Johannes Eurich. Käytännöllisen teologian ja diakoniantutkimuksen professori, diakoniantutkimuksen yksikön johtaja, Heidelbergin yliopisto.
Liberal theories of justice generally presuppose actors that are capable of cooperation and self-determination. Not all marginalized people like for instance people with disabilities meet these presuppositions. The lecture discusses different concepts and their challenges for marginalized people.
Jaana Hallamaa. Sosiaalietiikan professori, Helsingin yliopisto.
Vastavuoroisuus ja kultainen sääntö:
Lähimmäisen huomioon ottamisen periaate tunnetaan kristillisessä maailmassa kultaisena sääntönä: Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te myös samoin heille. Tavallisesti lähimmäisen huomioon ottaminen tulkitaan moraaliseksi velvollisuudeksi tehdä tekoja, jotka tuottavat muille hyvää. Kultaista sääntöä nimitetään myös vastavuoroisuuden periaatteeksi. Vastavuoroisuus tulkitaan tavalliseksi kaksisuuntaiseksi hyvän tekemiseksi: minä teen lähimmäiselle hyvää ja hän tekee minulle hyvää.
Kultainen sääntö ei kuitenkaan ole ainoastaan sisällöllinen periaate, joka kehottaa hyvän tekemiseen. Se voidaan lukea myös moraalisen toiminnan muotoa koskevana kehotuksena, jossa keskeistä on sekä ihmisen oma että lähimmäisen toimijuus: minkä tahdotte ihmisten tekevän, tehkää te myös. Tästä näkökulmasta kultaisen säännön vaatimus kohdistuu toimijuuden edellytyksiin. Kaksisuuntainen hyvän tekeminen ei riitä, vaan tarvitaan syvempää vastavuoroisuutta. Kysyn esityksessäni, mitä tällainen vastavuoroisuus on ja kuinka se voi toteutua.
Matti Häyry. Filosofian professori, Aalto-yliopisto.
Vastavuoroisuus ja oikeudenmukaisuus:
Miten vastavuoroisuus ja oikeudenmukaisuus suhtautuvat toisiinsa? Molemmat näyttävät hyviltä inhimillisen kanssakäymisen periaatteilta. Mutta onko vastavuoroisuus, oikeudenmukaisuuden näkökulmasta, liian ankara vaatimus? Tuntuu luontevalta, että meidän pitäisi toimia niiden hyväksi, jotka vastaavasti toimivat meidän hyväksemme. Mutta oikeudenmukaisuus näyttäisi myös vaativan, että toimimme sellaistenkin kanssakulkijoidemme hyväksi, jotka eivät kykene vastapalveluksiin. Mistä tässä käsitteiden suhteessa on kysymys?
Ville Päivänsalo. Globaalin teologian, maailmankuvien ja aatevirtausten apulaisprofessori, Helsingin yliopisto.
The Fragility of ‘Justice as Reciprocity’: Sharing the Responsibility for the Right to Health:
Liberal theories of justice often assume a kind of fair cooperation or symmetrical reciprocity as a salient baseline. When it comes to the right to health, however, the corresponding responsibilities tend to follow asymmetrical patterns. The idea of ‘justice as reciprocity’ appears as insufficient or fragile for example in the case of the undocumented migrants’ right to health.
Mari Stenlund. tutkija, TT, Sosionomi(-diakoni) AMK
Vastavuoroisuus teologisen etiikan ja sosiaalietiikan tutkimuksessa:
– Mitä vastavuoroisuus tarkoittaa ja miten se voi toteutua teologisen etiikan ja sosiaalietiikan tutkimuksessa?
Mielenterveystutkimuksessa pidetään yhä laajemmin tärkeänä, että tutkimuksen tekoon osallistuvat tavalla tai toisella myös mielenterveyden kokemusasiantuntijat eli ihmiset, joilla on omakohtaista kokemusta mielenterveydenongelmien kanssa elämisestä ja/tai mielenterveyspalvelujen käyttämisestä. Kokemusasiantuntijoiden osallistamisella pyritään purkamaan sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjien kannalta vahingollisia valta-asetelmia sekä saamaan sellaista tietoa, jonka hankkiminen olisi vaikeaa tai mahdotonta muilla menetelmillä.
Kokemusperustaisessa käsiteanalyysissa kokemus ja käsiteanalyysi ovat kehämäisessä suhteessa toisiinsa. Kokemus ohjaa kysymään kysymyksiä ja etsimään materiaaleja. Materiaalien analyysi puolestaan tuo uusia kysymykseen liittyviä ulottuvuuksia ja väitteitä kokemukselliseen arviointiin. Kun uusia merkittäviä näkökulmia ei enää ilmaannu sen enempää kokemuksesta kuin käsiteanalyysin kohteena olevista materiaaleistakaan, on tutkimuksen johtopäätösten aika.
Tutkimusprosessi on siis vastavuoroinen: kokemusasiantuntijat tarvitsee käsiteanalyysin hallitsevaa traditionaalista tutkijaa saadakseen vastauksia kysymyksiinsä, ja traditionaalinen tutkija tarvitsee kokemusasiantuntijoita saadakseen kokemuspohjaisen käsiteanalyysin päätökseensä.
Maritta Törrönen. Sosiaalityön professori, Helsingin yliopisto.
Vastavuoroisuuden hyvinvointia luova luonne:
Vastavuoroisuus voidaan ymmärtää ihmiselämän perustavanlaatuisena ominaisuuten, joka on erityisesti yhteydessä ihmisten subjektiiviseen ja emotionaaliseen hyvinvointiin.
CoCARE -tutkimusryhmä: Anne Birgitta Pessi, kirkkososiologian professori; Henrietta Grönlund, kaupunkiteologian yliopistonlehtori; Anna Salonen, tohtorikoulutettava. Helsingin yliopisto.