The Art of making Science

Citysammakko Töölönlahdella

The characteristic of modern society are strongly shaped by the two human-created activities: Art and Science.  Both practices based on intellectual creativity and they have strong influence to the society by re-shaping our thinking. They raise our experiences and understanding of the surrounding world. Today it is common that the artists and scientists are categorized to the opposite side of the human nature and societal practices: the emotional and rational.

Helsinki University Centre for Environment HENVI together with The Finnish Bioart Society has created the project Art&HENVI to strengthen and develop interdisciplinary art&science activity in Finland.  The project will show that artists and scientists can work together to translate factual information into actual and emotional experiences to offer new ways to understand new realities. These experiences can create public awareness and transform it into a culture of responsibility to become a cultural asset which benefits the society at large. The project is part of the Helsinki University program of the World Design Capital Helsinki 2012.

Four artists: Ursula Damm, Laura Beloff, Mari Keski-Korsu and Tuula Närhinen are working at the moment in the Art&HENVI. They have attached themselves to the currently ongoing HENVI research programmes which are:

  • Forest and Climate Change: Optimizing forest management and conservation to account for multiple interactions with the climate
  • Enhancing Sustainable Urban Development through Ecosystem Services – ENSURE
  • MULTIDOM: Multidisciplinary assessment of the role of dissolved organic matter (DOM) in the environmental status of the Baltic Sea

The Art&Henvi artists will introduce themselves and their works in the Think corner during May and August. Welcome to discuss about the art of making science.
24th May 4pm: Laura Beloff tells about experiences of Art&Henvi
31st May: 3.30pm: Ursula Damm (via scype)
31st May 4pm: artists Mari Keski-Korsu and researcher doctor Martin Welp will discuss about how to observe nature by art and science

The artworks of the collaboration will be presented to the public in the Think corner during November and December with openings on 22nd November.

Read more about the projects and artist’s works:
HENVI’s website
Art&HENVI’s blog

Contact information:
Coordinator Kati Vierikko, kati.vierikko(at)helsinki.fi, HENVI
Coordinator Erich Berger erich.berger(at)bioartsociety.fi, Finnish Bioart Society

Tallennettu kategorioihin World Design Capital Helsinki 2012 | Jätä kommentti

Virtuaalinen läsnäolo Fellmanniassa

Mitä tarkoittaa virtuaalinen läsnäolo Fellmanniassa? Mitä ICT-teknologia mahdollistaa? Kuinka Fellmannia saadaan osaksi virtuaalimaailmaa? Näihin ja muihin kysymyksiin opettajat, opiskelijat ja muut Fellmannian käyttäjät hakevat vastauksia Fellmannian palvelumuotoiluhankkeen opetusteknologian työpajassa tiistaina 29.5.2012. Samalla kuullaan myös hyvistä toteutuksista opetusteknologian saralla ja opitaan niistä.

Opetusteknologian työpajassa teknologia tuodaan lähelle käyttäjää. Käyttäjät itse kokeilevat teknologian käyttöä ja ottavat sen arjen hyötykäyttöön. Vaikka kaikki osallistujat ovat fyysisesti samassa talossa, niin osallistujista muodostettavat eri ryhmät kommunikoivat sekä esittelevät havaintojaan eri tiloissa etäyhteyksien avulla.

Tutkimuksissa on osoitettu, että opetusteknologiaa ei hyödynnetä opetusmaailmassa riittävän tehokkaasti, eikä teknologiaa osata käyttää – käyttäjäkohtaisia suuriakin eroja toki on. Työpajassa teknologia on mukana kaikessa tekemisessä. Tämä voi osaltaan laskea rimaa teknologian käyttöönotossa.

Vetäjinä työpajassa ovat lehtori Pasi Laine Lahden ammattikorkeakoulun liiketalouden alalta ja suunnittelija Marita Parkkonen Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmeniasta. Molemmilla on pitkä kokemus verkko-opetuksen kehittämisestä ja opetusteknologian hyödyntämisestä.

Opetusteknologian työpaja on Fellmannian designpääkaupunkivuoden hankkeen kolmas työpaja. Syksyllä 2012 jatketaan työpajatyöskentelyä kestävän kehityksen teemalla

Tallennettu kategorioihin Fellmannia, Oppimisympäristöt | Jätä kommentti

Vihreitä ilmastopakolaisia

Osaako ja saako ihminen korjailla ekosysteemejä? Muun muassa tätä pohditaan tänään 15.5. Tiedekulman keskustelussa, jossa aiheena on avustettu leviäminen.

Vihreitä ilmastopakolaisia

Luonnon suojeleminen on joskus kettinkejä ja kahliutumista, mutta suojeltavien suhteen on suosittu passiivisuutta. Lajeja autetaan korkeintaan pitämällä hanakimmin leviäviä kilpailijoita loitolla. Esimerkiksi ketokasveja suojellaan pusikoitumiselta niittämällä.

Ilmastonmuutoksen jyllätessä on kuitenkin alettu miettiä, pitäisikö meidän yrittää korjata aiheuttamaamme tuhoa aktiivisemmin. Voisimmeko esimerkiksi auttaa kasveja pakosalle, kun lämpenevä tai kuivuva ilmasto ajaa ne ahtaalle?

Ainakin Yhdysvalloissa on paikoin jo ryhdytty spontaaneihin pelastusoperaatioihin.

– Jos suunnittelemattomat siirrot epäonnistuvat, koko menetelmä saatetaan perusteetta hylätä, miettii yliopiston Luonnontieteellisessa museossa väitöskirjaansa tekevä Elina Vaara.

Vaara on mukana dosentti Susanna Lehvävirran johtamassa hankkeessa, jonka tarkoitus on muodostaa perusteltu kanta “avustettuun leviämiseen” luonnon suojelemisen menetelmänä. Ajatus on siirtää kasveja sinne, minne niiden olisi muutenkin luontevin levitä, ellei aikataulu olisi käynyt ylivoimaiseksi.

Tutkijat korostavat, etteivät he ole avustetun leviämisen edusmiehiä. He selvittävät, toimisiko idea.

– Avustettu leviäminen voi hyvinkin osoittautua liian työlääksi tai jopa haitalliseksi, Lehvävirta sanoo.

– Mutta jos esimerkiksi EU:sta joskus tulee avustettua leviämistä koskevia velvoitteita, meillä on hyvä olla tutkimustietoon perustuva valmis kanta: “joo, järkevää” tai “ei käy”.

Toistaiseksi asia nimittäin on lähes täysin tutkimaton. Lajien siirtämisestä tulevat päällimmäisenä mieleen kauhutarinat, joissa mantereelta toiselle päätyneet kasvit tai eläimet tuhoavat karmeasti kotoperäisiä lajeja: lupiinit, rotat, niilinahvenet…

Myös juridisesti katsoen avustettu leviäminen on juuri tällainen vieraslajien aiheuttama uhka.

– Luonnonsuojelulainsäädäntömme ei tunnista ilmastonmuutosta, saati avustettua leviämistä, kertoo Vaara, joka keskittyy tutkimuksessaan nimenomaan oikeudellisiin kysymyksiin.

Yksi ennakkotapaus on hallinto-oikeuden päätös, jonka mukaan luontojärjestö ei saa pyydystää lounaisrannikon valkoposkihanhia ja käyttää niitä sijaisemoina pohjoisemmassa. Hankkeella tahdottaisiin istuttaa Lapista kadonnut kiljuhanhi sinne uudelleen. Oikeus tulkitsi luonnonsuojelulakia niin, että valkoposkihanhi on pohjoisessa vieraslaji, joten sitä ei saa päästää luontoon.

Näin tulkiten kaikki avustettu leviäminen olisi luonnonsuojelulain vastaista, mutta olisiko täyskielto lain tarkoituksen parasta palvelemista? Onhan sekä pykälien että avustetun leviämisen päämääränä biodiversiteetin suojelu.

Avustetusta leviämisestä keskustellaan Yliopisto-lehden järjestämässä tilaisuudessa Tiedekulmassa tänään 15.5. kl 17 alkaen. Lehvävirran ryhmän lisäksi mukana on Luonnontieteellisen museon johtaja Leif Schulman, filosofi Ville Lähde sekä keskusteluttajana biologi, yliopistonlehtori Petri Nummi.

TIEDEKULMASSA 15.5.2012: Nooan Arkki – Kuinka sukupuutot vältetään? »»
Tiedekulma »»
Yliopisto-lehti »»

Kommentoi uutista Facebookissa »»

Teksti: Antti Kivimäki ja Virve Pohjanpalo
Kuva: Lauri Voutilainen
Helsingin yliopisto, verkkotoimitus

Tallennettu kategorioihin Kestävä ympäristö, Tiedekulma, World Design Capital Helsinki 2012 | Jätä kommentti

Kauppalehti: “Entistä tehokkaampi kirjasto”

Kuvat: Veikko Somerpuro

Maanantain Kauppalehdessä esiteltiin Helsingin yliopiston opiskelijakirjaston palvelumuotoiluprojektia. Lehdessä hankkeen palvelumuotoilija Mikko Koivisto kuvailee palvelumuotoilua näin:

”Palvelumuotoilu nopeuttaa palvelujen kehittämistä, auttaa tehostamaan tuotantoa ja tekee abstrakteista palveluista näkyviä ja helpommin hallittavia jo suunnitteluvaiheessa,” Koivisto sanoo Kauppalehdelle.

Hänen mielestä paras lopputulos syntyy silloin, kun sama taho syventyy sekä tutkimukseen että suunnitteluun.

”Samoin palveluntarjoajien ja käyttäjien välille syntyy kuilu, jos tarjoajapuoli turvautuu pelkästään markkinatutkimuksiin ja kehittää palveluita ainoastaan organisaatiolähtöisesti,” Koivisto jatkaa.

Palvelumuotoiluprojekti tuotti lähemmäs sata ideaa, joista kymmenen parasta valittiin jatkokehittelyyn. Kaisa-talon avautuessa 3.9.2012 osa palvelumuotoiluhankkeen ideoista tuodaan asiakkaiden saataville ja pidemmällä tähtäimellä toteutetaan ideoita laajemminkin.

Kauppalehden tilaajat voivat lukea artikkelin täältä »

Tallennettu kategorioihin World Design Capital Helsinki 2012 | Jätä kommentti

Fellmannian Tieto- ja kirjastopalvelut puntarissa

Tieto- ja kirjastopalvelujen työpaja pidettiin perjantaina 27.4., vetäjäksi olimme saaneet tietopalvelupäällikkö Tuula Snickerin Savonian ammattikorkeakoulusta.

Avauspuheenvuorossaan Snicker muistutti tieto- ja kirjastopalvelujen jatkuvan kehittymisen tärkeydestä: palveluja tehdään ensisijaisesti käyttäjille eikä itselle, jolloin aidosti kehittävän työotteen omaksuminen pakottaa siirtymään oman, tutun ja turvallisen näkökulman ulkopuolelle ja aidosti kuuntelemaan, mitä asiakkaat tarvitsevat. Myös vuorovaikutteisuus asiakkaiden kanssa on tärkeää: tarkoitus on, että tilat palveluineen ovat viihtyisiä ja tuottavat käyttäjälleen mielihyvää. Työpajassa olikin tarkoitus selvittää, mihin suuntaan Fellmanniassa on palveluja viety ja onko suunta oikea: kriittisen nykytilan tarkastelun lisäksi annettiin myös lupa ideoida ja visioida tulevia mahdollisia palveluja.

Työpaja toteutettiin jälleen ryhmätyönä siten, että työpajan hieman yli 30 osallistujasta kolme ryhmää muodostui pelkästään tieto- ja kirjastopalvelujen henkilöstöstä: tarkoitus oli saada heidät tarkastelemaan palveluja ja toimintoja asiakkaan näkökulmasta ja toisaalta myös itsekriittisesti, kehittävän arvioinnin periaatteiden mukaisesti. Loput työpajalaiset jaettiin neljään ryhmään, joihin kuhunkin riitti vielä yksi tieto- ja kirjastopalvelujen henkilöstön edustaja mukaan lähinnä havainnoijan rooliin.

Tehtävänä tällä kertaa oli keskittyä kahteen kokonaisuuteen: Virtuaaliaineistotilaan ja toisaalta aineiston löydettävyyteen ja käytettävyyteen sekä asiakaspalveluun. Etenkin Virtuaaliaineistotilaan haluttiin myös kehittämisideoita. Tehtävänannon jälkeen ryhmät pääsivät kiertelemään kirjaston tiloissa, kokeilemaan eri palveluja sekä havainnoimaan näkemäänsä ja kokemaansa.

Mielenkiintoisen outo Virtuaaliaineistotila

Katutasossa sijaitseva Virtuaaliaineistotila herätti työpajalaisissa monenlaisia, osin ristiriitaisiakin tunteita: toisaalta tila koettiin mielenkiintoiseksi, hauskaksi, houkuttelevaksi ja moderniksi, toisaalta hieman pelottavaksi ja kliiniseksikin. Tilan funktio ja käyttötarkoitus jäi monelle epäselväksi: mitä tilassa on tarkoitus tehdä ja uskaltaako tai saako sinne ylipäätään mennä. Selkeiksi kehittämiskohteiksi nousivatkin tilan käyttötarkoituksen selkiyttäminen ja sen eri palvelujen, kuten tiedonhankintaklinikan ja monipuolisten eAineistojen käytön näkyväksi tekeminen. Henkilökunnalta toivottiin tilassa helppoa lähestyttävyyttä, hienovaraista läsnäoloa ja ohjausta tarvittaessa; toisaalta kaivattiin myös parempaa näkyvyyttä ja aktiivista otetta tilaan tulijoihin.

Asiakaspalvelulle kiitosta, aineiston löydettävyydessä kehitettävää

Asiakaspalvelu sai työpajalaisilta hyvää palautetta: asiakaspalvelupistettä kuvailtiin helposti saavutettavaksi katseenvangitsijaksi, ja henkilökuntaa ystävälliseksi ja palvelualttiiksi. Asiakaspalvelukokemusta kuvailtiin mm. sanoilla positiivinen, ystävällinen, asiakaslähtöinen ja informatiivinen. Ainoastaan ammattikielen käyttö ohjaustilanteessa koettiin hieman hämmentäväksi, samoin 0. kerroksen miehittämätön asiakaspalvelupiste herätti kysymyksen, keneltä asiakas voi siellä kysyä neuvoa.

Painetun aineiston löydettävyyden suhteen nousi selkeitä kehittämiskohteita. Lähes jokaisessa ryhmässä koettiin, etteivät luokitusjärjestelmän numerosarjat vielä kerro asiakkaalle mitään, vaan luokitusjärjestelmää pitäisi infotaulujen avulla avata enemmän, jotta asiakas voisi yhdellä vilkaisulla nähdä, mistä luokista minkäkin aiheista aineistoa löytyy. Myös yhteen desimaaliin perustuva hyllytys herätti hämmennystä ja vaikeutti kirjojen paikantamista: hyllytyslogiikka avautui monesti vasta sen jälkeen, kun asiaa oli käyty kysymässä asiakaspalvelusta. Työpajassa keskusteltiinkin asiakkaan omatoimisuuden paremmasta tukemisesta: vaikkei halutakaan sekavaa kylttiviidakkoa, on opasteita syytä lisätä nykyisestä niin, ettei asiakkaan ole aina tarkistettava tietyn aihepiirin sijainti joko tietokannasta tai asiakaspalvelusta. Tämä vähentäisi turhaa kysymistä ja toisaalta mahdollistaisi paremmin itsenäisen asioinnin. MASTO -aineistotietokantaan ehdotettiin myös sähköistä pohjakarttaa, joka näyttäisi kunkin kirjan fyysisen sijainnin hyllyssä. Sähköisen aineiston käytettävyydestä lähinnä todettiin, että varsinkin satunnainen käyttäjä varmasti tarvitsee apua ja ohjausta niin Nellin kuin Lehtiportaalinkin käytössä.

Loppuyhteenvetona Tuula Snicker korosti työpajassakin paljon puhuttua riittävän opastuksen tärkeyttä, oli kyseessä sitten kyltitys tai henkilökohtainen opastus. Henkilökuntaa Snicker kannusti asiakkaiden rohkeaan ja aktiiviseen ohjaamiseen ja opastamiseen. Kirjastoissa käytössä olevat numeeriset hyllyluokat eivät sellaisenaan kerro asiakkaalle juuri mitään: voidaankin pohtia, tarvitaanko koko kirjastomaailmassa radikaali muutos ajattelussa sen suhteen, millä perustein aineistoa sijoitellaan. Kuten alussa todettiin, ovat palvelut olemassa asiakasta, eivät kirjastohenkilöstöä varten – niinpä on uskallettava miettiä, miten palveluja voisi toteuttaa toisin ja entistä asiakaslähtöisemmin.

Tallennettu kategorioihin Fellmannia, Oppimisympäristöt, World Design Capital Helsinki 2012 | Jätä kommentti

Sulautuminen alkaa kohtaamisilla

“Kahden joukon sulautuminen voi alkaa vasta, kun molemmat ymmärtävät toisen aseman”, sanoi Tiedekulmassa 12.5. luennoinut, maailman tunnetuimpiin konfliktitutkijoihin kuuluva Miles Hewstone.

“Et voi todella ymmärtää toista ennen kuin tarkastelet asiaa hänen näkökulmastaan… Astut hänen nahkoihinsa ja kävelet niissä.”

Tällä Kuin surmaisi satakielen-romaanin sitaatilla Oxfordin yliopiston ryhmien välisten konfliktien tutkimuskeskuksen johtaja, professori Miles Hewstone aloitti luentonsa Helsingin yliopiston Tiedekulmassa 12.5.

Maailman tunnetuimpiin konfliktitutkijoihin kuuluva Hewstone sanoi Harper Leen tavoittaneen teoksessaan jotakin oleellista toisen kohtaamisessa.

– Kahden joukon sulautuminen voi alkaa vasta, kun molemmat ymmärtävät toisen aseman.

Asenne siirtyy yksilöstä yhteisöön

Sulautuminen voi alkaa vain kohtaamisten kautta, Hewstone huomautti. Mikä tahansa kohtaaminen ei silti riitä.

– Stereotyypit elävät sitkeässä. Toiseen etniseen tai kulttuurilliseen ryhmään tutustuttaessa oleellista on saada hyvät kokemukset yleistettyä yksilöstä ryhmään. Kohtaamisten jäädessä satunnaisiksi on vaarana, että kohdattu yksilö nähdään jotenkin poikkeuksena.

Toisaalta yhdelle joukolle avautunut henkilö suhtautuu avarammin myös muihin.

– Testasimme Britanniassa ihmisten suhtautumista kolmeen hyvin erilaiseen vähemmistöön: juutalaisiin, homoseksuaaleihin ja kodittomiin. Ihmiset, joilla oli positiivisia kokemuksia edes yhdestä ryhmästä, olivat paljon avoimempia muitakin kohtaan.

Rehtorit ratkaisijoina

Nykyaikaisessa yhteiskunnassa kouluilla on keskeinen asema kontaktien luojina.

– Eri ryhmistä tulevat oppilaat tulee saada työskentelemään yhdessä jotta kaikki huomaavat toistensa vahvuudet. Ryhmätyöt toimivat paljon tehokkaammin kuin kilpailu, Britannian aasialaisvähemmistöä kouluissa tutkinut Hewstone huomautti.

– Esimerkin merkitystä ei voi korostaa liikaa. Opettajat saavat oppilaat usein tekemään asioita, joita edes heidän vanhempansa eivät saa. Avaramielinen rehtori voi vaikuttaa oleellisesti siihen, miten koulun oppilaat suhtautuvat eri lähtökohdista tuleviin luokkatovereihin.

Tiedekulma »»

Kommentoi uutista Facebookissa »»

Teksti: Juha Merimaa
Kuva: 123rf
14.5.2012
Helsingin yliopisto, verkkotoimitus

Tallennettu kategorioihin Oppiminen & opetus, Tiedekulma, World Design Capital Helsinki 2012 | Jätä kommentti

AinO-keskus vei lapset aikamatkalle

Tiedekulman alakerrassa astuttiin tänään jo viidennen kerran 1700-luvun tunnelmiin, kun AinO-keskuksen järjestämässä Eurooppaa etsimässä -oppimisseikkailussa lapset pääsivät matkustamaan eri Euroopan kielten ja kulttuurien keskelle.

Humanistisen tiedekunnan AinO-keskuksen tällä viikolla järjestämä oppimisseikkailu koostui neljästä eri maasta ja kielialueesta, joissa lapset pääsivät oppimaan ja kokeilemaan mielenkiintoisella tavalla maiden kieliä, historiaa ja kulttuuria. Ranskassa lapset kohtasivat tietenkin Aurinkokuningas Ludvig XIV:n ja kokeilivat miekkailua, Englannissa päästiin tutustumaan lehden painamiseen, Itävallassa sävellettiin Mozartin kanssa ja Ruotsissa Carl von Linné johdatti koululaiset eläinten anatomiaan.

Seikkailun lopussa lapset pääsivät lisäksi esittämään ajatuksiaan siitä, miten ulkomaalainen pärjää Suomessa ja mitä suomalaisen tulee muistaa tavatessaan ulkomaalaisia. Lasten vastauksia voi lukea tämän viikon ajan Tiedekulman päätilassa.

Koululaisryhmät ovat olleet erittäin tyytyväisiä oppimisseikkailuun – ja lasten innostus onkin kuulunut Tiedekulman yläkertaan asti iloisen laulun ja huudahdusten merkeissä.

– Palaute oppilailta ja opettajilta on ollut tähän mennessä pelkästään innostunutta ja positiivista, kertoo projektissa työskentelevä Jarkko Immonen.

Eurooppaa etsimässä -projektin takana ovat opiskelijat, joista osa on aineenopettajaopiskelijoita ja osa vasta miettii opettajan opintoihin hakeutumista. Samaan aikaan kun lapset saavat projektin ansiosta mielenkiintoisen kokemuksen, opiskelijoiden oma käsitys opettajuudesta ja vuorovaikutuksesta syventyy.

– Eurooppaa etsimässä -projekti antaa opiskelijoille käytännön kokemuksia lasten kanssa työskentelystä sekä kannustaa oppiainerajat ylittävään ajatteluun opettajan työssä, Immonen toteaa.

Teksti: Toni Rönni
Kuva: Mika Federley

Tallennettu kategorioihin Tiedekulma | Jätä kommentti

Ennakkoluuloja ehkäistään yläkouluissa sosiaalipsykologisin keinoin

Suomeen muuttaa yhä enemmän ihmisiä eri kulttuureista ja myös suomalaiset koulut muuttuvat monikulttuurisemmiksi. Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian oppiaineessa on yhteistyössä koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian kanssa laadittu yläkoululaisille opettajan opas ”Tarinoita kaveruudesta – hyviä kulttuurienvälisiä suhteita tukemassa”. Viikin normaalikoulu on ollut mukana konsultoimassa oppituntien suunnittelua.

Emilia Solares

– Oppituntien tarkoituksena on edistää ryhmäsuhteita tuomalla esille myönteisiä kokemuksia. Se on vuonna 2009 alkaneen Monni – monikulttuurisempi koulu -hankkeen tuotos, kertoo projektikoordinaattori Emilia Solares, yksi oppaan kirjoittajista. Hanketta on rahoittanut Euroopan sosiaalirahasto ja opetushallitus.

Oppaan avulla pyritään parantamaan oppilaiden ryhmienvälisiä asenteita. Sitä ei kuitenkaan ole tarkoitettu nimenomaisesti kouluihin, joissa on erityisen paljon maahanmuuttajia vaan opas sopii kaikille kouluille, joissa halutaan käsitellä ryhmäsuhteisiin ja kansainvälisyyteen liittyviä asioita. Siinä pohditaan muun muassa omaan ennakkoluuloisuuteen vaikuttavia tekijöitä, ryhmänormeja, tiedon lisäämistä.

Oppaan laadinnassa on hyödynnetty sosiaalipsykologista tietoa ja välillisen kontaktin teorian periaatetta. Teorian mukaan jo tieto siitä, että oman kulttuuriryhmän jäsenellä on ystävä toisesta kulttuuriryhmästä, muuttaa asenteita myönteisemmiksi toisen ryhmän jäseniä kohtaan.   Oppituntien perusideana on se, että toisen kulttuurin nuoriin tutustumalla ja heidän kanssaan ystävystymällä omat ennakkoluulot voivat vähentyä. Siksi oppaassa kerrotaankin tarinoita ryhmienvälisistä suhteista. Omaa aiempaa kontaktia maahanmuuttajataustaiseen nuoreen ei ole tarvinnut olla.

Oppituntien vaikuttavuutta tutkittiin kenttäkokeella. Koe- ja kontrolliluokkia oli viidestä koulusta pääkaupunkiseudulta. Koeluokissa sosiaalipsykologian opiskelijat pitivät tunteja ja kontrolliluokilla oli tavallista opetusta. Kahden viikon kuluttua oppitunneista tehtiin asennekysely ja huomattiin, että koeluokkien oppilaat kokivat kontaktin toisen kulttuuriryhmän jäsenten kanssa tärkeämmäksi kuin ennen oppitunteja. Samalla havaittiin, että 7. ja 8.-luokkalaisilla vaikuttavuus oli paras.

Opettajan opasta on tilattu tähän mennessä melko paljon lähinnä suurten kaupunkien kouluihin Oulua myöten.

– Pienet kunnat ja Lappi ovat vielä työn alla, Solares toteaa.

– Myönteiset ryhmienväliset suhteet yhteiskunnassa ovat sekä suomalaisen että maahanmuuttajataustaisen väestön etu. Nuorena omaksutut myönteiset asenteet eri kulttuuriryhmien edustajia kohtaan helpottavat myös toimintaa tulevaisuuden opiskelupaikoilla ja työelämässä.

Lisätietoja hankkeesta »

Tarinoita kaveruudesta -opasta esitellään Tiedekulmassa Me ja muut -tapahtumassa lauantaina 12.5. alkaen klo 11. Paikalla on myös tunnettu brittiläinen sosiaalipsykologian professori Miles Hewstone Oxfordin yliopistosta. Hän kertoo millaisia tapoja hän on löytänyt ennakkoluulojen ehkäisyyn ja vähentämiseen.

Lisätietoja tapahtumasta »

Teksti: Mari Peltonen
Kuva: Ari Aalto 

Tallennettu kategorioihin Oppiminen & opetus, Tiedekulma, World Design Capital Helsinki 2012 | Jätä kommentti

Russel Snyder reports from the Think Corner

This is Finland gives a quick presentation of what the Think Corner is all about; if you haven’t had the chance to personally familiarize yourself with the University pop-up store at Aleksanterinkatu 7 this article is a great way to get to know the place. This is how Snyder describes the Think Corner:

“The Think Corner itself is designed to attract visitors, starting with the huge windows that let passers-by view the colourful, comfortable, street-level space where most of the activities take place.”

Read the whole article »

Tallennettu kategorioihin Tiedekulma, World Design Capital Helsinki 2012 | Jätä kommentti

Design Learning Conference 10.-11.5.2012

Pre-conference programme on the 9th of May 2012:

Professor Hannele Niemi: Teacher education in Finland: current trends and future scenarios, at 3 – 4 pm. Siltavuorenpenger 10, Aud. 2.

Design learning workshops at 4 – 5 pm:

Kindergarten museo Ebeneser (Helsinginkatu 3-5) is open in the afternoon: guidance in English at 5 pm.

The 9th of May at 6 – 7 pm: Reception hosted by Helsinki City Mayor (Old City Hall, Vanha Raatihuone, Aleksanterinkatu 20).

Music Performance by Helsingin Lapsijouset: Schubert: Military March and J. Sibelius: Song of My Heart (arrangement by J. Panula).

Thursday  the 10th of May 2012

8.30 – 8.40 Welcome words

8.40 – 9.00 Opening of the conference

9.00 – 11.45  Keynotes

11.45 – 13.00 LUNCH

13.00 – 16.00 Theme groups for researchers and teachers

17.00 Visit to the “Of Toys and men” exhibition in Helsinki Art Museum (Tennis Palace, Salomonkatu 15)

18.00  Reception hosted by the Rector of the University of Helsinki (Lehtisali, University Main building, Fabianinkatu 33)
Music performance: Iris Vainio, Suvi Nurttila and Noora Sahamies
Drama performance: Tapio Toivanen’s group

Friday  the 11th of May 2012

9.00 – 9.15 Opening of the day

9.15 – 9.30 Music performance by The East Helsinki Music School’s cello group (classes 5-6). E. Grieg: In the Hall of the Mountain King (arrangement by A. Kaasik).

9.30 – 11.45 Keynotes

11.45 –13.00 LUNCH

13.00 – 15.30 Theme groups for researchers and teachers

15.30 – 16.00 Closing ceremony

More information »

Tallennettu kategorioihin Design Learning Conference, Oppiminen & opetus, World Design Capital Helsinki 2012 | Jätä kommentti