Kansainvälisyys koulutusohjelmissa

Oikeustieteellisessä tiedekunnassa on tänä keväänä alkanut koulutus- ohjelmien suunnittelu yliopiston Iso Pyörä-uudistuksen takia. Alemman ja ylemmän tutkinnon koulutusohjelmia on yhteensä kolme:            oikeustieteen notaarin ja oikeustieteen maisterin koulutusohjelmat sekä englanninkielinen maisterin koulutusohjelma (master´s degree programme in international business law). Niiden pitäisi aloittaa toimintansa 1.8.2017. Suunnittelutyön ensimmäisenä vaiheena määritellään koulutusohjelmien osaamistavoitteet. Oikeustieteen notaarin ja maisterin tutkinnon suorittaminen antaa kelpoisuuden toimia monissa lakimiesammateissa Suomessa. Koulutusohjelmien osaamistavoitteisiin on siksi sisällyttävä näissä ammateissa vaadittavia tiedollisia ja taidollisia valmiuksia.

Iso Pyörä-projektiryhmän suositusten mukaan kansainvälisyyden tulee sisältyä kaikkien koulutusohjelmien osaamistavoitteisiin ja rakenteisiin. Tarkoitukseni on tässä kirjoituksessani pohtia, mitä kansainvälisyys tarkoittaa oikeustieteen notaarin ja maisterin koulutusohjelmien kannalta. Näissä koulutusohjelmissa tutkintokieli on rehtorin linjausten mukaisesti pääsääntöisesti suomi tai ruotsi. Pohdin siksi kysymystä siitä näkökulmasta, mitä muuta kansainvälisyys tarkoittaa kuin englannin kielellä suoritettuja opintoja.

Suomen oikeusjärjestelmän tunteminen muodostaa tiedollisten osaamistavoitteiden perustan. Tiedollisissa osaamistavoitteissa kansainvälisyys voi näkyä muiden maiden oikeusjärjestelmien tuntemisessa ja oikeusvertailussa. Oikeusjärjestelmien tuntemiseen liittyy läheisesti eri oikeuskulttuurien tunteminen. Yksittäisten oikeusjärjestelmien ja oikeuskulttuurien ominaispiirteiden tuntemisen lisäksi tärkeä kansainvälisyyden elementti on ns. rajat ylittävien tilanteiden tunteminen. Esimerkiksi eri maissa asuvien henkilöiden välinen oikeudenkäynti on tällainen rajat ylittävä tilanne. Kansallisten oikeusjärjestysten ja oikeuskulttuurien ohella oikeusjutun käsittelyyn voi vaikuttaa se, mitä säädetään Euroopan unionin asetuksissa tai kansainvälisissä sopimuksissa.

Taidollisten osaamistavoitteiden kansainvälisyys voi näkyä esimerkiksi koulutusohjelmaan kuuluvissa kieliopinnoissa. Taidollisiin tavoitteisiin voisi kuulua myös toimiminen yhteistyössä eri kulttuureista lähtöisin olevien henkilöiden kanssa. Taito etsiä tietoja ja hankkia lähdeaineistoa muistakin kuin kotimaisista tietokannoista on usein edellytys tiedollisten osaamistavoitteiden saavuttamiseksi.

Osaamistavoitteiden miettiminen myös kansainvälisyyden näkökulmasta on varmasti hyödyllistä asioiden tiedostamisen ja näkyväksi tekemisen kannalta. En kuitenkaan usko, että oikeustieteen koulutus-ohjelmien konkreettisessa suunnittelussa kansainvälisyyden huomioon ottaminen tuo juurikaan muutosta aikaisempaan. Mainitsemani            osaamistavoitteet ovat ainakin jollakin tavalla mukana jo nykyisessä opetuksessa. On tietysti mahdollista sekin, että en vain osaa muodostaa uusia osaamistavoitteita riittävän innovatiivisesti, vaan ajatteluni on       liiaksi kiinni jo olemassa olevassa.