Tag: kansainvälisyys

Tavoitteena “luova, kansainvälinen oppimisen ja huippututkimuksen ympäristö”

Mitä on kansainvälisyys Helsingin yliopistossa? Mitä sillä tarkoitetaan?

Lähdin etsimään vastausta tuoreesta Helsingin yliopiston (HY) strategiasta vuosille 2017-2020. Uusi strategia julkaistiin juuri ja siinä kansainvälisyys on vahvasti esillä. HY:n uusi visio vuodelle 2025 on ”Globaali vaikuttaja – yhdessä”. Tämän vision saavuttamiseksi Helsingin yliopisto on valinnut kolme strategista tavoitetta kaudelle 2017– 2020. Näistä ensimmäinen tavoite on, että Helsingin yliopisto on “luova, kansainvälinen oppimisen ja huippututkimuksen ympäristö”.

 

Helsingin yliopiston strategian mukaan kansainvälisyys tuntuu tarkoittavan seuraavia asioita:

1. Helsingin yliopisto on mukana kansainvälisessä kilpailussa.

  • HY seuraa tutkimuksen tasoa yliopistotasolla kansainvälisten vertailujen avulla.

2. Helsingin yliopisto vaikuttaa globaalisti.

  • HY vahvistaa monipuolista ja syvällistä sivistystä kansainvälisesti: “Korkealaatuinen, monitieteinen tutkimus, opetus ja oppiminen tuottavat uutta tietoa ja osaamista koko ihmiskunnan hyödyksi.“
  • HY rakentaa “parempaa, kestävän kehityksen mukaista maailmaa ottamalla entistä vahvemman roolin globaalien ongelmien ratkaisemisessa.”
  • HY valitsee strategiset kumppanuudet niiltä alueilta, jotka ovat globaalin vaikuttavuuden kannalta tärkeitä.
  • HY vahvistaa elinkeinoelämäyhteistyötä ja sidosryhmätyön kansainvälistä vaikuttavuutta.

3. Helsingin yliopisto tekee yhteistyötä ulkomaisten kumppanien ja sidosryhmien kanssa.

    • HY:ssa vakiinnutetaan yliopistotason kansainvälisten strategisten kumppanuuksien valintamenettely koskemaan kaikkia organisaatiotasoja.
    • HY:ssa korostetaan LERU-yhteistyötä tärkeänä vaikutuskanavana EU:n tiede-, tutkimus-, innovaatio- ja koulutuspolitiikassa että eri tieteenalojen kehittämisessä.
    • HY kannustaa tutkijoita pitkäkestoisiin vierailuihin ulkomaisissa tutkimuskeskuksissa.

 

4. Helsingin yliopisto rekrytoi kansainvälisesti aktiivisesti.

    • Rekrytoitaessa opetus- ja tutkimushenkilöstöä “ansioksi lasketaan kyky hankkia erityisesti ulkomaista rahoitusta, rekrytoida parhaita opiskelijoita ja tuottaa kansainvälisesti merkittävää tutkimusta ja korkealaatuista opetusta”.
    • HY nostaa kansainvälisen opetus- ja tutkimushenkilöstön osuus 30 %:iin.
    • HY nopeuttaa kansainvälisten opiskelijoiden valintamenettelyä.
    • HY varmistaa markkinoinnilla lahjakkaimpien ja sitoutuneimpien opiskelijoiden rekrytointi kansallisesti ja kansainvälisesti.
    • HY:llä kehitetään hakupaketteja ja käytetään apuna kansainvälisiä rekrytointikonsultteja.

 

5. Helsingin yliopisto panostaa kansainvälisiin rahoituslähteisiin.

    • HY lisää tiivistä yhteistyötä kansainvälisten kumppaneiden kanssa erityisesti eurooppalaisen tutkimusrahoituksen tuella.
    • HY kiinnittää rahoituksen hankkimisessa erityistä huomiota yhteistyöhön kansainvälisten yritysten kanssa.
    • HY:llä kannustetaan ja autetaan tutkijoita laatimaan hakemuksia kansainvälisen rahoituksen saamiseksi.

6. Helsingin yliopiston maisteriohjelmat ovat kansainvälisesti houkuttelevia.

    • HY:n maisteriopinnot ovat pääsääntöisesti kansainvälisiä ja ne voi suorittaa kokonaan englanniksi.
    • HY:n kansainvälisten maisteriopiskelijoiden osuus nostetaan 20 prosenttiin (ja tohtoriopiskelijoiden osuus 35 prosenttiin).

7. Helsingin yliopistolle luodaan selkeä, omintakeisena erottuva kansainvälinen profiili.

    • Panostetaan Helsingin yliopistoon tuleviin ulkomaisiin tutkijoihin ja opiskelijoihin myös maineenrakennuksen näkökulmasta.
    • Vahvistetaan kansainvälisten kumppaneiden kanssa molempien osapuolten tutkimusprofiilia, näkyvyyttä ja rahoitusta.

HY:n strategiassa mainittiin myös muutama kansainvälistymiseen liittyvä käytäntö:

  • Edistetään HY:n kieliperiaatteiden mukaisia monikielisiä käytäntöjä koko yliopistossa.
  • HY kiinnittää erityistä huomiota kansainvälisen henkilöstön integrointiin.

 

Helsingin yliopiston strategia 2017-2020

Pitääkö ”kansainvälisyydestä” vouhottaa vai riittäisikö opiskelijoiden tasavertainen kohtelu?

Jos yliopistolla pitää syystä tai toisesta englanninkielistä kurssia, niin on varsin todennäköistä, että sille osallistuu myös opiskelijoita, jotka eivät koe tarkoituksenmukaiseksi tai edes mahdolliseksi työskennellä ja opiskella suomen kielellä. Muussa tapauksessahan kurssin työkieleksi tai ainakin suullisen kommunikoinnin välineeksi kannattaa vaihtaa suomi. Mielestäni kielikysymys on vähintäänkin tutkijakoulutuksen tasolla varsin helppo, kun tällä hetkellä tieteen tekemisen kieli on miltei aina englanti ja sillä kielellä siis kaikkien tutkijoiden on taustasta riippumatta pystyttävä toimimaan.

Useammalla yliopistopedagogiikan kurssilla, jolle olen osallistunut, on käyty keskustelua ”kansainvälisten” opiskelijoiden muunkinlaisesta huomioonottamisesta opetuksessa. Minun on pakko myöntää, että noiden keskustelujen sävy on saanut ajoittain aikaan jopa ärsyyntymisen tunteita, koska se vaikuttaisi perustuvan erilaisuuden korostamiseen sen sijaan, että lähdettäisiin liikkeelle opiskelijoiden tasavertaisesta kohtelusta ihmisinä.

Jokaisen kurssin alkajaisiksi on tietysti hyvä kerrata ne pelisäännöt ja käytännöt, joita kurssille osallistujien odotetaan noudattavan. Tämähän on hyvä käytäntö riippumatta siitä keitä kurssille on osallistumassa. Moisen raamin sisällä jokaisen opiskelijan yksilöllisyys on luonnollinen ja välttämätön vaihtelun lähde, mutta ei kai tämän monimuotoisuuden huomioonottamisen tarvitse olla eroja korostavaa paapovaa ”ymmärtämistä” jos sen pystyy hoitamaan normaalilla mukautumisella vallitsevaan tilanteeseen?

Mitä kansainvälisyys on?

Mitä on kansainvälisyys? Miten kansainvälisyys määritellään?
MOT Kielitoimiston sanakirja määrittelee sanan kansainvälinen seuraavalla tavalla:
a) eri kansojen tai valtioiden välinen, niitä koskeva tai niille yhtinen.
b) muunmaalaisiin verrattuna kilpailukelpoinen, maailman parhaisiin kuuluva.
(https://mot.kielikone.fi)

Silloin kun suomalaisissa akateemisissa yhteisöissä julistetaan, että kansainvälisyyttä on lisättävä, tarkoituksena on mitä ilmeisemmin, ja ensi sijassa tuon kilpailukelpoisuuden lisääminen muihin maihin verrattuna ja siitä, että halutaan kuulua esim. maailman parhaisiin yliopistoihin.
Millä tavoin tätä kilpailukelpoisuutta on sitten pyritty edistämään? Jos tarkastelee niitä ratkaisuja joita suomalaisissa yliopistoissa ollaan tällä hetkellä, pakon sanelemana tekemässä, tuntuu lähinnä siltä, että kilpailukelposuutta yritetään kaikin keinon vähentää. Tavallaan tuo kansainvälisyys akateemisesti korkeasti koulutettujen suomalaisten joukossa lisääntyy kun huippututkijat ja yliopisto-opettajat pakenevat ulkomaille, kotimaan heikentyneen työtilanteen takia. Luultavasti tämä ei kuitenkaan lisää suomalaisten yliopistojen kilpailukelpoisuutta muihin maihin verrattuna, vaan päinvastoin heikentää sitä.

Toinen keino, yliopistojen rahoituksen supistamisen ohella, jolla suomalaisissa yliopistoissa on pyritty lisäämään kansainvälisyyttä, on lukukausimaksujen periminen EU/ETA alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Lukukausimaksukokeilu vuosina 2010-2014, johon osallistuin muutamia koulutusohjelmia eri korkeakouluista (muun muassa Aalto-yliopistosta) ei ilmeisesti ainakaan kaikilta osin ollut kovin onnistunut. Tapasin erään lukukausimaksukokeiluun osallistuneen yliopiston opiskelijapalveluissa työskentelevän henkilön, joka kertoi, että opiskelijat joilta oli peritty lukukausimaksut ihmettelivät kovasti sitä, etteivät heidän maksamat maksunsa oikeuttaneetkaan esimerkiksi minkäänlaisiin lisäpalveluihin ilmaiseksi opiskeleviin opiskelijoihin verrattuna. Onko suomalaisissa yliopistoissa varauduttu lisäpalveluja vaativiin opiskelijoihin? Millaisen kansainvälisen maineen Suomi saa, jos tätä epäoikeudenmukaista systeemiä jatketaan pitkään? Seuraan tätä tilannetta hyvin huolestuneena, koska vaarana on, että tämä epäoikeudenmukainen systeemi korjataan niin, että myös suomalaisilta opiskelijoilta aletaan perimään maksuja. Ja se onkin sitten ihan oman blogikirjoituksen arvoinen aihe.

Palatakseni vielä tuohon alussa esittämääni kysymykseen siitä, mitä kansainvälisyys on uskon, että tiedon ja osaamisen jakaminen kansojen ja valtioiden välillä sekä kaikkia kansoja ja valtioita koskettavien, niille yhteisten asioiden edistäminen on sitä kanainvälisyyttä, johon suomalaisissa yliopistoissakin olisi hyvä pyrkiä. Rajoja ylittävällä yhteistyöllä parannetaan maailmaa ja siinä sivussa ehkä suomalaisten yliopistojen kilpailukelpoisuuskin paranee.