Suvi Kansikas

 

”Poistuminen mukavuusalueelta ja oman oppimisen tarkkailu valmentaa opiskelijaa työelämään”

Suvi Kansikkaan tie nykyiselle paikalle tutkijaksi alkoi klassisesti hyvän historianopettajan innostamana jo koulussa, mutta ensimmäinen varsinainen käännekohta tulevaa uraa ajatellen koitti lukiossa, kun hän kuuli valtiotieteellisestä tiedekunnasta tutultaan. Pääsykoekirjat vaikuttivat kiinnostavilta, ja hän päätyi lukemaan poliittista historiaa Helsingin yliopistoon. VIExpert- maisterikoulun lisäksi Kansikas suoritti pitkän sivuaineen Venäjä- ja Itä-Euroopan opinnoista Renvall-instituutissa. Hän valmistui valtiotieteen maisteriksi vuonna 2004 ja väitteli valtiotieteen tohtoriksi vuonna 2012.

Tulevaisuuden uraa Kansikkaalla ei ollut tiedossa opintojen alussa eikä hän osannut sellaista ajatella. Ensimmäiset vuodet menivät täysin oman kiinnostuksen mukaan, syvällisesti omaan, omien sanojensa mukaan suppeaan aiheeseen uppoutuen. Sivuaineet valikoituivat pääaineen ja kiinnostuksen pohjalta ja tuo kiinnostus oli ennen kaikkea Itä-Eurooppa ja Venäjä.

Toinen käännekohta Kansikkaan uralla oli oivallus siitä, että vain harva tutkija Suomessa käytti venäläisiä lähteitä Neuvostoliiton Suomen-politiikan tutkimiseen. Uteliaisuus laajaa lähteistöä ja sen tarjoamia mahdollisuuksia kohtaan muokkasivat oman tutkimuksen päämäärää ja näkökulmaa.  Kansikas väitteli myöhemmin kylmän sodan kauppapolitiikasta, mutta ajatus väitöskirjasta syntyi vasta gradua kirjoittaessa: jos gradun kirjoittaminen olisi loppuun asti niin kiinnostavaa kuin alussa, voisivat jatko-opinnot olla vaihtoehto. Nyt hän on yhden kirjan ja parikymmentä artikkelia julkaissut täysipäiväinen tutkija.

Kansikas hakeutui Aleksanteri-instituutin maisterikouluun ennen kaikkea Pietarin vaihto mielessään. Vaihdosta olisi erityisesti hyötyä kielen oppimisen kannalta, jolla oli Kansikkaan opinnoissa tärkeä rooli venäjänkielisten lähteiden tutkimisessa. Luja motivaatio konkretisoitui ensin oman oppiaineen vaihtopaikkana Moskovassa, ja heti perään maisterikoulun vaihtona Pietarissa. Vaihdon jälkeen Kansikas ymmärsi löytäneensä oman laitoksensa lisäksi maisterikoulusta toisen kodin, jossa oli samoista asioista kiinnostuneita opiskelijoita ja asiantuntijoita. Yhteisön merkitys etenkin arvokkaiden kontaktien luojana korostui.

Suvi Kansikas kannustaa opiskelijoita poistumaan totutulta mukavuusalueelta, sekä suunnittelemaan opintoja strategisemmin. Myös oman suunnan löytäminen on olennaista. Hän myös painottaa konkreettisen läsnäolon merkitystä tutkittavalla maantieteellisellä alueella: tutkijalla, joka ei ole koskaan ollut Venäjällä tai Itä-Euroopassa, on vähemmän uskottavuutta suhteessa sellaisiin, jotka ovat opiskelleet, työskennelleet tai matkustelleet kiinnostuksen kohteena olevilla alueilla.

Selkeä fokus tukee opinnoissa etenemistä. ”Mitä nopeammin oppii näkemään päämäärän, sitä helpompia opinnot ovat ja sitä paremmalta se näyttää työhaussa ja myöhemmin työssä”, Kansikas summaa. Hän muistuttaa myös, että opiskeluihin liittyviä valintoja kannattaa harkita ja ne tehdä huolellisesti, sillä kun valinta on tehty, pitäisi pohdinnasta päästää irti ja jatkaa valitsemaansa suuntaan. Jos motivaatio on hukassa ja niin sanotusti läksyt jatkuvasti tekemättä, opiskelijan on kysyttävä itseltään miksi näin on ja mitä sille voi tehdä. Samanlaista itsensä analysointia ja itsetuntemusta vaaditaan myöhemminkin, kun tulee aika miettiä miten työssä saavuttaa asetetut tavoitteet. Kansikkaan viesti on selvä: kuten elämässä yleensä, on opinnoissaan tärkeää keskittyä kunnolla siihen, mitä tekee.

Kansikas painottaa, että varsinkin nykyään jatkuva itsensä haastaminen ja uuden oppiminen on tärkeää opiskellessa ja opintojen jälkeen. Opintojen aikana kertyy työelämässä relevantteja taitoja. Esimerkiksi projektinhallintaa tulee harjoiteltua jo opiskeluaikana erilaisten kurssitöiden ja opinnäytteiden kanssa. Opiskeluaikaisiin projekteihin osallistuminen opettaa omasta työskentelystä paljon, ja samalla on mahdollisuus harjoitella tulevaisuudessa vaadittavia taitoja, kuten ajanhallintaa ja stressinsietoa. Opiskeluaikana kehitetyt työelämätaidot täytyy osata avata työnhakuvaiheessa, jos ei ole vielä työkokemusta mittaamassa niitä.

Onkin tärkeää muistaa, mitä tulee opintojen jälkeen. Opiskelusta saa ja pitääkin nauttia, mutta se kestää vain oman aikansa. Kansikkaan mielestä on hyvä tutustua jo opiskeluaikana työelämään. Hyviä keinoja siihen ovat esimerkiksi alumni- ja työelämätapahtumat, joista voi löytää aivan uusiakin ajatuksia omalle uralle.

Alumnitoiminnan kautta ja työelämätapahtumissa voi myös luoda verkostoja, joita painotetaan nykyään yhä enemmän. Kansikkaan mukaan verkostot eivät ole vain sitä, kenet tuntee tai kenen kaveri on. Ne eivät ole kaksisuuntaisia, vaan omiin verkostoihin voi laskea kaiken sen tiedon, jota eri kanavia pitkin saa omasta kentästä ja sen uusimmista löydöistä. Osa tiedosta tulee henkilökohtaisilta kontakteilta, osa esimerkiksi sosiaalisen median kautta oman alan seuratuilta sivustoilta tai asiantuntijoilta. ”Twitter on hyvä esimerkki verkostoista. Jokainen voi seurata Yhdysvaltain presidenttiä tuntematta häntä ja sitä kautta siteerata häntä”, Kansikas selittää. Verkostoja ei siis tarvitse pelätä, vaan niitä voi rohkeasti ajatella oman asiantuntijuuden pohjana tai jatkeena.