Hauras toimijuus ja toiminnan sidokset -tutkimushanke tarkastelee elämän haurautta nyky-yhteiskunnan eri alueilla. Tutkimusta rahoittaa Suomen Akatemia (2012-2016). Tutkimuksen taustalla on huomio siitä, että sosiologisen toimintateorian ja suomalaisen nyky-yhteiskunnan ihmiskuva jättää elämän ja toimijoiden haurauden huomiotta, jopa hylkii sitä. Konkreettisina kehyksenä tutkimuksella on ensinnäkin elämän, yhteiskunnan ja ihmisten hoidon teknologisoituminen. Tällä tarkoitamme ihmiskuvan teknistymistä ja kapeutumista sekä inhimillisen toiminnan yhä läheisempiä sidoksia teknologiaan.  Toinen konkreettinen kehys tutkimuksellamme on huolenpidollisen hyvinvointivaltion jälkeinen vaihe  eli institutionaalinen muutos hyvinvointivaltion rakenteissa, jonka seurauksena ihmisiltä odotetaan yksilötoimijoina yhä enemmän itsevastuullisuutta ja itseohjautuvuutta. Tällaisessä tilanteessa ihmisten sosiaalinen pääoma, lähisuhteet ja yhteisöt korostuvat haavoittuvuudelta suojautumisessa.

Tarkastelemme elämän haavoittuvia kohtia ja niitä suojaavia ja ”korjaavia” järjestelmiä ja siteitä nyky-yhteiskunnassa (kuten hoitoa, teknologioita, lääkkeitä, yhteisöä). Tuodessamme elämän kaikessa muuntuvaisuudessaan mukaan sosiaalitieteelliseen keskusteluun, olemisen lähtökohtainen hauraus nousee merkittäväksi kysymykseksi, jonka jokainen toimija jossain vaiheessa kohtaa (esim. suru, sairaus, kuolevaisuus). Elämän haavoittuvuudesta käsin katsottuna toimija on umpinaisen ”homo clausuksen” toimijan sijaan avoin ja osana monia suhteita (Elias 1978, Arendt 1958). Näin ihminen ja toiminta ymmärretään kytkeytyneenä tiiviisti sosiaalisiin suhteisiin, materiaalisiin ympäristöihin ja teknologioihin ja muihin toimijan ulkopuolisiin prosesseihin. Toiminnan sidoksilla tarkoitamme näitä prosesseja.

Käytämme etnografista tutkimusmenetelmää: havainnoimme tutkittavien instituutioiden, yhteisojen ja ihmisten arkea ja haastattelemme ihmisiä.  Lähestymme nyky-yhteiskunnan ilmioitä ja laajoja kehityskulkuja lähellä ihmisten arkea ja kokemusmaailmaa.

EMPIIRISET OSATUTKIMUKSET:

Marja-Liisa Honkasalo:  Teknosydän ja toimijuus – etnografia yliopistollisen sairaalan high tech – osastolla (Ambiguous agency and heart technology). Tutkimuskohteena sydänsairaus ja sydänteknologia, jossa sydämestä tulee hybridi (osin ”oma” ja osin keinotekoinen). Aineisto: Keinosydämen saaneiden ihmisten havainnointi, hoidon ja vuorovaikutuksen havannointi (3kk) sairaalassa sekä vuoden kuluessa kotona. Fokuksena: neuvottelu toimijuudesta ihmistoimijan ja teknologisen laitteen välillä; sekä  kokemus hybridisyydestä arjessa.

Leila Jylhänkangas (2015-2016): Etnografinen tutkimus muistisairaiden ihmisten ja heidän läheistensä sairauskokemuksista sekä pärjäämisestä arjessa ja elämän loppuvaiheessa. Miten muistisairausdiagnoosi koetaan? Millaista tukea muistisairaat ihmiset ja heidän omaishoitajansa kokevat tarvitsevansa sairauden eri vaiheissa?

Anna Leppo (2013-2016): Etnografinen tutkimus opiaattiriippuvaisten korvaushoidosta hyvinvointivaltion jälkeen. Fokus: hoidon käytännöt, potilaiden ja tyontekijoiden kokemukset sekä syrjäytyminen ja sen ehkäiseminen. Tulevatko päihderiippuvaiset ihmiset autetuiksi nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa ja palvelujärjestelmässä, jossa palveluita karsitaan ja kilpailutetaan, potilailta odotetaan itsenäisyyttä sekä omaa toimijuutta ja neurobiologinen ymmärrys päihdeongelmasta ja lääkehoito valtaavat alaa?

Kaisa Ketokivi (2012-2014): Relationaalis-etnografinen tutkimus sidoksista ja kuulumisen moninaisuudesta sekä hauraudesta kahdessa tapauksessa: 1) mielenterveysongelmat perheessä ja 2) aktiiviset ”kaupunkikylät” Helsingissä, Madridissa ja New Yorkissa. Yhteisöä usein tarjotaan ”ratkaisuksi” nyky-yhteiskunnan haurauteen (vrt. Rose 1996), mutta miten erilaiset sidokset ja kuuluminen muodostuvat ja suojaavatko ne todella haavoittuvuudelta? Millaista toimintaa se edellyttää?