Yhteiskunta yliopistossa – luennon anti luentodiojen välittämänä

Tämä blogikirjoitus käsittelee Kari Kantasalmen luentomateriaalia eräältä helmikuiselta YA3-kurssipäivältä, jolloin satuin epäonnekseni olemaan poissa luennolta. Blogikirjoituksen työstäminen pelkkien luentodiojen perusteella osoittautui ennalta-arvaamattoman vaikeaksi, koska luentodiat sisältävät suunnattoman määrän vaikeaselkoista tekstiä, joka on osittain suomeksi ja osittain englanniksi. Katsotaan siis kuinka onnistun luetun ymmärrys- ja analysointitehtävässäni.
Kantasalmen luennon aihe on yhteiskunta yliopistossa. Hän esittelee Stichweh:in tutkimusta mukaillen yhteiskunnan jaottelun erillisiin funktiojärjestelmiin, joita ovat politiikka, talous, laki, uskonto, tiede, koulutus, ihmissuhteet ja perheet, taiteet, massamedia, ja terveydenhuolto. Näiden järjestelmien eriytymistä kutsutaan funktionaaliseksi eriytymiseksi ja siihen on koulutuksella yliopistot mukaan lukien ollut suuri merkitys. Tieteen yhteiskunnalliseksi tehtäväksi hän mainitsee uuden tiedon tuottamisen tai luomisen, ja tässä yhteydessä funktionaalinen eriytyminen tarkoittanee eri tieteenalojen eriytymistä.
Selailen vimmatusti luentodioja edestakaisin, jotta pääsisin käsiksi YA3-kurssin kansainvälisyysteemaan luennon kontekstissa ”yhteiskunta yliopistossa”. En löydä suoraa yhteyttä, mutta olen varma, että jonkun vakavaa asiatekstiä kuhisevan dian nurkasta löytyy varmaankin se kuuluisa Narnian vaatekaappi, josta löydän lumisen tieni kohti kansainvälisyysteemaa.
Vastaani tulee ainakin maininta tavoitteesta yhtenäistää Euroopan korkeakoulujen tutkintoja. Näen myös käsitteen tutkimus-kehitys-innovaatio ja muutaman dian eteenpäin selattuani pääsen kohtaan, jossa esitellään kaavio ”Tri-lateral networks”. Kyseisessä kaaviossa on kolme toisiinsa kietoutunutta ympyrää, joiden kehien uumeniin on kätkettynä käsitteet yliopisto, hallitus ja teollisuus. Seuraavat diat esittelevät yliopiston organisaatiota Suomessa sekä kuvaavat tohtorinkoulutuksen räjähtänyttä kasvua viime vuosina. Päätän, että näillä eväillä on pärjättävä ja aloitan astelemaan kirjain kirjaimelta kohti kansainvälisyyttä kontekstissa ”yliopisto ja yhteiskunta”. Yritän tosin pitää kirjoitukseni lyhyenä, jotta sitä lukevien henkilöiden ei tarvitse kokea samaa, erityisalan sanaviidakossa hapuilevaa kohteenetsimistuskaa kuin mitä itse näitä dioja lukiessani koen.
Tutkintojen yhtenäistäminen eurooppalaisissa yliopistoissa on selkeä kansainvälistymistä ja kansainvälistä liikkuvuutta tukeva tavoite. Tässä olisi mielestäni tärkeää, että tutkintojen vaativuustasoa säädellään parhaiten menestyneiden yliopistojen mukaan. Tämä tietysti asettaa taas korkeampia tavoitteita myös peruskoulutukselle, koska sen on pystyttävä antamaan ylipistoon pyrkimiselle tarvittavat edellytykset. Tutkintojen yhtenäistäminen helpottaa ja nopeuttaa kansainvälisten opiskelijoiden työllistymistä eri maissa, kun heidän ei tarvitse anoa opintojensa kelpoisuuksia ja suorittaa ns. ”ylimääräisiä” opintoja tutkintonsa kelpoisuuden saavuttamiseksi.
Tutkimus-kehitys-innovaatio – asetelma vaikuttaa olevan nykyisen tohtorinkoulutuksen uudistamisen taustalla kehityksen suuntaa-antavana tekijänä. Nykyisin käsitteeseen innovatiivinen tutkimus tulee törmänneeksi jatkuvasti esimerkiksi tutkimusrahoitusta haettaessa. Kantasalmi mainitsee kirjoituskessaan ”University and the contingencies in politics of research, development, and innovations –Finnish reform of doctoral schools and programs”, että tohtorin koulutusta pyritään Euroopassa uudistamaan yhteiskunnallisesti merkittävämmäksi esimerkiksi luomalla ohjelmia, kuten “European Industrial Doctorates” sekä “Marie Curie Actions for Innovative Europe”. Nämä uudistukset ovat varmasti hyviä ajatellen sitä suurta tohtoreiden määrää, jonka yliopistot ovat viime vuosina ja vuosikymmeninä tuottaneet. Innovatiivisen tutkimuksen lisäämisen arvellaan varmasti parantavan näiden tohtoreiden työllistymisnäkymiä sekä koulutuksen yhteiskunnallista relevanssia. Innovatiivinen tutkimus sen sijaan vaikuttaa vievän tiedettä enemmän soveltavan tutkimuksen suuntaan ja silloin näitä uusia keksintöjä ja ratkaisuja tehdään jo olemassa olevaan tietoon pohjautuen. Mielestäni innovatiivinen tutkimus ei sinällään riitä tohtorinkoulutuksen perustaksi, koska pitkällä tähtäyksellä tarvitsemme myös vankkaa perustutkimusta uuden tiedon luomiseksi, joka voi toimia tulevaisuuden innovatiivisen tutkimuksen perustana.
Kun katselen ympyräkuviota asetelmassa Tri-lateral network: yliopisto-hallitus-teollisuus, siitä puuttuu mielestäni käsite ”ihmiskunta”. Ainakin tieteen avoimuuden lisääminen tukee sitä mahdollisuutta, että ns. ”tavallinen ihminen” voi olla paremmin mukana yhteiskunnan järjestäytymisessä ja kehityksessä. Ympyräkuvion ulottuvuudet käännettynä muotoon koulutus-politiikka-innovatiivinen teknologia, sisältävät kasvavan kansainvälisyyselementin ja sitä suuremmalla syyllä niiden tulisi olla jokaisen ymmärrettävissä.