Sosiaalityön opiskelu – matkallaoloa hyväksi sosiaalityöntekijäksi

Miten tänä päivänä tullaan hyväksi sosiaalityöntekijäksi? Tässä kirjoituksessa raotan aihetta käytännön taitojen opetuksen ja opiskelijoiden siihen liittyvien näkemysten kautta. Sosiaalityön opetus ei ole vain tutkimustiedon välittämistä, vaan opiskelijat suorittavat pitkän harjoittelun käytännössä ja toimivat oppiessaan myös tiedon tuottajina ja uudistajina yhdessä opettajien kanssa. Käytännön taitojen opiskelussa tavoite on, että opiskelija oppisi sosiaalityöntekijälle tarpeellisia tietoja, taitoja ja valmiuksia, ja hänen ammatillinen identiteettinsä alkaisi rakentua käytännön opiskelun myötä.

Yhtenä keskeisenä ja läpäisevänä opittavana kohteena on toimintalähtöinen, dialoginen ja kohtaava vuorovaikutus asiakastyössä. Kysymys on kokonaisuudesta, jonka lähtökohtana on toiminnan, merkitysten ja tunteiden rakentuminen toistensa yhteydessä. Vuorovaikutus rakentuu ikään kuin työn välineeksi, jossa asiakkaalla on oma aktiivinen rooli ja asiakasta kuullaan, jotta palvelu vastaisi paremmin hänen arkensa tilanteita. Toimintatavalla korostetaan asiakkaan tasavertaista kumppanuutta, voimaannuttamaan häntä ja edistämään hänen toimijuuttaan omassa elämässään. Tähän peilaten eräs opiskelija arvioi käytännön työssä kuulemaansa keskustelua asiakassuunnitelmien toteutumista:

Työpaikoilla kuulee keskustelua, että suunnitelmat eivät toteudu, koska asiakkaat eivät niitä noudata. […] tulisikin kysyä, onko suunnitelmat tehty keskittyen vääriin asioihin. Tai onko suunnitelma edes epäonnistunut, jos kyse on prosessista, joka elää asiakkaan tarpeiden mukaan.

Sosiaalityöntekijän läsnäolo, ilmeet ja eleet määrittävät asiakkaan kokemusta kohtaamisesta.  Välittäminen näkyy läsnäolon tavassa. Opiskelijan mukaan työelämässä tarvittaisiin panostusta tunnetaitojen ylläpitämiseen ja hän esittääkin hyvin perustellen kehittämisidean siitä, kuinka valmiutta tulisi ylläpitää työpaikalla:

Perusedellytys olisi, että emotionaalisen tasapainon ylläpitoon olisi käytettävissä kuukausitasolla tietty tuntimäärä työaikaa samalla tavoin kuin esimerkiksi poliisit ja palomiehet käyttävät työtunteja fyysisen kuntonsa ylläpitoon. Emotionaalisesti kyvytön sosiaalityöntekijä saa varmasti yhtä vähän aikaan työssään kuin fyysisesti rapakuntoinen palomies.

Toimintalähtöistä, dialogista ja kohtaavaa vuorovaikutusta on opetettu ammatillisen asiakastyön metataitona, jonka varassa opiskelijat voivat rakentaa osaamistaan sosiaalityön eri aloilla ja tehtävissä. Jo työelämässä oleva opiskelija reflektoi omaa oppimistaan seuraavasti:

[Opintojen myötä] pystyn tunnistamaan ja yhdistämään omia valintoja tieteelliseen tietopohjaan. Teoreettisen tiedon ja käytännön kokemuksen yhdistelmä antaa hyvät mahdollisuudet tulokselliseen työskentelyyn. Olen havainnut myös, että vasta tämä yhdistelmä tuo ammatilliseen työskentelyyn syvää tyydytystä. […] Teoreettinen osaamiseni on vahvistunut ja tuonut uuden ulottuvuuden työskentelyyni. Samalla tämä kehitys aiheutti haasteita, koska aloin itse kyseenalaistamaan vanhoja omia tai organisatorisia toimintatapoja. […] tieto voi lisätä tuskaa, mutta se voi antaa myös varmuutta ja rohkeutta. Tämä on ehkä keskeisin oppimiskokemukseni Ammatilliset valmiudet -kurssin aikana.

On ilo nähdä, että eri vaiheissa olevat opiskelijat pystyvät omaksumaan ja vähitellen myös hyödyntämään oppimaansa. Opiskelijoille, joilla ei ole työkokemusta sosiaalityöstä, tärkeintä on aluksi itse käytännön oppiminen tietosisältöineen ja käytännön opettajan ohjaus. Opiskelijat, joilla on työkokemusta sosiaalityöstä, pystyvät viemään oppimaansa heti käytäntöön.

Kaija Hänninen, yliopistonlehtori, VTT

 

Lisää aiheesta:

Hänninen, Kaija & Poikela, Ritva (2016) Toimintalähtöinen, dialoginen ja kohtaava vuorovaikutus. Teoksessa Maritta Törrönen, Kaija Hänninen, Päivi Jouttimäki, Tiina Lehto-Lundén, Petra Salovaara, Minna Veistilä (toim.) Vastavuoroinen sosiaalityö. Helsinki: Gaudeamus, 148–164.

Hänninen, Kaija & Poikela, Ritva (2016) Praktikundervisning i socialt arbete ur ett verksamhetsteoretiskt perspektiv – På jakt efter genuin samverkan i verksamhetsbaserad praktik och klientarbete. Teoksessa Harry Lunabba & Frida Westerback & Torbjörn Stoor (toim.) Uppror I eltenbenstornet . En bok om praktikforskning i socialt arbete. Helsdingfors: FSKC, Svenska kulturfonden.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *