Mikäs hätä tässä, valmiissa kulttuurissa?

Helsingissä ilmestyvä puolivirallinen paikallislehti Helsingin Sanomat uutisoi 25.1.2011 ammattijärjestö Akavan julkaisemasta tutkimuksesta, jossa suomalaisilta oli kyselty kulttuurista. Uutisen kärki ja keskeinen anti oli se, että kansa kaipaa kulttuurilta laatua. Haastatelluista 90 prosenttia piti tärkeänä tai melko tärkeänä sitä, että kulttuuripalvelut ovat laadukkaita.

Ihan yhdestä puusta veistettyä Suomen kansa ei tässäkään asiassa ole. Kokoomuslaisista 55 prosenttia piti kulttuuripalveluiden laatua erittäin tärkeänä, vasemmistoliiton kannattajista 50 prosenttia, vihreistä 49 prosenttia, sdp:n kannattajista 45 prosenttia, keskustalaisista 30 prosenttia ja perussuomalaisista 27 prosenttia.

Kiintoisaa kyllä, uutisesta ei käynyt selville, mitä kyselyssä tarkoitettiin ”laadukkailla kulttuuripalveluilla”. Vielä epäselvempää on varmaan se, mitä vastaajat tarkoittivat ”laadukkailla kulttuuripalveluilla”. Ajatteliko kokoomuslainen V. A. Koskenniemen runojen lausuntaa ja torvisoittoa, vasemmistoliittolainen työväenkirjallisuutta ja torvisoittoa, vihreä Ultra Brata, demari tangomarkkinoita, keskustalainen kansantanhuesitystä ja perussuomalainen kesäteatteria (ja oluttelttaa)?  Yhteistä alaa on sentään tuo torvisoitto – tosin siinäkin marssin tahti on kaikille sama, mutta lyriikat vaihtelee.

Se sentään on tiedossa, että kulttuuripalveluista tutuin haastateltaville on kirjasto.  Kyselyyn vastanneista 70 prosenttia oli käynyt vuoden aikana kirjastossa. Tämä on hauska nähdä, vaikka edelleen jää epäselväksi, mitä kirjastolta kaivataan: Laila Hirvisaaren uusinta heti kaikille, tietokonepelejä, nettiyhteyksiä, kävelysauvoja?

Lohdullista on sekin, että 67 prosenttia kyselyyn osallistuneista oli sitä mieltä, että kulttuuripalveluja pitää tukea julkisin varoin.  Maksullista kirjastoa ei siis ihan heti ole näkyvissä. Kulttuuripalveluiden käyttö näyttää lisäksi olevan vakaata ja esimerkiksi taloussuhdanteista riippumatonta, sillä siinä ei juuri ole tapahtunut muutoksia vuoden 2008 kyselyn jälkeen.

Kulttuurista ei tarvitse olla huolissaan. Hyvin se tuossa näkyy keikkuvan.

Kirjoittaja

Lasse Koskela
kirjastoamanuenssi
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Vanha kirja uudessa ympäristössä – kansainvälinen seminaari Pariisissa 18-19.3.2011

Suomen tieteellisen kirjastoseuran kansainvälinen työryhmä järjestää kansainvälisen seminaarin Pariisin kirjamessujen aikaan:

The Message of the Old Book in the New Environment – an International Seminar,
L’Institut Finlandais en France, Paris,
18-19 March 2011,
in the context of the Paris Book Fair – Le Salon du Livre de Paris.

Ajatuksia bibliometriikasta

Bibliometriikan asiantuntija ja dosentti Per Ahlgren piti Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median laitoksella bibliometriikan johdatusluennon 26. marraskuuta.
Luennolla Ahlgren käsitteli muun muassa bibliometriikan historiaa, tieteellisen toiminnan arviointia bibliometriikan avulla ja erilaisia analyysimenetelmiä.

Lisäksi hän esitteli maksutonta bibliometristä analyysiohjelmaa, Bibexceliä, ja sen erilaisia käyttömahdollisuuksia.

Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomesta löytyy vähän bibliometrisiin menetelmiin perustuvaa tutkimusta. Ahlgren esitteli alan edelläkävijän, Norjan, yliopistoissaan käyttämää mallia, joka on käytössä myös Tanskassa. Myös ruotsalaisilla yliopistoilla on oma mallinsa tieteellisen toiminnan arviointiin.

Norjan mallissa lasketaan sekä tuottavuutta eli tuotettuja julkaisuja että vaikuttavuutta kuten saatuja viittauksia ja julkaisukanavien tasoa. Mallissa on otettu huomioon erot eri  tieteenalojen julkaisukäytännöissä, kuten humanististen tieteiden alhainen kattavuus kansainvälisten lehtien osalta Web of Sciencen viitetietokannoissa.

Tieteellistä toimintaa on Ahlgrenin mukaan järkevintä arvioida vertailemalla yksittäisten tutkijoiden sijaan maita, yliopistoja, laitoksia tai vaikkapa tutkimusryhmiä. Hän myös korosti, että bibliometriikkaa tarvitaan tutkimuksen tieteellisen vaikuttavuuden arviointiin vertaisarviointijärjestelmän rinnalle. Bibliometriikka saattaa olla vertaisarviointia objektiivisempi tapa arvioida julkaisuja, mutta toki sen ohella tarvitaan edelleen myös sisältöön perustuvaa arviointia.

Vaikka bibliometriikan perusteiden, kuten bibliometristen lakien, tulisi Ahlgrenin mukaan olla jokaisen alan opiskelijan ja ammattilaisen perustietoa, vaihtelee bibliometriikassa annetun opetuksen määrä alan eri oppilaitoksissa. Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median laitoksella bibliometriikan opetus on rajoittunut yhteen aineopintojen tieteellistä kommunikaatiota ja bibliometriikkaa käsittelevään vapaaehtoiseen kirjatenttiin. Tämän vuoksi Ahlgrenin luento olikin mukava lisä opetustarjontaan.

Koen bibliometriikan menetelmiin tutustumisen hyödyllisenä tulevan työelämän kannalta, sillä voisi kuvitella bibliometriikan saavan tulevaisuudessa muiden Pohjoismaiden tapaan myös Suomessa enemmän sijaa kirjastojen kokoelmatyössä  ja etenkin yliopistojen tieteellisen toiminnan arvioinnissa.

Kirjoittaja

Petra Peltokangas
harjoittelija
Keskustakampuksen kirjasto, valtiotieteet
Helsingin yliopiston kirjasto

Toisilta oppimista ja arjen haasteita -Ikätasa-arvoprojektin raportti valmistui

HuK Nina Järviön tekemä Helsingin yliopiston kirjaston ikätasa-arvoprojektin raportti valmistui joulukuussa 2010. Se luovutettiin ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikaralle kirjaston joulukahveilla 16.12.2010.

Raportin luovuttivat ylikirjastonhoitajalle projektin ohjausryhmän jäsenet Eeva Laurila, Riitta From, Eva Isaksson ja Johanna Lahikainen. Ohjausryhmässä olivat mukana myös Elisa Hyytiäinen ja Kaija Sipilä.

Projektin rahoittaja oli Helsingin yliopiston tasa-arvotoimikunta, jolle raportin tulokset esiteltiin 21.1.2011. Vararehtori Ulla-Maija Forsbergin johtama toimikunta oli tyytyväinen projektiin ja näki, että sen tuloksia voidaan käyttää hyödyksi koko yliopiston tasolla.

Raportti on nimeltään Toisilta oppimista ja arjen haasteita. Henkilöstön kokemuksia ikätasa-arvon toteutumisesta Helsingin yliopiston kirjastossa.

Raportin pohjalta tehtiin myös videotiedote, jonka toteutti verkkotoimittaja Helena Hiltunen. Verkkarin helmikuun numerossa julkaistaan kirjaston tasa-arvovastaavan, Johanna Lahikaisen juttu hankkeen tuloksista.

Projektin ohjausryhmä kiittää kaikkia kyselyyn ja hankkeeseen osallistuneita hyvistä ehdotuksista ja kommenteista.

Kirjoittajat

Johanna Lahikainen
tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Eeva Laurila
projektipäällikkö
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Tavallisen siniset housut

Eräänä aamupäivänä viime vuoden lopulla ensimmäisen lumimyräkän hengästyttämä kiireinen lähetti toi oikeustieteen kirjastoon paketin. Satuin olemaan päivystysvuorossa ja monien vikalähetysten kylläännyttämänä tavasin tarkkaan vastaanottajan tietoja paketin etiketistä. Ei siinä nikottelu auttanut, vaikka präntätty henkilön nimi ei ollut vähääkään tuttu. Tsuppari vaati kuittaaman paketin selittäen että vastaanottajan nimenä voi olla mitä vaan, osoite on tärkeämpi. No, ei käy kieltäminen, kyllähän tuossa tuntemattoman nimen alla seisoo vanhaan tyyliin ”Oikeustieteellisen tiedekunnankirjasto” ja tutut PL ja postinumerot – otin paketin vastaan.

Pahvilootan sisältä ei sitten löytynytkään sitä tavallista kirjastosälää, vaan sievästi viikatut, melko isot housut, väriltään ”casual blue”. Lähettäjä, italialainen nettipostimyyntifirma, oli liittänyt mukaan selvityksen, josta näkyivät kauppa-aktin osapuolten nimet, osoitteet, ym. asiaankuuluvat toimintakoukerot.

Kaikenlaista sotkua, jupisin, mutta kirjastojärjestelmän lainaajarekisteriä hyödyntämällä laitoin (maksusta päätellen) uusien housujen lailliselle omistajalle sähköpostia. Päivystysvuoroni päättyessä operaatio kirvoitti jo monenmoisia kommentteja: Ajatelkaas jos housut eivät olekaan sopivat, niin palvelujen räätälöinti vaatii kyllä meiltä kirjastolaisilta aivan uusia taitoja! Pitäisikö asiakas ohjata kuitenkin Siltavuorenpenkereelle, kun siellä on sitä käsityötieteen osaamista? Vai olisiko varsinainen sovitus kuitenkin ennemmin teologisen heiniä? Tai kyllähän sovitukset hallitaan myös tuolla Vironkadulla…

Eipä aikaakaan, niin poika tuli noutamaan housujaan. Eikä ollut asiasta moksiskaan, ei vaikuttanut ollenkaan vaivautuneelta saati nololta. Kun päivystäjä Päivi kummasteli lähetystä, poika selitti asian oikean laidan: ”No kun en ole tällä viikolla kotona juuri ollenkaan, ja täällähän on aina joku paikalla, niin ajattelin …”

Niinpä niin, kyllä opiskelijat osaavat käyttää kirjastoa luovasti.

Kirjaston imagosta tapahtuma kertonee ainakin sen, että olemme helposti lähestyttäviä ja luotettavia. Räätälöinti- ja muotoilutaidotkaan eivät olisi pahitteeksi.

Vanhan kunnon Ranganathanin kirjastotieteen viiteen lakiin (jokaiselle lukijalle kirja; jokaiselle kirjalle lukija jne.) voisi lisätä kuudennen:

Jokaiselle lukijalle tavallisen siniset housut!

Huom. Vakiokoot odottaessa; räätälöintiä varten varaa aika; muotoillut housut saatavilla vuodesta 2012 alkaen!

Kirjoittaja
Leena Huovinen
tietopalvelusihteeri
keskustakampuksen kirjasto/ oikeustiede
Helsingin yliopiston kirjasto

Antoisaa oppimista OA-lukupiirissä

Helsingin yliopiston kirjastossa toimii ryhmä, jota ei ohjaa kukaan, eikä sen toiminnasta tiedä paljoakaan edes kirjastomme johto. Tuloksia kuitenkin syntyy.

Joukko Helsingin yliopiston kirjaston työntekijöitä on perehtynyt kirjastotyönkin kannalta merkitykselliseen open access -ilmiöön itseohjautuvan ryhmäoppimisen keinoin. Kuusi ihmistä eri kampuksilta on muodostanut tiiviin opintopiirin, jonka toiminta on jatkunut jo vuodesta 2007 lähtien. Tällä ryhmällä ei ole vetäjää, vaan se ohjaa omaa oppimisprosessiaan yhteisvastuullisesti.

OA-opintopiirimme aloitti toimintansa vuonna 2007 käynnistyneen Helsingin yliopiston kirjastojen ryhmämentorointiprojektin osana. Meillä oli kuitenkin aluksi huono tuuri, sillä ryhmän vetäjänä aloittanut Kalle Korhonen siirtyi toisiin tehtäviin melko pian aloittamisen jälkeen.

Mietimme tukalaa tilannettamme hetken ja päätimme jatkaa ryhmämme toimintaa rohkeasti ilman vetäjää. Yhteisellä päätöksellä sitouduimme siihen, että kaikki ryhmän jäsenet ottavat henkilökohtaisen vastuun ryhmän toiminnasta. Päätimme opettaa itse itseämme – toinen toisiamme.

Hyppäys epävirallisen itseohjautuvan ryhmäoppimisen maailmaan kannatti. Yhdessä oppiminen on laajentanut ryhmän jäsenten tietoa, käsityksiä ja myös osaamista open access -asioissa. Alkuvaiheessa ryhmän jäsenten OA-asioiden tuntemus vaihteli paljonkin, noviisista asiantuntijaan. Useimmille open access on sittemmin tullut myös osaksi työtehtäviä kirjastossamme, joten työnantajakin lienee hyötynyt ryhmän olemassaolosta.


Osa lukupiiristä (Kimmo, Timo, Arja ja Arja) Tähtitorninmäellä syksyllä 2009.

OA-opintopiiri on kokoontunut keskimäärin joka toinen kuukausi jo useamman vuoden ajan. Jokaisen tapaamisen lopuksi olemme määritelleet kotiläksymme, uudet tavoitteemme sekä oppimistapamme seuraavaa kertaa varten. Kertaakaan ei ole kokoonnuttu ilman etukäteissuunnitelmaa. Olemme saaneet syventyä perusteellisemmin yhteen aihepiiriin, mikä ei aina ole mahdollista kiihkeärytmisessä kirjastotyössä.

Olemme tarkastelleet OA-asioita monesta näkökulmasta, tavanneet alan asiantuntijoita sekä esimerkiksi opetelleet monien uusien digitaalisten välineiden käyttöä. Useissa tapaamisissa olemme keskustelleet kotiläksyksi valitsemiemme OA-aiheisten tutkimusartikkelien sisällöistä ja niistä heränneistä kysymyksistä.

Noin vuosi sitten erään tutkimusartikkelin käsittelyn yhteydessä ryhmässämme nousi esiin kysymys: kuinka avoimesti Helsingin yliopistossa tuotetut tieteelliset artikkelit ovat luettavissa verkossa? Koska vastausta ei ollut olemassa, päätimme tutkia asian itse.

Tutkimussuunnitelmassamme päätimme empiirisesti kokeilla, saako kuka tahansa nettikäyttäjä luettavakseen kokotekstiversion yliopistossamme tehdyistä vertaisarvioiduista tieteellisistä artikkeleista. Tutkimusaineistoksi valitsimme Julki-tietokantaan tallennetut julkaisutiedot vuosilta 2007 – 2008. Lähes 8000 artikkelin joukosta satunnaisesti valitut 407 artikkelia olivat lopullinen tutkimuksen kohteemme.

Ryhmämme kuusi jäsentä teki käytännössä yhteensä yli 4000 todellista nettihakua selvittääkseen löytyvätkö ja aukeavatko pdf-tiedostot vai eivät.

Tutkimuksemme lopputulos on lyhyesti sanottuna seuraava: Helsingin yliopistossa tehdyistä vertaisarvioiduista tieteellisistä artikkeleista noin puolet saa auki kokotekstinä (49,1% – HY:n verkon ulkopuolella). Googlen ja Google Scholarin avulla löytää näistä suurimman osan, mutta OA-haravointipalveluja käyttämällä vielä jonkin verran lisää.

Sen sijaan Heldasta ei tutkimushetkellä löytynyt oikeastaan yhtään mitään. Tulevaisuudessa Heldan tilanne toki tulee muuttumaan paljonkin, joten jäämme mielenkiinnolla odottamaan jatkotutkimuksia.

Tutkimusartikkelin valmistumisen jälkeen OA-opintopiirimme on jo tehnyt päätöksen jatkaa itseohjautuvaa toimintaansa. Heti seuraavaksi emme kuitenkaan opettele uusia asioita sellaisen empiirisen tutkimustyöskentelyn kautta, joka vaatisi työajan lisäksi myös oman ajan käyttöä, vaan vaihteeksi aivan jollain muulla tavalla.

OA-aihepiirin tärkeyden ja ajankohtaisuuden vuoksi pidämme ryhmämme toiminnan jatkamista edelleenkin hyödyllisenä. Merkittävä perustelu jatkamiselle on myös se, että kaikki OA-opintopiirin jäsenet ovat kokeneet vapaaehtoiseen työskentelyyn perustuvan toiminnan mukavaksi ja viihtyisäksi tavaksi oppia työssä tarvittavaa osaamista.

Ryhmämme tapaamisiin on osallistunut vaihteleva määrä Helsingin yliopiston kirjaston työntekijöitä. Opintopiirimme tulevaa toimintaa on mahdollista tulla mukaan ideoimaan, mikäli OA-asiat kiinnostavat.

OA-lukupiirin tutkimusartikkeli on tallennettu Heldaan:

The current state of Open Access to research articles from the University of Helsinki ScieCom Info – Nordic-Baltic Forum for Scientific Communication. 2010 / 6, 4, s. 1-7.

Kirjoittajat

Pekka J. Salminen, Kimmo Koskinen, Arja Lappalainen,
Timo Liimatainen, Eija Nevalainen ja Arja Niskala

Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:
Pekka J. Salminen

Teatteria Meilahden laitoksessa – Lux Humana ylpeänä esitti: Rakkaus ei ole ajan narri

Selkäimme takaa kuuluu lähestyvää musiikkia. Se ei tule tästä talosta. Onhan se miltei melankolista.

Näyttelijä käy eteemme kantaen CD-soitinta. Katsomo on rakennettu samaan tasoon, samaan valoon esiintymistilan kanssa.

Oranssiin paitaan pukeutunut Jussi Lehtonen alkaa lausua sonetteja.

Kuva: Jussi Männistö

Katso peiliisi ja sano kasvoillesi:
on tullut aika luoda toiset kasvot

Kuva: Jussi Männistö

Pystymättä enempään, täyttyneenä sinusta.
uskollinen mieleni saa silmän erehtymään kuvasta.

Istumme Meilahden Biomedicumin seminaarihuoneessa. On joulukuun 9. päivä vuonna 2010. Tilaisuuteen on ilmoittautunut 41 henkilöä ; paikalle on päässyt jonkin verran vähemmän. Ulkona pyryttää lunta, Helsingin liikenne on sekaisin.

Kuva: Jussi Männistö

poljin aatoksia, myin tunteitani halvalla,
loukkasin uusia suhteita vanhoin tavoin.

Kuva: Jussi Männistö

Haluatko kuvasi pitävän auki
raskaat luomeni läpi uuvuttavan yön?

Esityksen nimi on Rakkaus ei ole ajan narri. Se koostuu viidestätoista William Shakespearen sonetista, jotka on suomentanut Kirsti Simonsuuri.

Esityksen on ohjannut Pauliina Hulkko, ja musiikin siihen on säveltänyt Sanna Salmenkallio.

Ensi-ilta oli keväällä 2006 Lapinlahden sairaalan syömishäiriöosastolla.

Näyttelijä Jussi Lehtonen on esittänyt sitä tavallisesta poikkeavissa paikoissa: dementiayksiköissä, psykiatrisissa hoitolaitoksissa, vankiloissa.

Kuva: Jussi Männistö

Sanaton sävel soi yhteen monin äänin
ja laulaa sinulle: ”Et ole mitään yksin”.

Kuva: Jussi Männistö

Ei häpeän tunteesi voi lääkitä murhettani.
Vaikka kadut, minun täytyy kestää menetys.

Esitys on kolmivaiheinen:

(1) Näyttelijä saapuu suljettuun yhteisöön, esim. hoitolaitokseen. Laitoksen arjen rutiinit muuttuvat ja samalla esiintyjä tutustuu laitoksen asukkaisiin, esityksen katsojiin.

(2) Itse esitys on monta esitystä. Esitys siirtyy katsomon puolelle. Katsojat vaihtelevat nuorista vanhuksiin, kehitysvammaisista vankeihin.

(3) Esityksen jälkeen näyttelijä Jussi Lehtonen keskustelee katsojien kanssa esityksen herättämistä tunteista ja ajatuksista.

Kuva: Jussi Männistö

Vaan kauneus kuin kellon viisari
vie tunnit, hiipii huomaamatta kasvoilla

Kuva: Jussi Männistö

Voi minua! Mitkä silmät rakkaus pani päähäni
kun eivät vastaa todellista näköä?

Jokainen esitys on tunteellinen, taiteellinen ja esteettinen matka – niin esiintyjälle kuin katsojillekin.

Katsojat luovat oman esityksensä.

Katsojia ei tule aliarvioida. Shakespeare puhuu meille kaikille yhteisistä asioista: rakkaudesta, sen menettämisestä, pettymyksestä ja mustasukkaisuudesta.

Elämä voi nyrjähtää. Kukaan meistä ei voi sulkea itseään laitosmaailman ulkopuolelle. Yhä useampi yhteiskuntamme jäsen viettää ainakin osan elämästään jossain laitoksessa.

Kuva: Jussi Männistö

Rakkaus ei ole ajan narri vaikka ajan sirppi
niittää poskien ja huulten hehkun

Kuva: Jussi Männistö

Ei mikään suojaa ajan viikatteelta.
ei muu kuin lapsi: vain hän uhmaa kuolemaa.

Näyttelijä Jussi Lehtonen on kiertänyt esityksensä kanssa ympäri Suomea yli viiden vuoden ajan.

Hän on julkaissut kokemuksistaan laitoskiertueella kirjan Samassa valossa : näyttelijäntyö hoitolaitoskiertueella. Teos on osa hänen tohtorintutkintoaan Teatterikorkeakoulussa. Käsitelläänhän siinä näyttelijäntyön ydinasioita: yleisökontakti, kosketus, vaikuttavuus, roolit.

Samalla teos voi toimia käsikirjana hoitohenkilöstölle: Miten kulttuuri voisi jalkautua hoitolaitoksiin, kuinka toteuttaa terveyttä kulttuurista.

Kuva: Jussi Männistö

hetken riemukas pohatta, heti kohta
peläten kun varkaat vievät aarteen

Kuva: Jussi Männistö

Niin kuin talvi oli eroni sinusta
sinä ohikiitävän vuoden nautinto!

Nykyään Jussi Lehtonen toimii Kansallisteatterin viidennen näyttämön taiteellisena suunnittelijana. Hänen seuraaviin projekteihin kuuluu mm. teatterin vieminen pakolaisten vastaanottokeskuksiin: Ilman yhteistä kieltä, ilman yhteisiä kokemuksia. Vieraalla maalla, oudossa valossa.

Monta tärkeää tarinaa on vielä kuulematta. Älkää sammuttako valoja.

Kirjoittaja

Lassi Pohjanpää
kirjastosihteeri
Meilahden kampuskirjasto Terkko
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Jussi Männistö
kirjastosihteeri

Meilahden kampuskirjasto Terkko
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvatekstit

Lainaukset teoksesta Nautintojen ajan aarre : William Shakespearen sonetit ; suom. Kirsti Simonsuuri , (Yliopistopaino, 2005)

Jussi Lehtonen: Samassa valossa : näyttelijäntyö laitoskiertueella ; (Avain, 2010)

(Valitamme kuvan ja tekstin synkronoinnissa ilmenneitä ongelmia:
Kuvissa esiintyvät henkilöt eivät liity kuvateksteihin. Kuvatekstit eivät kuvaa kyseistä hetkeä.)

Kaisa-talon syövereihin

Siinä se seisoo, Kaisa-talo, täynnä loukkoja, rakennustelineitä ja vaaroja, joita uskalias ryhmämme on valmiina uhmaamaan. Vain harva on päässyt Kaisa-talon sisuksiin, harvat ja valitut. Mitä villeimpiä legendoja liikkuu Kaisa-talon rakennuksien vaarallisuudesta ja otamme ne vakavasti. Ryhmämme jäsenet puhkuvat tulevan seikkailun innoittamaa tarmoa.

Nyt eivät polvet tutise! Keltaiset kypärät päähän ja menoksi!

Jo heti astuessamme sisään “kolmannen kerroksen” eli katutason aukosta sisään, meitä kohtaa henkeäsalpaava muotoilun näkymä. Siinä meni hetki töllistellessä ja ihmetellessä. Kyllä ammattilaiset osaavatkin.

Kohtaamme mitä hurjempia vaaroja. Tässä mitä hurjin pudotus neljännestä kerroksesta. Vaikka vaaralliset paikat olivatkin turvattu, kannatti katsoa mihin astuu.

Näkymä ulkomaailmaan..

Kaisa-taloa rakentavat “alkuasukkaat” eivät välittäneet meistä tunkeilijoista, sillä olimme pukeutuneet asianmukaisiin tamineisiin. He tekivät uljaina työtä, jota me seurasimme hiiskumatta, sillä yksikin pieni liike olisi aiheuttanut epäilyksiä.

Rullaportaat oli raahattu jo rakennuksen sisään niiden koon takia. Vaikeaa niitä olisi ikkunasta sitten sisään työnnellä, kun seinät ovat valmistuneet..

Kevät toi, kevät toi muurarin?

Ryhmämme sukeltaa vailla pelkoa syvemmälle syövereihin.

Robocop tai Terminator voisi asua täällä.

Selkeää todestusaineistoa dinosaurusten käyskentelystä Kaisaniemessä mesotsooinen maailmankaudella. Olen tästä täysin vakuuttunut.

Kaisa-talon uumenissa asustaa näemmä myös lohikäärme. Tämä luola löytyy pohjakerroksista.

Taikatiukujen metsä.

Yksi ulospääsyistä, joka nousee Metsätalon edustalle.

Asetelma pimeydessä.

Muistoja vanhasta opiskelijakirjastosta..

Työmaahuumoria parhaimmillaan.

Kuvat ja kuvatekstit

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Tietoähky uhkaa ihmiskuntaa!

Tohtori Andrew Whitworth on huolissaan. Hän on huolissaan maailmaa pommittavasta informaation tulvasta. Hän on huolissaan mitä se tekee lapsille, mitä se tekee maailmalle. Hän vertaa tätä sisältöjen tulvaa ylensyömiseen, liikalihavuuteen.

– Pelastakaa tietoähkyn uhrit!

Kollektiivisesti maailmamme viisastuu päivä päivältä. Tietoa tunkeutuu tajuntaamme ilman omaa tahtoamme. Kellopeliappelsiinin Alexin kokemukset käyvät toteen.

Alex Kellopeliappelsiini-elokuvasta

Tiedon avulla ihmiskunta ymmärtää maailmaa. Kollektiivisesti ihmiskunta kurkottelee yhtenä orgaanina kohti aina huikeampia saavutuksia, mutta yksilötasolla ihmisillä on selkeitä vaikeuksia käyttää saatavilla olevaa tietoa hyödykseen. Tai sanotaanko, ettei kaikelle mielenkiintoiselle tiedolle ole aikaa. Tämä taas saa aikaa riittämättömyyden tunnetta ja turhautumista.

” Pannaan pensselit santaan ja rukkaset naulaan.
Eihän tässä muukaan auta.
Kohta varmaan täytyy sovitella köyttäkin kaulaan.
Kun ei
aivot riitä jukulauta”.

(Muunnelma Irwin Goodmanin Kun ei rahat riitä  –kappaleesta)

– Me uimme kuin ankat tiedonlammikon pinnalla, mutta emme sukella. Tämän taksia meitä uhkaa pinnallistunut tietoisuus ja passiivinen asenne informaatiota ja maailmaa kohtaan, Tohtori Whitworth selvittää.

Uimme tiedonlammikossa kuin ankat konsanaan

Median ylitarjonta ei anna kiireiselle nykyihmiselle mahdollisuuksia kerätä laajaa ja puolueetonta näkemystä päivän kuumimmista uutisista. Helsingin Sanomien lisäksi Savon Sanomien, Karjalaisen ja Turun Sanomien lukeminen sekä television päivittäisien uutislähetysten seuraaminen vievät aikaa yhteensä monta tuntia. Yleisö sisäistää vain yhden näkökulman aiheeseen, sillä jaksaa lukea hädin tuskin yhden lehden päivässä.

Tohtori Whitworth on aloittanut taiston informaatio ähkyä vastaan. Information obesity –kirja on ensimmäinen vastaisku. Kirja on suunnattu kaikille, jotka ovat huolestuneita informaatiotulvan vaikutuksesta itseensä ja lapsiinsa.

Information Obesity-kirjan kansi

– Informaatio on siitä mielenkiintoinen lähde, että se solun lailla jakautuu eteenpäin kulkiessaan. Tieto siis tuplaantuu, se on dynaamista ja monimuotoista. Mutta kysymys on enemmänkin laadusta.

Andrew Whitworth kertoo ettei esimerkiksi katsele televisiota ollenkaan.

– Televisio on äärimmäisen passivoiva laitos. Mittauksien mukaan ihmisen aivokäyrä on televisiota katsellessa sama kuin nukkuessa. Televisiota katsellessa muutut kuluttajaksi.

Pahimmaksi skenaarioksi Whitworth listaa Internetin muuttuvan television kaltaiseksi passivoivaksi viihdyttäjäksi.

– Meidän täytyy olla aktiivisia; osallistua, olla interaktiivisia, kommunikoida ja kritisoida.

Andrew Whitworth luennoi Metsätalolla

Monet kritisoivat Facebookin ja muiden sosiaalisen median sovellutuksien olevan kevyttä viihdehuttua ja ettei ystäville kirjoittamisessa ole mitään järkeä. Andrew Whitworth on eri mieltä. Vaikka kohderyhmä on tuttu ja ei niin suuri, käyttäjä on aktiivinen ja tuottaa itse sisältöä.

– Vaikka ”vain” sata henkeä seuraa blogiani, määrä on kuitenkin sata ihmistä, sitä ei sovi väheksyä, Whitworth summaa.

Kirjasto väelle Whitworth haluaa lähettää erityisiä terveisiä:

– Puhukaa samaa kieltä keskenänne ja asiakkaittenne kanssa. Pienikin sananmuutos saattaa tuoda asiallenne paljon enemmän huomiota. Pidättäytykää ammattisanastosta ja terminologiasta, tehkää viestistänne selkeä ja ymmärreltävä kaikille.

Kuuntele Andrew Whitworthin luento

Kirjoittaja

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Helena Hiltunen
Lähde 1
Lähde 2

SearchAdaptor – hakuapu tietokantojen välille

SearchAdaptor on Terkossa kehitetty väline tiedonhakujen siirtämiseen tietokantojen välillä. Työkalun avulla voi tuottaa eri tietokantoihin sopivia hakulausekkeita ja muuntaa niitä tietokannasta toiseen. (esim. TUHAT, PubMed, Web of Science, Scopus).

Käyttöesimerkki: PubMedissa on tehty tarkka haku, jonka tulokset voidaan ottaa ulos PMID-numeroiden listana. Tämä syötetään SearchAdaptoriin, joka palauttaa mm. valmiin hakulausekkeen Web of Sciencen ymmärtämässä muodossa. Kopioidaan se ja liitetään tämä WoSin Advanced Search -hakukenttään ja suoritetaan haku. Nyt käytössä on tarkka hakutulos, josta voidaan tehdä bibliometrinen analyysi.

SearchAdaptor soveltuu hyvin erilaisiin arviointeihin. Palvelu on kaikille avoin. Voit tutustua SearchAdaptoriin osoitteessa: http://www.terkko.helsinki.fi/searchadaptor/

Opinnäytteet verkkoon – monta hyvää syytä

Opinnäytteen pdf-version julkaiseminen yliopiston digitaalisessa arkistossa on suositeltava ratkaisu monestakin syystä.  Tekijän kannalta merkittävin etu lienee se, että verkkojulkaisuna opinnäyte on huomattavasti paremmin kaikkien kiinnostuneiden saavutettavissa kuin paperinen arkistokappale tai pelkästään tekijän hallussa oleva sähköinen versio.  Lisäksi yliopiston digitaalisessa arkistossa julkaistuilla opinnäytteillä on muuttumaton verkko-osoite ja pysyvä tekninen ylläpito. Tästä johtuen esimerkiksi eri aikoina ja eri foorumeilla esitetyt viittaukset opinnäytteeseen ja sen verkko-osoitteeseen ovat aina ajan tasalla.

Väitöskirjojen verkkojulkaiseminen on monilla tieteenaloilla muodostunut jo vakiintuneeksi käytännöksi, joka nopeuttaa ja tehostaa tieteellistä kommunikointia.  Myös gradun verkkojulkaiseminen voi olla tärkeä askel aloittelevan tutkijan uralla. Näkyvyys verkossa voi tuottaa huomattavan määrän viittauksia muissa julkaisuissa. Toisaalta verkossa julkaistu opinnäyte voi toimia myös yleisemmin työnäytteenä, jonka avulla tekijän on helppo markkinoida omaa osaamistaan tutkimuksen toteuttamisessa ja raportoinnissa sekä aihepiirin syvällisessä hallinnassa.

Opinnäytteiden verkkojulkaisemisesta hyötyy myös kirjasto. Etenkin gradujen tapauksessa asia on merkittävä. Kirjaston kokoelmassa olevat gradujen arkistokappaleet ovat usein varsin kysyttyä aineistoa, mutta käytettävissä vain kirjaston tiloissa tai maksullisina kaukolainoina. Verkossa julkaistujen opinnäytteiden osalta tällaisia rajoituksia ei ole. Niinpä opinnäytteiden verkkojulkaiseminen tukee kirjastoa sen palvelutehtävässä ja helpottaa sisällöistä kiinnostuneiden asiakkaiden tiedonhankintaa ja -käyttöä.

Kirjaston kannalta kyse on myös tila- ja kustannussäästöistä, joita on mahdollista saada pidemmällä aikavälillä, jos esimerkiksi verkossa julkaistujen gradujen sidotuista arkistokappaleista luovutaan tai ne voidaan sijoittaa muualle kuin kirjastoon. Säästöjä voidaan saada myös esimerkiksi kaukolainatilausten ja paperiversioiden käsittelyyn liittyvän työn vähentyessä.

Valtiotieteellisen tiedekunnan opinnäytteiden latauslukuja E-thesiksessä

Jonkinlaista osviittaa verkko-opinnäytteiden suosiosta voidaan saada pdf-tiedostojen latauslukuja koskevista tilastoista.  Esittelen seuraavaksi esimerkkinä Helsingin yliopiston  E-thesis-kokoelmassa julkaistujen valtiotieteellisen tiedekunnan gradujen ja väitöskirjojen latauslukuja ajanjaksolla tammi-toukokuu 2010. Tarkasteluni perustuu Simplestats-ohjelman tuottamiin tilastolukuihin.  Lopuksi esittelen hieman Google Analytics -palvelun tarjoamia tietoja E-thesiksen verkkosivujen käytöstä vastaavana ajanjaksona.

Latauslukuja käsiteltäessä on syytä korostaa, että ne eivät kerro mitä ladatuilla tiedostoilla tehdään. Latausluvut eivät siis suoranaisesti kerro todellisesta käytöstä, vaan lähinnä osoittavat, kuinka paljon huomiota verkko-opinnäytteet saavat osakseen.

Alla olevassa taulukossa 1 kuvataan E-thesis-palvelussa olevia valtiotieteellisen tiedekunnan gradujen yhteismäärää oppiaineittain sekä graduihin kohdistuneita latauskertoja tammi-toukokuussa 2010.  Taulukon toinen sarake osoittaa latausten yhteismäärän koko mainitulla viiden kuukauden jaksolla. Kolmas ja neljäs sarake puolestaan kertovat yksittäisiin graduihin kohdistuneiden latausten ääripäät eli oppiaineittain latausluvut graduista jotka ovat saaneet vähiten ja toisaalta eniten latauksia kyseisen ajanjakson kuluessa.

Oppiaine Graduja yht. Latauksia yht. Vähiten

latauksia

Eniten

latauksia

Kehitysmaatutkimus 2 146 72 74
Käytännöllinen filosofia 7 625 17 182
Sosiaalipsykologia 14 1590 62 189
Sosiologia 78 3008 18 238
Viestintä 19 1962 18 362
Yhteiskuntahistoria 14 1306 17 192
Yhteiskuntapolitiikka 15 1347 21 203
Yleinen valtio-oppi 18 1421 14 255

Taulukko 1. E-thesis-palvelussa julkaistujen valtiotieteellisen tiedekunnan gradujen määrä ja niihin liittyviä latauslukuja oppiaineittain tammi-toukokuussa 2010.

Taulukko 1 osoittaa,  että  graduja ladataan verkosta suhteellisen paljon, mutta toisaalta vaihtelu yksittäisten gradujen latausmäärissä on varsin suurta.  Suurimmillaan ero ääripäiden välillä on viestinnän graduissa, joissa ”suosituin” gradu on saanut 362 kpl latauksia, kun taas ”vähiten suosittu” on saanut vain 18 latausta.

Syitä latausmäärien suureen vaihteluun on varmasti monia. Oletettavasti asiaan vaikuttaa positiivisesti esimerkiksi gradun otsikosta tai tiivistelmästä ilmenevä aiheen yleisempi kiinnostavuus. On myös ilmeistä, että tekijän oma aktiivisuus työnsä markkinoinnissa, esimerkiksi  tiedottamalla julkaisusta ja sen sisällöstä eri foorumeilla, näkyy kohonneina latauslukuina .  Lisäksi on syytä muistaa, että uusimpia julkaisuja seurataan enemmän ja ne saavat tästä johtuen myös enemmän latauksia kuin jo pidempään verkossa olleet. Uusimmat julkaisut ovat E-thesiksessä myös parhaiten tarjolla sikäli, että tiedot uutuuksista tulevat suoraan näkyviin esimerkiksi kunkin tiedekunnan opinnäytteitä sisältävän kokoelman etusivulle.

Vastaavat tilastoluvut väitöskirjojen osalta ilmenevät alla olevasta taulukosta 2.

Oppiaine Väitöskirjoja yht. Latauksia yht. Pienin määrä

latauksia

Suurin määrä

latauksia

Kehitysmaatutkimus 3 397 117 140
Käytännöllinen filosofia 13 1239 53 218
Sosiaalipsykologia 34 4504 20 480
Sosiologia 75 7921 19 315
Viestintä 12 1396 21 332
Yhteiskuntahistoria 18 387 22 249
Yhteiskuntapolitiikka 44 5108 14 432
Yleinen valtio-oppi 26 1082 24 246

Taulukko 2. E-thesis-palvelussa julkaistujen valtiotieteellisen tiedekunnan väitöskirjojen määrä ja niihin liittyviä latauslukuja oppiaineittain tammi-toukokuussa 2010.

Taulukon 2 perusteella yksittäisten väitöskirjojen latausmäärien vaihtelu eri oppiaineissa on useimmissa tapauksissa jopa suurempi kuin gradujen kohdalla.  Latauslukuihin vaikuttaa luultavasti samoin kuin gradujen tapauksessa mm. otsikon ja tiivistelmän herättämä kiinnostus. ”Suosituimpien” väitöskirjojen kohdalla luultavasti korostuu graduja enemmän niiden uutuusarvo eli uusimmat julkaisut saavat graduja laajemmin huomiota sekä tiedeyhteisön että muiden yleisöjen piiristä.

Toisaalta myös gradut voivat saada huomattavan määrän latauksia ja jopa ohittaa ”suosiossa” saman alan väitöskirjat, kuten em. taulukkojen vertailu osoittaa: viestinnän alalla eniten latauksia saanut (362 kpl) ohittaa samalla alan ”suosituimman” väitöskirjan (332 kpl).

Mistä ja miten E-thesikseen?

Google Analytics –palvelun antamat tiedot E-thesiksen sisältöjen (verkkosivut ja pdf-tiedostot) käyttäjistä ajanjaksolla tammi-toukokuu 2010 tarjoavat jonkin verran mielenkiintoista lisätietoa. Maittain tarkasteltuna  E-thesiksen käyttäjistä on tilastojen mukaan 80,72 % Suomesta, jonka jälkeen eniten  kävijöitä on Yhdysvalloista,  Ruotsista ja Englannista. Kaikkiaan kävijöitä oli peräti 170 eri maasta, joista käyntien määrällä mitaten 10 aktiivisinta on esitetty taulukossa 3.

Maa Käyntien määrä %
Suomi 155 194 80,72
Yhdysvallat 4521 2,35
Ruotsi 3301 1,72
Englanti (UK) 2662 1,38
Intia 2504 1,30
Saksa 2185 1,14
Ranska 1050 0,55
Kanada 866 0,45
Malesia 795 0,41
Kiina 789 0,41

Taulukko 3. E-thesis-palveluun liittyvillä sivuilla käyneet vierailijat maittain käyntimäärien perusteella, ajanjakso tammi-toukokuu 2010.

Kiinnostava tieto on myös se, miten E-thesikseen tullaan. Tilastojen mukaan 51 % käyttäjistä päätyy E-thesiksen sisältöihin hakukoneiden välityksellä. Lisäksi 36 % käyttäjistä tulee viittaavien sivustojen kautta ja 12 % suoraan (käyttämättä hakukoneita tai linkkejä muilta sivuilta). Mainittakoon vielä, että hakukoneista täysin ylivoimainen on Google, jota käyttää  97 % E-thesikseen tulevista käyttäjistä.  Googleen opinnäytteet myös indeksoituvat hyvin nopeasti, noin viikon kuluessa verkkojulkaisemisesta.

E-thesikseen liittyviä tilastoja on aiemmin käsitellyt myös Jyrki Ilva laajassa artikkelissaan Ystävämme Google: E-thesiksen tilastojen kertomaa (Tietolinja 1/2006).

Kirjoittaja

Mika Holopainen
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto, Valtiotieteet
Helsingin yliopiston kirjasto

Selvitys kirjastoalan työllisyystilanteesta

Kirjastoalalla on jo jonkin aikaa puhuttu suurten ikäluokkien eläköitymisestä, ennustettu työvoimapulaakin. Alan koulutus on ollut viime vuodet jatkuvassa muutostilassa ja erilaisia pätevöitymis- ja täydennyskoulutuksia on järjestetty ympäri maata.

Aiheesta tekemäni selvityksen perusteella vuosina 2004 – 2010 on suoritettu keskimäärin 113 kirjastoalan ammatillista tutkintoa vuodessa. Suuri osa näistä on ollut näyttötutkintoja ja oppisopimuskoulutuksia.

Ammattikorkeakouluissa kirjastoalan pätevyyden saavuttaneita on ollut noin 72 vuodessa. Yliopistoissa kirjastoammatillisesti pätevöittäviä tutkintoja on tarkastelujaksolla suoritettu varmuudella vähintään 84 vuodessa, mutta todennäköisesti todellinen määrä on 50 – 70 tätä suurempi, sillä suuri osa suoritetuista informaatiotutkimuksen aineopintokokonaisuuksista ei tule suoraan tutkinnon osaksi.

Odotettu eläköitymisaalto on nyt jo pitkällä. Eniten työntekijöitä on lähtenyt eläkkeelle yleisistä kirjastoista, mutta myös esimerkiksi valtion eläkelain piirissä olevia kirjastotyöntekijöitä on jäänyt eläkkeelle keskimäärin 37 vuodessa aikavälillä 2005 – 2009.

VaEL -vakuutetut ovat suurimmaksi osaksi (78%) yliopistokirjastojen henkilöstöä ja heidän yhteismääränsä oli vuoden 2009 lopussa 1188.

Minkäänlaisesta työvoimapulasta ei kuitenkaan toistaiseksi ole näkynyt merkkejä. Kirjastoalan työttömien työnhakijoiden lukumäärä on vuosina 2008 – 2010 vaihdellut välillä 479 – 621, avointen työpaikkojen lukumäärä puolestaan välillä 14 – 77.

Yleisen kirjaston kirjastonhoitajissa työttömiä työnhakijoita on tarkastelujaksolla ollut koko ajan keskimäärin 18 kutakin avointa työpaikkaa kohden, tieteellisen kirjaston kirjastonhoitajissa noin 27 työtöntä työpaikkaa kohden ja kirjastovirkailijoiden kohdalla noin 22.

Maantieteellisesti kirjastoalan työttömät ja avoimet työpaikat sijoittuvat suhteellisen tasaisesti samoille alueille, vaikkakin esimerkiksi Oulun lääni erottuu alueena, jolla työllisyystilanne on työttömien työnhakijoiden näkökulmasta selvästi keskimääräistä hankalampi.

Tämä selittynee osin sillä, että Oulun seudulla on paljon alan koulutusta.

Vaikka kirjastotyö on monien rutiinitehtävien automatisoiduttua muuttunut yhä vaativammaksi, tilapäisellä, ei-kirjastoammatillisella työvoimalla on iso rooli kirjastojen toiminnassa.

Yleisten kirjastojen puolella vakituisenkin henkilöstön koulutustaso on ollut laskussa, minkä vuoksi lain edellyttämiä kelpoisuusvaatimuksia on päädytty uudistamaan. Uusi, 1.1.2010 voimaan tullut asetus edellyttää, että kunnan kirjastotoimen henkilöstöstä 45 prosentilla on korkeakoulututkinto ja 35ov/60op kirjastoalan opintoja.

Johtotehtäviin vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto ja kirjastoalan opinnot. Nähtäväksi jää, parantaako uudistus kirjastopalveluiden tarjonnan alueellista tasa-arvoa vai toimiiko se päinvastoin vain lisäkimmokkeena virkojen yhdistämisille ja täyttämättä jättämisille.

Yksi selvityksen keskeisistä havainnoista on, että tieteellisten kirjastojen osalta tietoa on saatavilla selvästi vähemmän kuin yleisten: esimerkiksi tieteellisten kirjastojen rekrytointipolitiikasta ja osaamistarpeista ei ole Suomessa tehty juuri minkäänlaista tutkimusta. Myöskään tulevaa eläköitymistä ei ole kootusti selvitetty.

Kirjastojen omat tilastonkeruujärjestelmät toimivat kyllä erinomaisesti niin tieteellisten kuin yleistenkin kirjastojen puolella, ja avoimista tietokannoista löytyy olennaista dataa myös henkilöstöasioista kuten kirjastoissa tehdyistä henkilötyövuosista.

Yleisistä kirjastoista poiketen tieteelliset kirjastot tilastoivat kirjastoissa tehtyjen henkilötyövuosien lisäksi myös henkilöstönsä kokonaismäärän, joka oli vuoden 2009 lopussa 2052,5. Tiedot henkilöstön ikärakenteesta, joka on eläköitymisennusteita laadittaessa keskeinen muuttuja, täytyisi kuitenkin haravoida eri lähteistä.

Jonkinlaista suuntaa antaa valtion palvelusrekisteri, jonka mukaan 31.12.2009 valtion eläkelain piirissä olevista kirjastoammateissa toimivista eläkevakuutetuista oli ennen vuotta 1949 syntyneitä 213 eli 17,9% ja vuosina 1950 – 1959 syntyneitä 403 eli 33,9%.

Niin tieteellisissä kuin yleisissäkin kirjastoissa tuleva työvoimatarve riippuu tietenkin ensisijassa poliittisista päätöksistä, ei eläköitymismääristä sinänsä.

Tieteellisissä kirjastoissa tehtyjen henkilötyövuosien kokonaismäärä ei ole juurikaan muuttunut suuntaan tai toiseen vuoden 2005 jälkeen, mutta yhä enemmän on paineita siihen, että eläköitymisen kautta avoimeksi jääviä virkoja yhdistetään ja lakkautetaan.

Nyt valmistunut selvitys on laadittu kirjasto- ja informaatioalan valtakunnallisen koulutustyöryhmän tilauksesta.

Kirjoittaja

Kaisa Luoma

E-kirjastouutisia 1/2011: uusia sisältöjä ja liittymiä

E-hankkijoilla ja e-aineistojen käyttöönsaattajilla ollut vilskeinen syksy ja vuodenvaihde.  Alkusyksyllä saatettiin päätökseen jo keväällä aloitettu NELLIn käyttöliittymäremontti. Syyskuussa alkoi linkityspalvelumme uuteen ohjelmaversioon, SFX 4:een siirtymisen valmistelu: asetusten säätö ja lehtiaktivointien siirto uuteen instanssiin.  Syksyllä järjestettiin myös runsaasti koekäyttöjä, joista aika monet johtivat hankintapäätöksiin. Loppusyksyllä kampuskirjastojen  ja keskitettyjen palvelujen e-hankkijoita työllistivät aineistotilausten uusinnat tai lopetukset sekä uudet tilaukset. Vuodenvaihteessa ja alkuvuodesta on riittänyt hommia uusien aineistojen käyttöön saattamisessa ja muutamien aineistojen osalta käytöstä poistamisessa.

Seuraavassa kerrotaan siitä, mitä uutta on tullut tarjolle tai poistunut e-kirjastovalikoimistamme.  Ihan jokaista yksittäistä e-lehteä tai e-kirjaa ei tässä ole mahdollista luetella. Tärkeimmistä uusista  tai valikoimista poistuneista sisällöistä,  muuttuneista käyttöliittymistä ja muista e-aineistomuutoksista on toki kerrottu jo e-kirjastouutisblogissamme, mutta kokoava yhteenveto saattaa silti olla paikallaan.

Lopuksi ennakkotietoa parista kevään koulutustilaisuudesta.

Uusi linkityspalveluvalikko

Linkityspalveluvalikon uusiminen ajoitettiin samaan yhteyteen kuin linkityspalvelumme ohjelmaversion vaihdos. Kaikelle kansalle näkyviin uusi valikko tuli vasta tämän vuoden puolella, (17.1.) vaikka sen tulosta ehdittiin varoittaa henkilökuntaa jo viime vuoden puolella, yhtenä niistä muutamistakin ajankohdista, jolloin uuteen ohjelmaversioon perustuva instanssin piti tulla tuotantokäyttöön jokusen päivän sisällä. Alun perin noin 6 viikon mittaiseksi ennakoitu siirtymäkausi venyi noin kolminkertaiseksi, kiitos/kirous uuteen versioon liittyvien ohjelmavirheiden, bugien.

Pitkä odotus palkittiin, voisi miltei sanoa. Tarjolla on nyt visuaalisesti huomattavasti näyttävämpi, värikkäämpi ja toivottavasti myös käyttäjäystävällisempi palveluvalikkosivu, johon on lisätty pari aivan uutta palveluakin. Uutta on mm. mahdollisuus saada esiin pysyvä linkki kyseiselle palveluvalikkosivulle ja siten myös kyseiseen lehteen. Monien lehtien osalta on tarjolla myös mahdollisuus siirtyä lukemaan kyseisen lehden uusimpia artikkeleita FeedNavigatorista. (Lisätietoa –>)

Mitä kaikkien kampusten kannalta kiinnostavaa uutta e-aineistoissa?

Proquest- ja CSA tietokantoja  samassa uudistuvassa käyttöliittymässä

All-New Proquest – Proquest esitteli jo viime vuoden puolella uutta uljasta käyttöliittymäänsä, jossa on tarjolla sekä meillä aiemmin Proquest –tietokantoina että CSA tietokantoina tunnettuja aineistoja. Tämä merkitsee kymmenien tietokantojen valikoimaa, josta löytyy vähän kaikkien kampusten tieteenalojen kannalta kiinnostavia aineistoja.

Kyseessä uuden aikakauden käyttöliittymä, joka monine haku-, jatkohaku ja selausmahdollisuuksineen vaikuttaa varsin lupaavalta käyttäjän kannalta.  Jo nyt on mahdollisuus kokeilla tuttujen tietokantojen käyttämistä uudella tavalla, vaikka liittymää viilaillaan vielä (Lisätietoa –>).

Laaja tutkimusmenetelmäkäsikirjasto nyt omalle näyttöruudulle

SAGE Research Methods Online on palvelu, johon sisätyviä metodikirjoja on hankittu useampaankin Helsingin yliopiston kirjastoyksikköön varsinkin Keskustakampuksella. Kyse on jossain määrin muillakin kampuksilla käytetyistä metodikirjoista, joita on hyödynnetty käsikirjan tapaan. Nyt tämä metodikirjasto käytettävissä omalta tietokoneruudulta  ja kulloinkin tarvittava tieto helpommin haettavissa. (Lisätietoa–>)

Kattavammin tietoa konferenssijulkaisuista

Conference Proceedings Citation Index hankittiin tutkimuksen arvioinnin tarpeisiin vuodeksi 2011.  Konferenssijulkaisut ovat monilla tieteenaloilla keskeisiä julkaisufoorumeita, nyt myös niiden osalta on mahdollista tehdä  julkaisemiseen ja viittamiseen liittyviä bibliometrisia analyyseja.  Aineisto on käytettävissä Web of Science -kokonaisuudessa. Tarjolla ovat sekä Science että Social Sciences & Humanities -alatietokannat.

Mitä uutta Keskustakampuksen tutkijoille ja opiskelijoille?

Uusia hakuteoksia ja käsikirjoja eri aloilta

Sanomalehtiä ja muuta antoisaa historiasta kiinnostuneille

Pravda ja muuta kiintoisaa Venäjän tutkijoille

Kansalliskirjaston slaavilainen kirjasto on hankkinut yliopistolaisten käyttöön seuraavat Venäjän tutkijoille kiinnostavat aineistot:

  • Pravda Digital Arcive – Pravdan digitaalinen arkisto kattaa vuodet 1912-2009. Myös Pravdan uusimmat numerot vuodesta 2010 alkaen on saatavilla e-versiona EastViewn palvelun kautta: hae Nellin lehti-hausta.
  • Vestnik Evropy (ven. Вестник Европы, Euroopan sanansaattaja) on Nikolaj Karamzinin – kuuluisan kirjailijan ja historioitsijan – perustama vaikutusvaltainen kirjallisuuden ja historian lehti.
  • Early Russian Cinema -palvelu sisältää digitoituna 57 elokuvalehteä, jotka ovat ilmestyneet Venäjän keisarikunnan alueella 1900-luvun alussa.

(Lisätietoa–>)

Mitä muutoksia Meilahden, Kumpulan ja Viikin kampusten tutkijoiden ja opiskelijoiden e-kirjastovalikoimissa?

Uusia ja muuttuneita nimekkeitä Nature-lehdissä

  • Nature Research Journals -kokonaisuuteen: Nature Communications
  • Nature Reviews -kokonaisuuteen:
    Nature Reviews Cardiology (formerly Nature Clinical Practice Cardiovascular Medicine)
    Nature Reviews Clinical Oncology (formerly Nature Clinical Practice Oncology)
    Nature Reviews Endocrinology (formerly Nature Clinical Practice Endocrinology & Metabolism)
    Nature Reviews Gastroenterology and Hepatology (formerly Nature Clinical Practice Gastroenterology and Hepatology)
    Nature Reviews Nephrology (formerly Nature Clinical Practice Nephrology)Nature Reviews Neurology (formerly Nature Clinical Practice Neurology)
    Nature Reviews Rheumatology (formerly Nature Clinical Practice Rheumatology)
    Nature Reviews Urology (formerly Nature Clinical Practice Urology)

Uutuuksia fyysikoille ja kemisteille

  • IOP Historical Archives on Institute of Physicsin julkaisemien lehtien historiallinen arkisto,  jossa on lehtien vanhoja volyymeja vuosilta 1874-1999.
  • SpringerMaterials -hakuteos on systemaattinen artikkelikokoelma fysikaalisten tieteiden eri osa-alueista.
  • Reaxys tietokannan sisältö on ei ole uusi, mutta web-pohjainen käyttöliittymä kemian alan CrossFire-tietokantoihin (Beilstein ja Gmelin) sen sijaan on.

Lopetettuja aineistoja

  • CRCnetBASEn aiheenmukaisten kirjapakettien (Environetbase, Foodnetbase, Mathnetbase, Neurosciencenetbase, Statsnetbase) tilauksia ei enää uusittu osaksi kohonneiden kustannusten, osaksi sen vuoksi, että huomattavaa osaa paketteihin sisältyvistä kirjoista käytettiin suhteellisen vähän.
  • INSPECin jätettiin sekin uusimatta. ( INSPEC = tietojenkäsittelytieteen, informaatioteknologian, tietoliikenteen, fysiikan, elektroniikan ja sähkötekniikan alojen kansainvälinen kirjallisuusviitetietokanta.)

Lisää paukkuja e-aineistojen käyttöönsaattamiseen!

E-aineistot ovat kasvava osa kokoelmiamme. On tärkeää, että kirjaston henkilöstö oppii tuntemaan näitä kokoelmia yhä paremmin  ja osaa opastaa asiakkaita niiden löytyvyyteen ja käyttöön liittyvissä kysymyksissä. Tähän liittyvän osaamisen kasvattamiseksi järjestetään 18.3. koulutustilaisuus ajankohtaisista e-kirjastokysymyksistä. Perjantai-aamupäivän tilaisuudessa kerrotaan mm. e-lehtipalveluistamme,  jotka ovat kehittyneet ja edelleen laajenemassa, kiitos mm. uuden linkityspalveluvalikon ja Meilahden kampuskirjastossa kehitellyn FeedNavigator-uutuusseurantapalvelun laajeneva käyttöönoton. Tarkoitus on esitellä myös kasvavia e-kirjakokoelmiamme ja niiden löytyvyyteen ja käyttöön liittyviä kysymyksiä.

E-aineistojen hankintaan ja käyttöön saattamiseen liittyvät työprosessit ovat uudessa uljaassa kirjasto-organisaatiossamme vasta muotoutumassa. Tällä alueella tarvitaan tiivistä yhteistyötä  kampuskirjastossa työskentelevien, aineistojen sisältöjä ja käyttöä tuntevien tietoasiantuntijoiden ja keskitetyissä palveluissa e-kirjastotehtävissä työskentelevien välillä. Maaliskuun loppupuolella (25.3) järjestetään iltapäivän mittainen työseminaari edellä mainitulle henkilöstöryhmille. Seminaarin työnimenä on Lisää paukkuja e-aineistojen käyttöön saattamiseen.

Kirjoittaja

Eeva Peltonen
Kirjastonhoitaja
Keskitetyt hankinta- ja metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

E-kirja avuksi kurssikirjapulaan?

Toimivat kurssikirjapalvelut ovat merkittävä opintososiaalinen etu yliopisto-opiskelijoille. Helsingin yliopiston kirjaston asiakkaille suunnattujen käyttäjäkyselyiden vastauksista käy ilmi, että myös opiskelijat arvostavat mahdollisuutta saada tarvitsemansa tenttikirjat lainaksi niiden ostamisen sijaan. Niin ikään opiskelija-asiakkaiden antaman kriittisen palautteen kärki kohdistuu kurssikirjoihin: kirjaston hankkimat nidosmäärät eivät riitä kaikille tentteihin valmistautuville.

Kurssikirjapula ei sinänsä ole tämän ajan ilmiö; Opiskelijakirjaston historiankirjat kertovat, että asiakkaat ovat valitelleet kurssikirjojen puutetta kirjaston olemassaolon alkumetreiltä koko sen pitkän historian ajan. Kaikesta huolimatta suomalaiset yliopisto-opiskelijat ovat onnekkaampia kuin useimmat opiskelijat kautta maailman, sillä edes muissa Pohjoismaissa yliopistokirjastoilla ei ole varaa tai politiikkaa tarjota samassa määrin kurssimateriaalia kuin meillä Suomessa.

Lainattava kurssikirja on loistava tuote, mutta sen saatavuus on ainakin ajoittain huono. Jos massatenttiin osallistuu esimerkiksi kaksisataa opiskelijaa, on kirjaston mahdotonta hankkia jokaiselle oma tenttikirjapaketti lainattavaksi. Kurssikirjojen saatavuutta on Helsingin yliopiston kirjastossa tosin viime vuosina parannettu ostamalla resurssien puitteissa lisäkappaleita kaikkein kysytyimpiin kirjoihin, mutta käytetyimpien kirjojen pitkät varausjonot ovat silti jäljellä.

Opettajat valitsevat kurssiensa tenttivaatimuksiin kuuluvat kirjat. Toisinaan joukossa on myös loppuunmyytyjä tai toistaiseksi julkaisemattomia teoksia, joita kirjaston on vaikea tai mahdoton hankkia. Yliopiston käytössä oleva e- kirjasto sisältää paljon eri tieteenalojen aineistoja, joita toivoisi opettajien hyödyntävän kurssimateriaalina.

”Tenttikirjoja on toivottoman vähän ja etenkin päätenttikieroksilla teoksia on hyvin mahdotonta saada” (Asiakaskyselyn palautteesta 2010.)

”Etenkin kurssi- sekä menetelmäkirjallisuuden saatavuus on usein heikkoa, sellaisten teosten, jotka ovat jatkuvasti nollassa eli kaikki yksilöt lainassa, kappalemääriä pitäisi lisätä.” (Asiakaskyselyn palautteesta 2010.)

Kirjasto on hakenut parannusta kirjojen saatavuuteen hankkimalla kurssikirjoista myös e-kirjan aina, kun sellainen on ollut saatavana. E-kirjojen tarjonta, käyttöalustat, käyttöehdot ja hinnoittelumallit vaihtelevat eri palveluntarjoajien kesken suuresti ja ovat paljolti vasta muotoutumassa.

Ei ole olemassa yhtä e-kirjakauppiasta, jonka valikoimiin kuuluisivat kaikki markkinoilla olevat e-kirjat. Erityisesti kotimaisia e-kirjoja on ollut vähän tarjolla ja varsinkin kotimaisten e-kirjojen välittäjiä todella vähän. Tästä johtuen vaihtoehtoja e-kirjatoimittajan suhteen varsinkaan kotimaista e-kirjaa hankittaessa ei läheskään aina ole.

Kirjastolla on tällä hetkellä sopimus muutaman e-kirjatoimittajan kanssa, joilla jokaisella on oma sisällöllinen tarjontaprofiilinsa. Eri kustantajilla ja välittäjillä on käyttöehtonsa ja -rajoituksensa, joiden puitteissa kirjaston tulee toimia tarjotessaan hankkimiaan e-kirjoja asiakkaittensa käyttöön. Käyttöehtoihin sisältyy yleensä tulostamiseen liittyviä rajoituksia eikä e-kirjaa voi pääsääntöisesti kaukolainata.

E-kirjalla on useita ominaisuuksia, jotka tekevät siitä sekä kirjaston että asiakkaan kannalta perinteistä painettua kirjaa kätevämmän. E-kirjojen hankintaprosessi on huomattavan nopea: kirjaston tekemän tilauksen jälkeen asiakkaalla on kirja käytettävissä muutaman päivän kuluttua, parhaimmillaan saman vuorokauden aikana.

E-kirjaa voi lukea samanaikaisesti rajaton määrä yliopiston väkeä, eikä lukemista varten tarvitse tehdä edes matkaa kirjaston tiloihin. Kirjan lukemiseen tarvitaan vain tietokone, nettiyhteys ja Helsingin yliopiston tietotekniikka- ja verkkopalvelujen käyttölupa.

Yhden e-kirjavälittäjämme (kotimainen Ellibs) palvelumalli poikkeaa ratkaisevasti muista. Palvelumalli tuli markkinoille e-kirjatarjonnan varhaisvaiheessa ja se jäljittelee painetun kirjan lainaamista kirjastosta. Välittäjä tarjoaa palvelunsa kautta kirjastolle ostettavaksi ”e-niteitä” eli käytännössä yhtäaikaisia lukuoikeuksia kyseiseen e-kirjaan hankitun määrän mukaisesti.

Asiakkaat puolestaan ”lainaavat” e-kirjan tietyksi ajaksi käyttöönsä kirjastokortillaan, jolloin se on muiden mahdollisten tarvitsijoiden ulottumattomissa. Ennen tenttiä voi siis käydä, että kaikki kirjaston hankkimat niteet – sekä paperiset että e-kirjat – ovat lainassa ja opiskelija ei saa kirjastosta käsiinsä tarvitsemaansa kirjaa.

Mahdollisesti tämän e-kirjapalvelun käyttökokemus on innoittanut Osmo Soininvaaran blogi-kirjoitukseen ”Bitit pääsivät loppumaan”. Blogissa kuvailtu epäonninen tenttiin valmistautuminen olisi voinut saada uuden käänteen, jos asiakas olisi huomannut ottaa yhteyttä kirjastoon ja tehdä hankintaesityksen.

Kirjastossa olisi voitu arvioida lisäkappaleiden hankintamahdollisuutta. Ellibs toimii yleensä  hyvin nopeasti ja sitä kautta hankittava e-kirja olisi voitu saada käyttöön paljon lyhyemmässä ajassa kuin painettu kirja parhaimmillaankin.

”Mielestäni uusien teoksien hankinnan voisi keskittää nimenomaan elektroniseen aineistoon. Nyt elektronisia kirjoja on jonkin verran, mikä on hyvä asia, mutta kirjaston pitäisi ottaa asiakseen oikean ja kattavan elektronisen aineiston hankkimisen. Monille, kuten minulle, on aivan yksi ja sama asia, lukeeko kirjan ruudulta vai paperilta.” (Asiakaskyselyn palautteesta 2010.)

”Lisää kurssikirjoja saataville, joko sähköisesti tai kirjoina”. (Asiakaskyselyn palautteesta 2010.)

Toistaiseksi kustantajat ovat olleet haluttomia tarjoamaan kurssikirjoja e-kirjoina. Liekö tähän syynä se, että he pelkäävät painettujen niteiden myynnin romahtavan?  Käytännössä voi kuitenkin käydä niin, että jos kurssikirjasta on tarjolla e-versio, voi se lisätä painettujen kappaleiden myyntiä. Tämän olettaisi rohkaisevan jatkossa kustantajia lisäämään kurssikirjojen tarjontaa e-kirjoina.

Kirjoittajat

Seija Karvanen
kirjastonhoitaja
Keskustakampuksen kirjasto

Helsingin yliopiston kirjasto

Anneli Partanen
palvelupäällikkö
Hankinta- ja metadatapalvelut

Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Helena Hiltunen

Open Access and Open Data 2010 –konferenssi 12.-13.12.2010 Kölnissä

Viikin kampuskirjaston tietoasiantuntijat Maarit Hopeakoski-Nurminen ja Liisa Siipilehto kävivät viime vuoden joulukuussa Goportiksen organisoimassa OAOD 2010 – konferenssissa.  Saksanmatkan tuliaisina oli paljon uutta tietoa tutkimusjulkaisujen ja – aineistojen vapaasta saatavuudesta ja siihen liittyvistä kehityssuunnista.

Joulutuliaisia hankittiin myös Kölnin tunnelmalliselta joulutorilta.

Joulukuisen työmatkamme kohteena oli Kölnissä järjestetty asiantuntijakonferenssi tutkimustiedon open access -julkaisemisesta ja avoimesta datasta: Open Access and Open Data 2010 –konferenssi 12.-13.12.2010. Osallistujia oli yhteensä 111 henkilöä, kaukaisimmat Etelä- Afrikasta ja Malesiasta. Tavoitteenamme oli saada uusia kansainvälisiä näkökulmia konferenssin aiheisiin.

Kölnin kuuluisin rakennus on katedraali, joka hallitsee kaupungin keskustan näkymiä. Köln peittyi lumeen 13.12.2010

Konferenssin esittelyn mukaan tapahtuman tarkoituksena oli tarkastella, miten tutkimustiedon avoin saatavuus on laajentunut viimeisen viiden vuoden aikana ja mitä odotetaan tapahtuvan seuraavan viiden ja kymmenen vuoden sisällä. Konferenssin organisoija Goportis (the Leibniz Library Network for Research Information) on Saksan kolmen eri alan kansalliskirjaston muodostama verkosto tutkimustiedon hallinnan tehtäviä varten.

Britannia, Saksa ja Hollanti tuntuvat olevan tutkimustiedon open access –julkaisemisessa ja tutkimusaineistojen avoimessa saatavuudessa Euroopan kärkimaita. Suurin osa konferenssin puhujista oli näistä maista kotoisin.

Konferenssihotellimme

Tutkimustulosten open access sisältää kaksi keskenään erilaista kehittämiskohdetta: suunnan kohti tutkimusjulkaisujen avointa saatavuutta ja saman pyrkimyksen tutkimusaineistojen ja -datan osalta.

Tutkimusjulkaisujen (artikkelien, raporttien, monografioiden) open access -julkaisemisella tarkoitetaan yksinkertaisimmillaan julkaisun saattamista tietoverkkoon “klikkauksen päähän”. Se tarkoittaa vapaata oikeutta lukea, kopioida, tulostaa ja linkittää kokonaisia tieteellisiä julkaisuja.

Tutkimusaineistojen, tutkimusdatan ja muiden tutkimusten tausta-aineistojen avoin saatavuus on ensisijaisen tärkeää tieteen avoimuudelle. Tällä tarkoitetaan tutkimuksen tuloksena syntyneiden tietoaineistojen saattamista tutkimusyhteisön verifioitavaksi ja jatkokäytettäväksi. Myös saksalaiset ovat keränneet tietoa open access -asioista omalle sivustolleen.

Kölnissä on joka vuosi seitsemän tunnelmallista joulutoria, jotka houkuttelevat ostajia. Piipahdimme tällä katedraalin joulutorilla, joka oli täynnä iloisia ihmisiä.

Kartta Open access –liikkeen laajenemisesta

Alma Swan Devonista Britanniasta piti selkeän esityksen tieteellisen tiedon avoimen saatavuuden eduista tutkijalle, instituutiolle ja yhteiskunnalle. Hän on kehittämässä karttaa, josta voi tutkia, mitä eri puolilla maailmaa on meneillään tai on suunnitteilla open access -asioissa.

Alma Swanin kehittämästä kartasta voi tarkastella, miten open access kasvaa ja kehittyy eri puolilla maailmaa.

Kannustaminen edistäisi tutkimusdatan jakamiseen

Konferenssissa keskusteltiin vilkkaasti siitä, pitäisikö tutkimusorganisaatioiden edellyttää tutkijoilta avoimissa julkaisufoorumeissa julkaisemista tai rinnakkaistallennusta. Ilman tällaista vaatimusta tai mandaattia open access ei etene. Tutkimusaineistoja ei voida samalla tavalla vaatia avoimeen käyttöön kuin julkaisuja, koska tutkimusaineistojen jatkokäyttöön saattaminen on monimutkaista. Asiaa ei voida ratkaista yhden mallin mukaan, sillä tieteenalojen erilaisuus tutkimusaineistojen suhteen on moninaisempaa kuin julkaisujen.

Tutkijoita tulee rohkaista tutkimusdatan jakamiseen erilaisin kannustimin. Esimerkiksi viittauskulttuuria on muutettava siten, että on annettava kunnia sille jolle se kuuluu. Nykyisin tutkimusdatan tuottajaan ei suoraan viitata, vaan esim. alaviitteessä mainitaan taho tai henkilö, kenen keräämään aineistoon tutkimus perustuu. Sitaatiokulttuurin muutoksen edistämiseksi tutkijoille on tarjottava helppokäyttöiset työkalut, joilla julkaisuista voidaan tehdä linkitys tutkimusdataan (unique DATA ID).

Gert Wagnerin esittämä idea tutkijoiden yksilöidystä ID-tunnuksesta herätti keskustelua. Tutkimuksen arviointikriteerit eivät ota huomioon tutkimusdatan tuottamiseen tai jakamiseen tehtyä työtä.  Erityisesti määräaikaisten työsuhteiden yleistyessä ja julkaisupaineiden kasvaessa, ei tutkijoilla riitä tutkimusdatan jakamiseen kiinnostusta eikä aikaa.

Julkaisujen ja tutkimusdatan linkittyminen toisiinsa

Tutkimusdatan yhdistäminen julkaisuihin on tärkeää ja sen voi toteuttaa monella tapaa. DataCite on palvelu, joka tarjoaa pysyvän osoitteen myös datasetteihin ja siten mahdollistaa julkaisujen ja tutkimusaineistojen pysyvän linkittämisen toisiinsa. Linkitys voidaan tehdään myös monenlaiseen muuhun aineistoon: kuviin, artikkeleihin, skripteihin, dataan, elokuviin, karttoihin, konferenssiesityksiin, oppimateriaaliin jne. Linkitys perustuu DOI-systeemiin (The Digital Object Identifier).

Kirjastojen tulisikin avata kokoelmatietokantansa myös muulle aineistolle kuin omille kokoelmille – periaatteella: ”meillä ei ole sitä, mutta tiedämme missä se on – tässä linkki!”. Kokoelmatietokannasta tulisi portaali tieteelliseen informaatioon riippumatta siitä, missä aineisto sijaitsee. DataCiten jäseniä ovat mm. The Swedish National Data Service (SNDS) ja British Library.

Jan Veltropin esitys nanojulkaisuista (nanopublications) jäi erityisesti mieleen. Koska julkaisuja ilmestyy valtavasti koko ajan (esim. PubMed-tietokannassa julkaistaan kaksi uutta artikkelia minuutissa joka päivä), ei kukaan tutkija pysty lukemaan kaikkea omalta alalta julkaistua tietoa. Nanojulkaisujen avulla voidaan muodostaa tietotekniikan keinoin katsauksia tai tuottaa jopa uusia tutkimustuloksia yhdistämällä tietoa valtavasta määrästä julkaisuja.

Tapaamisia ja paikallista tunnelmaa

Konferenssi-illallinen nautittiin tyypillisessä kölniläisessä ravintolassa. Pöydässämme istui tyytyväisiä saksalaisia konferenssin järjestäjiä ja keskustelu jatkui Kölsch-oluen, bratwurstien, hapankaalin ja muiden paikallisten herkkujen ääressä. Jouluinen tunnelma oli taattu, kun palasimme joulutorin kautta hotelliimme lumipyryssä.

Ohjelma, abstraktit ja esitykset.

Kirjoittajat

Liisa Siipilehto
tietoasiantuntija
Viikin kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Maarit Hopeakoski-Nurminen
palvelupäällikkö
Viikin kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Maarit Hopeakoski-Nurminen

ja

http://www.koeln.de/cologne_tourist_information

Voimaannuttava kokemus

Ifla2012 lähestyy kovaa vauhtia. Nyt värvätään vapaaehtoisia.

Viimeisenä ilmoittautumispäivänä Helsingin yliopiston kirjastosta on ilmoittautunut vapaaehtoiseksi lähes 40 innokasta ja koko Suomesta 250. Jopa neljätuhatta kongressivierasta tarvitsee opastusta ja neuvoa niin kaupungilla, messukeskuksessa kuin kirjastoissakin.

Helmi-maaliskuussa vapaaehtoisrekrytointiryhmä haastattelee ja tunnustelee ketkä rekrytoidaan parin sadan hengen vapaaehtoiseen ryhmään. Jokaisen vapaaehtoisen kanssa tehdään kirjallinen sopimus. Ifla tarjoaa mm. koulutusta ja ilmaisen osallistumisen konferenssiin vapaaehtoistyöpäivinä.

Helsingin yliopiston kirjaston johtoryhmä suhtautuu osallistumiseen myötämielisesti ja kannustavasti, kunhan siitä on sovittu oman esimiehen kanssa ja arkiset työtehtävät sujuvat. Kongressin aikana osaavia kirjastolaisia tarvitaan omissa kirjastoissa, sillä kongressivieraat tutustuvat lähialueiden kirjastoihin varmasti myös oma-aloitteisesti.  Kampuskirjastot – olettehan valmiina.

Vapaaehtoisia koulutetaan jo nyt

Tammikuussa 21.1. Iflan pääkallopaikalta Haagista pääsihteeri Jennefer Nicholson, konferenssijärjestäjä Josche Ouwerkerk sekä Professional Committeen  puheenjohtaja Patrice Landry esittelivät Iflan toiminnan pääpiirteitä sekä valaisivat miten yli viikonmittainen kongressi rakennetaan mm. noin 150 luentotilaisuudesta, posterinäyttelystä, kokouksista, satelliittikokouksista, kirjastovierailuista sekä yhteisestä kirjastomaailman tunnelmasta.

Keskustelu jatkui Helsingin yliopiston kirjaston piirissä perjantaina 28.1., jolloin vuosi sitten perustettu Ifla-tiimi keskusteli ja virittäytyi tulevaan kongressiin. Tiimi koostuu vapaaehtoisista ja miettii yhdessä miten kongressi on mahdollisimman antoisa kaikille halukkaille ja miten voisimme piirtää uuden Helsingin yliopiston kirjaston maailman kirjastokartalle.

Molemmissa tilaisuuksissa painotettiin moneen kertaan kuinka kongressi on ainutlaatuinen tilaisuus koko suomalaiselle kirjastoyhteisölle. Se antaa voimaannuttavan ja ammatillisesti opettavan kokemuksen osallistujille. Yksittäiset kirjastot voivat vahvistaa omaa kansallista ja kansainvälistä kuvaansa sekä henkilökuntaista uutta osaamista. Kansallisesti kirjastokenttä yhdistyy, ja voimme puhua yhdellä suulla kirjastomaailmaa heiluttavista teemoista, kuten miten kirjastot ovat laajentaneet osaamistaan painetun kirjallisuuden kokoelmista verkossa olevaan materiaaliin ja kuinka kaikilla kirjastosektoreilla mietitään miten ohjata asiakkaamme sopiville verkkotiedonlähteille.

IFLA:n vuotuinen 78. kansainvälinen kongressi World Library and Information Congress (WLIC) ”Libraries Now! – Inspiring, Surprising, Empowering”  järjestetään Helsingin messukeskuksessa 11. – 17.8.2012.

Seuraa Suomen IFLA2012 -verkkosivuja.

Kirjoittaja ja kuvat

Kirsi Luukkanen
informaatikko
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto