Juhlallisissa maisteri- ja tohtoripromootioissa on perinteisesti kantaesitetty juuri kyseistä tilaisuutta varten sävelletty promootiokantaatti. Vuonna 2011 valtiotieteellisen tiedekunnan promootion säveltäjänä toimii Verneri Pohjola.
Verneri Pohjola on vuonna 1977 syntynyt suomalainen säveltäjä, trumpetisti ja jazz-muusikko. Pohjola on opiskellut trumpetinsoittoa Sibelius-akatemian jazz-musiikin osastolla ja julkaissut levyjä yhtyeensä Ilmiliekki Quartetin kanssa. Hänen ensimmäinen oma levynsä, Aurora, ilmestyi vuonna 2009.
Promootiosävellyksen nimi, Humn, on sanaleikki sanasta hymni, joka viittaa juhlalliseen lauluun. Pohjola kertoo pitäneensä sävellystyön ohjenuorana esitystilanteen ja -tilan juhlavuutta. Säveltäjä määrittelee teoksensa rajattomuuden teeman mukaisesti genre-jakojen ulkopuolelle, niin hyvässä kuin pahassakin. Promootiosävellys ei ole klassinen teos, mutta ei puhdasta jazz-musiikkiakaan. Kyse ei ole sävellyksestä, joka vastaisi välttämättä konservatiivisimpia linjauksia taidemusiikista, mutta se ei ole myöskään kappale monimutkaisimmasta päästä.
”Mielenkiintoista nähdä, miten sävellys sopii kontekstiinsa. Pyrkiikö se hyppään sieltä esiin vai sulautuuko se ympäristöön. Ja kumpi olisi parempi?” Pohjola kysyy. Säveltäjä kertoo toisaalta arvostavansa sävellystekniikan hallitsemista, mutta toisaalta haluavansa olla kapinallinen ja rikkoa sääntöjä. Hän pitää suurimpana haasteena välttää laimean musiikin säveltämistä, sellaista, josta yleisölle ei välity, mitä musiikilla halutaan sanoa.
Pohjola kuvailee promootiosävellyksen tekemistä tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi työksi. Ennen promootiosävellystä hän oli tehnyt teoksia jousikvartetille, jossa jousiorkesteriin verrattuna on vain yksi stemma vähemmän. Jousiorkesteri tarjoaa kuitenkin harmonisesti enemmän vaihtoehtoja, koska sektioita voi jakaa osiin. Mahdollisuuksissa piilee vaara kirjoittaa musiikki liian täyteen: ”Tavoitteenani on säveltää ilmavaa musiikkia, joka ei kuluta kuulijaa turhaan. Käytän mielelläni monimutkaisia asioita, mutta niiden pitää olla suhteessa ja kontrastissa yksinkertaisiin asioihin.” Jousiorkesterille säveltäminen eroaa jazzista myös siinä, että kaikki soittajien tarvitsema informaatio on kirjoitettava auki nuotteihin. Lopullinen tulkinta sävellyksestä riippuu kapellimestarista ja Ylioppilaskunnan Soittajien jousistosta.
Musiikki on Verneri Pohjolalle sekä työ että harrastus. Musiikin tekemisen pitää olla hauskaa, mutta toisaalta ammattilaisuus auttaa työskentelemään myös huonompina päivinä. Hän kuvailee itseään mieluummin taiteilijaksi kuin ammattilaiseksi. Kuitenkin jokaisen ammatin harjoittamiseen, oli kyse sitten auton korjaamisesta tai säveltämisestä, pitäisi liittyä hänen mukaansa intohimoa ja kiinnostusta siihen, mitä on tekemässä. Muuten työ on pelkkää suorittamista. ”Säveltämisen tekniikkaa voi opettaa, mutta ei voi opettaa käyttämään mielikuvitusta. Musiikilla pitää olla omaa sanottavaa, muuten se ei ole kiinnostavaa.”
Teksti: Saara Matala
Kuva: Jori Grönroos