Tammikuun lopulla Amsterdamissa oli maljojen kilistelyyn aihetta, kun kirjasto- ja informaatioalan opiskelijat ja ammattilaiset ympäri Euroopan ja vähän sen ulkopuoleltakin kokoontuivat jo 20 kerran BOBCATSSS-konferenssiin. Juhlavuoden konferenssi järjestettiin saksalaisten ja hollantilaisten infoalan opiskelijoiden yhteistyönä ja teemana oli Information in e-motion, eli esityksissä ja workshopeissa käsiteltiin monipuolisesti alati ja kiihtyvällä vauhdilla muuttuvaa informaatioympäristöämme ja pohdittiin, miten voimme ammattikuntana pysyä vauhdissa mukana. Tulevaisuuden lisäksi katsottiin myös hieman menneisyyteen ja analysoitiin alallamme tapahtunutta muutosta konferenssiesitysten valossa.
Luettelointi – ja perinteinen kirjastonhoitajuus muutenkin - on tyystin kadonnut esityksistä viimeisen vuosikymmenen aikana ja korvautunut sosiaalisella medialla, open accessilla ja mobiililaitteilla. Englannin kielen taso artikkeleissa ja esityksissä on kuulemma kehittynyt huimasti 20 vuoden aikana, eli opiskelijoiden ja ammattilaisten kansainvälistyminen on korvin kuultavissa. Kehitettävääkin tosin löydettiin: konferenssijulkaisuista tehdyn analyysin perusteella kansainvälisenä yhteistyönä tehtyjen esitysten määrä on varsin vähäinen. Tässä pääsimme Drew Whitworthin kanssa näyttämään hyvää esimerkkiä omalla workshopillamme.
Juhlapuheissa organisoijat läpi kahden vuosikymmenen saivat runsaasti ylistystä, ja syystäkin. Itselläni ei ole tiedossa mitään muuta tieteenalaa, jonka opiskelijat järjestäisivät vuosittain kansainvälisenä yhteistyönä konferenssin, johon osallistuu tutkijoita, opiskelijoita ja alan ammattilaisia 35 eri maasta. Jos joku tietää, sivistäköön tietämätöntä.
Edellisessä BOBCATSSS-raportissani, jossa kerrotaan myös konferenssin järjestämisestä enemmän, olin huolissani ajatuksista rajata konferenssi pelkästään opiskelijoiden esityksille. Tämä ei huojennuksekseni ole toteutunut, vaan BOBCATSSS antaa edelleen mahdollisuuden opiskelijoille verkostoitua toisten opiskelijoiden lisäksi myös alamme tutkijoiden ja ammattilaisten kanssa. Tämän vuoden 450 konferenssiosallistujasta 60 prosenttia oli opiskelijoita ja esityksistäkin noin puolet opiskelijoiden käsialaa. Tunnelma ensikertalaisten esityksissä on aina ihanan kannustava, ja esitysten jälkeinen huojennus – ihan hyvinhän se meni jännityksestä huolimatta – on silmin havaittavissa. Enkä ole itsekään vielä niin kokenut esiintyjä kansainvälisillä areenoilla, ettenkö pystyisi näihin opiskelijoiden tunnelmiin samaistumaan.
Aloitin itse BOBCATSSS-vierailuni vuonna 2004 Riiassa opiskellessani informaatiotutkimusta Tampereella, ja Amsterdamin konferenssi oli osaltani viides. Konferenssia aikoinaan perustamassa ollut ja kaikki 20 konferenssia kolunnut Mr. Bobcatsss, Ruud Bruyns Hollannista totesi päätöspäivän puheessaan: ”Once a BOBCATSSS’er always a BOBCATSSS’er!”. Näin taitaa olla, sillä tammikuun lopun 20-vuotisjuhlakonferenssin käytävillä vilahteli useampiakin tuttuja naamoja, joita muistan jo opiskeluajoiltani. Ja vaikka itse ei enää jaksakaan riekkua yömyöhään opiskelijoiden tahtiin, antaa tulevien ammattilaistemme innostunut seura aina uutta energiaa myös keski-ikää lähestyvälle kirjastonhoitajalle. Onnea siis 20-vuotiaalle ja menestyksellistä jatkoa. Toivottavasti saamme BOBCATSSSin vielä joskus Suomeenkin.
Teksti
Anne Kakkonen
Kumpulan kampuskirjasto
Kuva
Drew Whitworth
