Suomalaista opettajankoulutusta ja opettamista voidaan ajatella uudenlaisena muotoilun lajina, jota on mahdollista hyödyntää myös muualla maailmassa, sanoo Helsingin yliopiston professori Kirsi Tirri.
– Koska Suomi on menestynyt loistavasti PISA-tutkimuksissa, muutkin haluavat tietää, mitä me täällä teemme oikein. Erityisesti ulkomailla kiinnostaa, millaiset ihmiset hakeutuvat Suomessa opettajiksi, kuinka heidät koulutetaan ammattiin, minkälainen ilmapiiri luokkahuoneissa on ja minkälainen on opettajien ja koululaisten välinen suhde, Tirri kertoo.
Tavoitteena aktiivinen koululainen
– Suomalaisen koulun ilmapiiriä kuvataan demokraattiseksi ja viihtyisäksi. Meillä lapsi on aktiivinen oppija ja toimija. He oppivat myös toinen toisiltaan ja saavat puhua, liikkua ja kokeilla asioita.
Tämä kaikki kuuluu niin sanottuun uuteen oppimiskäsitykseen: mitä enemmän oppiminen lähtee oppijasta, sen parempi. Suomessa tätä ajatusta on kuitenkin noudatettu jo kauan.
Jo Uuno Cygnaeus, 1800-luvulla elänyt “suomalaisen kansakoulun isä”, sanoi parhaan oppitunnin olevan sellainen, jossa oppilaat puhuvat enemmän kuin opettaja. Taustalla on myös John Deweyn “opi tekemällä” -ajatus eli “learning by doing”.
– Suomessa ajatusta lapsikeskeisestä kasvatuksesta sovelletaan akateemiseen opettajankoulutukseen. Kehitämme jatkuvasti uusia oppimismuotoja ja –tapoja, joilla lapsi otetaan paremmin huomioon, Tirri sanoo.
Pisa-tutkimuksissa ovat menestyneet hyvin myös monet Aasian maat, joissa opetus on hyvin autoritaarista. He ihmettelevät suomalaislasten aktiivisuutta. Kulttuurierojen takia tätä suomen koululaitoksen erityispiirrettä on kuitenkin vaikea siirtää hyvin hierarkkiseen yhteiskuntaan.
Erilaiset lapset oppivat yhdessä
Helpommin monenlaisiin maihin olisi sen sijaan siirrettävissä toinen vahvuutemme eli integroiminen. Suomessa samassa luokassa opiskelee eri kulttuureista tulevia ja eri tavoin menestyviä oppilaita. Opettaja eriyttää opetusta eri ryhmien tarpeisiin sopivaksi. Edistyneet saavat erilaisia tehtäviä kuin asiaan vasta perehtyvät, ja monikulttuurisuus voi hyödyttää kaikkia oppilaita.
Suomessa on poikkeuksellista myös opettajankoulutuksen korkea taso. Opettajat saavat akateemisen koulutuksen. Heitä opetetaan tutkituin, parhaiksi osoittautunein menetelmin.
– Lisäksi yhdistämme tieteellisen tiedon käytännön harjoitteluun. Yliopiston omat harjoittelukoulut ovat lapsille tavallisia kouluja, mutta opettajille kuin laboratorioita, joissa he pääsevät harjoittelemaan oppimaansa. Mukana on aina myös ohjaava opettaja, Tirri kertoo.
Oppimisen ilo syntyy lapsena
Vanhempia kaikkialla maailmassa kiinnostaa, millaiset ihmiset opettavat heidän lapsiaan. Kysymys on merkittävä koko yhteiskunnan kannalta.
Suomessa on harvinainen tilanne, sillä meillä opettajankoulutukseen voidaan valita parhaat hakijat. Tänä vuonna hakijoista hyväksyttiin 6,7 prosenttia. Opettajankoulukseen on siis vaikeampaa päästä kuin esimerkiksi lääketieteelliseen tai oikeustieteelliseen tiedekuntaan.
Opettajiksi opiskelevat ovat erittäin motivoituneita. He näkevät työnsä merkityksen: opettaja on kasvattaja. Luokkahuoneessa opitaan paljon enemmän kuin pelkkiä faktoja. Sen on todettu olevan kuin yhteiskunta pienoiskoossa.
– Kun tavoitteena on elinikäinen oppiminen, koulun aloittaessa saadut kokemukset ovat tärkeitä. Silloin syntyvät oppimisen ilo ja oppimisen halu. Lapsethan rakastavat ekaluokan opettajaa, Kirsi Tirri sanoo.
– Suomalaiset opettajat kasvattavat lapsia ihmisyyteen, eettisyyteen ja elinikäiseen oppimiseen.
Tulevaisuuden oppiminen on esillä Educa 2012-messuilla 27.- 28.1. Helsingin Messukeskuksessa. Tutkivaan oppimiseen ja sosiaalisiin innovaatioihin pohjautuvista opetusympäristöistä on tilaisuudessa puhumassa kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka.
Opettajankoulutus on mukana Helsingin yliopiston World Design Capital Helsinki 2012 hankkeissa.
Opettajankoulutuslaitos »»
Educa-messut »»
Teksti: Siina Vasama
Kuva: Veikko Somerpuro
Teksti on julkaistu Helsingin yliopiston verkkosivuilla 25. tammikuuta 2011 »»
