Koska kurssit koostuivat useammasta arvosteltavasta komponentista, ei niiden reputtaminen ollut yleistä.
Koronaepidemia
Koronaepidemia rajoitti asukkaiden elämää Budapestissä maaliskuusta lähtien. Rajoitukset sulkivat yliopistot, kaupat ja palvelut, vaativat maskin käyttöä julkisissa kulkuvälineissä ja sisätiloissa ja eristivät Budapestin muusta Unkarista matkustusrajoitusten avulla.
Rajoitukset olivat tylsiä, mutta tarpeellisia. Yliopisto suositteli kaikille vaihdossa oleville kotiinpaluuta, mutta itse päätin jäädä kohteeseen. Koin oloni Budapestissa turvalliseksi ja pystyin pitämään kontaktit muihin ihmisiin minimissään samaan tapaan, kuin Suomessakin. Seurasin rajoitusten muuttumista englanninkielisiltä uutissivuilta.
Uskon, että koronaepidemia toi vaihtooni jotain hyvääkin. Oli mahtavaa nähdä Budapestin autenttinen puoli, ilman turisteja. Teimme vaihtarikavereideni kanssa pitkiä kävelylenkkejä ja ihailimme kauniita rakennuksia. Ongelmiin suhtautuminen on pitkälti omasta asenteesta kiinni ja koin vaihtoni onnistuneeksi vaikeuksista huolimatta. Ainoastaan takaisintulon kanssa oli hieman ongelmia, sillä lähes kaikki lennot Suomeen oli peruttu toukokuussa.
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
Budapest on upea kaupunki, joka tarjoaa jokaiselle jotakin. Kaupunki on kuuluisa kylpylöistään ja niissä kannattaa ehdottomasti käydä vaihdon aikana. Omaksi suosikikseni muodostui Széchenyin kylpylä, jossa on sisäaltaiden lisäksi suuri ulkoallasalue. Kulttuuritarjonta Budapestissä on rikasta ja erittäin edullista Suomen hintatasoon verrattuna. Kävin vaihtoni aikana muun muassa baletissa noin viidellä eurolla.
Ulkona syöminen ja juominen on myös edullista. Vaikka maan ruokakulttuuri on tuhtia ja pyörii paprikan ympärillä, on Budapestin ravintolatarjonta kansainvälistä. Omia ravintolasuosikkejani olivat Zona, Kiosk ja lempparina ranskalainen La Perle Noire. Paikallisia viinejä kannattaa myös ehdottomasti maistella ja rauniobaareissa käydä vähintäänkin muutaman kerran. Paikallisista elintarvikkeista ihastuin Guru-patukoihin ja Langos-lättyihin.
Budan ja Pestin väliin jää sympaattinen Margitin saari, jota ympäröi suosittu juoksurata. Sitä kannattaa ehdottomasti käydä testaamassa, jos harrastaa juoksemista. Muutenkin kaupunki tarjoaa erinomaiset puitteet urheilun harrastamiseen: on kiipeilyseiniä, kuntosaleja ja crossfittreenejä.
Balaton-järvi on Unkarin ylpeys ja siellä vierailun tulisi mielestäni kuulua jokaisen vaihtarin ohjelmaan. Kaikki tuntemani vaihtarit tykkäsivät siitä. Myös Unkarin ulkopuolelle matkustaminen on helppoa. Esimerkiksi Ryanair ja Easyjet tarjoavat Unkarista erittäin edullisia lentoja. Jos matkustelu kuuluu suunnitelmiisi, suosittelen suunnittelemaan lukujärjestyksen niin, että jätät esim. perjantain tai maanantain vapaaksi.
Vaihtaritoiminta Budapestissä on erittäin vilkasta ja Erasmus Life Budapest -järjestö järjestää vaihtareille ohjelmaa lähes päivittäin. Maanantaisin Morrison’s 2 ravintolassa järjestetään kuuluisat maanantaibileet, joissa vaihtarit kokoontuvat, joten sinne kannattaa mennä tutustumaan ihmisiin.
Vaihto tulee luultavasti olemaan yksi ikimuistoisimmista asioista opiskeluidesi aikana. Lähde rohkeasti erilaisiin aktiviteetteihin mukaan ja tutustu ihmisiin avoimesti. Ota vaihtosi aikana myös paljon kuvia, näin vaihtomuistot säilyvät elävästi mielessäsi vaihdon jälkeenkin. Kotiinpaluun jälkeen elämä Suomessa voi tuntua tylsältä, mutta muista, että voit aina palata maahan myöhemmin. Unohtumatonta vaihtoa, tulet varmasti tykkäämään Budapestista.
Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija
Suoritin vaihto-opintoni kevään 2020 koronamyllerryksen keskellä Mendel Universityssä Tšekin Brnossa. Vaihtokohteeni tarjosi minulle erikoisesta maailmantilanteesta huolimatta loistavan hienon vaihtokokemuksen.
Ennen lähtöä
Hain vaihtoon oman tyylini mukaisesti, melko extempore, rästihaun viimeisenä päivänä syksyllä 2019. Kohdemaaksi olin silloin tällöin satunnaisesti vaihtoa harkitessani ajatellut Ruotsia, mutta hakulomaketta täyttäessäni tajusin, että vaihtoehtoja on valtavasti. Päätin ottaa selvää myös muista vaihtoehdoista, ja yliopisto yliopistolta laitoin niitä hakemukselleni järjestykseen. Lopulta melkoisen pohdinnan ja yhden äidille soitetun konsultointipuhelun jälkeen päädyin valitsemaan ensimmäiseksi hakukohteekseni Mendel Universityn Brnossa, Tšekissä. Ilo oli melkoinen, kun tieto vaihtopaikasta pamahti sähköpostiin vain muutama päivä haun päätyttyä!
En muista valmistautuneeni vaihtoon kovin kummoisesti etukäteen, mutta vaihtoyliopistolle piti tottakai lähettää joitakin papereita ja ainakin OLS-testi tuli tehtyä. Lisäksi haalin kasaan kaiken mahdollisen tiedon niin kaupungista kuin vaihtoyliopistosta, haaveilin tulevista seikkailluista ja osallistuin Helsingin yliopiston järjestämään lähtöorientaatioon sekä lounastin pari kertaa muiden tšekkivaihtareiden kanssa. Hankin myös asunnon etukäteen, sillä hermoni eivät kestäneet ajatusta uuteen maahan matkaamisesta ilman tietoa siitä, missä tulevan kevään asuisin.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Vaihtoyliopistoni oli aivan ihana mitä vaihtareiden vastaanottamiseen tuli, ja meillä oli hyvissä ajoissa tiedossa niin orientaatioviikon ohjelma kuin muut mahdolliset asiat mitä meidän piti ottaa vaihto-opintojen alussa huomioon. Olin päättänyt osallistua orientaatioviikolle, mitä suosittelen ehdottomasti kaikille muillekin, sillä silloin pääsimme tutustumaan yliopistoon sekä hoidimme yhdessä kuntoon sellaiset asiat kuin opiskelija- ja kulkukortit sekä opintosuunnitelmat.
Yhdestä EU-maasta toiseen matkaavana on melko helppoa, kun esimerkiksi omalla puhelinliittymälläni pystyi käyttämään lähes yhtä huoletta nettiä kuin Suomessa, Eurooppalaisen sairasvakuutuskortin saa postilaatikkoon tilaamalla (vaikka muukin vakuutus on hyvä ottaa), ja hoidettavia virallisia asioita ei ole kovin paljoa. Koska asuin yliopiston asuntolan sijaan yksityiseltä henkilöltä vuokraamassani asunnossa, minun tuli kuitenkin käydä ilmoittautumassa Foreign Police:lle maassa yli 3 kuukautta oleskelevaksi.
Tämän kanssa kävi niin, että kun kävin eräänä aamuna tuon nopean ilmoituksen hoitamassa, julistettiin maassa iltapäivästä koronan takia State of Emergency, jonka aikana ulkomaalaisten ilmoituksia ei enää otettu vastaan. Voi siis sanoa että olin melko onnekas, vaikka en tiedä oliko tällä byrokraattisella toimenpiteellä varsinaisesti suurta merkitystä suuntaan tai toiseen!
Brnon maamerkki ja yleinen tapaamispaikka Brněnský orloj eli Astronomical clock löytyy keskusaukiolta.
Asuminen
Olin ennen Tšekkiin lähtöä asunut omillani monta vuotta, ja kokemus kämppisasumisesta rajoittui vain muutamiin kesiin vieraalla paikkakunnalla. Tästä johtuen vaihtoyliopistoni tarjoama majoitusmuoto, jossa jakaisin saman huoneen arvalla valitun henkilön kanssa, tuntui minulle turhan extremeltä. Päädyin siis etsimään asunnon Facebook-ryhmistä bongailemalla.
Päädyin lopulta vuokraamaan kevääksi huoneen 12 hengen opiskelijakommuunista. Sijainti ja hinta olivat oikein sopivia, mutta pakko myöntää, että suomalaisiin siisteyskäsityksiin tottuneena tuollaisella ihmismäärällä saman katon alla asuminen vaati melkoista mielen lujuutta. Koronan saavuttua ja yliopistojen vaihdettua etäopetukseen, asunto kuitenkin tyhjeni huomattavasti paikallisten matkatessa koteihinsa, mikä helpotti tilannetta hieman. Sain myös yhden parhaista tšekkiläisistä ystävistäni tästä asunnosta, joten valintaa katumaan en jäänyt!
Syksyksi halusin kuitenkin vaihtaa hieman mukavampiin oloihin, missä mahdollisesti keittiössä olisi niin siistiä, että uskaltaisin kokata muutakin kuin omilla välineillä pilkottua salaattia, enkä ehkä kompastuisi aamulla kokolattiamatolle levitettyyn jugurttipurkkiin. Löysinkin paikallisen opiskelijoille ja nuorille työntekijöille asuntoja tarjoavan välittäjän kautta aivan ihanan ylimmän kerroksen huoneen, ja nyt minulla oli ”vain” neljä kämppistä. Tämä asunto oli onnekseni aivan ihana, ja edelleen ikävöin sitä, kun istuin ikkunalaudallani teetä siemaillen ja ehkä Brnon kauneimman kadun maisemia ihaillen. Ainoa miinus tulee siitä, että poismuutettuani vuokravakuuden takaisin saanti oli melkoisen työn ja tuskan takana. Sain sen kuitenkin lopulta, melkein neljä kuukautta Suomeen palaamisen jälkeen. Yleisesti ottaen kannattaa varautua siihen, että osa asioista järjestyy Tšekissä melko hitaasti, jos ollenkaan.
Näkymät toisen asuntoni ikkunasta.
Opiskelu ja opetus
Opiskelen parasta aikaa metsätieteitä Viikissä ja yksi syy miksi valitsin Brnon Erasmus+ vaihdon kohteeksi, oli vaihtoyliopistoni laaja tarjonta erilaisissa alani kursseissa. Mendel University panostaa todella paljon ulkomaalaisiin opiskelijoihin, ja koska he tarjoavat jopa useampaa tutkintoa englanniksi, oli englanninkielisten kurssien valikoima todella laaja. Kevään aikana laajensin metsätieteiden osaamistani muun muassa Tšekin luontoon ja puutuoteteollisuuteen, sekä Keski-Euroopan metsätalouteen liittyvillä kursseilla.
Vaihtoyliopiston vaihtareiden tunnusmerkki Mendelu bag selässä Wieniä valloittamassa.
Ensimmäistä viikkoa lukuun ottamatta opinnot suoritettiin pääasiassa etänä, mutta onneksi pääsimme loppukeväästä tekemään myös muutaman ekskursion Brnon lähiseuduille. Etenkin siksi, ettei etäopintojen suhteen oltu ainakaan minun kohdeyliopistossani vielä lähelläkään Suomen yliopistojen kykyä hyödyntää Moodlea ja erilaisia videokokousalustoja.
Kevään vaihto-opintojen jälkeen en ollut vielä valmis palaamaan takaisin Suomeen, ja kysyin vaihtoyliopistoltani mahdollisuutta jäädä sinne vielä toiseksi lukukaudeksi. Oman tiedekuntani kansainvälisistä asioista vastuussa oleva henkilö oli ajatuksesta todella innoissaan, ja auttoi suuresti, että sain järjestettyä itselleni vielä Freemover vaihdon syksyksi. Syksyllä korona teki taas tekojaan, ja rajoitukset jatkuivat rankkoina kesän rennomman elon jäljiltä. Tänä lukukautena keskityin itse lähinnä graduaineiston keräämiseen vaihtoyliopiston laboratoriossa sekä varsinaiseen gradun kirjoitustyöhön, minkä takia rajoitukset eivät onneksi vaikuttaneet opintoihini yhtä vahvasti kuin keväällä.
Vinkkejä vaihtoon lähteville
Vaihto-opiskelu Tšekissä oli lockdownista ja koronarajoituksista huolimatta kaiken kaikkiaan aivan loistava ja silmiä avaava kokemus. Kevään aikana pääsin kartuttamaan oman alani osaamista entisestään, verkostoitumaan kansainvälisesti yli mannerrajojen sekä tutustumaan (ja ihastumaan) minulle ennestään täysin uuteen maahan ja sen kulttuuriin. Voin suositella vaihtoon lähtöä lämpimästi kaikille sitä harkitseville! Suosittelen lähtemään vaihtoon ennakkoluulottomasti ja innokkaalla asenteella, tutustumaan uusiin ihmisiin myös oman maan ulkopuolelta, sekä lähtemään mukaan erilaisiin tapahtumiin aina jos vain mahdollista!
Lisäksi Tšekissä on uskomattoman edullista ja helppoa matkata ympäri maan julkisilla kulkuvälineillä, ja tästä kannattaa ottaa kaikki ilo irti. Myös ihan pienimmistä kylistä löytyy yleensä juna-asemat ja edulliset Airbnb asunnot, ja Mapy.cz on loistava sovellus erilaisten vaellusten ja päiväreissujen suunnitteluun. Tšekistä myös moniin Keski-Euroopan maihin on normaalissa tilanteessa hurjan helppoa matkata bussia tai junaa käyttäen, vaikka korona rajoittikin omat ulkomaanmatkat tällä kertaa Itävaltaan ja Puolaan. Brnosta Wieniin, Prahaan ja Bratislavaan matkaa noin kahdessa tunnissa, sekä Krakovaan neljässä. Tšekkiä ei siis turhaan kutsuta nimellä ”Heart of Europe”.
Tšekistä löytyy muun muassa lukuisia vanhoja linnoja retkikohteiksi ja muiden vaihtareiden kanssa ihmeteltäväksi.
