Kirjastolaisen ja siivoojan työssä on paljon samanlaista. Kumpikin tekee paljon näkymätöntä työtä.
Aika paljon on tehty, ennen kuin kirja on hyllyssä asiakkaan lainattavissa. Ensin asialla on aineiston valitsija. Aineiston valinta on siinä mielessä outoa puuhaa, että aina sen tuloksia ei näe ollenkaan. Saatan selailla tunnin verran jonkin kansainvälisen kustantajan katalogia tekemättä yhtään ostopäätöstä. Työn tuloksena on vain tieto siitä, että tällä kustantajalla ei nyt ollut meille sopivia kirjoja.
Entä kun ostopäätös syntyy? Siinä tapauksessa teen ensin tietueen Helkaan – ja joudun joskus etsimään ISBN:ää tuskallisen kauan. Sitten teen hankintajärjestelmään tilauksen, jonka keskitettyjen palveluiden kollega laittaa eteenpäin.
Aikanaan kirja sitten tulee. Keskitettyjen palveluiden kassahenkikö maksaa laskun. Keskitettyjen luetteloija täydentää tekemäni esitietueen ja lähettää kirjan minulle. Minä teen sisällönkuvailun, sijoitan teoksen luokkaansa, liimaan tarran ja lyön leimoja. Päivystäjä vielä tällää tunnisteteipit ja kirja on valmis lainattavaksi. Paljon on siis nakuteltu näppistä ennen kuin ollaan tässä vaiheessa. Samoin on laita vaikka jonkin tietokannan tuottamisessa.
Kirjastolaisen työ tulee monesti näkyväksi vasta silloin, kun sitä ei ole tehty. Asiakkaalle ei ole tarjota hänen tarvitsemaansa kirjaa tai luvattu palvelu ei toimi. Sama on tilanne siivouksessakin – se tulee näkyväksi vasta sitten, kun ei ole siivottu.
Ja on meillä vielä kolmaskin yhteinen piirre siivoojien kanssa: iso osa kirjastolaisista on samassa palkkaluokassa kuin siivooja.
Teksti
Lasse Koskela
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto
Kuva
Aino-Leena Juutinen
Verkkotoimittaja
