Juhlallisissa maisteri- ja tohtoripromootioissa on perinteisesti kantaesitetty juuri kyseistä tilaisuutta varten sävelletty promootiokantaatti. Vuonna 2011 valtiotieteellisen tiedekunnan promootion säveltäjänä toimii Verneri Pohjola.

Verneri Pohjola on vuonna 1977 syntynyt suomalainen säveltäjä, trumpetisti ja jazz-muusikko. Pohjola on opiskellut trumpetinsoittoa Sibelius-akatemian jazz-musiikin osastolla ja julkaissut levyjä yhtyeensä Ilmiliekki Quartetin kanssa. Hänen ensimmäinen oma levynsä, Aurora, ilmestyi vuonna 2009.

Promootiosävellyksen nimi, Humn, on sanaleikki sanasta hymni, joka viittaa juhlalliseen lauluun. Pohjola kertoo pitäneensä sävellystyön ohjenuorana esitystilanteen ja -tilan juhlavuutta. Säveltäjä määrittelee teoksensa rajattomuuden teeman mukaisesti genre-jakojen ulkopuolelle, niin hyvässä kuin pahassakin. Promootiosävellys ei ole klassinen teos, mutta ei puhdasta jazz-musiikkiakaan. Kyse ei ole sävellyksestä, joka vastaisi välttämättä konservatiivisimpia linjauksia taidemusiikista, mutta se ei ole myöskään kappale monimutkaisimmasta päästä.

”Mielenkiintoista nähdä, miten sävellys sopii kontekstiinsa. Pyrkiikö se hyppään sieltä esiin vai sulautuuko se ympäristöön. Ja kumpi olisi parempi?” Pohjola kysyy. Säveltäjä kertoo toisaalta arvostavansa sävellystekniikan hallitsemista, mutta toisaalta haluavansa olla kapinallinen ja rikkoa sääntöjä. Hän pitää suurimpana haasteena välttää laimean musiikin säveltämistä, sellaista, josta yleisölle ei välity, mitä musiikilla halutaan sanoa.

Pohjola kuvailee promootiosävellyksen tekemistä tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi työksi. Ennen promootiosävellystä hän oli tehnyt teoksia jousikvartetille, jossa jousiorkesteriin verrattuna on vain yksi stemma vähemmän. Jousiorkesteri tarjoaa kuitenkin harmonisesti enemmän vaihtoehtoja, koska sektioita voi jakaa osiin. Mahdollisuuksissa piilee vaara kirjoittaa musiikki liian täyteen: ”Tavoitteenani on säveltää ilmavaa musiikkia, joka ei kuluta kuulijaa turhaan. Käytän mielelläni monimutkaisia asioita, mutta niiden pitää olla suhteessa ja kontrastissa yksinkertaisiin asioihin.” Jousiorkesterille säveltäminen eroaa jazzista myös siinä, että kaikki soittajien tarvitsema informaatio on kirjoitettava auki nuotteihin. Lopullinen tulkinta sävellyksestä riippuu kapellimestarista ja Ylioppilaskunnan Soittajien jousistosta.

Musiikki on Verneri Pohjolalle sekä työ että harrastus. Musiikin tekemisen pitää olla hauskaa, mutta toisaalta ammattilaisuus auttaa työskentelemään myös huonompina päivinä. Hän kuvailee itseään mieluummin taiteilijaksi kuin ammattilaiseksi. Kuitenkin jokaisen ammatin harjoittamiseen, oli kyse sitten auton korjaamisesta tai säveltämisestä, pitäisi liittyä hänen mukaansa intohimoa ja kiinnostusta siihen, mitä on tekemässä. Muuten työ on pelkkää suorittamista. ”Säveltämisen tekniikkaa voi opettaa, mutta ei voi opettaa käyttämään mielikuvitusta. Musiikilla pitää olla omaa sanottavaa, muuten se ei ole kiinnostavaa.”

Teksti: Saara Matala

Kuva: Jori Grönroos

– Itse promootioakti oli tietysti mieleenpainuvin. Hetki oli unohtumaton, kun tulimme kulkueena ulos päärakennuksesta ja Senaatintorilla ammuttiin tykinlaukaukset. Silloin todella tunsi kylmiä väreitä, myöntää yleisestä valtio-opista maisteriksi valmistunut, vuonna 2006 promovoitu Anna Saura. Kuukausien uurastus gradun parissa palkittiin akateemisen uran kruunajaisilla.

Promootion neljä unohtumatonta päivää muodostavat kokonaisuuden, josta ei kannata jättää mitään pois.

– Kaikkiin tapahtumiin kannattaa ehdottomasti osallistua. Purjehdus oli tosi kiva, harvoin sellaiselle pääsee mukaan. Itselleni piirtyi unohtumattomana mieleen lauantain tanssiaisten jälkeinen yökulkue, jossa kävimme eri patsailla ja pidimme puheita. Oli jännittävää nähdä öinen kaupunki uudessa valossa. Kokonaisuus oli kuitenkin parasta, kun kaikki oli vielä niin hyvin järjestetty, Saura kiittelee.

– Oli mieletön fiilis pukeutua joka päivä parhaimpiinsa. Itse juhlin äitini vanhassa pitkähihaisessa promootiopuvussa 70-luvulta, mikä teki tilaisuudesta vielä extra-spesiaalin. Tanssiaisia varten ostin valkoisen hääpuvun, jolle ei toistaiseksi ole löytynyt muuta käyttöä, Saura naurahtaa.

“Miljoona eri illallista”

Juuri valmistunut maisteri saattaa helposti kavahtaa promootiosta syntyviä kustannuksia. Tätä Saurakin aluksi mietti mutta päätyi täysin vastakkaiselle kannalle.

– Tuoreelle maisterille osallistuminen tuntuu aika kalliilta, kun ei ole vielä päässyt kiinni työelämään. Pitää kuitenkin muistaa, että promootioon kuuluu miljoona eri illallista ja paljon tapahtumia. Siihen suhteutettuna summa on suorastaan minimaalinen. Työelämässä ei tällaisia perinteitä ole, joten todellakin suosittelen kaikille arvokasta akateemista päätöstä opiskeluajalle.

Promootioon voi hyvin osallistua myös ilman seuralaista. Saura kiitteleekin yhteishenkeä, joka muodostui osallistujien välille.

– Mekon väristä jo tunnisti, ketkä kuuluvat porukkaan. Promootiossa oli paljon ihmisiä, joita ei etukäteen tuntenut, mutta joista tuli hyviä tuttuja tapahtuman aikana.

Lähes viisi vuotta promootion jälkeen Saura muistelee osin haikein mielin upeita juhlia.

– Työelämässä saa tottua arkeen, siellä harvoin kokee mitään sellaista. Tuli vähän samanlainen olo kuin päästessään ylioppilaaksi. Oli saavuttanut jotain, jota ihmiset arvostavat. Edessä avautui mahdollisuuksien maailma. Promootion jälkeen olikin hieman tyhjä olo – näinkö nopeasti aika kului.

Teksti: Antti Kallio

Kuva: Veikko Somerpuro