Ison pyörän perässähiihtäjät

Tänä syksynä uudet opiskelijat aloittivat uusissa Ison pyörän koulutusohjelmissa. On liian varhaista todeta koulutusuudistus valmiiksi. Merkittävä määrä vanhoja opiskelijoita ei tule siirtymään uusiin ohjelmiin, vaan he opiskelevat tutkintonsa valmiiksi entisen tutkintorakenteen mukaisesti vuoden 2020 syksyyn mennessä.

Uudistusten melskeessä opintoja koskevat tiedot ovat vanhan opiskelijan näkökulmasta hajaantuneet eri sähköisille alustoille ja henkilökunnan vastuut ovat epäselviä. Muutos on ollut suuri erityisesti tiedekunnissa, joista amanuenssit poistuivat. Onneksi nyt on otettu ensimmäiset askeleet kohti kulttuuria, jossa jokaisella opiskelijalla on oma ohjaava opettaja, jonka kanssa käydä läpi jokavuotiset HOPS-keskustelut.

Vanhojen ja uusien kurssien välisistä vastaavuustaulukoista huolimatta oikeiden kurssien valinta ei ole entisellä tutkintorakenteella jatkaville itsestään selvää. Ongelmia saattaa aiheuttaa esimerkiksi kurssien opintopistemäärien muuttuminen tai kurssipaikkojen varaaminen uusille opiskelijoille.

Suunta kohti kontaktiopetusta on ilahduttava. Pakollisen kontaktiopetuksen lisääntyminen ilman vaihtoehtoisia suoritustapoja on kuitenkin askel menneeseen. Nykypäivän opiskelija joutuu toistuvista opintotukileikkauksista johtuen käymään opintojensa ohella töissä. Jos suoritusmuodot eivät jousta, kasvaa opiskelijoiden stressi ja opintoajat venyvät.

Henkilökunnan aidosta kiireestä huolimatta opiskelijoiden neuvontaan ja ohjaukseen on syytä panostaa, ja kohtuuttomissa tilanteissa joustaa opiskelijan edun mukaisesti. Yhdellä maailman parhaista yliopistoista ei ole varaa kääntää selkäänsä kokonaiselle opiskelijasukupolvelle.

Heikki Isotalo
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan koulutuspoliittinen asiantuntija

 

Om språkets makt

Här i universitetsvärlden är vi bra på att vända och vrida på begrepp.

Först ett exempel från forskarvärlden. Diskussionen om social jämlikhet och utbildning brukar ta avstamp i en princip de flesta är beredda att hålla med om: alla skall ha en möjlighet att utbilda sig oberoende av social bakgrund. Jämlikheten har länge ansetts vara det finländska utbildningssystemets grundpelare.

Men där tar konsensus slut. Vad menas egentligen med begreppet jämlikhet och hur mäter vi det? Menar vi jämlikhet i chanser eller i utfall? Är det finländska utbildningssystemet världens främsta exempel på att det går att minska på klassklyftor i ett samhälle genom utbildning? Eller ett exempel på att inte ens världens bästa skolsystem kan jämna ut spelfältet och bereda alla en jämlik chans att klara sig i livet? Har ojämlikheten minskat eller växer klyftorna på nytt? (Den vetgirige hänvisas till tidskrifterna Kasvatus, Yhteiskuntapolitiikka eller Acta Sociologica där en flera decennier lång debatt pågår om begrepp, mätmetoder, tolkningar och slutsatser).

Sedan ett exempel från universitetsadministrationen. Strax innan De Stora Nedskärningarna och Organisatoriska Reformerna försöker man anpassa budgeten genom att minska på utrymmeskostnaderna, och går in för ”flexkontor” istället för egna arbetsrum eller -bord. När någon modig vågar ställa frågan hur detta motiveras med hänvisning till den uppsjö forskningslitteratur som visar att öppna kontorslandskap hämmar koncentrationsförmågan, orsakar stress och har en negativ effekt på produktiviteten, svarar den ansvariga: ”Tämä ei ole avokonttori – tämähän on monitilatoimisto!” (ung. ”detta är inte ett öppet kontorslandskap – detta är ett aktivitetsbaserat flexkontor”).

George Orwell hade varit imponerad.

Rasmus Firon
Marknadsföringsplanerare

 

Hajumatka yliopistolle

Jokaisella paikalla ja aineella on ominaishajunsa, mutta millaiselta yliopisto haisee? Tein hajumatkan kampuksille – kysellen ja haistellen.

Kumpulassa oman monitilatoimistomme ilmatilaa hallitsevat huonekalutehtaalle haisevat mappilaatikot. Physicumin toisen kerroksen vanhat huonekalut taas tuovat tuulahduksen menneestä maailmasta. Ennen kemian laboratorioiden remonttia Kumpulan hajut olivat järeämpiä: päivän laboratoriossa työskennellyt opiskelija saattoi huomata, ettei kukaan tule viereen istumaan täpötäydessä raitiovaunussa.

Meilahdessa ruumiin ja eritteiden hajut leijailevat obduktiohuoneessa. Patologit eivät kuitenkaan niitä joudu haistelemaan. He hengittävät raitista ilmaa suojakypärän hiilikuitusuodattimen läpi. Hajuhaittoja ei ole muutenkaan ollut sen jälkeen, kun vetokaappi kunnostettiin.

Viikin rankimmat hajut löytyvät kuuleman mukaan EE-talon avaustiloista. Silti talon toisessa päässä tutkitaan aistinvaraisesti elintarvikkeita, ilman naapurista tulevia hajuhaittoja.

Keskustakampuksen hajut ovat mietoja. Metsätalon läpi on kulkenut jo monta sukupolvia, hajujälkiä jättämättä. Vanhat nahkakalusteetkin ovat hajuttomia. Kun juuri mikään ei haise, niin pesuaineen tuoksun tunnistaa.

Menneisyyttä ei ole syytä romantisoida. Pari vuosikymmentä sitten tuhkakuppi täyttyi monen tutkijan työpöydän kulmalla tasaiseen tahtiin, eikä ollut koneellista ilmanvaihtoa. Nyt meille jokaiselle annostellaan ilmakuutiot tietokoneen tarkasti, ja kaikki poikkeavat hajut ovat potentiaalinen sisäilmaongelma.

Työturvallisuuden parantumisesta ei kukaan pahoittele, mutta millainen hajumuisto kertyy tuleville sukupolville? Elävätkö he yhä useammin ja tehokkaammin manipuloitujen hajujen maailmassa, jossa aidot hajut ovat kadonneet?

Riitta-Leena Inki, viestinnän asiantuntija

Kommer de tillbaka?

Från Karlstads universitet i Sverige rapporteras oroväckande statistik. Fyra av fem lärarstudenter avbryter sina studier. Nyligen inledde 3 770 studenter sina studier vid HU. Kan vi undvika att också många av dem avbryter sina studier?

Många av oss tror att nya studenter automatiskt har de färdigheter som krävs för att orientera sig i universitetsvärlden och att det är studentens ansvar att komma underfund med vad akademiskt lärande innebär. Men så är det inte. Lärarna har en avgörande roll. Universitetspedagogisk forskning visar att en av nycklarna till goda studieprestationer och hög studiemotivation ligger i en lyckad akademisk integrering och positiva erfarenheter under studentens första studieår.

En studie vid HU visar att studenterna överlag trivs bra med sina studier, värdesätter den forskningsbaserade undervisningen samt interaktionen med både studiekamrater och lärare. Men är det möjligt att vi efter nedskärningar, uppsägningar och omorganisering inte nu orkar satsa på ett positivt mottagande av de nya studenterna? Det skulle ha negativa följder. För att undvika det uppmuntrar jag till kollegialt stöd om undervisning och framför allt till diskussioner med studenterna om både deras lärande och ämnet. Även en vidareutveckling av HU:s satsningar på att skapa en lyckad studiestart och högklassig undervisning är viktiga.

HU kunde kanske också bli först med att utveckla First Year Experience för nya lärare. Det är lika viktigt som för studenter. Alla nya, och erfarna lärare, är därför välkomna på utbildningar i universitetspedagogik och de informella pedagogiska pubarna!

Monica Londen, pedagogisk universitetslektor

Rakkaudesta yliopistoon

Yliopisto on hieno työpaikka! Näin vakuutti minulle hallintojohtaja Heikki Rauramo, kun nuorena juristina aloitin työni yliopiston rehtorinvirastossa.

Olen työskennellyt yli 40 vuotta kolmessa eri yliopistossa. Tänä aikana lakeja ja asetuksia on säädetty ja kumottu, johtosääntöjä on annettu ja muutettu. Organisaatioita on uudistettu, yksiköitä perustettu ja lakkautettu. Johtajia on tullut ja mennyt.

Nyt eläkkeelle jäämisen lähestyessä tunnen itseni etuoikeutetuksi saatuani tehdä uran yliopistomaailmassa. Olen usein työhönottohaastattelussa innostunut kuvaamaan haastateltaville yliopiston erikoislaatuisuutta. Kerron, miten haluttu opiskelupaikka yliopistomme on ja miten täällä tehdään kansainvälisesti arvostettua tutkimusta neljällä kampuksella ja tutkimusasemilla. Meillä on kaksi upeaa kirjastoa Helsingin keskustassa, kasvitieteellinen puutarha ja UniSportin liikuntamahdollisuudet. Kohta avautuu uusi Tiedekulma. Kaikki on sellaista, mitä muualla ei ole.

Monet haastateltavat ovat itsekin huomanneet yliopiston ainutlaatuisuuden. Eräs nuori hakija totesi, että hän haluaisi tulla meille töihin, koska ”yliopistomaailma huokuu positiivista henkeä”.

Meitä pitkään yliopistomaailmassa työskennelleitä on paljon. Vuosittain jaetaan ansiomerkkejä 30 vuotisesta palvelusta ja merkkien saajia riittää. On mukava huomata, että heitä on kaikissa ammattiryhmissä, sekä opetus- ja tutkimushenkilöstön että muun henkilöstön puolella. Yliopistosta jäädään eläkkeelle keskimääräisesti myöhemmin kuin muualla työelämässä.

Yliopisto myös uusiutuu. Joka syksy uudet nuoret vaeltavat haalareissaan kampuksilla. Kansainvälisen henkilöstön määrä kasvaa.

Aika kuluu, muutoksia tulee, mutta Yliopiston lumo säilyy!

Kira Ukkonen
henkilöstöjohtaja

Stöd för att bli hörd

Finländska universitet är inte speciellt engagerade i samhällets sociala frågor. Det är den upplevelse som finländska akademiker inom socialt arbete har, enligt den nyutkomna internationella jämförelsen Where academia and policy meet (Gal, J. & Weiss-Gal, I. (red.) 2017) om socialarbetsakademikers engagemang i det egna landets socialpolitik.

Finland håller på att omformas av de största socialpolitiska reformerna i dess historia och experterna inom socialt arbete oroar sig för att socialvården körs över av de starka strukturerna för påverkan som hälsovården har.

Med tanke på att universiteten önskar sprida forskningsresultat och påverka samhället är det oroväckande att socialarbetsakademikerna i Finland upplever att stödet från de egna universiteten för att påverka välfärdspolitiken är lågt.

Enligt samma jämförelse upplever många socialarbetsakademiker att effekten av deras försök att påverka socialpolitiken är modest. Upplevelsen av att inte bli hörd och inte få stöd för att bli hörd låter illa. Men om något är illa ställt finns det gott om utrymme att bli bättre. På detta område har Helsingfors universitet förutsättningar att bli en föregångare.

”Högklassig forskning och utbildning och aktiv samverkan med samhället skapar en bättre värld.” Så lyder Helsingfors universitets mission. Nu gäller det att se till att alla discipliner känner sig omhuldade av detta budskap och att stöda våra akademiker för att det 100-åriga Finland i förändring också framöver är ett föregångarland i frågor om jämställdhet, social rättvisa och tolerans. Och vi ska inte glömma att visa uppskattning för det arbete som redan görs.

Christa Liukas, kommunikatör

 

Nahanluonnin aika

Iso Pyörä -projektin avaustyöpajassa pääpuheen piti Marie Kondo. Hän kehotti heittämään vanhentuneet, iloa kipinöimättömät kurssit pois ja taittelemaan opiskelijaa elähdyttävät opintojaksot maisteriohjelmiin kuin Minervan pöllön siivet.

No vitsi vitsi!

Sanonnan mukaan hautausmaallakin on helpompi vetää läpi suuri uudistus kuin yliopistolla, koska vaikkei vainajilta apua saa, ei kukaan laita vastaankaan.

Vaan onko ihan niinkään?

Olen seurannut matematiikan ja tilastotieteen laitoksella kolmen maisteriohjelman syntyä. Yksi niistä on laitoksen sisäinen ja kaksi yhteisiä tietojenkäsittelijöiden ja fyysikoiden kanssa. Aineyhdistelmien taustalla on selkeä tarve: algoritmit perustuvat matematiikalle ja fysiikka kuvaa luonnonlakeja matematiikan avulla. Sovelletussa matematiikassa taas tarvitaan koodausta ja fysikaalisia malleja.

Johtoryhmissä on tarmoa, uudistusintoa ja päällimmäisenä mielessä opiskelijan etu. Laitosrajoja ylittävät ohjelmat tuovat eri alojen tutkijoita pohtimaan kurssiensa yhteyksiä, minkä uskon aloittavan uutta tieteellistäkin yhteistyötä.

Pulmia toki on. Kuinka varmistaa tärkeän kurssin opetus, jos alan asiantuntija jää juuri eläkkeelle? Tuntiopetusta voi järjestää maisteriohjelmien määrärahoin, mutta pysyvämpään ratkaisuun tarvitaan tiedekuntatason henkilöstösuunnittelua. Edelleen: miten maisteriohjelmien johtajilla voi olla vastuu järjestää opetus, vaikkeivät he ole opettajien esimiehiä? Tarvitaan kolmikantaneuvotteluja opettajien, tiedekunnan ja maisteriohjelman välillä.

Opetusuudistus on kuin hummerin nahanluonti. Vanha kuori putoaa, ja sisältä paljastuu uusi, vielä pehmeä nahka. Hummeri pullistuu hiukan suuremmaksi, on hetken haavoittuva, mutta pian jämäköittää uuden muotonsa ja jatkaa entistä koreampana.

Samuli Siltanen
teollisuusmatematiikan professori

 

Vindskydd för forskaren

Suvakki. Idiot. Trädkramare.

Jag skriver in några forskarvänners namn i sökfältet på Finlands största nätdiskussionsforum. Efter några minuters läsning stänger jag webbläsaren, det är bedrövlig läsning.

Många forskare får utstå spott och spe på internet. Frågor kring invandring, jämlikhet mellan könen, näringslära och klimatförändring väcker starka till och med hatiska reaktioner.

Universitetet önskar att forskarna deltar i samhällsdebatten och sprider sina forskningsresultat. Ofta är det en positiv upplevelse för forskaren. Men för den som arbetar med kontroversiella frågor kan synligheten leda till jobbiga situationer. Ofta upplever forskaren en ensamhet i stormen: Hur kan jag bekämpa lögnerna? Ska jag ge mig in i nätdiskussionen eller ignorera den? Vilka är mina rättigheter?

Förutom att situationen är svår för den enskilde forskaren, är trakasserierna även ett hot mot forsknings- och yttrandefriheten. Ett smakprov på det här fick jag förra våren när jag sökte en forskare för en intervju om den obligatoriska skolsvenskan. Inte bara en, utan två forskare tackade nej till förfrågan, eftersom de oroade sig för de hätska motreaktionerna som kunde uppstå.

Det första steget för att minska nättrollens inflytande vid universitetet är det kollegiala stödet. Att visa sin uppskattning för arbetskamraten som uppträder i media betyder mycket, berättar de forskare som jag har talat med. Men de önskar också att HU som arbetsgivare skulle ta en aktivare roll. Mera utbildning och information om frågorna efterfrågas. Den som behöver råd kan kontakta mig eller mina kolleger vid kommunikationsavdelningen. Unis jurist och säkerhetschef stöder också forskare som utsätts för trakasserier och hot.

Vera Schoultz
kommunikatör

Milloin otetaan analoikka?

Nyt on muotia olla digi. Analoginen kaksiulotteinen paperi kelpaa enää vain pöydän pyyhkimiseen; nyt pitää kehittää digimateriaalia ja ottaa digiloikka.

Sellainen loikka pitäisi nyt kaikkien ottaa, koska oikein hallitusohjelman tavoitteeksi on asetettu, että vuoteen 2025 mennessä ”Suomi on ottanut tuottavuusloikan julkisissa palveluissa ja yksityisellä sektorilla tarttumalla digitalisaation mahdollisuuksiin”. Edelleen se tarkoittaa, että ”oppimisympäristöjä on modernisoitu, digitalisaation uuden pedagogiikan mahdollisuuksia hyödynnetään oppimisessa”.

Digi(taalisuus) tarkoittaa informaatiota, jonka voi ilmaista kahta merkkiä, ykköstä ja nollaa sopivasti käyttämällä. (Tätä ei pidä sekoittaa digitalis purpurea -nimiseen sormustinkukkaan ja sen lehdistä valmistettuun sydänlääkkeeseen.)

Loikka puolestaan on pitkä askel, hyppy tai harppaus, tai merisanastossa myös maininki. Jossakin murteessa se tarkoittaa halventavassa mielessä heilaa tai kultaa: “vanhan loikan erokirjat ei taskussa paljon paina”.

Kun tasavallan hallitus keksii ”esineiden internettiä” tai ”digitaalisen liiketoiminnan kasvuympäristöä”, yliopisto puolestaan keskittyy opetusmateriaalien muuttamiseen elektronisiksi. Ei tällainen hypähdys ole pitkä loikka, koska kaikki painettu oppimateriaalikin on jo tekovaiheessa digitaalista. Uuttako on se, että paperi hylätään ja tekstiä luetaan tietokoneen näytöltä?

Kun tällaisessa toimintatavassa verkostoidutaan tai muokataan digiaineistoja, sehän on vain ykkösten ja nollien laittamista milloin mihinkin järjestykseen. Asiat pelkistetään äärimmilleen.

Analoikka olisi vähintään yhtä tärkeä juttu ja analoginen aineisto pedagogiikan kulmakivi. Siinä asioita ei typistetä. Kukas sitä kehittäisi?

Tapani Kaakkuriniemi
Koulutuspäällikkö, Aleksanteri-instituutti

Avoin, kokeileva ja osallistava YPA

Viime kevät mullisti lähes kaikki yliopistohallinnon työt. Itsekin jouduin aivan uusiin tehtäviin. Kirjastosta pois lähteminen oli minulle kova paikka, olinhan tehnyt siellä töitä vuosikymmenet. Samalla jouduin pohtimaan, mitä uudet tehtäväni ovat, miten niissä pärjään ja mitä minulta odotetaan.

Näiden haasteiden kanssa en ole yksin. Työtehtävät eivät ole läheskään kaikilla yliopistopalvelujen, YPAn, työntekijöillä selvillä, eikä työtaakkakaan jakaannu tasaisesti. Monilla on saldotunteja järkyttävän paljon. Myöskään perehdytykseen ei kaikkien osalta ole panostettu tarpeeksi.

Tarvitaan jatkuvaa vuoropuhelua niin työkavereiden kuin johdonkin kanssa. Jokaisella työntekijällä pitää olla näkemys siitä, mikä on tehtävämme ja miten me olemme osa yliopistopalveluja ja koko yliopistoa. Uudet työsopimukset on tehty, mutta vielä on pitkä matka psykologiseen työsopimukseen, motivaatioon ja sitoutumiseen. Irtisanomisten jälkeen moni elää vielä selviytyjän syndroomaa, ja sillä on vaikutuksensa kokemaamme työhyvinvointiin.

Toivon, että yliopistopalveluihin luodaan avoin, osallistava ja kokeileva toimintakulttuuri. Toivon myös, että ilmapiiri, joka nyt on monin osin odottava ja jopa pelokas, muuttuisi yhteisölliseksi ja meistä tulisi ME. Mikään asia ei etene tai muutu, jos emme uskalla puhua asioista, jotka vaivaavat.

Syksyn aikana työterveyshuolto tekee yliopistopalvelujen työpaikkaselvityksen. Vastaathan selvitykseen liittyvään kyselyyn, kun se tulee – sillä on väliä!

Naurua, joka kajahteli usein kirjastomme työporukassa, en ole vielä kovinkaan paljon kuullut omalla uudella työpaikallani Fabianinkatu kolmekakkosessa. Työhyvinvoinnin guru Marja-Liisa Manka on todennut ja todistanutkin, että nauru synnyttää tulosta. Meistä jokainen vaikuttaa siihen, millaisessa työilmapiirissä toimimme. Toimiva malli on jo olemassa: tervehdi, kiitä ja kehu!

Elisa Hyytiäinen
YPAlainen, pääluottamusmies HYHY ry.