Helsingin yliopisto
Huom! Näitä sivuja ei enää päivitetä.
Näin graduprojektistaan kertoo länsi- ja eteläslaavilaisten kielten ja kulttuureiden oppiaineesta syksyllä 2010 valmistunut Jari Aula
Miten valitsit aiheesi?
Aiheeni (eläinten nimistä johdetut fraasit, idiomit ja muut sanonnat tšekin ja suomen kielessä) löysin alasorbin kielikurssilta kesällä 2008. Eräs puolalainen kaveri oli tekemässä vastaavanlaista gradua puolan ja serbian kielistä. Aihe tuntui niin uskomattomalta, että se rupesi jopa kiinnostamaan: tšekin ja suomen kielten vertaileva eläinfraasitutkimus. Ajattelin, että siitä ei varmasti ollut kukaan tehnyt lopputyötään, niin kuin ei ollutkaan. Fraseologia on aina muutenkin kiinnostanut minua.
Mistä etsit tietoa aiheesta?
Tietoa rupesi yllättäen löytymään netistä, vaikka ensin epäilinkin. Osoittautui, että Kaarlen yliopiston (Praha) emeritus prof. František Čermák on varsinainen tšekkiläinen fraseologiaguru. Hänen teoksensa olivat korvaamattomia. Löysin tšekeistä myös Eva Mrhačován eläinfraasisanakirjan. On yllättävää, että nimenomaan Tšekin tasavallassa on tutkittu fraseologiaa enemmältikin, ja tšekin kielestä on olemassa erittäin hyviä fraseologisia sanakirjoja (paljon parempia kuin suomen kielestä). Ollessani Prahassa 2009–2010 oli helppo löytää lisää aiheeseeni liittyvää kirjallisuutta, esim. Čermákin perusteosten lähdeluettelot olivat jo yksinomaan kattavia.
Mitä käytit primaariaineistonasi?
Eva Mrhačován eläinfraasisanakirjat. Poimin niistä, mutta myös muista lähteistä kiinnostavia eläinten nimityksiä ja ilmauksia. Kun näytin materiaaliani äidinkielisille, he heti keksivät lisää uusia fraaseja ja vastineita.
Miten lajittelit aineistoasi?
Luokittelin materiaalin neljään ryhmään: 1. samanlaiset fraasit ja ilmaukset kummassakin kielessä, 2. osittain samanlaiset fraasit ja ilmaukset, 3. vain tšekkiläiset ja 4. vain suomalaiset ilmaukset. Lopuksi tein Excel-taulukot ja laskin aineiston esiintymät.
Miten analysoit aineistoasi?
Tämä olikin kiinnostava vaihe. Mietin tšekkiläisten ilmausten suomalaisia vastineita ja yritin löytää mielenkiintoisia piirteitä kummankin kielen välillä. Tutkin rakenteellisia ja semanttisia ominaisuuksia. Yhtenevyyksiä ja eroja ilmeni runsaasti.
Minkälaisia johtopäätöksiä teit tutkimuksesi pohjalta? Miten päädyit niihin?
Hypoteesini osoittautui oikeaksi: vaikka kummatkin kielet ovat tyystin erilaisia, oli niissä paljonkin samankaltaisia fraseologisia ilmauksia. Käyttämäni nelijako oli onnistunut valinta.
Missä vaiheissa työtäsi hait/sait palautetta?
Sain palautetta sekä aineen professorilta, tšekin kielen yliopistonlehtorilta, seminaarilaisilta että tšekkiä äidinkielenään puhuvilta. Lisäksi minua autettiin jonkin verran myös Kaarlen yliopistolla Prahassa.
Mikä oli sinulle gradun teossa suurin haaste?
Suurin haaste oli se, että osasin ja kykenin tekemään pro gradun. Olin aiemmin yrittänyt kaksi kertaa, mutta jotenkin silloin kaikki jäi – ja se jäi kaihertamaan. Lisäksi vaihdoin välillä vielä pääainettakin.
Mitä opit gradua tehdessäsi?
Opin sen, että pystyn moiseen urakkaan. Opin myös kieltä (paitsi tšekkiä myös suomea) ja sanavarastoni kasvoi. Aiheen (fraseologia) myötä opin myös uusia kielitieteellisiä ulottuvuuksia.
Muuttuiko suhteesi kirjoittamiseen gradun teon aikana tai sen seurauksena?
Kyllä, mitä enemmän kirjoitin, sitä helpompaa se oli. Reseptini oli yksinkertainen: 1 sivu/3 päivää. Kuukaudessa siis 10 sivua. Siitä en sitten tinkinyt! Opin sen, että kirjoittaa tulee paloittain, ei systemaattisesti alkaen sivulta 1 päättyen lähdeluetteloon, vaan tilkkutäkki-periaatteella. Kaikki palaset loksahtavat sitten kohdalleen.
Nyt kun gradu on valmis ja tutkinto taskussa, mitkä ovat jatkosuunnitelmasi?
Olen jopa kiinnostunut jatkamaan fraseologian parissa.
Syksyllä 2010 Paikoillanne? Valmistu – NYT! -hankkeen kannustamana valmistuneen Minna K:n gradun otsikko on ”La visibilité du parlé dans le sous-titrage. Une étude de cas sur la langue parlée dans un film de fiction IP5 de Jean-Jacques Beineix”. Minna kertoi kahvikupin ääressä graduprosessistaan näin.
Miten valitsit aiheesi?
Olen aina ollut elokuvahullu, joten aiheeni, puhekielen näkyvyys ja puhekielen kääntämisen strategiat elokuvan tv-tekstityksissä, valikoitui oman mielenkiinnon pohjalta. Aiheen tarkentuminen tosin kesti jonkin aikaa. Aiemmin olin miettinyt aiheeksi kulttuurisidonnaisuutta AV-kääntämisessä. Myöhemmin professori auttoi tarkentamaan aihetta puhekieleen ja kulttuurisidonnaisuuden sijaan stilistiikkaan.
Mikä oli primaariaineistosi?
Tutkimusmateriaalinani oli Jean-Jacques Beineixin elokuva IP5 – île aux pachydermes sekä sen alkuperäisdialogista sekä tv-käännöksestä koottu aineisto. Itse elokuvan lainasin Ranskan kulttuurikeskuksen kirjastosta. Elokuvan dialogikäsikirjoituksen sain elokuvayhtiöltä Ruotsista. Saadakseni käsiini myös suomeksi tekstitetyn version elokuvasta jouduin tekemään hieman ”salapoliisintyötä” ja käyttämään suhteitakin.
Mistä etsit tietoa aiheesta?
Luin paljon puhekielen teoriaa ja käännösteoriaa. Alan kirjallisuuden lisäksi sain tietoa ja ideoita AV-kääntämisestä ja sen tutkimuksesta seminaarissani. Vaikutteita sain mm. seminaarissa käsitellyistä Gottliebin käännösstrategioiden luokittelusta. Lisäksi kävin kääntämisaiheisilla luennoilla ja kursseilla sekä tein opintoja elokuva- ja televisiotutkimuksesta.
Luin myös oman alan graduja ja sain niistä apua, kuten hyviä vinkkejä lähestymistapaan. Elokuvan suomentajallekin soitin ja kysyin, saanko olla häneen yhteydessä, jos haluan kysellä esim. hänen käännösstrategioistaan.
Miten lajittelit aineistoasi?
Koska sain elokuvan dialogikäsikirjoituksen käyttööni paperiprinttinä, aivan ensimmäiseksi jouduin näpyttelemään dialogin itselleni tiedostoon. Tein Word-taulukon, jossa yhdistin alkuperäisen dialogin segmentit ja käännöksen ruuturepliikit. Alussa ryhdyin urakoimaan taulukkooni koko elokuvan dialogia, mutta määrä olisi ollut niin huikea, että jouduin lopulta raakkaamaan reilusti.
Aineiston lajittelu oli aluksi aika hankalaa. Päädyin lajittelemaan aineistoni morfosyntaktisiin ja leksikaalisiin puhekielen piirteisiin. Käännösstrategioita luokittelussani oli vain neljä, mikä on aika vähän. Mutta halusin mahdollisimman selkeäpiirteisen jaottelun. Yleisesti ottaen se toimikin hyvin, mutta myöhemmin olen huomannut että ehkä joissain tapauksissa mutkien suoraksi vetäminen ei ollut se helpoin ja toimivin ratkaisu.
Miten analysoit aineistoasi?
Lajiteltuani aineistoni siirsin tiedot Excel-taulukkoon ja aloin laskea. Tämä kvantitatiivisen analyysin vaihe oli mukavan selkeä. Näin jälkikäteen ajatellen jostakin tilasto-ohjelmasta olisi saattanut olla hyötyä. Suosittelenkin, että kannattaa ottaa selvää tilasto-ohjelmista ja muista hyödyllisistä työkaluista, jos tulee kvantitatiivisia menetelmiä tarvitsemaan.
Minkälaisia johtopäätöksiä teit tutkimuksesi pohjalta? Miten päädyit niihin?
Lähdin liikkeelle kahden hypoteesin lähtöasetelmasta. Ensimmäinen hypoteesini oli se, että puhekielen osuus vähenee käännöksessä. Toisena hypoteesina oli se, että puhekieli ilmenee käännöksessä erityisesti leksikaalisen tason piirteissä. Lopputuloksessa hypoteesini saivat vahvistusta.
Tuloksista näkyy selvästi, että puhekielen osuus väheni käännöksessä. Lisäksi puhekielinen aines on sekä alkuperäisessä käsikirjoituksessa että käännöksen repliikeissä enemmän leksikaalista: käännöksessä leksikaaliset puhekielisyydet olivat kuitenkin lisääntyneet, morfosyntaktiset entisestään vähentyneet.
Missä vaiheissa työtäsi hait/sait palautetta?
Eniten palautetta sain ohjaajaltani. Ohjaaja toimi ideoiden peilaajana: toimiiko jokin ajatus vai ei. Alussa palautteen saamista ohjaajalta hankaloitti se, että kirjoitin alussa aika vähän, jolloin palautetta oli vaikeampi hakea ja saada.
Jonkun verran palautetta sain toki seminaarissa ja vertaistukea nautin käymälläni kirjoittamiskurssilla. En ole ehkä vertaistuki-ihminen – minulle on ollut tärkeää tehdä ”itse” – mutta toisinaan toisten graduntekijöiden palautteesta oli itse asiassa paljonkin apua. Muita lukijoita teksteilläni ei juurikaan ollut, sillä kirjoitin graduni ranskaksi, eikä lähipiirissäni oikeastaan ollut ketään ranskantaitajaa, joka olisi voinut tekstiäni kommentoida.
Mikä oli sinulle gradun teossa suurin haaste?
Gradun teossa oli montakin haastetta. Aiheen rajaamisessa auttoi paljon ohjaajan neuvo, että kannattaa katsoa ensin aineistoa ja tutkia, mikä sieltä nousee kysymykseksi.
Alussa jarruna oli myös se, että ajattelin kokonaisuutta liikaa, jolloin urakka tuntui jättimäiseltä. Toki kokonaisuutta on jossain määrin pakko ajatella, että saa jonkin käsityksen ja sen ison otsikon, mutta urakan pilkkominen osiin (esimerkiksi sisällysluettelon avulla) auttaa kummasti.
Minulle haastavaa oli lisäksi teorioiden lukeminen ja niiden siteeraaminen – miten ammentaa juuri ne jutut, joita tutkimuksessani tarvitsen. Olin epävarma siitä, lainasinko tekstiä aina juuri oikein, olinko ymmärtänyt varmasti oikein. Nämä kyllä helpottuivat huomattavasti työn edetessä ja kokemuksen karttuessa.
Helpottavaa oli myös tunnustaa lopulta itselleni, että tähän kuluu aikaa ja saa kuluakin. Gradussa on monta vaihetta ja jokainen niistä vie oman aikansa.
Mitä opit gradua tehdessäsi?
Opin paljon ja monesta asiasta. Opin tietysti itsestäni kirjoittajana, mutta erityisesti tutkimukseni kohteesta ja siihen liittyvistä aiheista. Se, että tein graduni itseäni kiinnostavasta aiheesta auttoi jaksamaan loppuun asti.
Kirjoittamisesta opin myös paljon. Luin kirjailijoiden kertomuksia omista metodeistaan ja huomasin, että hirveän monella ammatikseen kirjoittavalle oli tärkeää säilyttää tietty rutiini. Oman rutiinini muodostin päivärytmin ympärille. Aloin kirjoittaa aamupäivällä ja yritin kirjoittaa 4-5 tuntia päivässä. Jos ei aamupäivällä kirjoittaminen ottanut sujuakseen, pidin tauon ja jatkoin urakkaa iltapäivällä. Pausseja toki pidin välillä. Joskus itseään piti pakottaakin: myös kesähelteillä oli kirjoitettava, jotta työ edistyisi.
Muuttuiko suhteesi kirjoittamiseen gradun teon aikana tai sen seurauksena?
Muuttui, todellakin. Tiedän nyt pystyväni kirjoittamaan hallitusti. Tahdon jatkaa kirjoittamista jossakin muodossa gradun jälkeenkin.
Oman tekstin luomiseen opin suhtautumaan realistisemmin. Se oli todella vaikeaa ajoittain, mutta opin käyttämään tiettyjä fraaseja apunani, jos meinasin jäädä johonkin jumiin. Editoidessa voi sitten muokata kieltä elegantimmaksi.
Nyt kun gradu on valmis ja tutkinto taskussa, mitkä ovat jatkosuunnitelmasi?
Toistaiseksi ainakin teen töitä kääntäjänä ja opettajana.