3.5 VALLANJAKO JA PARLAMENTARISMI

Johdanto (Pasi Saukkonen)

Suomalaisen parlamentarismin kolmas kehitysvaihe: konsensuaalinen enemmistöhallinta, vireytyvä eduskunta (Jaakko Nousiainen, Politiikka 2/2000, linkki ELEKTRA-tietokantaan)

Johdanto (Pasi Saukkonen)

taysistunto_1.jpgVallanjako-oppi on eräänlainen perusmalli, johon erilaiset kansanedustuslaitoksen ja hallituksen välisten suhteiden rakenteet perustuvat. Tällä tavoin on Jan-Magnus Janssonin mukaan on syntynyt kolme toisistaan poikkeavaa vallanjaon mallia. Jäykässä vallanjaossa kansanedustuslaitos ja hallitus ovat täysin erillisiä valtakeskuksia, mikä ei kuitenkaan estä niitä puuttumasta toistensa toimiin tarkoin määritellyissä tilanteissa. Jäykän vallanjaon monarkkista muunnosta edustaa perustuslaillinen monarkia. Sen tasavaltainen muunnos syntyi Amerikan mantereella ja on edelleen vallitseva Pohjois-Amerikassa Kanadaa lukuunottamatta sekä Etelä-Amerikassa.Parlamentaarisessa järjestelmässä hallituksen tulee nauttia kansanedustuslaitoksen luottamusta. Ennen muuta Englannin kehitykseen nojaavan monistisen koulukunnan mukaan parlamentarismi johtaa hallituksen ja parlamentin enemmistön vallan sulautumiseen. Manner-Euroopalle luonteenomainen dualistinen tulkinta näkee parlamentarismissa tasapainoon johtavan vallankäytön muodon ja korostaa valtionpäämiehen asemaa välittäjänä ja erotuomarina.

Sveitsissä ei puolestaan ole itsenäistä valtionpäämiestä, vaan toimeenpanovalta on kolleegiolla (liittoneuvostolla), jonka jäsenet parlamentti (liittokokous) valitsee neljäksi vuodeksi.  Liittoneuvosto ei siten ole parlamentaarinen ministeristö, joka koottaisiin toteuttamaan yhteistä ohjelmaa ja jota vastustaisi poliittinen oppositio. Presidentin tehtävää hoidetaan kiertoperiaatteella, kukin kollegion jäsen vuoden kerrallaan.

Kolmen perusmallin väliin mahtuu mm. “puolittain presidentinvaltainen” (tai “semipresidentialistinen”) välimuoto, jolle on tunnusomaista kaksijakoinen toimeenpanovalta eli suhteellisen itsenäinen presidentti ja parlamentaarisesti vastuunalainen hallitus. Maurice Duvergerin mukaan (1980) Euroopassa oli kuusi puolittain presidentinvaltaista valtiosääntöä, joista Suomessa ja Ranskan viidennessä tasavallassa (1958-) sekä presidentti että parlamentaarisesti vastuullinen hallitus olivat todellisia vallankäyttäjiä.

Linkit

Tehtävät

Kirjallisuus